Kultalusikka suussa syntynyt kaveri ärsyttää!!

Miehesi kannattaa heti lopettaa yrityksensä ja ilmoittautua työttömäksi. Siten olisitte saaneet tekin oikeutta. Eli kyllähän teihinkin Suomen sosiaaliturva yltää. Taas kyse valinnoista.

niin sitten vielä vähemmän valintoihin voi vaikuttaa. Työttömän ei makseta velkoja ja kun niitä ei maksa tulee konkurssi. Konkurssi on tas Suomessa sama kuin elinikäinen luottotiedottomuss, joka ei poistu vaikka kuinka "´syntinsä" eli velkansa sovittaisi pois. Luottotiedosttomuus vaikuttaa taas sitten niin moneen asiaan ja valintoja ei tehdä senkään vertaa.

KYSE EI AINA OLE VALLINNASTA.

Olen valinnut sen, että laspet ovat hoidossa ja yritetään veloista selvitä vaikka se vaikeaa onkin. Tällä turvaamme lapsille kohtuulliset olot ja mahdollisuudet tulevaisuudessa. Olemme siis valinneet lastemme hyvinvoinnin, tosin sitä ei tueta niin kuin tuettaisiin esim. omavalintaista työttömyyttä. Tosin en edes osaa kuvitella miestäni työttömänä, yrittäjyys on kuitenkin niin luonnekysymyskin.

Toisaalta hullua tämä valtion asenne; enemmin tuetaan työttymyyttä kuin sitä, että ihminen yrittää itse työllistää itsensä ja parhaimmissa tapauksissa työllistää monta muutakin.

Kaikilla ei ole yhtä onnekkaasti asiat. Onneksi joillakin on, pääsevät hieman helpommalla tässä elämässä!

kyllä itteäkin ottaa päähän, kun ei ole vanhemmiltaan edes ajokorttiin rahaa saanut sillon kun sen kävin.. Toiset syntyy kultanen lusikka suussa, toiset taas, kuten minä ruosteinen haarukka perseessä ja taitaa vielä olla poikittainkun.. Mutta eipähän tartte kaikille sanoa kaikesta että isi ja äiti osti..

Kaikilla on varaa jäädä kotiin, kunhan vaan on varautunut etukäteen. Tehnyt töitä ja säästänyt ennen kuin hankkii lapsen. Tai valinnut puolison, jolla on varaa elättää.



Siis missä maailmassa yllä olevan kirjoittanut elää?



1. Eli lasten isäksi paljon tienaava tyyppi rakkaudesta viis niinkö?

2. Lapset tehdään kalenterin kanssa ja ne lapsethan saa alkunsa just sillai että ensin on hankittu vakityö ja säästetty



Taidat elää jossain ihme kuplassa ! suosittelen silmien avaamista



Vähän tienaavan miehen kuitenkin onnellinen vaimo!

Haa, ollaankohan sitten sukua?

äiti jää työstä pois hoitaakseen lapsenlapsena. Tytär on yksinhuoltaja (tästä tapauksesta olisi tosi paljon sanottavaa,on todella hyväksikäyttäjä) en uskalla etten tule tunnistetuksi. tämä ihminen käyttää myös omaa isääni sumeilematta hyväkseen,on siis minun sukulainen kyseessä.

Yleisesti pinoon sanoisin, että sivustapäin ei kyllä voi aina sanoa kellä on kultalusikka suussa syntymästään, kellä ei. Esim tuo yllä kopsattu on kuin suoraan mun elämästä (paitsi etten koe kyllä olevani hyväksikäyttäjä, on nääs sopimuksia korvausasioista joista ei lähisukukaan välttämättä tiedä), mutta että kultalusikkaa suussa, hah haa.

Ja en pidä sitä kultalusikka suussa olemisena myöskään, että meillä saa suvulta työtä ja aikaa, kuten tuota lastenhoitoapua (tai nimikirjoituksen lainapaperiin takaajaksi )milloin tahansa, mutta rahaa ei ole milloinkaan saatu paria mummonmarkkakymppiä enempää.

Mutta muuten voisin sanoa alkuperäiseen aiheeseen, olen kyllä omassa tilanteessani (vastaeronnut kolmen lapsen yksinhuoltaja) huomannut, että pärjäisin kyllä hoitotuillakin. Kun meillä ei elämisen onneen tarvita rahaa, vaan ihan muita asioita. Valinnoista kysymys, mitä elämältään haluaa, tavaraa ja olosuhteet viimeisen päälle vai yhdessäoloa perheen kanssa (ja tiedän kyllä omakotitalo-uusi auto kuvion,vaikka nyt onkin askeettisempaa).

Ettei vain tämä pino olisikin kateellinen isovanhemmista, jotka ovat valmiit antamaan lapsilleen/lapsenlapsilleen vaikka vaatteet päältä? Nimittäin sitä luksusta ei ihan joka perheellä ole (varallisuustasosta riippumatta).

Itse en kadehdi rahaa. Rakkautta kylläkin. Isovanhempien ja lasten yhteistä aikaa, hyviä ihmissuhteita sukupolvien välillä. Nillä on mielestäni paljon enemmän merkitystä ja ne minulta itseltäni ja perheeltäni oman sukuni puolelta puuttuvat. Onneksi miehen puolelta on runsaasti tätä hyvää meillekin suotu:).

Silti olisin niin onnellinen, jos omat vanhempani olisivat lapsilleni mummina ja ukkina. Tosin tämä jälkimmäinen ei ole enää mahdollista, sillä isäni on kuollut.

Hartain toiveeni on, että suhde äitiini olisi vielä joskus sellainen, että hän voisi vaikka lapsiani hoitaa. Olen todella pessimistinen, että niin koskaan tulee tapahtumaan:(.

Siis rahalla ei saa sitä, mikä on tärkeintä elämässä. Hyviä ihmissuhteita, hyvää mieltä ja terveyttä.

Raha on pelkkää pintaa, joka ei lohduta pitkään eikä syvemmin.

moni yrittäjä vain yrittää ja yrittää eikä tajua lopettaa ajoissa. Eli yritys seis ja mies muualle töihin. Jos miehen tulot yrityksestä ovat niin pienet, ettei perhe elä niillä edes niukasti niin silloin ei kannata jatkaa yrittäjänä.



t. yrittäjäperheen tytär ja yrittäjän puoliso

totta, itse koettu. Ainoa vaihtoehto on löytää työpaikka ja sitten lopettaa yritys. Työttömäksi ei hyväksytä.