Suurperheelliset viikkoon 5

Tai siis vastahan minä täältä läksin, nyyh! (Vasta ja vasta, kuopus on JO 7kk).



Pitkän aikaa vain on jo pitänyt kysellä teiltä, jotka kuudettanne tai sitä ueammattanne (onko tuo sana? :) ) odotatte -Neronja ainakin, eikö? - ja vielä aika pienellä ikäerolla, että miten teillä on edellinen synnytys mennyt ja nyt tämä kuluva raskaus? Meillä siis viisi lapsukaista ja miehellä eritoten ollut jo jonkin aikaa uutta kuumetta ilmassa ;) Minä olen ollut se, joka enemmän on nyt mietiskellyt asiaa. Meillä on isompien lasten ikäerot niin, että yhtä 4 vuoden väliä lukuunottamatta ikäero on aina ollut 3v. Ja nyt siis mies haaveilee kuudennesta pienemmällä ikäerolla.



Itseäni siis lähinnä mietityttää (paitsi tietysti työ- ja opintoasiat), niin mahdolliset ongelmat synnytyksessa ja jo raskaudessakin. Mulla on kaksi ensimmäistä raskautta päättynyt jo rv 36+, eikä kukaan meidän lapsista ole laskettuun aikaan asti mahassa pysynyt, mutta täysiakaisia ovat loput kuitenkin olleet. Tästä johtuen siis mietityttää se, että jos ikäero jäisi pienemmäksi, niin päästyisikö sitä sitten vielä keskosen äidiksikin :/ Viimeinen synnytys mulla oli suht nopea, vain pari tuntia, ja sekin tietty askarruttaa, että kuinka nopea olisi seuraava. Viimeksi myös vuosin salissa, johtuen juuri synnytyksen nopeudesta, sen verran, että sain jo ylimääräistäkin piikkiä reiteen vuodon loppumiseksi. Ja taas mietin, että josko sitä seuraavalla kerralla tapahtuisi jotain vielä ihmeellisempää...



Voi, kun olisi siis se kristallipallo, josta katsoa... Ymmärrän siis, että näihin kysymyksiin ei ole mitään varmoja vastauksia, mutta pähkäilempähän silti :) Ja ihan pakko on myöntää, että jossain mielen sopukassa tuo miehen kuumeilu ehkä tekee tehtäväänsä ;) Tai ainakin joinain päivinä tuntuu siltä :)



Nyt häivyn tästä pinosta mietiskelemästä, onhan tuolla kuumeilupuolellakin meikäläisiä. Oikein hyviä loppumetrejä kuitenkin kaikille niitä tarpoville, aina välillä olen täällä käynyt teidän tuntojanne fiilistelemässä, ja alkumatkalaisille paljon jaksamista! Opemammalle täältäkin heippa, muistan sinut jo neloseni kuumeiluajoilta :)



M ja viisikko

Tottakai olet Misti tervetullut tännekin kirjoittelemaan! Tuo kuulostaa niin tutulta, puntarointi kahden vaiheilla. Ymmärrän! Tunnustelehan rauhassa tunteitasi. Jos vauvakuume tosissaan iskee, ei sitä voi hillitä! Mukavia mietteitä ja suloisia vauva-ajatuksia sinulle! :)



Ja Pikkishän olikin ollut jo neuvolasta käsin yhteydessä äitipolille.. Anteeksi huolimattomuuteni.. :( Toivotaan nyt vaan tuhatta ja sataa, että sua alkais supistella ja KUNNOLLA! Auts...kuulostaa hurjalta.. ;)



Unikuvia kaikille!



O

Meillä on tosiaan neljä ekaa lasta syntyneet vajaan 4 v. 4 kk sisällä eli siis esikoinen oli melkein tuon ikäinen, kun meidän nelonen syntyi ;-). Kuten täällä äskettäin jo manailin tämän tässä loppuraskaudessa vaivanneen yskän takia, että mulla ei oo koskaan ollut näin hankalaa loppuraskautta, niin näin tosiaan on. Mulla on kaikki onnistuneet raskaudet sujuneet aivan loistavasti (neljännen jälkeenhän mulla oli 4 km:a, mutta nehän ei mitenkään johtuneet siitä, että oli monta raskautta ja synnytystä ollut peräjälkeen). Esikoisen loppuraskaudessa oli sellaista vaivaa vähän aikaa, että jännittyneet selkälihakset säteili kipua masun sivuille, mutta sekään ei monesti ilmennyt. Kakkosen loppuraskaudessa oli selkä muutaman päivän tosi kipeä, mutta sitten vauva vaihtoi asentoa tai laskeutui ja selkäkivut lähti. Kolmosen raskaudesta ei oo jäänyt mieleen mitään ongelmia. Nelosen loppuraskaudessa vaivasi pahat liitoskivut muutaman päivän, mutta taas ilmeisesti vauva vaihtoi asentoa ja kivut katosi. Viitosen raskaus sujui ongelmitta, alussa vaan oli tietysti kamala jännitys edellisten keskenmenojen takia. Tämä kuudes raskaus on myös sujunut tosi hyvin paitsi nyt lopussa ollut tämä kurja, reilun kuukauden kestänyt yskä, joka nyt vaikuttaisi tosiaan olevan pikku hiljaa poistumassa.



Mulla ei tosiaankaan ole kokemusta yhdestäkään ennenaikaisesta synnytyksestä, päinvastoin ;-). Esikoinen syntyi rv 41 ja seuraavat rv 42, rv 42 (käynnistyksellä), rv 42+1 (käynnistyksellä) ja rv 40+0 (käynnistyksellä, johtuen mulla todetusta tukostaipumuksesta). Liekö sen verran ollut noilla tiheillä synnytyksillä vaikutusta, että kohtulihakseni oli laiska supistelemaan, koska ei kunnolla ehtinyt palautua edellisestäkään synnytyksestä. Näin ainakin kätilöt aina arveli. Kyllähän mulla aina supisteli ja kohdunsuu aukesi monta senttiä, mutta sitten se lopullinen synnytyksen käynnistyminen vaan kesti ja kesti ja sit piti avittaa kalvot puhkaisemalla. Esikoisen synnytys kesti muistaakseni n. 13 h, kakkosen n. 4 h, kolmosen 2,5 h, nelosen 1,5 h ja viitosen 4 h. Kolme viimeisintä on siis käynnistetty ja olin jo siis valmiina sairaalassa, kun alkoi tapahtua. Kolmosen ja nelosen synnytyksen alussa kohdunsuu oli jo 4-5 cm auki, joten siitäkin syystä sitten tosi nopeaa toimintaa. Viitosen synnytys käynnistettiin hyvin epäkypsästä tilanteesta tipalla, mutta ei siinäkään sitten mennyt käynnistymisen jälkeen kuin 4 h, kun vauva syntyi. Minäkin vuosin aika paljon, kun mullahan oli käytössä verenohennuslääkkeet (kuten nytkin on) ja jouduin olemaan pitkään tipassa ja muutenkin kyllä tarkkailivat vuotoani hyvin tiiviisti. Kaikki meni muuten hienosti, mutta istukkaa jäi kohtuun ja jouduin nelisen viikkoa synnytyksen jälkeen vielä kaavintaan...



Minulla ei siis tosiaan ole ollut raskauksissa ongelmia (tuntuu hölmöltä sanoa noin, kun 4 km:a ollut...), mutta kaikkihan me ollaan yksilöitä. Sinulla näkyy olevan vähän " taipumusta" noihin ennen laskettua aikaa tapahtuviin synnytyksiin, joten aika todennäköistä, että niin kävis seuraavallakin kerralla. Lääkäri varmaan osaisi sanoa tarkemmin, olisko mitään muuta " pelättävissä" sinun kohdallasi. Voi tietty olla, ettei lääkäritkään osaa sanoa. Voisithan esittää täällä kysymyksen asiasta, että löytyiskö ketään, jolla samanlainen tausta kuin sinulla ja joka olis synnyttänyt pienellä ikäerolla :-).



( . ) Rupeshan se meidän masuneiti lopulta sit tänä iltana möyrimään. Jo neljän maissa kun syötiin ja rupesin sohvalle kyljelleen, niin alkoi vähän liikettä masussa tuntua. Sitten myöhemmin illasta alkoi mönkiä ihan kunnolla, joten nyt saan olla taas vähän aikaa huoletonna.



Nyt on enemmän ja enemmän alkanut tulla tunne, että voi kun pääsis jo synnyttämään ja näkemään uuden perheenjäsenen. Paljon teki tuo, kun sain yrityksen paperi/toimistohommia tehtyä. Tuntuu, että nyt tästä joutais lähtemään. Odotuksen intoa latisti tosin tänään yksi uutinen. Ihmettelin jo, kun tuttu suurperheen äiti kävi hakemassa tyttärensä meidän tytön synttäreiltä reilu viikko sitten ja huomasin, että hänellä on kasvot kummallisen turpeat eikä muutenkaan ollut sellainen iloinen oma itsensä. Tänään laitoin viestiä, tulisko heidän tyttö meille vai meidän tyttö niille, niin vastasi, että mielellään heidän meille, kun hänellä on tutkimuksiin meno, kun hänellä on todennäköisesti imusolmukesyöpä... Voi että teki pahaa hänen ja koko perheen puolesta :-(. Järkyttävä tilanne, vaikka totta kai sairaudesta voi parantua, mutta voin vaan kuvitella, miten pahalta tuntuu pelätä, että jos joutuu luopumaan lapsistaan, miehestään ja kaikesta. Toisaalta lapset antaa varmasti tosi paljon voimia jaksaa ja taistella, mutta heikot hetket voi olla tosi musertavia. Täytyy lähettää pyyntöjä yläkertaan, että heillä kaikki kääntyisi taas parhain päin. Heillä on seitsemän lasta iältään 12 - 1 v.



Mutta ei auta kuin elää omaa elämäänsä eteenpäin ja toivoa vaan toisillekin parasta. Ikinä ei tiedä, mitä elämä eteen tuo. Tällaisten uutisten jälkeen alkaa tietysti miettiä, että entä jos sattuisi vakava sairastuminen omassa perheessä, mutta eipä sitä auta ruveta etukäteen pelkäämään. Täytyy vaan elää päivä kerrallaan ja pyrkiä parhaan kykynsä mukaan nauttimaan kaikista iloisista, onnellisista ja myös niistä arkisista asioista.



Mutta nyt nukkumaan. Onko loppusuoralaisilla yhtään supistellut? Mulla on tänään tullut jokunen napakka harjoitussuppari, mutta ei mitään muuta.



neronja rv 39+5

Enhän minäkään tänne odottaviin kuulu ja silti heitän sanaisen silloin tällöin.



Mulla oli kuudes raskaus kaikkista vaivaisin.Mutta oli viidennessäkin omat juttunsa=)

Ekat neljä mullakin tuli pienen ajan sisään.Neljäs kun syntyi oli eka 4v10kk.Sitten ikäerot kasvo.4.-5. 3v ja 5.-6.2v7kk.

Itse myös pelkäsin viidennen ja kuudennen kohdalla ennenaikaisuutta kun nelkusta oli " oikea" pelko vaikka menikin täysille.

Mutta ne pelot oli turhia.5. syntyi rv 39 ja 6. syntyi rv 40+5.Synnytykset on ollut nopeita neljännestä alkaen(no oli kolmaskin enää 3,5h)4. kesti 1,5h,5.kesti enää 55min koknaisuudessaan ja 6. siinä tunnin paikkeilla.

Kuudennesta mulle iski kamala iskias joka loppuraskaudesta veti jalat alta.Mutta mitään niin suurta vaivaa ei ole ollut ettenkö tässä haaveilisi seiskasta=)Ja nyt myös hieman pienemmällä ikäerolla.Toiveissa olis sen 2v paikkeilla=)Voiko sellaisia toivoa?



Rohkeasti vaan yrittämään,kun mies kerran on jutussa mukana=)

Sulla kuitenkin raskaudet sujunut ihan kivasti ja on täysaikaisinakin syntyneitä.

Jos ajattelen omaa kuudetta odotusta,nautin odotusajasta paljon,ihan eri tavalla kuin ensimmäisistä.Silloin oli aina kiire jonnekin,nyt osasin pysähtyä ja kääntyä omaan napaan=)



Tuli aika sekava selostus ja osuikohan ollenkaan asian ytimeen.Kiire on,pitäis lähteä esikoisen koululle vanhempain varttiin ja istun tässä koneella.Oli kuitenkin pakko jotain yrittää vastata sinulle Misti!



Leanna kera kuuden nuppusen(+haave)

Niin ja Neronjalle voimia tukea ja rohkaista äitiystävää vaikeassa tilanteessa!!!!

Leanna

Neronjalle voimia tukea ja myötäelää vaikeassa tilanteessa! Monesti sanat loppuu tai ne jää jonnekin matkalle, mutta jo läsnäolo ja arjessa pienikin apu on iso asia :)



Hyvä, että Omppiksen kela-asiatkin selvisivät :) Se on todella stressaavaa ja hermoja raastavaa tuollaiset erehdykset, ja vaikka asiat selviäisivätkin, itsehän sitä joutuu niiden virheen vuoksi rajojaan odottamaan.



Kyselisin erästä asiaa teiltä viisaammilta mammoilta: Mitä jos synnytys käynnistyy hiivatulehduksen aikana? Onko siitä haittaa vauvalle? Eilen aamulla oireet olivat selvät ja hainkin apteekista Canested lääkkeen. Illalla jomotteli aika napakasti selkään sillä lailla aaltomaisin kivuin parin tunnin ajan. Laitoin kuitenkin puikon paikalleen, ja yön sain kuitenkin jomotusten kannalta nukuttua hyvin. Nyt aamulla on tullut pari napakampaa supparia, jotka on tuntuneet sekä selän että mahan puolella. Mutta nyt niitä ei ole kuulunut enempää. Mutta olisipa kyllä melkoinen yhteensattuma, jos synnytys todella nyt alkaisi...

Mutta enpä jaksa uskoa, tämäkin menee varmasti yli niin että humisee :) Ja kaiken lisäksi eilen iski vielä lentsu, aivastutttaa, kurkkua kutittaa ja nenä vuotaa :( joten kunhan saisin tämänkin ensin altapois, niin olisi erilailla voimia lähteä synnyttämään.

Anteeksi taas omanapaisuuteni, nyt kutsuu vaaka-asento, on sen verran tötterö olo.

-n@nne ja ötökkä 38+1

tarkoitin siis tietenkin rahojen odottamista... ;) painovirhepaholainen iski...

Tuosta hiivasta. Mullahan oli äskettäin myös hiivaoireita ja käytin siitä syystä Gyno-Daktarin -puikot. Luin jostain netistä, että hiiva voi tarttua synnytyksessä vauvaan ilmeten esim. sammaksena. Tai en minä muista oliko siinä muita ilmenemismuotoja kuin tuo sammas. Toivottavasti ehdit käyttää kuurin loppuun, vaikka eihän nuo seuraamukset silti tuon vakavemmat ole. Mutta tietty aina kivempi ilman mitään sammastakin ;-).



Mukavastihan sulla on jo suppaillut. Jospa siitä pikku hiljaa käynnistyisi. Saas nähdä, kuka meistä suurperheellisistä seuraavaksi nyyttinsä saa.



Hauskaa päivää kaikille! Jossain päin Suomea varmaan tuiskuttaa oikein kunnolla? Täällä tällä hetkellä vain tuulee. Tiukkaan on kyllä tuo lumi tarttunut puihin, kun ei millään meinaa tippua. Ei sinänsä mitään väliä, onpahan valkoista :-).



neronja rv 39+5

Aina on mukava lukea muiden kokemuksia siinä vaiheessa, kun itse vielä miettii ja harkitsee. Varsinkin niitä hyviä kokemuksia :)



Minulla henkilökohtaisesti neljäs raskaus on ollut tähänastisista kaikkein raskain. Siinä oli alussa kova pelko keskenmenosta (yksi sellainen oli alla) ja pientä vuotoakin oli ekalla kolmanneksella. Lopussa oli kamalat liitoskivut ja se iskias vaivasi myös. Viitosen odotus puolestaan meni loppuun asti paljon helpommin, vaikka maha roikkuikin lopussa jo liki polvissa :) Eikä minulla olekaan oikeastaan ongelmia kestää näitä fyysisiä juttuja (tietty ne hankaloittaa elämää), vaan enemmänkin juuri kaikkia niitä ajatuksia ja pelkoja siitä, mitä voisi tapahtua.



Ja sehän on yleensä selviö, että synnytykset nopeutuvat, kun on monisynnyttäjä. Nyt viimeksi vain, kun vedet olivat menneet, olimme jo valmiiksi sairaalassa, kun kunnon supistukset alkoivat. Ja kun ne alkoivat, oli tilanne tosi epäkypsä ja kätilökin tuumasi, että katsellaan nyt vain rauhassa. Supistukset vain alkoivatkin hetikohta olla 3min kestoltaan ja homma alkoi heti edistyä rytinällä. Ilokaasussa roikuin ja spinaali meni pyllylleen, kun vaikutti vasta vauvan synnyttyä :/ Niin, että jos mahdollinen seuraava synnytys alkaisikin taas kotona supistuksilla, niin mä varmaan kuolisin autoon, kun matkaa on n. 30min :) Saati, jos se olisi kovin paljon nopeampi....



Neronja, mulla tosiaan on taipumus synnyttää ennen laskettua aikaa. Pisimmälle pääsin nelosen kanssa, neiti syntyi rv 39+5. Sitten on tosiaan kaksi synnytystä rv 36+ ja kaksi rv 38+. Onneksi meidän lapset ovat kuitenkin olleet ihan hyvän kokoisisa syntyessään, isoin oli kolmonen, 3930g ja 53cm (rv 38+1). Ja nelosen jälkitarkastuksessa lääkäri minulle totesikin, että " sinä nyt vain olet nainen, joka synnyttelee vähän miten sattuu." Juupa juu :)



Leanna, tuo on kyllä totta, että tässä matkan varrella on oppinut nauttimaan raskauksista ja vauva-ajoista eri tavalla kuin esim. esikoisen aikana. Tarkoitan siis juuri tuota, että sitä osaa enemmän elää hetkessä, eikä ajattele koko ajan, että " voi, kunpa tää olisi jo niin ja niin pitkällä." Tai että " voi kun tuo vauva jo osaisi sitä tai tätä" . Siihen olen kyllä, kärsimättömänä luonteena :), sortunut nuorempana. Mutta luonnollistahan sekin on.



Neronjalle myös minulta voimia auttaa ystävää vaikeassa tilanteessa! Tuota ei kyllä toivoisi kenellekään :(



Nyt on kuopus vailla unia, joten palailenpa myöhemmin :)



M

Heti ensiksi pitää todeta ettei Pikkistä ole vielä tänään täällä kuulunut!! Oiskohan..? Peukut pystyyn! :))



Kiva lukea Mistin ja Leannan juttuja.. " Pelkään" niin, että minullekin käy noin... Vaikka tämän viidennen pitäisi olla se viimeinen niin millä ihmeellä sen kuumeen saa pois kitkettyä..? Varmaan itsekin kohta kirjoittelen, että Omppis kera viiden murun (+haave)... näin Leannaa lainatakseni... Voih, TIEDÄN että niin siinä vain käy!



Kiitos N@nne kelatsempistä! Tänään on tosiaan ihan erilainen päivä fiilikseltään kuin eilen. Huh huh. :)



Neronjan tavoin minäkin joskun mietin, että mitä jos omalle perheelle joskus tapahtuisi jotain..vaikka jollekin lapsista.. ne on niin kipeitä ajatuksiakin ettei niitä halua ajatella. Nyt on hyvä ja toivotaan, että näin tulee jatkumaan. Toivottavasti naapurin äitikin siellä paranee!! Hänelläkin iso perhe ja lapset tarvitsevat äitiään!!



Meillähän erosi aika vasta naapurin pariskunta. Heidän lapset ovat 5 ja 2. Kyllä sekin hirvitti ja jopa meidän lapset tunsivat myötätuntoa ja kyselivät paljon aiheeseen liittyvää. Ekaluokkalaista pohditutti kovasti se, erotaanko mekin joskus, äiti ja isi... Sanoin, että toivon ettei erota koskaan ja uskoisin ettei erota. Enhän voinut sanoa EI. Ei koskaan voi. Tyttö sai kuitenkin huojentuneen mielen.:)



Joko Niiloakselilla on kaikki valmiina vauvalle ja kassi pakattuna? Itselläni ei... Jääköhän kaikki nyt ihan viimetinkaan..? En vain osaa vielä aloittaa!



Hirmuisen mukavaa viikonloppua kaikille! ja hus loppulaiset, synnyttämään! Saatais aloittaa uusi viikko uusilla vauvauutisilla! Se on muuten helmikuu!



Moit!



O 33+2

Omppis, kiva että peukuttelet =) Mutta täällä ollaan edelleen, mihinkäs minä täältä lähtisin ;D

Pakko silti yrittää kaikkensa, joten siivoukset vieneet aamupäivän, muutenhan olisin täällä notkunut ;)



Mielelläni luen minäkin teidän vauvahaaveista, kirjoitelkaa vaan munkin puolesta tänne, ei yhtään haittaa! Ties vaikka olisi itselläkin vielä nuo kuumeilut edessä, niin kiva katsella ja kuulostella, mitä teidän mielessä liikkuu ;)

Jos meille niin iloisesti joskus käy, että kuudetta kuumeiltais, ja vielä tulostakin tuottaisi, niin silloin varmaan kyllä kaikki sukulaiset puottais silmät päästään... ;))



Neronjalle tahdon minäkin toivottaa paljon voimia kohdata ystävä vaikeassa tilanteessa. Ja sille ystävällekin tietenkin toivon kaikkea hyvää, voimia ja paranemista. Itse olen näitä pelkoja pyöritellyt paljonkin mielessäni, kun on ollut ties mitä pattia ja vaivaa ja noita hormoneja tullut käytettyä koko kylän edestä... Mutta ei niitä tosiaan auta liikaa miettiä, ajatukset voi ahdistaa liikaa. Ja kuten Omppis sanoi, ajatus, että lapsille sattuis jotain, on vielä kauheampaa mietittävää. Muutenkin, saati sitten näin hormonihuuruissa.



Ei mutta nyt on pakko jatkaa siivousta, kun on vielä hetken vähän rauhallisempaakin kakkosen ollessa kerhossa. Hyvää viikonloppua kaikille mammoille.



Pikkis 40+2

Neronjalle myös minä haluan toivottaa voimia olla ystävän tukena.

Monesti sitä omatkin ajatukset lähtee vaarallisille vesille, ja miettii että entä jos jotain sattuis, vaikka miehelle, kun paljon tien päällä on. Mutta ei vaan auta antaa ajatusten liidellä liian paljon, tulee niin ahdistava olo.



Minäkin tykkää lukea teidän todellisten suurperheellisten haaveilua ja pohdiskelua, entä jos vielä.. Ihanaa, nostan teille hattua, suurperheiden äidit!



Minä taas nappasin omaa heikkohermoisuuttani niskasta kiinni, painelin neuvolaan ja kysyin että ennättääkö kukaan kuunnella löytyykö sydänääniä. Jotenkin rupesi taas peikko kuiskimaan korviin ikäviä pelkoja.. mutta niistä päästiin, kun dopplerilla kuuli ihanan viuh viuh -äänen. Harmittavan pitkä tuo neuvola väli nyt alussa, kun kuukausi pitäisi mennä, ilman että tietää mitä vauvalle kuuluu. Mutta onneksi th vain sanoi että aina voi soittaa ja tulla. No minä vain tulin, en soittanut.



Näin on parempi ottaa viikonloppukin vastaan, kun tietää että siellä sydän lyö, ja kaiken pitäis olla ok. Olen niin avoimesti kertonut olevani raskaana, km' ien jälkeen, että tuli kauhu, jos nyt enää ei syke löytyisikään..



N@nnelle, pikkikselle ja neronjalle kovasti supistuksia lähettelen.



Ja kaikille muillekin hyvää vointia, ja mukavaa viikonloppua!



Sinuvi rv15 (neuvolatädin mukaan)

Me ei varsinaisesti ihan ystäviä olla tämän kertomani suurperheäidin kanssa, mutta kuitenkin ihan hyviä tuttavia. Ennen törmäiltiin usein, kun vietiin lapsia läheiseen srk:n kerhoon ja haettiin sieltä (sit kerho muuttui 17 km päähän eikä meidän 5-vuotias ole nyt halunnut siellä kulkea). Ja nyt sitten aina silloin tällöin eskarikaverukset vierailee toistensa luona, joten hakiessa saatetaan nähdä (ellei sit isät ole hakemassa vuorollaan). Iloinen, nauravainen ja liikunnallinen ihminen aina ollut, iältään vain n. 36 v. Asuvat n. 10 km päässä meiltä, ihan eri tien varressa kuin missä me asutaan. Eli nykyisin menee välillä pitkiäkin aikoja, ettei nähdä ollenkaan, kun me ei tosiaan kerhossakaan kuljeta. Nyt vähän jännittää, että tuleeko hän itse hakemaan tytärtään meiltä vai tuleeko hänen miehensä. Eipä siinä kyllä pahemmin pysty mitään puhumaan, kun heidänkään lapsensa eivät tiedä koko totuutta sairaudesta. Kirjoitti vaan eilisessä tekstarissaan, että olisi hyvä, että lapsilla arki jatkuisi entisellään. Mietin sitten, että onkohan hänellä jo tietoa, että ennuste olisi huono... Kamala ajatus. Ihan koko päivän ollut mielessä tämä tuttu äiti, kuvitelmat siitä miltä hänestä tuntuu jne. jne. Liikutus on entistä herkemmässä ollut tänään. Lapset katsoi tauon jälkeen Suden arvoituksen ja mulla oli kyyneleet silmissä vaikka kuinka monessa kohtaa (vaikken edes katsonut dvd:tä kun pääasiassa kuuntelin vain), vaikkeihän siinä kuitenkaan kovin montaa sillä tavalla erikoista kohtaa ole.



Vähän tässä on siis nämä innokkaan odottavat fiilikset lässähtäneet, mutta kyllähän ne pitäisi kuitenkin kohta kaivella taas esiin. Onhan tuleva vauva sen ansainnut. Silloin kun mulla oli niitä km:ja, niin juuri tämä nyt syöpään sairastunut äiti oli kateuteni kohteena. Just kun olin kertonut, että mulla oli jo toinen km, niin mulle selvisi, että hän on raskaana (odotti kuudettaan). Teki pahaa nähdä häntä, samoin kuin yhtä toista äitiä, joka odotti neljättään. En tainnut erityisen puhelias heidän kanssaan silloin olla, kun oli katkeraa nähdä heidän pyöristyvät masunsa ja itsellä aina vaan meni kesken. Sitten kun odotin vihdoin meidän viitosta ja masua ei enää oikein pystynyt piilottelemaan, tämä kuuden lapsen äiti kysyi iloisena, onko teille vauva tulossa ja kertoi, että heillekin on vähän myöhemmin vauva syntymässä. Silloinkin tuntui, että nythän olis ollut _minun_ vuoro olla raskaana (mutta se nyt oli onneksi vain sellainen nopea ensireaktio). Nyt tuntuu tosi surulliselta ajatella, että hänellä on tällä hetkellä niin raskasta ja meille taas on tulossa iloinen perhetapahtuma. On niin tottunut siihen, että hän on aina iloinen ja nauravainen ja onnellisena touhuaa lasten kanssa :-/. Mutta tällaista se elämä on. --- Tää äiti laittoikin just viestiä, että hänen miehensä on tulossa tyttöä hakemaan. Ties milloin seuraavan kerran häntä tapaan, mutta toivon mukaan vielä todella todella usein ja vielä kymmenen ja kahdenkymmenenkin vuoden päästä.



Tää nyt oli tällaista purkautumista. Tekee itselle hyvää, kai. Täytyy lähteä katsomaan, onko tyttö jo pukemassa, kun isänsä kohta tulee...



neronja rv 39+5

Olipas ihanaa käydä kuopuksen kanssa illalla pihalla. Asutaan varsin suojaisasti metsän keskellä, joten ei tuullutkaan liikaa. Tein vähän lumitöitä (ei niitäkään paljoa ollut, kun ei tuuli päässyt juoksuttamaan lunta) ja sitten potkurilla ajeltiin ja muuten vaan käppäiltiin. Oli ihana talvisää :-). Mulla on tullut ulkoiltua hirveän vähän, kun se yskä kesti ja kesti ja sitä ennen oli hirveän huonoja kelejä (joo, seli seli...). Toivottavasti silläkin saralla alkaa nyt asiat korjaantua, kun tuo yskäkin näyttäis pikku hiljaa lähtevän.



Yritettiin miehen kanssa vähän käynnistellä, mutta kovin oli herra arkana. Ensin sen piti multa ihan tarkistaa, että käynnistyykö se sitten heti. Minä sanoin, että no ei varmaan käynnisty, kun sehän on vaan vitsi (omalla kohdallani en todellakaan usko mihinkään " ässiin" ;-). Sit se koko ajan pelkäsi, että mulla sattuu, joten jäi vähän puolitiehen tuo meidän käynnistely ;-). Toinen on vaan niin huomaavainen :-). Masukki kyllä intoutui tuosta liikkumaan. Aiheutui vissiin sen verran häiriötä " ulko-ovella" ;-). Mut tosiaan kipeetä tekee, kun möyrii tuolla masussa.



Meillä on vanhin tyttö kuumeessa. Itkun kanssa meni nukkumaan. Tyttö ei saa tabletteja nieltyä ja kun Pamol F:stäkään ei näyttänyt oikein olevan apua kuumeen laskuun, niin annoin kuopuksen saamaa Pronaxenia (toivottavasti annosarvioni osui suht kohdalleen). Vähän aikaa oli huoneessa hiljaista ja sitten alkoi kuulua taas itkua. Neiti oli aivan tukka märkänä eli toivon mukaan nyt ainakin tuo kuume laskisi ja nukkuisi loppuyön rauhallisesti. Täytyis kai tästä lähteä kokeilemaan, miten meidän yö menee. Ihanaa olis saada nukkua useamman tunnin pätkä täysin heräämättä kuten olen nyt useampi yö saanutkin tehdä. Rasittavaa, jos joutuu koko ajan pomppimaan ylös. Onneksi on viikonloppu :-).



neronja rv 39+6 (huomenna viikot täynnä ja ma:na äitipoli, jännät ajat)

Paranemisia Neronjan tyttärelle! Toivottavasti saitte kaikki nukuttua! Ja ei muuta kuin uusi käynnistysyritys illalle! ;) Eihän sitä tiedä... Onko Pikkis kokeillut miehensä kanssa käynnistellä? Itse olen tainnut aina lopussa olla muutaman viikon niin poikki ettei tuota ässää ainakaan ole kokeiltu. ;) Viimeksi kyllä saunoin illalla ennen laskettua päivää ja lasketun päivän aamuna ja tulihan se lähtö illalla! Tiedä häntä sitten oliko saunassa potkua vai ei, mutta kannattaa kokeilla! :))



Aivan ihana sää on täällä meilläkin. Kävin kuopuksen kans kävelemässä ja sain isommatkin lapset houkuteltua kunnolla ulkoilemaan kun tein pienet eväät ja lupasin mennä puolen kilsan päähän yhdelle isolle kivelle " seikkailukivelle" syömään. Oisivat vaan halunneet minutkin mukaan, mutta kun mulla on tuo pikkuneidin uni vahdittavana.. Ja isukki on puuhommissa, joten päineen lähti trio seikkailemaan. Puhelin on onneksi mukana niin voin kohta tarkistaa, että kaikki on kunnossa. :)



Saatiin lapsille yökyläpaikka kolmen viikon päähän. Silloin vietetään miehen kans viimeistä kaksinaista viikonloppua varmaan taas piiitkään aikaan. Eipä sitä tule yökyläpaikkoja kyseltyä kun talossa on pikkuinen nyytti. Ajateltiin käydä leffassa ja syömässä ensin iltasella ja sitten seuraava päivä shoppailla kaikki vauvanjutut kuntoon. Kivaa! :)



Kirjoitellaan :)



Omppis 33+3 (Tuli tämmöinen " hassu" juttu mieleen, että viikkoja on ollut 11+1 ja 22+2 ja 33+3, mutta enää ei tule 44+4..!) Ainakaan toivottavasti.. ;) ;) ;)

Sinuvi, sulla kuulostaa olevan terkka paikallaan. Hieno juttu, että pääsee aina mielensä rauhoittamaan, jos on huolia. Ja onneksi sieltä pienen sykkeet kuuluivat hienosti!



Neronja, et ole meitä masentanut! Ymmärrän täysin, että johonkin päin tekee mieli purkaa ajatuksiaan. Ja tietenkin silloin sinne, missä on ajankohtaista muutenkin jutustella. Itselläni on todellisten ystävien joukko harventunut tässä lasten ja vuosien myötä, ja jos on tarve joskus huolia purkaa, niin monesti ei ole sen parempaa olkapäätä, kuin täällä. Siis millään lailla teitä ketään väheksymättä, tarkoitan ihan kehua ;)

Toivottavasti siellä neitin kuume on helpottanut!



Omppis: Voi kun teillä kuulostaa olevan ihana viikonloppu tulossa. Sitä varmasti odottaa innolla! Meillä on oltu vähän laiskoja tällä saralla, tai ei itse asiassa ole sellaista paikkaa, johon koko katraan voisi yökylään pistää. Meidän ainoa vähän pidempi kahdenkeskinen hetki taitaa olla jokavuotinen kolmen tunnin jouluostosreissu. Ja synnyttämään toivottavasti päästään kahdestaan ;D



Niin, Omppis puheli noista käynnistyskokeiluista, kiitos vaan ehdotuksista. Kaikkea on kyllä kokeiltu, mutta mikään ei tehoa. Isännän kanssakin on oltu viime viikot vähän normaalia aktiivisempia, mutta nyt alkaa tuntua, ettei enää homma nappaa. Ja saunanut olen joka ilta.

Tänään touhusin lasten kanssa ulkona neljä tuntia, lumilinnan rakennuspuuhissa pyöriteltiin isoja lumipalloja ja kolasin kasat lunta, mutta eipä tuostakaan puuhasta saanut kuin itsensä kipeäksi. Mutta kivaa oli ;) Nautittiin vielä välipalat valmiin linnan sisuksissa, posket punaisina ja mieli virkeänä, niin voiko sen suurempia toivoa?! No, tietty vois toivoa synnytyksen käynnistymistä ;))



Juu, ollaankos me täällä nelistään, Omppis, Neronja, Sinuvi ja mä? Missä kaikki muut luuraa?



Kauniita mahankasvattelupäiviä kaikille ja meille loppusuoralaisille niitä supistuksia!



Pikkis 40+3

Toimikohan ne Neronjan viime öiset käynnistely-yritykset, kun ei ole tänään vielä näkynyt täällä? =)



Pikkis

pikkukakkonen:

Toimikohan ne Neronjan viime öiset käynnistely-yritykset, kun ei ole tänään vielä näkynyt täällä? =)

Pikkis

No voi kuule, Pikkis, ei todellakaan ole toiminut :-D. Laiskansutjakkaasti olen yrittänyt vähän vaatekaappeja järjestellä ja sit otin sohvalla nokoset. Ei tässä ole ihmeitä saanut aikaan. Mies lähti töihin aamuvarhaisella eikä ole vieläkään tullut. Täytyis kai tässä alkaa vähän keittiötäkin järjestellä, ettei oo kauhee sotku kun tulee. Tää mamma osaa tosiaan ottaa tarvittaessa löysin rantein...

Jotenkin on alkanut mietityttää, että kuinkahan iso tämä vaavi mahtaa ollakaan. Eihän siitä kauan ole, kun kokoarvio ultralla tehtiin. Rv 38:ko se oli ja arvio 3,6 - 3,8 kg. Minusta on vaan ihmeellistä, että nyt kun vauva on tosi alhaalla (kuten on kyllä jo tosi pitkään ollutkin), niin mulla välillä tuntuu, ettei kunnolla saa henkeä. Nojatuolissa rötkötin ja yritin siinä ottaa torkut, niin tuntui, etten kunnolla pysty hengittämään. Ja esim. sukkien laittaminen jalkaan on viime aikoina mennyt tosi hankalaksi, kun ei tahdo ylettää. En aikaisemmin huomannut, että olis ollut erityisen hankalaa. Miten teillä muilla loppusuoralaisilla? Ahdistaako koskaan henkeä ja miten sukkien laitto sujuu?

Omppiksella ja Pikkiksellä tuntuu olleen oikein kunnon ulkoilupäivä. Onkin tosiaan ollut kiva talvipäivä, mutta mulla on mennyt melkein sisällä tämä päivä. Vanhin tyttö oli tosiaan kuumeinen eilen illalla ja kaksi kertaa se yöllä heräsi vuolaasti itkemään nähtyään painajaisia. Kun menin katsomaan, niin puhui vähän sekavia liittyen näkemiinsä uniin. Sitten onneksi loppuyö meni rauhallisesti. Saa nähdä, miten tämä ilta ja ensi yö taas menee. Jospa ihan ok.

Poika tuossa just yritti soittaa isälleen, niin lyhyt kommentti oli vaan tullut, että en jouda puhumaan, kun pitää remonttia tehdä. Voi itku, miehellä on nyt tuon vanhan koneen kanssa ollut tosi paljon remonttia ja eilen illallakin oli _aivan_ hermona, kun koko päivä mennyt remonttia tehdessä. Sanoi, että jos vaan vois, niin hän lopettais metsäkoneyrittäjän hommat tähän paikkaan. Oli kyllä _niin_ kypsä. Ja nyt se reppana on taas remonttia tekemässä... :-/. Onneksi meille on tulossa uusi kone tuon vanhan tilalle, mutta silti tuntui miehestä ihan älyttömän pitkältä ajalta odottaa muutama viikko. Mutta eipä se auta kuin oottaa. Toivon mukaan sitten saavat tehdä ihan rauhassa töitä ilman suurempia remontteja. Onhan tällä nykyiselläkin koneella ihan hyvin pystynyt töitä tekemään, mutta just nyt ihan viime viikkoina ruvennut olemaan noita vikoja :-/.

Nytpä ei taida muistua muuta mieleen. Täytyy alkaa tässä touhuilla. Pitää katsoa, käydäänkö saunassa omia aikojamme ja laitan sitten miehelle uudestaan lämpenemään, kunhan tulee.

neronja rv 39+6

Hienoa, että sydänäänet kuului! Mähän myös meidän viitosta odottaessa (neljä km:a ennen sitä) kuljin ihan viikottain sydänääniä kuunteluttamassa. Mielenrauhaa riitti aina viikoksi ja sitten taas jo huolestutti. Onneksi ottivat minut aina ihan mielellään vastaan. Tämä raskaus oli siltä osin paljon helpompi. En muista, että olisin alussakaan hirveästi pelännyt. Luotin vissiin niin tuohon lääkitykseeni ja siihen, että kun edellinenkin raskaus meni noilla keinoilla niin hyvin. Mutta nyt on tosiaan kiva sinunkin viettää viikonloppua, kun tiedät, että kaikki hyvin. Ja kohtahan alkaa jo liikkeetkin tuntua :-).



n

Mä olen välillä käynyt lukemassa teidän juttuja ja odottelen kovasti vauvoja syntyväksi teille joilla viikot jo täydet tai lähes täydet.



Mulla menee aika imettäessä ja rintoja pumpatessa ulos on ikävä mennä kun tuuli käy rintoihin ja pelkään rintatulehdusta.



Vauva on aivan ihana ja voisin tuijottaa häntä taukoamatta monia tunteja. En voi todeksi uskoa miten suuri onni meitä kohtasi kun niin täydellinen söpöliini meille tuli.



Vauva sai jo nimen (Omppis kun kyseli aiemmin). Omppikselle voimia kestää noita kelan maksu juttuja. Mulle tulee se minimi äitiysraha kun olen tunnetusti työnvieroksuja ja viihdyn kotona lasteni kanssa. Mutta olen niin monta vuotta aina pyytänyt mieheltäni rahaa ja kun mulla on hänen tilille käyttöoikeus niin siirtelen sieltä aina kun tarve on eipä hän vielä ainakaan ole siitä huonoa tykännyt kun lapsiin ne rahat pääasiassa menee.



Synnyttäkää jo! jotta saisin kavereita tonne vauvapuolelle.



Annlinn ja maailman söpöin vauveli