Suurperheelliset viikkoon 5

Jospa sitä koittaisi hiukan aktivoitua ja kirjoitella tänne. Aktiivisia kirjoittelijoita täällä onkin monta, ihanaa!



LEANNA kyseli laskettua aikaa. 6.6.08 olisi tämän kullanmurun eräpäivä.



PIKKIKSEN nimimerkin minäkin muistan, samoin NERONJAN. Aika monta vuotta minäkin olen jo palstaillut, joten jossakin vaiheessa on varmaan " törmätty" . Pikkis kyseli meidän neidin ikää. Neitokainen on esikoinen, täyttää muutaman viikon kuluttua 12. Pojat ovat syntyneet

-97, -03, -04 ja -06. Kotiäitinä olen ollut kohta kuutisen vuotta,virka odottelee kun sitten joskus palaan töihin.



Rakenneultra tehtiin muutama viikko sitten, pojaksi tämä kuudes ultran mukaan todellakin osoittautui. Raskaus on sujunut tähän asti oikein hyvin, mitä nyt oikeassa jalassa olevat pahat suonikohjut hiukan vaivaavat, mutta minulla on käytössä hoitosukat, jotka helpottavat paljon vointiani. Minulla oli viimeksi synnytyksen jälkeen samaisessa jalassa pari pintatukosta ja tällä kertaa saankin estolääkityksen tukosten estämiseksi viimeistään synnytyksen jälkeen. Minulla on ikää jo sen verran paljon, että tämä kuudes kullanmuru on meidän sakin viimeinen pienokainen. Koitan siis nauttia raskaudesta koko rahan edestä.



Nyt lähden laittamaan pojille aamiaista ja kuopus ehti kirjoittaessani riisua vaippansa ja lirutella lattialle,siivoushommiksi meni! Hauskaa päivää kaikille ja suppareita ainakin Pikkikselle ja Neronjalle!



Opemamma, viisi villahousua ja kuudes kullanmuru rv 21+4

Jokohan meidän sairastelut olisi ohi :o/ me ollaan sairastuttu 21.12 ja sen jälkeen on aina yksi tai kaksi perheestä ollut ihan kuoleman kielissä sängyn pohjalla. 5v tyttö on ollut jo kahteen kertaan kovassa kuumeessa ja miehenkin influenssa kaatoi sänkyyn viikoksi :o( yritä siinä itse sitten levätä lääkärin ohjeiden mukaan.... eilen jo miehelle sanoin että alkaa olla mammalta voimat loppu että etkö millään viittis parantua :o) onneksi tänään on jo helpompi päivä ja sain nukkua tunnin pidempään kun mies hoiti koululaiset kouluun.



Olo on ollut omituinen ja mielessä käy välillä että kuinkahan lähellä synnytys oikeasti on? maha on ollut löysällä ja maha nahka on kipeä vauvan liikkeistä. Välillä on oikein ikävä tulevaa vauvaa kun haluaisin jo niin kovasti hoitaa vauvaa. Onko muilla näin hassuja tunteita?

Synnytystäkin oikein odotan vaikka alussa se pelotti aika paljonkin. Itse haluaisin että tämä raskaus menisi yliajan reilusti koska tämä on viimeinen vauva meille niin olisi mukava kantaa tätä mahaa mahdollisimman pitkään :o) varsinkin nyt kun selkä kivut on poissa eikä oikeasti mikään vaivaa paitsi vauvan kovat potkut :o)

Eilen kävin ostamassa vauvalle pienen velouri haalarin ja puoli potkarit ja nyt olisi tarkoitus alkaa ompelemaan liivinsuojia ja vaippakuoria vauvalle. Huomenna olisi neuvola kuinkahan paljon olen lihonnut?



Mitä te otatte sairaalaan mukaan?



niiloakseli rv 34+1

Haukotusta liikkeellä... Tuli illalla kukuttua ja katsottua se kolmosen leffa loppuun asti. Aamulla tietty just kuopus heräilikin jo aiemmin ja tässä sitä nyt ollaan. Aloitin just rautalisän ottamisenkin tänä aamuna, vaikka hb olikin vielä 117. Kun silti väsyttää... Neuvolantätikin meinas, että voi sen aloittaa ja ottaa vaikka joka toinen päivä tai silloin kun muistaa. Sa sopii mulle hyvin. Pakkaan unohtamaan.. ;)



Niiloakseli kyseli sairaalavarusteista..hm.. Nämä ainakin otan mukaani: Vauvalle parit vaipat ja riittävästi vaatetta, (autoon turvakaukalo). Itselleni pesutarvikkeet ja muutaman kauneudenhoitotuotteen, kotiinlähtövaatteet, siteitä, omia pikkuhousuja ( ei verkkopikkareita mulle!!), vauvakirjan, puhelimen, laturin, kameran, rahaa... Oiskohan ne siinä. Ja tosiaan taas lähden synnärille kera vaalenapunaisen ja vaaleansinisen kassin. Näin tehtiin viimeksikin ja isukki kiikutti sitten vaaleansinisen kassin kotiin kun sille ei tullutkaan käyttöä. Nyt lähtee se sama vaaleansininen kassi tyrkylle samoine vaatteineen, jotka silloin ostin mahdolliselle pojalle. Saa nähdä, tuleeko se kassi taas paluupostissa kotiin. ;)



Eilen innostuin hypistelemään kuopuksen vauvavaatteita ja kyllähän ne hyvin tyttövoittoisia on väreiltään. Anoppi sanoikin kun tuli sopivasti käymään, että jos saadaan tyttö, ei päästä shoppailemaan ollenkaan kun meillä on niin valtavasti tyttöjen vaatteita (kaksi nuorinta tyttöjä). Mutta jos tulee poika, saa taas ostaa kunnolla vauvanvaatteita. Se oli anopin ajatus se, mutta tottakai minä haluan uuttakin vauvalle, tuli kumpi tuli! :))



Meitä on nyt aika monta, jotka viimeistä kullanmuruamme odotamme ja kannamme sydämen alla... Ei muakaan haittaa, vaikka tämä raskaus menisi yli. Haluan kans olla raskaana kunnolla! Muistampahan sitten olleeni! Meillä ei kyllä ole kokemusta yliajasta, joten sen nojalla uskoisin, että aikalailla ajallaan tämäkin vauva syntyy... Mutta vannomatta paras! :)





Nyt on toisaan niin väsy, että joudun koko ajan korjailemaan kirjoittamaani. Virheitä satelee! Pitää varmaan oikaista hetkeksi ja alkaa sitten puhtaalta pöydältä tämäkin päivä. :) Kirjoitellaan!



Omppis 32+6

Kummasti helpottaa omaa oksetusoloa kun käy lukemassa teidän raskaudessa jo pidemmälle päässeiden juttuja! Eilen taisin valittaa, etten millään kykene tänään töihin lähtemään; onneksi ei sitten tarvinnutkaan. Kävin lääkärissä tarkistuttamassa keuhkoputkentulehduksen tilanteen ja koko viikon saan vielä kotona parannella oloani. Vaikka pahastipa epäilen, ettei tämä meno vielä viikon päästäkään juhlaa ole. Pönttöä halaillessani olen yrittänyt keksiä positiivisia puolia ja yksi selkeä ainakin on; muutamat jo olemassa olevat liikakilot eivät ainakaan näin alkumetreillä lisääntymään pääse, päinvastoin vaaka näyttää muutamaa kiloa vähemmän kuin pari viikkoa sitten. Siihen ne positiiviset mietteet sitten tyssäävätkin. No, jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu...



Nyt on yläkerrassa täysi rähinä päällä, tytöt ovat aika lailla oman onnensa varassa äitin makoillessa sängyn pohjalla. Alkavat jo käydä toistensa hermoille, ollaan sairastettu toista viikkoa koko porukka ja kökitty neljän seinän sisällä. Erotuomarihommiin siis... ja ruokaakin ois kai pakko laittaa vaikka pelkkä ajatuskin saa yökkimään...

Herttuli on ulkona päikkäreillä ja kaksoset katselee aamun lastenohjelmia digiboksilta. vedän tässä koneella karkkia huuleen ja hymyilen onnellisena. Siskoni ja kummityttöni 7kk tulevat tänään Oulusta visiitille ja lähtevät vasta sunnuntaina kotiin! IHANAA! Lisäksi saadaan lauantaina iso lastillinen muita vieraita Hertan 2-vuotisia juhlimaan.



Onko Neronjan napakipu yhtään asettunut. Joo, taidat olla oikeassa, että tämä rouva kertoo kokemuksensa vaikkei kukaan kysyisikään! Hölösuu mikä hölösuu! Onneksi tämän tietokoneen välityksellä ette kuule ääntä. SE on meinaan pikkuisen kova. Kyläkunta raikuu kun tällä konkkaronkalla tuolla mennään!



Ultrasta oli teitillä puhetta. Mie olen yrittänyt käydä nämä nyt sitten yksin, kun se ultrapaikka on niin ahdas. Mun mies on toisessa suunnassa töissä ja ultraankin on 25 km. Anoppi on ollut apuna noina päivinä. Silloin alkuraskaudessa kun käytiin vielä meidän klinikalla, niin lapsetkin oli mukana. Mie en edes hoksannut, että ne ei voisi tulla. Alakauttahan silloin ultrattiin. Toivottavasti eivät saaneet ikuisia traumoja...



Viivilillille kovasti voimia! Kun itse olin ekoilla viikoilla, niin olin aivan varma, etten enää koskaan harkitsekaan raskaaksi tuloa. Se alku on joka kerta ollut mulle niin rankka. Onneksi se unohtuu heti kun se loppuu. Nyt ajattelen taas, että kamala jos tämä on viimeinen kerta. Isäntä on kyllä aika ehdoton ja kai se järkikin on joskus otettava matkaan...



Opemammaa ja muita todellisia suusperheen äitejä ihailen kamalasti. Teillä taitaa olla jotkut tosi paksut ja venyvät kuminauhat hermojen kohdalla!



N@nnelle unohdin eilen kertoa, että oli mukava kuulla kuulumisiasi. Joko se asento katsottiin uudelleen?



Pikkikselle Pikaista Päästöä!



Kaikkea hyvää jokaiselle hautojalle,



Noora ja Taimi 25+0

nordenskjold:

Onko Neronjan napakipu yhtään asettunut. Joo, taidat olla oikeassa, että tämä rouva kertoo kokemuksensa vaikkei kukaan kysyisikään! Hölösuu mikä hölösuu! Onneksi tämän tietokoneen välityksellä ette kuule ääntä. SE on meinaan pikkuisen kova. Kyläkunta raikuu kun tällä konkkaronkalla tuolla mennään!

Napakipu itse asiassa helpotti sitten kuitenkin jo myöhemmin eilen illalla. Tosi jännää, miten noi kivut tuossa masulla niin nopeasti vaihtelee. Siis toikin kun päiväkausia sattui yskiessä ensin vasemmalle sivulle, sitten se ihan yhtäkkiä siirtyi oikealle puolelle ja kesti siinä monta päivää ja sit se taas ihan yhtä yllättäen siirtyi napaan. Ja sekin sitten eilen illalla varsin yllättäen alkoi helpottaa. Joka kerta kyllä kun yskin, niin painoin samanaikaisesti jollain kovalla napaa. Tänään on yskittänyt tähän tullessa tosi vähän, mutta silloin harvoin kun yskin, niin sattuu masun oikealle puolelle ja vähän myös napaan. Niin että voi olla, että jos tää yskä tästä taas iltaa kohti pahenee, niin napakipukin taas yltyy. Mutta kyllä tässä nyt olis kuitenkin jo vähän toiveita siitäkin, että tää yskä vois jossain vaiheessa parantuakin ;-).

Ja totta kai sait kertoa omat kokemuksesi asiaan ihan kysymättäkin :-). En ollenkaan sitä tarkoittanut kommentillani, ettei kertomuksesi olisi ollut toivottu. Itsehän minä kirjoitin, että ' kiitos vastauksestasi' ja sit aloin miettiä, että onko vastaus oikea sana, jos en varsinaisesti esittänyt kysymystä eli saivartelin siis omaa sanavalintaani ;-).

Ultrakäynneistähän täällä oli keskustelua. Minähän kävin tässä raskaudessa jopa np-ultrassa kolmen lapsen kanssa. En nimittäin saanut kuopukselle hoitajaa. No anoppi olis tietty ollut, mutten halunnut sille vielä kertoa mitään siitä, että olen TAAS raskaana ja sekin vielä, että anoppi on niin vähän ollut meidän kuopuksen kanssa. Niinpä pyysin esikoista lähtemään mukaan kuopusta vahtimaan. Selitin mitä ultrassa tehdään ja sanoin, että on parempi, ettet katso, kun se voi sinusta tuntua ja näyttää vähän hassulta. Sanoin, että voitte odotella pienessä pukuhuoneessa. No, esikoinen halusi tuekseen 5-vuotiaan tytön ja hänellekin sitten matkalla selitin samat asiat ja pyysin olemaan katsomatta. Sanoin myös, että äitiin ei yhtään satu, kun ultraa tehdään. Siellähän ne pukukopperossa olivat. Kuopus meinasi vähän hermostua, kun ajat oli aika paljon myöhässä eli just ehti sitten ruveta jo väsymään, mutta ihan hyvin selvittiin. Esikoinen kyllä kertoi, että he kurkkasivat siitä ovelta, kun mulle ultraa tehtiin, mutta eivät tuntuneet olevan asiasta millänsäkään. Kaksi vanhinta tyttöä olivat sen aikaa mummin luona, mutta vauvan tulosta ei ollut lupa puhua (ja tosi pitkään lupauksensa pitivätkin. 6-vuotias sanoi vielä siskolleen kun mulla oli jo tosi iso maha, että ei siitä vauvasta saa kertoa, kun äidilleni jotain sisko siis puhui; aivan kuin se enää siinä vaiheessa olis salaisuus voinut olla ;-).

Mutta nyt täytyy ruveta jatkamaan kirjanpitoa. Hyvä mieli, kun olen noita yrityksen toimistohommia saanut vietyä hyvän matkaa eteenpäin. Jää vauvan syntymän jälkeiselle ajalle paljon vähemmän tekemistä :-).

neronja rv 39+2

kun säikähdin, että meidän pino on hävinnyt =) Ei meinannut heti osua silmään. Mutta olihan se täällä, ihan tallessa.



Kiitos Opemamma vastauksesta. Sulla onkin kiva katras kotona. Ja hyvin oot tehnyt ensin tytön, niin on äitille apuna =)) Vai onko sen sortin neiti, että tykkää osallistua lasten hoitoon? Meillä tuo esikko (täytti juur 13) on poika, ja ei kyllä oo pätkän vertaa ollut kiinnostunut pienempien hoidosta, toisin kuin ystäväperheen samanikäinen tyttö. Ainoa tyttöni on just 3v, jospa hänestä saan nyt innokasta kaveria vauvan hoitoon ;)

Minä oon muuten ollut aika lailla saman aikaa kotiäitinä kuin sinäkin. Ja virka myös odottelee, jos nyt siihen palaan.



Meitä viimeisen(?) odottajia on tosiaan aika monta. Minä kyllä voinen tunnustaa, että salaa haaveilen, josko siellä labran pakastimella käytäisiin sitten parin vuoden päästä sopimuksen umpeutuessa. Kolme alkiota siellä olis, ja kun noita pakkastealkioiden siirtoja ei oo koskaan meille tehty, niin onnistumisesta ei ois kyllä mitään takeita. Eikä mieskään enää taida suostua. Ja ikä iskee myös täällä vastaan. Viimeistä siis hyvin todennäköisesti täälläkin odotellaan. Että sen puoleen on tämä niin nautinnollisen jännittävää tämä loppuaika, että kyllä täälläkin mieluusti odotellaan vaikka sen kaksi viikkoa yli, jos vain ois takeet, että vauva pysyy ulostulokokoisena ja hengissä... Kaikkinensa vähän vieläkin pelottaa, jos nuo sokerit onkin kovasti vauvelia kasvattaneet. Tai jos istukan toiminta alkaa heikentyä. Taidanpa taas toistaa itseäni. Torstainahan tuo on neuvola, josta yritän kyllä tosissani ruinata lähetteen polille viimeistään ensi viikon loppupuolelle. Jospa sitten ei tarttis enää neuvolaankaan vääntäytyä, kun en tahdo jaksaa sitä terkkaa...



Niiloakselille ja perheelle paranemisia! Toivottavasti taudit jättäis nyt teidän rauhaan. On muuten tuttu ajatus tuo vauvan ikävä. Nyt se on jäänyt jotenkin tämän lopun ähellyksen jalkoihin. Mutta muistan, miten tässä jossain vaiheessa oli jo niin kova ikävä, ettei ois malttanut odottaa enää hetkeäkään. Ja yhdesti ikävästään puhui myös tuo vajaa 5v poikakin, saa nähdä miten mieli muuttuu kun totuus valkenee =)



Nordenskjold: Vai pikaista päästöä =D Tuossa muodossa toivotusta en ole ennen vastaanottanutkaan. Kiitos paljon =)



Niiloakseli kyseli sairaalakassin sisältöä. Mulla on tärkeimpänä sinne pakattu kaksi pussia karkkia ja kaksi suklaapatukkaa =) Voi aah, sitä onnen hetkeä, kun saan vetää karkkia naamaan =D Ja sitten oheistarvikkeet: sairaalassaoloaikaa ajatellen hygieniatarvikkeet, imetysliivit, liivinsuojia vähän, jos sattuu maito nousemaan siellä. Kotiinlähtöä ajatelleen pikkarit ja siteitä, sairaalassa ajattelin pärjätä niillä sairaalan vermeillä, etten omiani sotke. Kameran, kännykän, laturin ja lompsan nappaan sitten lähteissä. Vauvan kotiinlähtövaatteet tuo sitten isukki, kun tulee hakemaan. Ne olen pakannut kassiin turvakaukaloon odottamaan.

No nyt täällä on kyllä semmoinen härdelli menossa, ettei ajatus kulje, mitä muuta oon pakannut. Pakko lähteä viemään nuo kolme riehujaa petiin.



Ai niin, huulirasva pitää käydä vielä ostamassa, sairaalassa viimeistään kuivaa mulla huulet ihan älyttömästi. Ja nuo termiitit kun onnistuivat edellisen putkilon kaivamaan ulos ;)



Jees, kaunista viikon jatkoa kaikille! Oli tarkoitus jollekin muullekin jotain sanoa, mutta nyt en ehdi tämän enempää...



Pikkis 39+6 (vai pitäiskö laittaa 40-1)

Siis eilen jo, muttei eilen jaksanu/ehtiny kirjoitella... Eikä siinä käynnissä mitään kirjoittamista olekaan ;))) Nimittäin on sen verran himmee terkka, onneksi en ekaa odota - ja toisaalta käyn säännöllisesti ultrissa, niin ei tarvi niin usein tuolla käydä...



Painoa oli tullu 800g/vko, mut sitä on vähän vaikea verrata, kun pari edellistä käyntiä on ollut siellä äpolilla. Kaikkiaan on nyt tullu 9 kiloa ekan käynnin punnituksesta. Hb oli taas tavallisissa lukemissa (edellisen neuvolakäynnin lukema ei varmaankaan pitänyt paikkaansa - joutui puristelemaan, joten enemmän kudosnestettä mukana) 145, ilman rautapurkin näkemistäkin ;)



Maha alkaa olla jo ihan " tiellä" tai ainakin ahdistava. Eilen illallakaan en ehkä juuri sen takia jaksanu kirjoitella, kun istuminen tuntuu niin ahdistavalta. Painaa ja on vaikea välillä kunnolla hengittääkään... Ens viikolla pitäis mennä luennoille Kuopioon, joten saas nähdä kuin kiva ajella reilua 3 ½h. Junalla vois toki mennä, mut sit joutuis siellä perillä kävelemään, eikä se kauhian mukavalta tunnu sekään (mikä raskauden ihanuus ;) )



Vauvelijuttuja ei olla vielä laitettu valmiiksi mitenkään. Tavarat on vielä edellisen jäljiltä tuolla kuopuksen vaatekaapissa, joten sieltä ne nopsaan saa ;) kassin tuo sit isäntä saikkuun mukaan...



Eipä nyt tule muuta juurikaan mieleen, joten palainen, kun taas tulee jotain mieleen, ja kun ehkä jaksaa istua koneella....



--mirpa ja masukki rv29+6, kera siskojen X3--

Hieno juttu oli lukea, että Niiloakselila jo asiat paremmalla tolalla! Toivotaan ettei pikkuinen vielä yksiöstään luovu, ja että perheen sairastelut olis jo ohi!



Opemamman muistan minäkin, ihanaa että vieläkin uskalsitte! :)



Hirveästi en muista muuta kommentoitavaa, kun on hiukan väsynyt olotila.. Ihme, että se tässä vaiheessa iskee, nythän pitäis olla kukkea energinen keskiraskaus jo!! Mies sairasti mahataudin ja pari yötä pyöriskeli mua valvottaen. Tuntuu, että vieläkin on univelkaa siitä, vaikka jo ihan hyvin olen pari yötä unta saanut. Xo *haukotus*



Närästystä on alkanut ilmaantua, plääh.. Ei ois niin väliks vaikkei ois tullut! Kalaöljykapseleitakin syön, mut kohta kyllä lopetan, kun sit röyhtäilen pitkin päivää kalanmakuisia röyhtäyksiä, jotka alkaa yököttää. :x Hyh!



Liikkeitä tuntuu jo ihan päivittäin, on tuntunut noin viikon ajan jo. Ihanaa kuulostella niitä! Iltaisin tuntuu enemmän, tai sitten silloin ehtii tuntemuksia kuulostella paremmin.. Mutta mieltä huojentavaa tuntea papusen töksäytyksiä! <3



Sit kaipaisin koiranomistajilta vinkkejä!! Onko jotain hyviä koulutuskirjoja jollakulla tiedossa, josta saada vinkkejä hiukan vilkkaan ja itsepäisen koiran koulutukseen? Ei tunnu nämä perinteiset konstit tepsivän, ja alkaa lenkit olla tuskaa mahan kasvaessa.. Koiramme on siis vielä pentu, ikää nyt 9kk. On rodultaan samojedinkoira, eli vetokoira, mut mä ihmetteln silti käytöstä.. Osasi kulkea hihnassa jo aivan loistavasti, mutta nyt on alkanut rempoa, vetää ja tehdä ihme spurtteja.. Mä sit koetan jännittää kropan lihaksia hulluna, että saa pideltyä koiran aisoissa ja etten lennä mahalleni. Liekö sitten kuuluisa uhmaikä iskenyt pojuun? Tottelee kuitenkin hyvin käskyjä jopa irti ollessaan, mutta lenkit.. Kiitoksia jos joltakulta pauja saisin!



Nyt kutsuu kuopus, kaipailee seuraa kun isosisko ei oo tappelukaverina. Papan luona oli yökylässä..



Ädä+kolmikko+papunen rv16

Täällä neidillä tauti alkaa hiljalleen jo hellittää, josko sitä jo ehkä huomenna pääsisi uloskin :)



Eilen oli neuvola, ja yllätys yllätys ötökkä olikin oikein päin. Terkkari sanoi, että potkut ja hikka tuntuu sen vuoksi niin alhaalla, kun pikkuinen on jo aivan alhaalla lähtökuopissaan ja kohtu laskeutunut ihan alas. Vielä viimeviikolla OYS:n käynnillä ötökkä kellotti ihan ylhäällä. Ilmeisesti viikonlopun Ikean reissu teki tehtävänsä :) Yritin eilen tutkia vanhoja neuvolakortteja, miten heti edelliset synnytykset on lähteneet käyntiin mahan laskeutumusen jälkeen, mutta enpä saanut niistä selkoa. Mitenkäs muilla, monenko viikon päästä mahan " tipahtamisesta" vauva on syntynyt? (Elättelen tässä toiveita, josko tällä kertaa ei menisi yli...)



Pikkis oli kysellyt maksa-arvokokeista: Arvot olivat onneksi normaalin rajoissa, mutta kutina vaan jatkuu. Pesuaineita tms. ei olla vaihdettu, joten syy ei ole siinä. Mutta ilmeisesti iho jotenkin reagoi tähän talven ilmaan ja raskaus tekee oman osansa siinä, että nahka uusiutuu.



Ädä (osuikohan oikeaan, anteeksi huono nimimerkkimuisti!!!) kyseli vinkkejä koirankoulutuskirjoista. Meillä on talossa 11 kk ikäinen vehnäterrieri, ja nuo juntturoinnit on enemmän kuin tuttuja. Käykääpä katsastamassa kirjastosta tai kirjakaupasta sellainen kirja kuin: Jan Fennel - Kuuntelen Koiraani. Opuksia on muutama vielä lisää, mutta tuo on ensimmäinen teos, tuossa käydään perusjutut läpi. Kasvattaja kehoitti tutustumaan jo ennen koiran kotiin tuloa kyseiseen Jan Fennelin opuksiin.

Fennel kertoo paljon käytännön ohjeita siitä, miten koira saadaan valitsemaan omistajansa johtajakseen. Tämä on tärkein asia koiran ja omistajan välisessä suhteessa. Yleensä melkein kaikki ongelmat johtuvat siitä että koira kuvittelee olevansa vastuussa laumastaan ihmisen sijaan. Samoin kuin vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan ja yrittävät kaikin keinoin katsoa heidän peräänsä, tuntee koira huolta omistajistaan mikäli johtajuussuhde on epäkunnossa.



Fennelin menetelmät eivät perustu fyysiseen kuritukseen, tai edes koiran fyysiseen pakottamiseen vaan käytännössä kyse on asioista jotka liittyvät koiran huomioimiseen tai pikemminkin huomioitta jättämiseen tietyissä tilanteissa.



Itse pidin menetelmistä, vaikka jotkut tuntuivatkin hieman epäilyttäviltä toimivuutensa suhteen. Mutta kun perusasiat ns. johtajuuden saavuttamiseksi jaksaa käydä (vaikka se vaatiikin rutkasti pitkäjänteisyyttä!) läpi, meillä ainakin elämä alkoi sujua. Koiruli alkoi " toimis kuin ajatus" (olipa tökerösti ilmaistu...). Tietenkin lapsiperheessä vielä lisähaasteen tuo koiran ja lasten suhde, mutta kun lapsetkin otetaan mukaan alkeisiin (meillä ainakin eleruokinnan kautta asiat etenivät mainiosti) niin koira hoksaa että nämäkin kuuluvat " samaan kastiin kuin aikuiset" . Mutta se on kyllä totta, että juuri tuossa 8-9kk iässä koirilla iskee murrosikä. jolloin opitut asiat ikäänkuin unohtuvat. Meillä onneksi kasvattaja muistutti asiasta jo etukäteen, jolloin osasimme hieman varautua tilanteeseen. Mutta meillä ainakin neiti pisti kaiken ranttaliksi, unohti totaalisesti kaiken, mikä oli jo aikaisemmin hienosti opittu ja siitä tuli ikäänkuin isokokoinen rajojaan kokeileva aivan pieni pentu. Ja sen levottomuus oli välillä kamalaa! Mutta nyt alkaa onneksi taas helpottaa, tietnekin vielä normaaleja pentuvinkeitä vieläkin löytyy, mutta opitut asiat ovat hiljalleen palautuneet hyvin mieleen. Nyt taas jopa meidän 3 vuotias pystyy pitäämään koiraneitiä hihnassa ilman vetämistä. Mutta jokainen valitsee koulutustapansa itse, mutta mielestäni tuo on ainakin tutustumisen arvoinen menetelmä. Tsemppiä ja kovasti kärsivällisyyttä koiran kanssa!!! On ne silti niin ihania turveloita ;)



Mutta nyt on lähdettävä antamaan naperolle ruokaa ja sitten kutsuukin jo päikkärit ;)

Olipas reissu :o) vähän väliä piti pysähtyä irvistelemään kun vihloi niin alapäähän :o/ ja vauva potki koko matkan niin että kylkiin koski ja oli tosi hankala kävellä.

Vauva oli laskeutunut lähtökuoppiin mutta ei vielä kiinnittynyt.

Sykkeet oli 160

paineet:122/76

pissa:puhdas

paino: -200g/vk eli nyt 12.5kg tullut painoa kun olen laihtunut pari kiloa...

vauva oli rt:ssa

Kaikki oli siis enemmän kuin mallillaan. Terkka sanoikin että oikein malli raskaus :o)



Aletaan onneksi olla paranemaan päin koko porukka vihdoinkin. Tuossa just heitin nuorimmat ulos leikkimään kun ei enää nämä seinät meinaa riittää kun taudin jälkeen alkavat olla vauhdissa taas...

Ihana ilma ainakin täällä pohjoisessa! 4 astetta pakkasta ja aurinko paistaa :o) Olis niin kiva lähteä itsekin ulos kävelylle mutta kun se ei ole enää mitenkään nautinnollista tuo kävely :o)



Niiloakseli rv 34+2

Nostanpa meitä, ettei ihan kadota. Tänään onkin väki tainnut lyllertää pihamaalla nauttimassa pakkassäästä, kun ei ole täällä käynyt kuhina =)

Meilläpäin ainakin ollut kiva pikkupakkanen koko päivän.



N@nne: olipa hyvä, että arvot oli kunnossa! Sama vika tais olla täällä, että raskaus jotenkin herkistää ihoa erilailla kuin ennen. Olipa hieno homma, että vauveli onkin vieläkin oikein päin. Jospa nyt pysyiskin niin, ei luulis enää olevan kauheesti tilaa pyörähdellä. Ellei nyt ihan akrobaatti ole tulossa;)



Täällä ollaan vieläkin ihan yhtenä kappaleena, kaikesta yrityksestä huolimatta ei mitään isompia merkkejä siitä, että synnytys ois luonnollisesti lähenemässä.

Huomenna ois taas neuvola, ja sekös sangen suuresti harmittaa. Oonpa muutamaan kertaan tainnut täälläkin mainita, miten se tuo terkkarini on niin luonnoton liukuhihnatyyppi, joka ei pahemmin kuuntele eikä ymmärrä. Harmi juttu, tavallaan pilannut osan odotusta, kun ei yhtään kiinnostaisi sinne mennä.

Jospa se nyt sitten ois laitimmainen kerta. Jos se täti sen lähetteen äitipolille kirjottais. Pitäkäähän peukkuja! Mutta jos ei armas täti ole samoilla linjoilla, niin taidanpa ottaa ja soittaa toiselle terkalle. Tai sitten koittaa saada lääkäriajan, siis neuvolan ulkopuolelta. Tuo oma terkka kun ei löytänyt silloin pari viikkoa sittenkään vapaata aikaa neuvolalääkärille, vaikka tämän jälkeenkin tiedän toisen terkan varanneen muille odottajille lääkäriaikaa tähän väliin.

Inhottava kyllä jotenkin mennä tällaisella " ruinausasenteella" tuonne neuvolaan, kun en oo oikein tottunut sellaiseen. Ja tuntuu, että minkähän kuvan se mustakin oikein saa. Mutta minkäs teet, pakko koittaa pienen ihmisen pitää puoliaan =)



Meikä sitten sai vihdoin viimein äitiyspäivärahapäätöksen. Lomahan alkoi jo ennen joulua, mutta työnantaja ei ole aiemmin toimittanut palkanmaksutietojani (työnantaja vaihtui vuodenvaihteessa, entinen kaupunki peruspalvelukuntayhtymäksi, joten paperit majaili sitten naapurikaupungissa). Ei siinä muuten mitään, mutta kela ei voinut aiemmin tehdä päivärahapäätöstä, joten sen vuoksi kotihoidontukikin jatkui vuoden loppuun, vaikka tiedossa sielläkin oli tuo alkanut äitiysloma. Mutta maksoivat siis sitten liikaa kotihoidontukea, ja nyt perivät takaisin. Voi että voi ketuttaa nämä systeemit! Niin, ja se päivärahakin on sitten minimi. Tosi nastaa, tulot tippuu kotihoidontukiajalta noin satasen kuussa. EIpä paljon hampaita naurata. Tähän asti oon potenut huonoa omaatuntoa, kun saan palkkaa reippaalta kahdelta kuulta, vaikka oon " vaan majaillut" vuosia kotona, mutta nyt tulee kyllä niin tarpeeseen nuokin ropot, että lopetan omantunnontuskat tähän.



Tulipahan rutistua, mutta helpotti vähän =)



Öitä!



Pikkis 40+0

Pikkiksellä olikin jo täydet kympit. Onnittelut siitä ;-). Harmi, kun ei sullakaan ole mitään lähtöä enteileviä tuntemuksia. Ei oo tosiaan mullakaan. Jotenkin en saa aikaiseksi edes kirjoitettua, kun tuntuu ettei vaan oo mitään asiaa. Tuntuu myös, että sitä on alkanut kääntyä sisäänpäin. Eikös se ole aika yleistä tässä vaiheessa?



Yskä vaikuttais olevan paranemassa. Iltapäivästä kyllä taas alkoi lima rohista tuolla keuhkoputkessa, mutta ei onneksi yskiessä mitään pahempia kipuja tuntunut. Äsken rupes kurkkua kutittamaan ja kyllä se tuo masun oikea puoli on kaikista kipein. Napaan ei tosiaan sattunut enää ollenkaan. Ihmeellisesti meni siis ohi, _onneksi_.



Joo, eipä tässä kai tämän kummempia. Täytyy pestä hampaat ja lähteä nukkumaan. Niin, Pikkis kirjoitti pikkupakkasesta. Siitä tuli mieleen, että meillä on viime päivinä satanut todella paljon lunta. On kyllä oikein kunnon postikorttimaisemat. Puut ja kaikki on paksun lumikerroksen peitossa.



neronja rv 39+4

Olen lueskellut teidän tekstejä jonkun aikaa ja alko tuntuu, et tää vois olla mullekkin sopiva ketju.



Eli siis vähän meistä: Mä 31v, mies 33v, lapset poika-01, poika-03 ja tyttö-05. Nyt odotan pikku nelosta aivan alussa, vkoja laskurin mukaan tasan 6.



Kertokaahan, ku mietin täs et onko normaalia et mun maha on turvonnut ihan älyttömästi vaik en mielestäni ole syönyt enemmän kuin yleensäkkään. En muista, että aikaisemmissa raskauksissa olisi näin alussa ollut mitään. Housut ahistavat ja kun joutuu pitää useamman tunnin niin sen jälkeen mahaan sattuu. Ja mahallaan ei pysty nukkumaan ku ahistaa mahaa. Ihan outoa...Vai meneekö se näin ku on useampi raskaus takana.



Alkuraskauden muut oireet ovat kans kiusana, pahoinvointi ja väsymys. Mut kummasti vaan jaksaa kun tietää mistä johtuu. Eka ultra vasta muutaman viikon päästä, et sinne pitäs jaksaa odottaa...

Kurjaa tulla tänne ruikuttamaan, mutta tuli niin suuri tarve purkaa tämä pahanolon möykky jonnekin ja kysyä teiltä neuvoa...



Mulla alkoi äippäloma 21.1 ja ensimmäinen maksupäivä on 22.2. Olenko nyt ihan väärässä, että mun pitäis saada kotihoidontukea tuhon päivään asti, jolloin jäin äitiyslomalle..? Onhan siinä kuitenkin monta viikkoa välissä edellisestä kotihoidontuen maksupäivästä... :/ Tulin aamusella koneelle laskupino kourassa, että jee maksan pois kun on tullut rahaa NIIN EI! Ei euron euroa ollut tullut kelalta.. :( Mitä ihmettä? Soitin tietty paikalliskonttoriin ja kysyin asiasta ja henkilö joka ois voinut auttaa oli syömässä. Jätin soittopyynnön ja tässä nyt oon masiksessa pari tuntia odotellut puhelua... Olen NIIN TÄYNNÄ tätä kotihoidontukea ja rahattomuutta.. :( Olen tottunut tienaamaan rahaa työssäni ja pärjäämään omillani. Nyt on pitänyt melko monta kertaa jättää melko moni juttu ostamatta ja vierailla iskun lompakolla. Ja mitä siitä, mutta masentaa niin hulluna kun tili näyttää nollaa! Soitin just miehellekin töihin, mutta en pysytynyt etes kertomaan koko juttua kun rupes vaan itkettämään.. :( Pitääkö mun nyt koko ajan odottaa ens kuun 22.päivää? :/ Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka saa todella hyvää äitiyspäivärahaa (kiitos ahkeruuteni työelämässä), mutta kun ei sekään nyt auta. Laskuissa on eräpäivä nyt! Ei ens kuun 22.... MITÄ OLETTE MIELTÄ? Ja Pikkis ja Neronja ja muut, jotka ootte jo jääneet äippälomalle, saitteko te kotihoidontukea siltä vajaaltakin kuukaudelta, joka edelsi aikaa ennen äippälomaa..? En ymmärrä mikä tässä mättää.. Nyt soitan kyllä taas sille eukolle!



Purnaus ja masismiettein, rahaton Omppis 33+1 (!!!!!!!!!!!!!!)

kyllä minusta sinun tulisi saada kotihoidontukea 21.1 asti ja siitä eteenpäin sitten äitiyspäivärahaa. Ainakin mulla oli näin kun jäin työttömäksi 7.12 niin sain kotihoidontukea 1-7.12 ja siitä eteenpäin sitten työmarkkinatukea.

Rahahuolet on maailman inhottavimpia! juuri itse kaksi kuukautta taistelin kun rahat ei millään riittänyt mihinkään ja minä kun kuulun niihin kurjiin jotka saa sen minimi äitiyspäivärahan joten sillä ei paljoa juhlita tällä sakilla mutta onneksi noin muuten saatiin asiat järjestykseen.

Voimia kelan kanssa asiointiin sekään kun ei ole aina helppoa!



Niiloakseli rv 34+3 ja supisteleva masu :o/

Omppis, tottakai sun kuuluu saada kotihoidontukea tuohon äitiysloman eka päivään asti. Kumma juttu, etteivät ole maksaneet. Ne on nuo kelan järjestelmät sellaisia, että koneet saattaa jättää maksamatta, jos siellä on joku " juttu" , esim mulla viime vuonna meni sairaspäiväraha päällekkäin yhden päivän äippälomakauden kans, niin kone ei maksanut sitten sairaspäivärahaa ollenkaan. Mutta älä huoli, kun saat tätin kelalta kiinni, niin ne voi pistää rahat hetimiten maksuun, kun selviää, mistä kyse!



Tervetuloa 3_x_äippä, mukaan porukkaan. Tänne sopii kyllä, kiva että tulee uusia joukkoon, kun täältä toisesta päästä tehdään vielä lähiaikoina tilaa =) Mullahan on kans heti alusta asti maha turvonnut, pompsahtanut esiin. Ja täällä on mielestäni ollut muitakin.



Neuvolassakin tuli sitten käytyä.

RR 105/70, pissa puhdas, paino +500g/vk, sf 29 (eli aina vaan samassa, missä ollut kaksi kuukautta, on reilusti käyrien alle), syke n. 130. Hemoglobiinia ei taaskaan katsottu, enkä muistanut pyytää.

Terkka soitti äitipolille, selvitti tilannetta. Siellä sitten kätilö/diabeteshoitaja otti puheeksi lääkärin kanssa asiani, ja soittivat takaisin. Ensin puhuin kätilön kanssa, sitten antoi luurin lääkärille (erikoistuvalle), joka ensi alkuun meinasikin luvata ajan viikon päähän, mutta meni kysymään vielä joltain toiselta, joka eväsi tämän. Ja käski vain odotella vielä kaksi viikkoa. Voihan vitutus sentään. Odottaisinhan minä, jos vain saisin mielenrauhan noiden mua vaivaavien asioiden kanssa. Mulla ei ennen ole odotuksissa ollut tällaista tunnetta, ihan oon rauhassa odotellut käynnistystä, en tiiä oonko nyt ylihysteerinen, mutta miksi ihmeessä täällä on näin ihme touhua. Oisko tuo nyt niin hirveä asia antaa aikaa sinne polille? Sanoin sille lääkärille, että sitten kahden viikon päästä saavat leikata, jos huomataan vauva isoksi. Imukuppia en ainakaan enää kertaakaan sisuksiini halua. Ja teki mieli kysyä, kuka ottaa vastuun, jos jotain tapahtuu, kun äitin huolta ei kuunnella. Voi itku. Kun ois meidän kaupungissa yksityisiä, joilla käydä, niin pistäisin kyllä vaikka viimeiset lanttini sinne.



Enpä jaksa nyt muuta.



Pikkis ja päivän yli

Ensinnäkin Pikkiksen puolesta ihan tosissaan harmittaa tuo touhu :-(. On kyllä kumma, etteivät voi ottaa sinua polille tsekkaukseen. Tuli vaan mieleen, kun ite olen tässä pähkäillyt vauvan vähäisten liikkeitten kanssa ja miettinyt, pitääkö lähteä synnärillä käymään (no soittaa tietysti ensin pitäis), niin entäpä jos sinäkin soitat synnärille ja sanot, että vauva liikkuu niin vähän ja pääsisit ultraan... Sit tietysti jos vauva onkin vilkas, niin olis tietty vähän hassua tai jotain.



Munkin mielestä Omppiksen kuuluis kyllä saada kotihoidontukea vajaaltakin kuukaudelta. Hirveän huonosti olen perillä noista Kelan asioista. Mä vaan otan vastaan sen mitä annetaan... Yhtään en osaa tapella Kelan kanssa, kun en tiedä oikein mistään mitään... ;-) Minimikorvaukset minäkin saan, kun ei oo niitä työtuloja ollut.



3xäippä, tervetuloa joukkoon. Mulla on myös masu pompsahtanut varhaisessa vaiheessa esiin, ainakin näissä viimeisimmissä raskauksissa.



( . ) Saa nyt tosiaan nähdä, pitääkö tässä lähteä synnärillä käymään noitten vähäisten liikkeitten takia. Eilenkin liikkui tosi vähän ja tosi rauhallinenhan tämä on ihan muutenkin ollut. Joskus intoutuu enemmän liikkumaan. Yritä siinä sitten tarkkailla noita liikkeitä... :-/



neronja rv 39+4

tervetuloa 3xäippä!

Masusta: kyllä mua jo onniteltiin kun oli 6+2!! Tämä onnittelija oli ihan kauhuissaan, kun sanoin missä mennään, tuumasi ettei enää ikinä tohdi kenenkään masuja kommentoida.. Mutta mulla oli jo superiso, ja iltaisin varsinkin.



Pikkikselle voimia, h-hetki on lähempänä kuin voi arvatakaan!



Omppis - ota tiukka yhteys kelaan! Pitäähän homman pelata! Kurja vaan että pitäisi itte olla vahtimassa että saa sen mitä kuuluukin!



Neronja - hyvä että yskä alkaa hellittää! Ja napakipu sen myötä! Ite olin kauheassa yskässä kuopuksen saannin aikoihin. Sain sitten lastenlääkäriltä synnärillä lopulta antibioottikuurin, kun se vaan äity suorastaan murskaavaksi..Että voin kuvitella mitä se on ison masun kanssa, ja jos jatkuu vielä kun on synnyttänyt..paikat kipeenä saa yskiä.



Nyt en muista muuta kommentoida, pitää mennä komentamaan isoja tyttöjä siivoukseen.. ei sitten huomenna tarvii ahkeroida niin.



Kuulumisiin,



sinuvi 14+5 (yllättäen nuo viikot tuossa omalla kohdallakin lisääntyy:))

Oikeasti ihan liikuttaa kuinka ihanasti teiltä saa tukea ja tsemppiä! Olette loistavia, KIITOS! Omppis täällä kuivaa kyyneleitään...



Tosiaan ollut siipi maassa tämän päivän ja masuakin on jomotellut. :( Mutta ihanaa, asiat järjestyivät. Erehdyshän se tietenkin oli. Huh. Loput kotihoidontuesta tulee maksuun alkuviikosta. Eikä se paljoa ole, muutama satanen, mutta kyllä sillä ruokaa ostaa kovasti! :)) Ja helpotti mun oloa kovasti. Mieskin lohdutteli ja oli ihan ihmeissään kun itkun kans soitin sille päivällä töihin.. sillä on onneksi varatili tai ns.jemmatili, josta nyt maksettiin minun veromätkyt ja muutkin kiireelliset laskut. Kaikki siis taas hyvin. Mutta upea kiitos vielä teille! Tykkään teistä!



Voi Pikkis, jo päivän yli... Ymmärrän kyllä miltä tuntuu ja kaikki sympatiani ovat puolellasi. Mitä jos soittaisit itse äitipolille ja kertoisit huolesi.. Auttaisikohan..? Puhallan nyt oikein paljon supparituulia sulle!!! Ota vastaan! :) ja jaksele, vielä hetki!



Uuttakin äippäenergiaa oltiin saatu mukaan, tervetuloa ja onnea raskaudesta!! :)



Ja tosiaan mulla tuli eilen täyteen 33 viikkoa. En edes tuuletellut kun niin masensi kaikki... Tuuletan nyt! Ihanaa! Ja Niiloakselikin jo niin pitkällä! Varmasti jo ookoo että supisteleekin. Kunhan ei tapahdu ihmeitä kohdunsuulla. :) Meillä oli pikkuneitillä eilen 1,5 vuotis neuvolalääkäri ja kovasti lääkäri kyseli minunkin vointia. Käydään molemmat samalla, kuopus ja minä. :) Kolmen viikon päästä nähdään sitten mun kohdunsuun tilanne. Ja loppusuora häämöttää. :)



Kirjoittelen huomenna lisempää ja kommentoin muittenkin juttuja kunhan saan koko ihanaisen pinon lueskeltua huolella. :)



Halaukset!



Omppis (jo helpottuneena)