Lue keskustelun säännöt.
Asperger-tytön äitinä harmittaa muiden tietämättömyys ja suvaitsemattomuus.
16.04.2014 |
Tyttäreni sai 8-vuotiaana Asperger-diagnoosin. Oireet huomattiin jo alle vuoden ikäisenä. Pitkään ajateltiin tyttären olevan vain hyvä keskittymään tiettyihin yksittäisiin asioihin, häntä ei hippaleikit kiinnosta tai että poikkeuksellinen musikaalisuus on vain perittyä. Tyttäremme oli persoona, kuten kaikki muutkin lapset.
Esikoulussa ongelmat kasaantuivat. Tyttö väsyi pakkososiaalisuudesta. Ei jaksanut leikkiä muiden lasten kanssa, tarvitsi omaa aikaa. Sosiaalinen elämä kuormitti 6-vuotiasta niin, että alkoi kehittää erilaisia näkymättömiä peikkoja ja mörköjä mielessään. Eskarin liikuntahetkissä tyttärellä oli suunnattomia vaikeuksia suoriutua yksinkertaisista sääntöleikeistä itkemättä läpi.
Kaikki kilpaileminen (kuka ensin pukemassa, kuka syönyt ensin) lamautti tytön täysin. Istui vaikka kaksi tuntia kuraeteisessä, ellei kannettu pois. Kyse ei ollut ilkeydestä tai kasvatuksen puutteesta, vaan kilpaileminen ja leikkien säännöt tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta.
Sääntöjen noudattaminen oli vaikeaa samalla tavalla kuin sinut heitettäisiin vieraaseen maahan vieraaseen kulttuuriin ja pakotettaisiin keskustelemaan päivän tärkeistä asioista. Et osaisi, turhautuisit. Menisi pitkään, ennen kuin oppisit kielen ja pystyisit puhumaan edes alkeellisia lauseita. Näin menee myös pitkään, ennen kuin tyttäreni ymmärsi, ettei hippaleikeissä kiinni jääminen tarkoittanut sitä, että hän on maailman huonoin lapsi ja että muut kiusaisivat häntä tahallaan.
Koulussa tyttö saa nykyään täysiä kymppejä kaikista kokeista, mutta läksyjen tekoon menee 6 tuntia päivässä. Mekaaniset laskutehtävät tai käännöstehtävät menevät vielä aika nopeasti (meidän muiden ajassa tajuttoman hitaasti), mutta luovaa ajattelua ja soveltamista vaativat tehtävät jumittavat niin, ettei niistä pääse eteenpäin ilman apua.
Tytöllä ei ole yhtään kaveria, koska kaikki pitävät häntä outona. Eikä niille kavereille aikaa olisikaan, koska koulutehtäviin menee suurin osa vapaa-ajasta ja loppu menee arjen hitaaseen etenemiseen.
Tyttö ei osaa pyöräillä, ei uida, ei sitoa kengännauhoja, ei avata suljettua muovipussia. Tytärtä on pyydetty lopettamaan kaksi harrastusta, koska vetäjät eivät saaneet tyttöön mitään otetta, eivätkä suostuneet mihinkään tukitoimiin (esimerkiksi isä tai äiti mukana).
Tekisin mitä vain, että tyttäreni saisi elää tavallista elämää. Se, että aikuiset ihmiset tällä palstalla ja mediassa väheksyvät Asperger-laste ja -aikuisten ongelmia ja syyttävät laiskoiksi ja itsekkäiksi, satuttaa. Te ette tiedä, millaista on elää Asperger-henkilön kanssa tai olla itse sellainen. Te ette voi tietää, millaisia valtavia ponnistuksia tavallisetkin asiat vaativat heiltä. Ainut tuki, jota tyttäreni saa, on koulunkäyntiavustajan tuki muutamalla tunnilla viikossa. Ei saada mitään vammaistukia, eikä mitään erityisjärjestelyjä missään.
Onneksi tyttärellä on siskoja ja veljiä, jotka eivät näe diagnoosia, näkevät vain siskon. Onneksi on siis perhe, joka rakastaa ja välittää.
Kommentit (138)
En missään nimessä halua loukata, tai sekaantua asiaan, mutta itse en hakisi vertaistukea tältä foorumilta. Kuten varmasti tiedät itsekin, tällä foorumilla kirjoitellaan erittäin paljon tunnepohjalta ja väitetään sen olevan faktaa. Ja sellaisten ihmisten kanssa on turha lähteä kiistelemään, koska löytävät aina uuden tavan vääristellä ja jatkaa kiistelyä. Av-foorumi on parhaimmillaan hauskaa luettavaa, kunhan asiat pysyvät kevyinä tai liittyvät päivän uutisiin. Muissa tapauksissa keskustelu menee lähes poikkeuksetta vääntämiseksi tyhjästä ja saat takuulla myös tähän alle ilkeämielisiä kommentteja ihmisiltä, joilla ei oikeasti ole hajuakaan siitä, mitä autismi on.
Säästä siis itseäsi tältä päänvaivalta, ja käänny mieluummin vaikka Asperger-palstan puoleen: http://www.aspalsta.net/ Sieltä saat takuulla asiantuntevaa vertaistukea ja neuvoja siihen, miten pärjätä. Suomessa on myöskin toiminnassa oleva Autismi- ja aspergerliitto, sekä Asperger-yhdistys (googleta kummatkin). Lähde mukaan toimintaan ja saat antoisia hetkiä muiden kaltaisienne kanssa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole oikein jos läksyihin menee 6 tuntia. Ota yhteys opeen.672
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 11:55"]
Mitä lapsi teki ennen esikoulua? Monella on tuollaisia ongelmia, jos harjoittelua aloitetaan vasta 6-vuotiaana. Asperger-oireista 60-90 % on sisäsyntyisiä, joten tuossa on 10-40 % mahdollisuus kuitenkin vaikuttaa asioihin. Sekin on jo aika paljon.
[/quote]
Mitä tarkoitat? Miten pystyt vaikuttamaan Asperger-oireisiin? Vasta esikouluiässä koulumaisissa tehtävissä alettiin vaatia keskittymään enemmän tiettyihin asioihin, alettiin vaatia johdonmukaisesti tiettyjen sääntöjen noudattamista leikeissä (kuten tuo hippaleikki) yms. Tätä aiemmin on voinut hoidossa vapaasti leikkiä ja olla osallistumatta joka asiaan, eikä pitkäjänteistä keskittymistä vaikkapa puun lehtien värittämiseen tarvittu.
ap
[/quote]
Meillä lapset ovat olleet kunnallisessa päiväkodissa ja kyllä siellä on ollut sääntöjä ihan 1-vuotiaasta alkaen. Samoin harrastuksissa ovat pienestä pitäen joutuneet oppimaan sääntöihin, kurinalaisuuteen ja työn tekoon. Myös tuota pitkäjännitteisyyttä on harjoiteltu esim. musiikkiharrastuksen kautta. Eikä se aina "normaaliltakaan" lapselta onnistu ilman tukea. Meillä lapsella oli vaikeuksia esim. kynänkäytössä ja elto ohjasi häntä jo 3-vuotiaana kohti pitkäjännitteisempiä tehtäviä ja värityksiä.
Kyllähän as-lapsikin oppii sosiaaliseksi ja toimimaan muiden kanssa(tiedän, koska sukulaisellani on as), mutta työtä se vaatii. Jos on kotona pidetty eskariin asti, niin siinä on normaalikin lapsi ihmeissään ja vaikeuksissa. Jos kerta oireet on huomattu ja alle vuosikkaana, niin miksi lapsi ei ole saanut mitään tukea? Säännöt ovat monilla as-henkilöille tosi tärkeitä ja he haluavat niitä noudattaa prikulleen.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:06"]
Tämän saman tuskan kanssa joutuu taistelemaan jokainen erityislapsen vanhempi. Pelottaa se miten lapsi ikinä löytää paikkansa maailmassa ja koska muiden julma tietämättömyys satuttaa lasta liikaa. Omalta osaltasi voit vain yrittää lisätä lähiympäristön tietoutta ja auttaa siten lastakin.
Olen itse kertonut hyvin avoimesti puolitutuillekin mistä on kysymys, mutta silti en voi suojella koko maailmalta. Aina en jaksa suojella itseänikään, väsyn puheisiin. MItä enemmän jaksaa itse olla avoimena, sen vähemmän ennakkoluuloja on, mutta kaikkia ei voi poistaa kuitenkaan.
Kun täällä kirjoitan, että perheessämme on 3 vammaista/ kehitysvammaista lasta, on vastassa lähes aina tösäytyksiä siitä miten lasteneteko olisi kannattanut jättää ja kuinka voin olla noin tyhmä, etten ole tajunnut olla lisääntymättä. Aikani sitä selitin kuinka yhtälö on mahdollinen ilamn tyhmyyttäkin, mutten enää jaksa. Tärkeintä, että lähipiirillä on oivallusta.
Kirjoitit tosi kauniisti, kivaa lukea välillä muutakin kuin alituista provosointia.
[/quote]
Miten voi olla noin suuri määrä e-lapsia samassa perheessä? Kieltämättä heti tulee mieleen joko perinnöllisyys (ja sitä kautta tuo sama miete lastenteosta) tai esim. päihteiden käyttö raskausaikana.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:06"]
Tämän saman tuskan kanssa joutuu taistelemaan jokainen erityislapsen vanhempi. Pelottaa se miten lapsi ikinä löytää paikkansa maailmassa ja koska muiden julma tietämättömyys satuttaa lasta liikaa. Omalta osaltasi voit vain yrittää lisätä lähiympäristön tietoutta ja auttaa siten lastakin.
Olen itse kertonut hyvin avoimesti puolitutuillekin mistä on kysymys, mutta silti en voi suojella koko maailmalta. Aina en jaksa suojella itseänikään, väsyn puheisiin. MItä enemmän jaksaa itse olla avoimena, sen vähemmän ennakkoluuloja on, mutta kaikkia ei voi poistaa kuitenkaan.
Kun täällä kirjoitan, että perheessämme on 3 vammaista/ kehitysvammaista lasta, on vastassa lähes aina tösäytyksiä siitä miten lasteneteko olisi kannattanut jättää ja kuinka voin olla noin tyhmä, etten ole tajunnut olla lisääntymättä. Aikani sitä selitin kuinka yhtälö on mahdollinen ilamn tyhmyyttäkin, mutten enää jaksa. Tärkeintä, että lähipiirillä on oivallusta.
Kirjoitit tosi kauniisti, kivaa lukea välillä muutakin kuin alituista provosointia.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä siinä, että ainainen selittäminen väsyttää. Tyttäreni tarvitsee tukea selviytyäkseen tavallisesta arjesta. Tätä ei moni ymmärrä, sillä tyttärestä ei päällepäin näy mitään poikkeavaa. On jalat, on kädet, on kauniit kasvot. Enemmän sympatiaa ja apua saisi pyörätuolissa, koska ihmiset tietävät, miten sellaista voisi auttaa. Aspergeria ei osata auttaa, ei vain tiedetä tarpeeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tyttösi varmasti paikkansa löytää. As-piirteiset kiinnostuvat usein tieteestä, tutkimuksesta ja tekniikasta. Olen itse opiskellut suuressa teknillisessä yliopistossa ja siellä opiskelija-aines varsinkin vaativimmilla osastoilla on täynnä sosiaalisesti taitamattomia ihmisiä ja he ovat kaikki ihan hyväksyttyjä, arvostettuja ja pärjääviä.
Kannustaisin tyttöäsi keskittymään omiin mielenkiinnon kohteisiin ja etsisin sitä kautta harrastuksia. Miten tuo musiikki? Soittaako jotain instrumenttia? Nyt voi toki olla liian myöhäistä aloittaa, mutta sekin voisi olla yksi hyvä harrastus. Varsinaiset joukkuelajit ja ns. tyttöjen harrastukset unohtaisin, koska niissä sosiaalisuus ja äänettömät normit ovat liian tärkeässä osassa.
Mitä tukea ja terapiaa tyttösi saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:07"]
En missään nimessä halua loukata, tai sekaantua asiaan, mutta itse en hakisi vertaistukea tältä foorumilta. Kuten varmasti tiedät itsekin, tällä foorumilla kirjoitellaan erittäin paljon tunnepohjalta ja väitetään sen olevan faktaa. Ja sellaisten ihmisten kanssa on turha lähteä kiistelemään, koska löytävät aina uuden tavan vääristellä ja jatkaa kiistelyä. Av-foorumi on parhaimmillaan hauskaa luettavaa, kunhan asiat pysyvät kevyinä tai liittyvät päivän uutisiin. Muissa tapauksissa keskustelu menee lähes poikkeuksetta vääntämiseksi tyhjästä ja saat takuulla myös tähän alle ilkeämielisiä kommentteja ihmisiltä, joilla ei oikeasti ole hajuakaan siitä, mitä autismi on.
Säästä siis itseäsi tältä päänvaivalta, ja käänny mieluummin vaikka Asperger-palstan puoleen: http://www.aspalsta.net/ Sieltä saat takuulla asiantuntevaa vertaistukea ja neuvoja siihen, miten pärjätä. Suomessa on myöskin toiminnassa oleva Autismi- ja aspergerliitto, sekä Asperger-yhdistys (googleta kummatkin). Lähde mukaan toimintaan ja saat antoisia hetkiä muiden kaltaisienne kanssa! :)
[/quote]
Kiitos. Kyllä me pärjäämme perheenä, en minä varsinaisesti kaipaa apua tai tukea. Tyttärelle on etsitty ystäviä myös tuolta, mutta toiminta on niin pienimuotoista, ettei ystäviä ole löytynyt.
Halusin avata keskustelua nimenomaan täällä tästä asiasta, enkä vetäytyä omiin aspergerpiireihini toisten silmien ulottumattomiin. Aspergerista ja autismista on pakko saada puhua missä vain, koska heitä on missä vain. Asperger-lapsia ei ole suljettu hoitolaitoksiin, ihmiset kohtaavat heitä tavallisessa arjessaan.
Haluan lisätä tietoisuutta Aspergerista. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin tämä ei aiheuttaisi näin suurta epätietoisuuden aiheuttamaa hämmennystä ja vihaa muissa ihmisissä.
ap
Erikoista, ettei päiväkodissa ole huomattu vaikeuksia tai tuettu niitä. Ei ole tainnut olla kovinkaan pätevää henkilökuntaa. Nykyään harvemmin päiväkodista kukaan erityislapsista pääsee luikahtamaan "tervein paperein". Toinen, mitä ihmettelen, on neuvola...
No joka tapauksessa lievät aspergerit eivät saa vammaistukea. Kyse ei kuitenkaan ole vaativimmasta erityislapsesta. Vaikka se tietenkin teidän perheelle on vaativaa. Täytyy kuitenkin olla onnellinen lievästä aspista.
Tytön paikka ei taida olla ensi syksynä yleisopetuksen luokassa...? Mukavassa pienryhmässä voitte saada hyvän erityisopettajan, jonka kanssa lähdette yhdessä suunnittelemaan lapsen tukitoimia ja oppimistavoitteita. Lapsi saa omalle tyylilleen sopivia harjoituksia (mahdollisesti lyhyitä ja rutiininomaisia) ja aina välillä harjoitellaan rutiineista pois ja toisenlaisia tilanteita. Sosiaalisia tilanteita harjoitellaan koulussa paljon ja niitä tulee koko elämän ajan vastaan.
Laittakaa lapsi sellaisiin harrastusryhmiin, joissa erilaisuus hyväksytään. Lapsi vaistoaa itsekin, jos hänestä ei pidetä. Ja ahdistuessaan käyttäytyy entistä huonommin. Ettehän harrasta liikaa? Joillekin aspeille oppimista haittaavat liiat määrät sosiaalisia tilanteita ja erityistä tsemppaamista vaativia tilanteita. Jos nyt tällä hetkellä riittäisi 1 harrastus + eskari / koulu? Ja muutoin saisi kotona puuhailla ja leikkiä yksin ja sisarusten kanssa.
t. erityisope, jolla mm. aspeja oppilaina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:07"]
No ei ole oikein jos läksyihin menee 6 tuntia. Ota yhteys opeen.672
[/quote]
Ei tietenkään ole oikein. Ei sekään ole oikein, ettei tyttäreni ole syntynyt tavalliseksi ja normaaliksi. Mutta tyttäreni ei voi olla tekemättä läksyjä sen takia, että sillä on Asperger-diagnoosi. Jotta hän joskus pystyisi elämään edes jokseenkin normaalia elämää, on suoritettava peruskoulu. On opittava tekemään asioita nopeammin, koska yhteiskunta sitä vaatii.
Läksyjä on jo helpotettu osittain, esimerkiksi matikan laskuja ei ole pakko laskea, jos ei aikaa yksinkertaisesti ole. Ei tytölle kuitenkaan voi antaa sellaista vapautusta läksyistä, ettei mitään tarvitsisi tehdä.
Kuten sanoin, tyttärelleni tavallinen arki aiheuttaa paljon enemmän ponnistelua kuin muilta. Ei ole normaalia ja oikein tehdä kuutta tuntia läksyjä, mutta ei ole muitakaan kohtaan oikein, ettei niitä läksyjä tehtäisi.
ap
16: miksi tytön pitäisi mennä erityisluokaan kun vetelee kymppejä kokeista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 11:58"]
Minä olen sinut sen asian kanssa, että tyttärelläni on Asperger. Ainut asia, mikä minua huolettaa on se, millaista elämää tyttäreni saa diagnooseineen elää tässä maailmassa. Miten häneen suhtaudutaan, saako koskaan häntä ymmärtäviä kavereita, edes yhtä? Saako ikinä kokea parisuhdetta? Voiko asua omillaan?
ap
[/quote]
Asperger-pojan äitinä mietin näitä samoja asioita.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 11:55"]
Mitä lapsi teki ennen esikoulua? Monella on tuollaisia ongelmia, jos harjoittelua aloitetaan vasta 6-vuotiaana. Asperger-oireista 60-90 % on sisäsyntyisiä, joten tuossa on 10-40 % mahdollisuus kuitenkin vaikuttaa asioihin. Sekin on jo aika paljon.
[/quote]
Mitä tarkoitat? Miten pystyt vaikuttamaan Asperger-oireisiin? Vasta esikouluiässä koulumaisissa tehtävissä alettiin vaatia keskittymään enemmän tiettyihin asioihin, alettiin vaatia johdonmukaisesti tiettyjen sääntöjen noudattamista leikeissä (kuten tuo hippaleikki) yms. Tätä aiemmin on voinut hoidossa vapaasti leikkiä ja olla osallistumatta joka asiaan, eikä pitkäjänteistä keskittymistä vaikkapa puun lehtien värittämiseen tarvittu.
ap
[/quote]
Meillä lapset ovat olleet kunnallisessa päiväkodissa ja kyllä siellä on ollut sääntöjä ihan 1-vuotiaasta alkaen. Samoin harrastuksissa ovat pienestä pitäen joutuneet oppimaan sääntöihin, kurinalaisuuteen ja työn tekoon. Myös tuota pitkäjännitteisyyttä on harjoiteltu esim. musiikkiharrastuksen kautta. Eikä se aina "normaaliltakaan" lapselta onnistu ilman tukea. Meillä lapsella oli vaikeuksia esim. kynänkäytössä ja elto ohjasi häntä jo 3-vuotiaana kohti pitkäjännitteisempiä tehtäviä ja värityksiä.
Kyllähän as-lapsikin oppii sosiaaliseksi ja toimimaan muiden kanssa(tiedän, koska sukulaisellani on as), mutta työtä se vaatii. Jos on kotona pidetty eskariin asti, niin siinä on normaalikin lapsi ihmeissään ja vaikeuksissa. Jos kerta oireet on huomattu ja alle vuosikkaana, niin miksi lapsi ei ole saanut mitään tukea? Säännöt ovat monilla as-henkilöille tosi tärkeitä ja he haluavat niitä noudattaa prikulleen.
[/quote]
Asperger-oireisia on hyvin erilaisia. Jos joku pärjää hyvin jossain, toiselle se on täysin mahdottomuus. Ei ole olemassa kahta samanlaista Asperger-ihmistä. Asperger on oireyhtymä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai vaadi liikoja lapelta? Eikö riitäsi, että tekee tunnin läksyjä ja saisi kokeista kaseja kymppien sijaan? Sukulaisen as-poika taas ei tee läksyjä lainkaan kun on niin lahjakas ja nopea, että tekee ne koulussa.
Niin, kaipa ensimmäine ajatus on esimerkiksi jokin tuollainen kuin päihteet. Mutta ei nyt tällä kertaa ole kyse siitä.
"Miten voi olla noin monta e-lasta. (3)"
Esikoinen sai diagnoosin lievästä kehitysvammasta 6-vuotiaana
Hänen erityisyytensä syytä ei tiedä kukaan, autismin piirteitä siinä ohessa. Nuoremmat lapset olivat tuolloin jo 4 ja 2, eli diagnoosi tuli vasta sitten kun perhe oli jo isohko.
Toinen ja kolmas lapsi ovat täysin terveitä, älykkäitä jopa. Ei siis ollut mitään syytä itsellänikään pelätä mitään periytyvää ominaisuutta, eikä sellaista esittänyt koskaan lääkärikään. Parhaiten jäi mieleen lääkäri, joka sanoi "Luonto kokeilee. Jollei niin olisi, me kaikki makaisimme ameeboina merenpohjassa"
Neljäs ja viides ovat syntyneet paljon myöhemmin, uudesta liitosta. He osoittautuivat poikkeaviksi pikkuhiljaa, eivät juuri synnyttyään. En siis mitenkään tiennyt edes nelosen poikkeavuudesta ennen kuin viides oli tulollaan. Heidän mysteeriään tutkitaan yhä, eikä siitä ole selvyyttä koko maailmassa yhdelläkään lääkärillä. Epäilyksiä on, mutta sormea ei ole voitu laittaa yhdenkään asian päälle, joka puoltauisi esim. perinnöllisyyttä. Tällä hetkellä olemme vain hyvin poikkeuksellinen sattuma. Toiset saavat lottovoiton, toiset muuta :D
ohis välistä
Pitää siis saada kokeista kymppejä, vaikka se vaatii 6 tunnin läksyjen teon? Ehkäpä huonompikin arvosana riittäisi. Maks. 2 tuntia läksyjen tekoon on ok. Lapsesihan tekee pidempää päivää kuin mitä työsuojelukaan sallii! Moni (kaikki?) normilapsikin saisi kymppejä tuolla työmäärällä, mutta vanhemmillaan taitaa olla normaalit kriteerit.
Löysää hieman. Jos lapsi on koulusta ja läksyistä jo noin rasittunut (50 tuntia viikossa!), niin ihmekös, jos ei edisty muillakaan osa-alueilla.
Jos ap hyväksyisi lapsensa, hän ei hakisi hyväksyntää muilta. Ei tavallisiakaan lapsia kaikki hyväksy kavereikseen ja ystävikseen. Tavallisillakin lapsilla on välillä haasteita harrastuksissa.
Haluat, että muiden pitää perehtyä aspergeriin. Sitten jos he ovat perehtyneet, huutelet, että niitä on erilaisia. No, kaikki ihmiset on erilaisia. Diagnoosilla tai ilman.
Et ole vieläkään vastannut ennen eskaria tapahtuneesta elämästä; päiväkoti ja neuvola? Mitä siellä on sanottu?
Otsikon mukaan ap:ta harmittaa muiden:
tietämättömyys ja suvaitsemattomuus
mielestäni ap:ta harmittaa se, että hänellä on asperger-lapsi
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:18"]
Erikoista, ettei päiväkodissa ole huomattu vaikeuksia tai tuettu niitä. Ei ole tainnut olla kovinkaan pätevää henkilökuntaa. Nykyään harvemmin päiväkodista kukaan erityislapsista pääsee luikahtamaan "tervein paperein". Toinen, mitä ihmettelen, on neuvola...
No joka tapauksessa lievät aspergerit eivät saa vammaistukea. Kyse ei kuitenkaan ole vaativimmasta erityislapsesta. Vaikka se tietenkin teidän perheelle on vaativaa. Täytyy kuitenkin olla onnellinen lievästä aspista.
Tytön paikka ei taida olla ensi syksynä yleisopetuksen luokassa...? Mukavassa pienryhmässä voitte saada hyvän erityisopettajan, jonka kanssa lähdette yhdessä suunnittelemaan lapsen tukitoimia ja oppimistavoitteita. Lapsi saa omalle tyylilleen sopivia harjoituksia (mahdollisesti lyhyitä ja rutiininomaisia) ja aina välillä harjoitellaan rutiineista pois ja toisenlaisia tilanteita. Sosiaalisia tilanteita harjoitellaan koulussa paljon ja niitä tulee koko elämän ajan vastaan.
Laittakaa lapsi sellaisiin harrastusryhmiin, joissa erilaisuus hyväksytään. Lapsi vaistoaa itsekin, jos hänestä ei pidetä. Ja ahdistuessaan käyttäytyy entistä huonommin. Ettehän harrasta liikaa? Joillekin aspeille oppimista haittaavat liiat määrät sosiaalisia tilanteita ja erityistä tsemppaamista vaativia tilanteita. Jos nyt tällä hetkellä riittäisi 1 harrastus + eskari / koulu? Ja muutoin saisi kotona puuhailla ja leikkiä yksin ja sisarusten kanssa.
t. erityisope, jolla mm. aspeja oppilaina
[/quote]
Tyttären diagnoosia ja autismin tasoa pidetään lievänä, koska suoriutuu monesta asiasta itsenäisesti (esim. suihkussa käyminen, syöminen). Monessa asiassa kuitenkin täysin kykenemätön itsenäiseen asioiden hoitaminen (ei ymmärrä, mitä on kiire tai että on enää vähän aikaa - ei mitään muutosta työskentelynopeuteen).
Helsingin kaupungilla ei ole resursseja pienryhmäluokkiin tällaisille tapauksille. Tyttö on integroituna tavallisella luokalla. Tottakai riemusta kiljuen olisimme laittamassa pienempään luokkaan ja vieläpä jollekin autismin kirjon lasten luokalle, mutta tällaiseen ei ole resursseja.
Nyt valtio on vielä entisestään leikannut erityisoppilaiden tukea. En tiedä, saako syksyllä enää sitäkään vähää apua, jota nyt on saanut.
ap
Tämän saman tuskan kanssa joutuu taistelemaan jokainen erityislapsen vanhempi. Pelottaa se miten lapsi ikinä löytää paikkansa maailmassa ja koska muiden julma tietämättömyys satuttaa lasta liikaa. Omalta osaltasi voit vain yrittää lisätä lähiympäristön tietoutta ja auttaa siten lastakin.
Olen itse kertonut hyvin avoimesti puolitutuillekin mistä on kysymys, mutta silti en voi suojella koko maailmalta. Aina en jaksa suojella itseänikään, väsyn puheisiin. MItä enemmän jaksaa itse olla avoimena, sen vähemmän ennakkoluuloja on, mutta kaikkia ei voi poistaa kuitenkaan.
Kun täällä kirjoitan, että perheessämme on 3 vammaista/ kehitysvammaista lasta, on vastassa lähes aina tösäytyksiä siitä miten lasteneteko olisi kannattanut jättää ja kuinka voin olla noin tyhmä, etten ole tajunnut olla lisääntymättä. Aikani sitä selitin kuinka yhtälö on mahdollinen ilamn tyhmyyttäkin, mutten enää jaksa. Tärkeintä, että lähipiirillä on oivallusta.
Kirjoitit tosi kauniisti, kivaa lukea välillä muutakin kuin alituista provosointia.