Mieti TODELLA TARKKAAN ennen kuin eroat...

Etkö osaa olla yksin?

Ei millään pahalla, mutta oletko kenties läheisriippuvainen? Mun mielestä, ensin pitää olla sinut itsensä kanssa ja vasta sitten uuteen tai toiseen suhteeseen.

Minä olen tosi onnellinen siitä että erosin ja että on uusperhe. 

Voin miehenä sanoa että en exääni huolisi enää takaisin, kun jätti minut ja otti toisen miehen. Toki ihmiset ovat erilaisia ja käyttäytyvät eri tavalla. Jos toista miestä ei olisi ollut kuvioissa mukana olisin melko varmasti halunnut palata yhteen, mutta aloitetta en olisi itse tehnyt.

En ymmärrä miksi täällä jauhetaan yksinolosta, mun mielestä parisuhteen edut kuitenkin ylittää ne muutamat mahdolliset ikävämmät asiat. Jokaisella tietenkin on oma näkökantansa asiaan.

Ap. Sä kuulostat ihmiseltä joka ei oo ikinä mihinkään tyytyväinen. Älä oikeasti nyt helvetissä ala taas sotkemaan kymmenien ihmisten elämää ja eroamaan tuosta liitosta, vaan ala oikeasti tehdä jotain itsesi kanssa. Siinä edellisessä liitossa ainoa vika olit sinä ja asenteesi, ja niin myös tässä uudessa liitossasi. Opettele olemaan tyytyväinen elämääsi. Onnellisuus on taito, ei olosuhteista kiinni. Ja naurettavaa paskaa tuo ettö et kykene olemaan miehesi lasten kanssa. Sen kun olet, ei heidän tarvitse korvata sinulle lapsiasi eikä sinun heille äitiä, mutta ole heille aikuinen. Kokeile vaikka jotain terapiaa ja ala aikuistua nyt viimein. Olet klassinen esimerkki ihmisestö joka yrittää kerätä täydellisyyden ympärilleen mutta on silkkoa sisältä ja siksi mikään ei oikeasti toimi. Tutustu itseesi, ole rehellinen ja tee töitä.

Joskus ero on paras ratkaisu, etenkin lapsille. Älkää aliarvioiko lapsia. He tarvitsevat esimerkin rakastavalle parisuhteelle, vaikka se olisikin se uusioperhe sitten. Uusi isäpuoli tai äitipuoli voi olla paljon rakastettavampi roolihahmo kuin se toinen biologinen  vanhempi. -kokemusta on

Laita exälle viesti et kaipaat sen patukkaa.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 23:30"]

Joskus ero on paras ratkaisu, etenkin lapsille. Älkää aliarvioiko lapsia. He tarvitsevat esimerkin rakastavalle parisuhteelle, vaikka se olisikin se uusioperhe sitten. Uusi isäpuoli tai äitipuoli voi olla paljon rakastettavampi roolihahmo kuin se toinen biologinen  vanhempi. -kokemusta on

[/quote]

No joo, mutta ap;n nyxä ei edes puhu ap:n lapsille vapaaehtoisesti, eikä ap jaksa myöskään leikkiä äitiä miehen lapsille. On vaan sun ja mun lapset, ei "meidän uusi perhe".

Siis sellainen letti :).

Ap

Silloin kun on lapsi niin kyllä sitä miettii hyvin tarkkaan mitä tekee. En ole katunut hetkeäkään eroa. Olisin voinut aiemin erota. Ei kannata hakata päätä seinään.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 23:30"]

Joskus ero on paras ratkaisu, etenkin lapsille. Älkää aliarvioiko lapsia. He tarvitsevat esimerkin rakastavalle parisuhteelle, vaikka se olisikin se uusioperhe sitten. Uusi isäpuoli tai äitipuoli voi olla paljon rakastettavampi roolihahmo kuin se toinen biologinen  vanhempi. -kokemusta on

[/quote]jotain on pielessä jos näin on. Oma äiti on aina oma äiti, äitipuoli on vaan no puoli vaan , ihan ok jos juttuun tulee.

Ei mies ota sinua takaisin enää jos on MIES. Olet tehnyt virheen ja mies taitaa olla tyytyväinen.

Ei se nyt niin mene että jätät muka miehen ja ryntäät uuden miehen knassa jonkinmoiseen liittoon ja et olekaan tyytyväinen ja halajat entistä.

Ajattelin, että jos kirjoittaisin nykyiselle miehelle kirjeen, jossa kertoisin tunteistani. Että minusta ei vain ole tähän. Jotenkin oon vaan NIIN kurkkuani myöten täynnä tätä kaikkea. Nytkin noi hänen lapsensa kuorsaavat tuolla meidän sängyssä ja nukkuvat tyynylläni, kun mies haluaa jostain syystä nukuttaa lapsensa meidän sängyssä...... Ihan mietin välillä, et miten tää on mahdollista? Että onko tää jotain pahaa unta? Missä mun omat lapseni ovat? Muutama vuosi sittenhän nukutin joka ilta/mies nukutti meidän yhteisiä lapsia... Mä en kestä. Mä haluan oman perheeni takaisin.

Ap

Mun ex-mies teki saman virheen ja mokasi vielä niin pahasti, että lisääntyi tämän uuden vaimonsa kanssa melko heti. Nyt mankuu, kuinka kiva liitto meillä kuitenkin oli, miten kaipaa lapsiaan ja yhteisiä aikoja.

Hankalampi juttu - ei kiitos. Itse en voisi kunnioittaa itseäni ihmisenä, jos ottaisin hänet takaisin kaiken pettämisen, naisen vaihtamisen jälkeen. Siis vaikkapa tiedänkin, että minussakin oli "vikaa". Itselläni ei ole vielä uutta puolisoa. Haluan olla yksin. Juuri noista syistä.

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 23:51"]

Ei se nyt niin mene että jätät muka miehen ja ryntäät uuden miehen knassa jonkinmoiseen liittoon ja et olekaan tyytyväinen ja halajat entistä.

[/quote]

Miksei menisi? Kyllä virheitä saa tehdä, ja palata takaisin entiseen, jos se oli parempi.

Suomessa on joku ihme käsitys siitä, että jos tekee virheen, niin sitten pitää vaan purra hampaat yhteen ja kärsiä, ei se mene niin.

Jos ap:n ex ottaisi tämän takaisin, niin miksei ap palaisi takaisin yhteen tämän kanssa? Vainko sen takia, että virheestä pitää kärsiä maksimaalisesti, tai ei ole kunnon suomalainen?

[quote author="Vierailija" time="25.04.2014 klo 23:51"]Ei se nyt niin mene että jätät muka miehen ja ryntäät uuden miehen knassa jonkinmoiseen liittoon ja et olekaan tyytyväinen ja halajat entistä.

[/quote]

Minullapa meni. Ei ollut meidän aviokriisissä vain yhtä syyllistä. Mies otti takaisin ja perhe taas kasassa.

Minusta jos asiat on noin miten ap kirjoitti, niin kannattaisi nyt panna lusikat jakoon tästä uusperhekuviosta. Sitten asettua ensin elämäänsä ilman kumppania ja kasvattaa vähän selkärankaa. Exälle voi sanoa, että eroaminen oli virhe, muttei sen enempää pitkään aikaan. Se exä on varmaan omalla tahollaan käynyt pitkän tien kun on totutellut tuohon tilanteeseen, joten vaikea kuvitella että suhde rakentuisi kovin hyvälle pohjalle vaikka se ap:n ottaisikin takaisin, koska ap itse olisi vain sinkoillut ees taas. Ja jos exä ei olekaan tehnyt sisäistä työtä päänsä selvittämiseksi, niin sitä pahempi jos on se pausella ollut mies ja sinne tänne ajelehtiva ap. Molemmilla vaikka mitä selvittämättömiä asioita sitten. Eli ap hoidat itsesi nyt ryhtiin ja lastesi isälle voit lyhyesti kertoa mitä elämässäsi on tapahtumassa, mutta älä sano että miten ois... Vaan itsesi ja lastesi vuoksi ryhdistäydyt ja exäsi rakastuu sinuun sitten uudestaan jos niikseen on. Jos ei rakastu, niin ainakin pärjäät sitten ilmankin. Sitä exää tai ketään muutakaan.

Surullista ap :/ itselläkin välillä kaipuu menneeseen, olen uusperheessä...toisaalta sit kun miettii entisestä suhteesta huonoja juttuja..nii en tiedä..eroon on aina syynsä..ei se ikävä kuitenkaan koskaan mene pois.

Olen samaa mieltä, ap. Jos on lapsia, ei kannata erota. Uusperheet ovat jotenkin hyvin teennäisiä, jopa sairas perhemalli. Sinun, minun, meidän lapsia. Sinä, minä, lasten isät ja äidit/exät, monet mummit ja ukit.. Ei ihmistä ole sellaiseen elämään luotu.

Minun omat vanhempani ovat eronneet. Olen siitä lähtien unelmoinut ehjästä ydinperheestä, vaikka minulla on jo omakin perhe, siis mies ja lapset. Edelleen koen surua siitä, että lapsillani on erillään ukkila ja mummola, enkä koskaan näe vanhempiani yhtäaikaa.

Minä olen päättänyt , että minä en hajota lasteni perhettä. Meistä kumpikaan miehen kanssa ei lähtisi uusperhetouhuihin. Olemme päättäneet että jos meistä ei enää joskus ole iloa toisillemma, teemme ihan mitä tahansa pitääksemme perheen yhdessä. Minulle tämä tarkoittaa, että toinen voi lähteä vaikka ulkomaille yksin töihin joksikin aikaa, pariterapiaa tai vaikka avointa suhdetta. Mutta lapsille me tulemme aina olemaan isi ja äiti, yhdessä.