tavarapaljous :(

Kiertoon lähti muovikippoja keittiöstä ja siivouskomerosta vanha rottinkinen mattopiiska, jota ei ainakaan tässä kodissa ole käytetty ollenkaan. Huomasin, että ylimääräisiä kukkaruukkuja on, mitä niistä keksisi? 

no en kyllä yo-lakkiani hävittäisi. kaikkea sitä täältä saa lukea

Äh, kirjoitin sairaan pitkän viestin kahteen kertaan ja lagas, ääää. 

Olen itse 50-luvulla syntyneiden vanhempien lapsi. Heillä ei ollut lapsuudessaan mitään, nyt on ja paljon. Olin itsekin aiemmin hieman hamsteri, mutta nykyään olen karsivalla linjalla. Tässä ajatuksia, jostka ovat auttaneet minua:

- Muistot eivät ole esineessä, vaan sinussa. Se, että heität jotain pois, ei vie muistojasi.  Kaikkea ei tarvitse eikä voi säästää. Tulevat sukupolvet eivät millään voi säästää kaikkea miedän roinaamme.

- Lahjaesineitä ei ole pakko säilyttää. En itse ainakaan syttynyt palamaan, kun vein ylppärikippoja kirpparille, josta joku niitä oikeasti käyttävä osti ne. Tai varasti oikeastaan, mut pääsinpähän eroon.

- Tavaraan käytetty raha ei tule takaisin, vaikka tavaraa kuinka säilyttäisi. Koskee siis vaikka vääränkokoisia kenkiä, vääränlaista tyynynpäällistä jne. Siinä se on ja pysyy, ei muutu euroiksi, kokeiltu on.

- Sinä et ole tavaran arvoinen, vaan sen pitää olla sinun arvoisesi. Säästä vaikka siihen loppuelämäsi kestävään Mulberryyn jos sen haluat, älä osta 25 vähän samannäköistä laukkua seuraavassa viidessä vuodessa. Kun sijoitat laatuun, se saattaa kestää vaikkapa lapsenlapsille. 

- Älä painosta lapsiasi säilyttämään kaikkea perintötavaraa tyyliin "sain nämä Poron sarvet vuonna -62 sedältäni, ei niitä voi heittää..." Voipas, ne on hirveät, vaikka poroa ovatkin.

- Jos tavara aiheuttaa ahdistusta, poista ahdistus, eli tavara. Järkeä, ei tunnetta. Ei ole sinun vastuullasi, jos maailmasta loppuvat tavarat, et kuitenkaan voi varautua aivan kaikkeen. (No isäni ilmeisesti luulee voivansa, seuraavaksi siltä löytynee joku 2. maailmansodan aikainen radiolähetin..)

- Kaikkea ei tarvitse omistaa. Kirjoja saa lainaksi, lempparit voi hankkia itselle. Digitoi/skannaa/tee spotify-lista eli laita sähköisesti ylös hyviä juttuja, ota kuvia vanhoista korteista joista haluat muiston ja tallenna pilvipalveluun tai meilaa itsellesi, niin eivät katoa. Useat rakkaat tavarat ovat myös hieman statusjuttuja, jos oikeasti miettii... Tai ainakin mun Bridget Jonesit ym. on piilossa Valtaojan, Saision ja muiden takana...;)

- Kukaan ei ikinä nää niitä ihania omistamiasi juttuja, jos et käytä niitä. Eli ens la Prisman sijasta vaikka Kiasmaan katsomaan mikä on nykyään taidetta. Tai elokuviin tai vaeltamaan. Ihan sama, kunhan menet jonnekin ja teet jotain, siitä tulee hyvä mieli.

-Kokeile harrastusta, vaikka ratsastuskurssia. Talleilla paska on paskaa, eikä heppaa tippaakaan kiinnosta vaatteesi. Ei jää myöskään ylimääräistä shoppailuun. Urheiluvaatteet pitää käyttää loppuun, ei siellä punttien välissä kukaan oikeasti katsele onko piabrazilit, röhnissit vai tarjoustalot, kunhan pöksyt joustaa. Mulla käytössä vuodesta 2001 sama Haglöfsin takki ja hyvin kestää seuraavat 10 vuottakin. Tulee varmaan jo väritkin jossain välissä uudestaan muotiin..

- Jos haluat Glooria-elämän, hanki se. Vähennä roinaa, käy kirjastossa ja osta ne neilikat perjantaisin. Jos haluat olla kuin Miina Äkkijyrkkä, niin ole. Tärkeintä on, että olet itse tyytyväinen, eikä sinun tarvitse ostaa jotain ollaksesi jotain. (Kuten minun aiemmin, enkä vieläkään ole mitään "ihmeellistä", mutta paljon onnellisempi..)

- Kaikkea ei ole pakko ostaa tai omistaa. Kuinka usein teillä käy 6 henkeä kylässä niin, ettei kellään ole omia lakanoita? Eli voit heittää ne mummovainaan lakanat mäkeen, kun kuitenkin uskot niiden kummittelevan. Eikä kukaan kuole, jos  nukkuu yön ilman lakanoita.

- Käytä rahat joskus itseesi! Ai ei ole varaa? Kävit kuitenkin työmatkalla ostamassa muksulle Henkasta viisi paitaa, itsellesi halvan topin ja miehelle boksereita, kun ei itse osaa. Kotiin päästyäsi alkaa ahdistaa, kun ulkovaatteet eivät mahdu naulakkoon, kengät eteiseen ja muksun uudet vaatteet löytyvät puolen vuoden päästä koirankakkapussien alta. Olisit vain mennyt "itsekkäästi" hierontaan.

- Usein tavarat ja vaatteet hankitaan käytettäväksi sitten joskus. Silloin joskus vaan sitten haluaa uutta ja se aiemmin ostettu on vanhentunut, out, ruma, tylsä jne. Ihminen haluaa uutta, se pakottaa meitä eteenpäin, mutta rajansa kaikella.

- Älä heitä vanhaa päästäksesi hankkimaan uutta, sitä kutsutaan itselleen valehteluksi;) Hanki jatkossa harkiten, kaupoissa voi kiertää ihan vain ihastelemassa ja haaveilemassa. Kun hetken säästää, saa juuri sen, mitä haluaa, eikä vain jotain sinne päin. Kaikkea omaisuuttaan ei tarvitse myöskään tuhlata, säästäminen on ihan mukavaa ja keski-ikäisen turvallista. 

Menen nyt itse raivaamaan kaappeja, sillä en tietenkään elä niin kuin haluaisin ja sanon;) Siis vielä. Ahdistamatonta ja ihanaa kesää kaikille!

T. Aamu

Tosi hyvä kirjoitus, 298 :) Annoit ajattelemisen aihetta... Itselläni tosiaan mm. mummuvainaan lakanoita kaapissa..

On perintötavaraa ja "perintötavaraa". Itse olen perinyt paljon vanhaa hopeaa, esim. astiastoja ja aterinsarjoja, hopeajalkaisia kristallivaaseja ja filigraanitelineisen kastemaljan, nimitaidetta (öljyväri ja joitain veistoksia), jalometallikoruja sekä tukun  vanhoja karttoja, jotka saattaisivat kiinnostaa Kansallisarkistoakin. Vakuutusta varten käytin muutamia esineitä huutokauppakamarin arvioinnissa. Jo yhden vanhahopeaisen glögiasiaston lähtöhinta olisi ollut 8000 euroa.

Mulla on kuitenkin pienet tilat enkä isompaan pysty ennustettavassa tulevaisuudessa. En kuitenkaan mitenkään kykene hävittämään eli myymään suvulle merkityksellisiä arvoesineitäni, siitäkin huolimatta että ne eivät sovi tyyliin, niille ei olisi tilaa tai ne ovat pragmaattisessa mielessä turhia. Sellaista sukua, jolle nuo voisi mielekkäästi lahjoittaa ei ole, ja miedän lapsille ne onkin aikomus jättää.

Joten tässä minä olen voimaton oman tavarapaljouteni kanssa. Mistään pankin tallelokeroista ole juuri apua, kun kamaa on tilavuudellisesti niin paljon. Minkäänlaiseen holviin ei ole varaa. Ja uskon kyllä, että moni alkaa huutaa provoa tässä vaiheessa. Tilanne on kuitenkin se, että käteistä rahaa meillä on melko vähän, mitä omaisuutta on, on noissa esineissä joiden realisointi ei ole vaihtoehto ja sitten metsämaapohjassa, josta ei riitä hakattavaa oman sukupolveni aikana. Niin että vähän tässä on sellainen tilanne, että "voi paavi parkaa". Neuvoja otan kyllä mielelläni vastaan.

Ap kirjoittelee.

Mukavan vilkasta keskustelua täällä käyty!

Itse olen ollut tässä tavarapaljoudessa aivan sekaisin. Tilanne on tällä hetkellä se, etten tiedä mitä tekisin ja järjestelisin ja siivoaisin. 

Tuntuu, että myös muu elämä vie tällä hetkellä paljon aikaa, eikä raivaukseen ole siinäkään mielessä aikaa. Kuitenkin häiritsee tavaramäärät ja kasat ja kaikki, varsinkin kun olen lähdössä jonnekin. Tavaroille ei ole paikkaa ja etsin jokaista tavaraa, kun en tiedä missä ne ovat.

Tällaista tänne. 

Ap.

Tavara on tavaraa. Siihen ei kannata kiintyä.

Itse olen oppinut tämän homekodin lapsena ja yhden avioeron sekä n. 16 muuttoa läpikäyneenä. Lapsuudenkodista olen pelastanut yhden muovilaatikollisen valokuvakansioita, kaiken muun kannoin roskikseen. Kunhan jaksan, niin skannaan nuon valokuvat talteen ja poltan kansiot. Tulihan siinä itku jos toinenkin itkettyä kun niitä tavaroita roksikseen kantoi, mutta samalla kirkastui kaksi asiaa: muistot eivät häviä vaikka tavara häviäisi ja mitään ei täältä mukaansa saa.

Näen kyllä molemmat puolet tässä asiassa. Lapsena ja nuorena traumaannuin vähäsen, kun äitini aina innostuksen puuskassa aloitti tavaran karsimisen juuri "väärästä päästä". Äitini logiikka meni jotenkin "tämä on ollut meillä kauan => sen on aika lähteä", ja moni minulle tärkeä tavara sai sitten lähteä. Ei välttämättä mikään minulle erityisen rakas lelu tms., mutta sanotaan nyt vaikka talossa olevia koriste-esineitä, jotka olivat olleet meillä koko senastisen elämäni ajan ja tuntuivat osalta tuttua ja turvallista elämää. Se tuntui kurjalta. Äidilläni oli myös tapana esimerkiksi "kyllästyä" sisustusesineisiin, huonekaluihin yms. hyvin tiheään tahtiin, ja totta kai uusia tuli sitten heti tilalle. Tavarapaljoudelle ei varsinaisesti tullut MITÄÄN ratkaisua, se tavaran vaihtuvuus vaan antoi äidilleni illuusion siitä, että jotain positiivisia muutoksia tapahtui. Tosiasiassa tavaran määrä kasvoi aina vain, ja sekasotku paheni.

Toki menetin myös itselleni tärkeitä tavaroita, kun äitini päätti, ettei niitä tarvita enää. Vaikeahan sitä on jotain 14-vuotiaana perustella, että miksi ihmeessä tarvitsen enää vanhoja legojani ja Aku Ankan taskukirjojani (taisi joku muukin tässä ketjussa kaivata vanhoja taskareitaan :D). Mutta ne olivat minulle tärkeitä kuitenkin.

Kun nyt katson tätä tämänhetkistä kämppäämme, niitä tavalla tai toisella tärkeitä muistoesineitä on oikeasti aika vähän verrattuna kaikkeen muuhun. Mutta tietysti noista muistoesineistä olisi karsimispuuskassa helppo aloittaa, koska ne ovat käytännöllisesti katsoen täysin hyödyttömiä. Kuitenkin silmäni löytävät jo pelkästään tästä keittiön pöydältä useamman ns. "uuden ja käytännöllisen" tavaran, josta voisi ihan hyvin aloittaa karsimisen. (En kuitenkaan voi, koska ne eivät ole minun omiani...)

Äitini takia minulle on tullut sisustusihanteeksi juuri päinvastainen eli pysyvyys. Kun löydän tavarat, joista pidän, en halua luopua niistä. En välitä, jos jokin tavara ei sovi toiseen; en välitä, jos jokin on vääränväristä tai epämuodikasta. En halua sellaista sisustusta, jota täytyy aina uudistaa, tai sellaista, johon täytyy aina olla etsimässä jotain uutta lisättävää. Haluan ympäröidä itselleni tavaroilla a) joita ei ole liikaa ja b) jotka merkitsevät minulle jotain. Esimerkiksi juurikin koriste-esineistä en kysy itseltäni, onko tämä nätti, vaan merkitseekö se minulle jotain. Jos se ei merkitse, se saa mennä. Ja loppujen lopuksi tosiaan harva esine on oikeasti "merkityksellinen".

Tiettyihin tavaroihin kiintyminen ei minusta ole paha juttu. Se ei ole sama kuin hamstraus - itse asiassa niissä ei ole mitään samaa. Minulle tiettyihin tavaroihin kiintyminen edustaa elämää jatkumona, ja sellaista ajattelutapaa, että ihminen ei TARVITSE aina vain uutta tavaraa.

Heitä kaikki menemään mitä säilytät siltä varalta 'jos joskus tarvitsee', et tarvitse! Samoin vaatteet joita et ole käyttänyt esim. Vuoteen tai joita luulet käyttämäsi kun olet laihtunut tms heitä menemään, tuskin tulet niitäkään käyttämään.

Olen lukenut kanssa mielenkiinnolla tätä ketjua.

Vähän samanlainen ongelma minullakin, tavaraa on kertynyt nurkat väärälleen. Muutin nyt pienempään asuntoon, ja karsiminen on ollut rankkaa.

Minua on auttanut karsia nämä ajatukset:

- jos ostat jotain, niin se raha menee siinä kohtaa sitten, ja siinä kohtaa pitää sitten olla sinut sen kanssa että sinne meni. Jos haluaa myöhemmin myydä tavaran, ei tarvitse uskoa että saa rahansa takaisin, sillä se meni jo sillä hetkellä kun ostit tavaran. Eli tarkuuttaa ostojen kanssa. Kannattaa miettiä mitä ostaa.

- muistot elävät sydämmessä, ei tavaroissa, eli ihan joka ikistä jonkun rakkaan ihmisen antamat esineet ei tarvitse säilyttää, säilytä vaan ne rakkaimmat ja kivoimmat (esim. mummoni minulle divarista ostamat kirjat annoin eteenpäin, olivat taskukirjoja, ei edes ollut omistuskirjoitusta, sen sijaan mummoni vihot joihin oli kirjoittanut runoja, säilytin. Samoin valokuvan mummosta 20-luvulta ja mummon peilin joka on tod.näk. myös rahallisesti erittäin arvokas mutta samalla myös erittäin kaunis)

- tavaran säilytys maksaa, vie rahaa ja samalla syö myös energiaa

Tähän esimerkkinä että jos on paljon tavaraa ja joutuu vuokrata tavaralle varaston, eli joutuu maksamaan kk vuokraa. Mutta vaikka ei olisikaan vuokrattua varastoa, niin jos omistaa vähän tavaraa, sen muuttaminen maksaa vähemmän kun kunnon tavararöykkiön muuttaminen. Jos ei ole paljon tavaraa mahtuu pienempäänkin asuntoon, jonka kustannukset ovat pienemmät kun ison asunnon.

Kun on paljon tavaraa, aikaa ja energiaa menee usein tavaroiden etsimiseen kun pitää tavarapaljoudesta löytää sen minkä oli etsimässä.

Itse olen käyttänyt raivatessa esim. vaatekaappia 3 pinon taktikkaa:

- säästetään

- poistetaan

- ei tiedä vielä

Tämä on ollut siinä tehokast että on pystynyt tekemään nopeita päätöksiä. Kun on selkeitä vaatteita joita säästetään ja poistetaan, ja jos joutuu yhtään miettiä, niin ei tiedä pinoon. Tämä ei tiedä - pino käydään sitten lopuksi läpi ja katsotaan ajatuksella että ihan oikeasti, onko tästä vaatteesta mitään hyötyä, onko se ok, tuleeko käytettyä. Usein nämä ei tiedä-pinon vaatteita on sellaisia jotka sinänsä ovat kivoja MUTTA eivät sovi itselle, ovat olleet kivoja mutta nyt liian kulahtaneita tai ovat olleet kalliita mutta ei vaan sovi tai tule muuten käytettyä.

Muutenkin olen huomannut että on hyvä poistaa vaatekaapista kaikki vaatteet jotka ovat joko kulahtaneita, istuvat huonosti, tai näyttävät päällään ihan karmeilta. Koska aina välillä ei muista näitä seikkoja ja tulee kiskastua näitä vaatteita päälle, ja sitten on jossain ja toteaa että "ai kamala, onko mulla näin kulahtanut paita päällä, ei se kotona näkynyt niin selkeesti miten haalistunut tämä nyt onkin!!" tai "nyt muistankin miksi olen niin harvoin käyttänyt näitä housuja, ovat ihan hirveitä valumaan/liian kireät/tekevät kamelinvarpaan"

Näillä ajatuksilla olen saanut kotoa raivattua aika monta kuutiota tavaraa pois.

Mutta raivaus jatkuu, sillä kaapeista löytyy vielä sen verran tavaraa että pitäis vielä ryhdistätyä myydä.

Huutonetissä kun tavara on ollut myynnissä siellä 5x 2 viikkoa, niin katson että sen on nyt nähnyt tarpeeksi moni, että tämä nyt ei ole mikään hittituote, ja jos annan sen nyt pois (Fida, Kontti, Kierrätyskeskus tms.) niin en ole mennyt nyt antamaan pois tavaraa josta olisin itse voinut saada vielä suurta summaa.

Välillä olen myös laittanut tavaroita Tori.fi annetaan meiningillä, etenkin huonekaluja. Näin ei ole tarvinnut itse kantaa niitä pois kotoa, ihmiset tulevat noutamaan ne pois, näppärää! :-)

T. Tavarahamsteri

Yksi kanssa mitä minusta ei kannata säilyttää on nämä "sitten jos laihdun"-vaatteita. Ellei sitten ole juuri sillä hetkellä menneillä jokin hyvin tehokas laihdutus jossa ihan oikeesti tippuu kiloja monta kuukausivauhdilla.

Toki on hyvä että haluaa laihtua ja erittäin hieno juttu jos joku siinä onnistuukin. Mutta ihan oikeesti, sitten kun on laihtunut siihen tavoitepainoon, haluaako sitä ihan oikeesti käyttää niitä vanhoja vaatteita joita käytti silloin kun oli hoikempi viimeksi?? Oliskohan siinä välissä muoti ja maku hieman muuttunut??

Eli kiertoon vaan vaatteet ja sitten kun on oikeasti laihtunut voi palkita itsensä ostamalla ihania uusia ja ajankohtaisia vaatteita!

Sitten muutama ajatus näillä jotka suunittelevat pian tai jossain vaiheessa toista lasta ja miettivät mitä ja millä perusteella säilyttää esikoisen vaatteita ja vauvajuttuja.

Jos toinen vauva on suunitteilla ihan lähiaikoina, niin vaatteita toki kannattaa säästää, samoin tarvikkeita. Mutta siinäkin kannattaa säästää vaan ne jotka itse koki käteväksi, kauniiksi ja määriäkin osaa silloin arvioida paremmin.

Jos taas toinen vauva on suunnitteilla sitten joskus, niin kannattaa aika rankalla kädellä karsia. Etenkin lastenvaunut, sitterit ja turvakaukalot ovat tavaroita joissa kehitys menee eteenpäin ja 5 vuoden takainen markkinajohtaja malli onkin tosi vanhanaikainen teknikaltaan ja ulkonäöltään ja sitä ehkä kaipaa jotain ajankohtaisempaa. Eli siinä tapauksessa suosittelen tavaran myyntiä niin kauan kun siitä vielä saa kelpo hinnan ja siitä on vielä iloa jollekin toiselle. Esim. 10-15 v vanhoja lastenvaunuja ei meinaa enää melkein kukaan huolia, ovat melko aikansa elänneitä.

Sitten kun on vuosien jälkeen tulee toinen vauva, maku ja mieltymykset ovat saattaneet muuttua, vauva voi olla eri sukupuolta kun eka, syntyä eri vuodenaikaan, olla ihan eri mallinen kun eka ja kasvaa ihan eri tahdissa, niin että esim. esikoisen talvihaalari on sopiva juuri kesällä.

Sen takia suosittelen vain vähäisen tavaran säilytystä.

Ehkä näistä joku saa toimivia vinkkejä :-)

T. Tavarahamsteri

up

Täällä kirjoittelee nyt se henkilö, jonka äiti teki siivoushyökkäyksiä huoneeseeni kun olin lapsi. Pari kirjoittajaa olikin tarttunut tähän yksityiskohtaan ja kertonut, kuinka oman äidin suursiivous ja rakkaiden tavaroiden pois heittäminen on aiheuttanut suorastaan traumoja. Tahtoisinkin hieman täsmentää omaa ajatustani:

On aivan totta, että toisen ihmisen tavaran pois heittäminen ilman lupaa on väärin, ja saattaa hyvinkin aiheuttaa tavaran omistajalle jonkinlaisia traumoja. Toisen ihmisen yksityisyyden kunnioittaminen on myös sitä, että antaa hänen päättää omasta omaisuudestaan. Joskus voi kuitenkin olla niin, että tavaravuorien keskellä asuva on pulassa omaisuutensa kanssa, eikä osaa aloittaa karsimista vaikka kuinka haluaisi. Silloin voikin olla hyvä ajatus kutsua paikalle joku, joka voisi potkaista projektin käyntiin. Omalla kohdallani tämä ihminen oli äitini, joka teki sen mihin itse en pystynyt: heitti roskat roskiin. Hän ei heittänyt tavaroitani pois kysymättä mielipidettäni.

Moni olikin täällä kirjoittanut siitä, kuinka turhan tavaran määritelmä riippuu aivan ihmisestä. Vaikken itse tahdo säilytellä hirmuisia määriä turhaa tavaraa, on kotonani kuitenkin paljon sellaisia juttuja joista en tahdo luopua. Esim valokuvat, vanhat päiväkirjat ja kirjeet ovat sellaisia. En myöskään näe tarpeelliseksi skannata niitä koneelle, vaan voin hyvin säilyttää niitä lipaston laatikossa. Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki tahdo säilytellä esim valokuvia vaan tallentavat ne sähköiseen muotoon ja se on ihan ok. Kukin tyylillään :)

Ap, olipas kiva lukea sinun kuulumisia. Tässä omasta mielestäni käyttökelpoinen vinkki raivaamista suunnitteleville: Aloita koko asunnon kattava läpikäyminen siivoamalla ensin kaapit. Tyhjennä vaikka kaappi kerrallaan kaikki sisältö lattialle ja nosta takaisin kaappiin ainoastaan se, minkä sinne takaisin haluat. Kun kaappeihin tulee tilaa ja järjestys selkenee, on muualla asunnossa seilaavia tavaroita helpompi laittaa paikoilleen.

Toisena juttuna kannattaa mielessä pitää se, että raivaaminen on pitkä ja raskaskin projekti. Yksi viikonloppu ei riitä, mikäli asunto pursuaa kaikkea epämääräistä. Kannattaa siis tehdä välitavoitteita ja onnitella itseä onnistumisesta. :)

Siivousintoa!

- Sivustaseuraaja :)

Hei ketjulaiset,

tänne on jälleen tullut runsaasti uutta ajateltavaa ja kelpo vinkkejä. Lisään aatoksiin ystäväni lähettämän kannustuksen (hän kirittää minua henkisesti raivauskierroksille). Se on tällainen:

”Säilytystilan perään on turhaa itkeä – säilytystila kun on sellaisen tavaran hautausmaa, jota ei käytetä, mutta jota kuvitellaan vielä jonakin päivänä käytettävän.  Säilömämme tavaran ominaisuus on, että vuosien mittaan se muuttaa varastosta toiseen, mutta sen funktio säilyy aina samana.  Käyttämättömänä.”

(Pasi Havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Jouppi kirjassaan Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä (Talentum 2014).

Mitäs tuumitte? Nimim. Kasoja päin

Tavarat vaan kiertoon. Valtaosa on kuitenkin parin vuodeb kuluttua roskaa. 

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 17:57"]

Hei ketjulaiset,

tänne on jälleen tullut runsaasti uutta ajateltavaa ja kelpo vinkkejä. Lisään aatoksiin ystäväni lähettämän kannustuksen (hän kirittää minua henkisesti raivauskierroksille). Se on tällainen:

”Säilytystilan perään on turhaa itkeä – säilytystila kun on sellaisen tavaran hautausmaa, jota ei käytetä, mutta jota kuvitellaan vielä jonakin päivänä käytettävän.  Säilömämme tavaran ominaisuus on, että vuosien mittaan se muuttaa varastosta toiseen, mutta sen funktio säilyy aina samana.  Käyttämättömänä.”

(Pasi Havia, Ville Lappalainen ja Antti Rinta-Jouppi kirjassaan Erilainen ote omaan talouteen – Vapaus, onni ja hyvä elämä (Talentum 2014).

Mitäs tuumitte? Nimim. Kasoja päin

[/quote]

Todella hyvä ja innostava lainaus! Meidän perheessä on tehty muutos, ja varastossa ei ole yhtään säilytettävää tavaraa, juurikin sen takia, että ei niille tule käyttöä.

Tämä oli minulle pitkään kompastuskivi. Tavaraa ei voinut heittää pois, "jos sitä vaikka joskus tarvisi". Ei ollut sen vaivan arvoista. Oli inhottava kantaa muutoissa mukana varastollista roinaa, jota ei kuitenkaan koskaan käytetä.

Pistäkää lisää loistavia vinkkejä, ja innostavia ajatuksia!

Mitkä on teidän vinkkinne tavaroiden järjestelyyn? Minulla on paljon kaappitilaa, mutta jotenkin en osaa asetella niitä fiksusti kaappiin. Ongelmaa tuottaa pikkutilpehööri, joille pitäisi löytää joitain näpsäköitä laatikoita, joihin ne voisi säilöä "aihealueittain". Onko teillä suositella edullisia laatikoita/laatikostoja, tai vastaavia säilytysjärjetelmiä joita voi tunkea kaappiin?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 13:18"]

Tavara on tavaraa. Siihen ei kannata kiintyä.

Itse olen oppinut tämän homekodin lapsena ja yhden avioeron sekä n. 16 muuttoa läpikäyneenä. Lapsuudenkodista olen pelastanut yhden muovilaatikollisen valokuvakansioita, kaiken muun kannoin roskikseen. Kunhan jaksan, niin skannaan nuon valokuvat talteen ja poltan kansiot. Tulihan siinä itku jos toinenkin itkettyä kun niitä tavaroita roksikseen kantoi, mutta samalla kirkastui kaksi asiaa: muistot eivät häviä vaikka tavara häviäisi ja mitään ei täältä mukaansa saa.

[/quote]

Tämä on salainen haaveeni. Että en olisi enää "kahlehdittu" tavaraan. Taidankin laittaa tämän tekstin talteen, ja lukaista rohkaisuksi aina, kun alan raivaamisurakan.

Ap, luuletko että voisit määrittää jonkun "aikarajan" niille tavaroille, joita uskot vielä tarvitsevasi? Esimerkiksi jos et ole tähän päivään mennessä tarvinnut jotain asiaa kahteen vuoteen tai edes muistanut sen olemassaoloa, voisit laittaa tavaran eteenpäin hyvillä mielin? Ja onhan toki myönnettävä, että niin voi teoriassa käydä, että tulet tarvitsemaan jotain asiaa tulevaisuudessa, mutta se riski on joskus pakko ottaa. Mietin myös sitä, että välillä aika kultaa ja vääristää muistoja. Jos tällä hetkellä säilyttää kaapissa haaroista rikkinäisiä farkkuja paikkamateriaaliksi ja sitten heitätkin ne roskiin, voi olla että kahden vuoden päästä kiroat poisheittämistä koska juuri silloin tarvitsisit paikan toisiin housuihin. Todennäköisesti ne poisheittämäsi housut olivat kuitenkin todellisuudessa väärää sävyä toisten housujen paikaksi, ja näin ollen rikkinäisten farkkujen poisheittäminen oli alunperin vain hyvä juttu. Turhaanpa olisivat vieneet kaappitilaa vuosikausia. 

Lisään vielä, että pidän vaatteiden korjausta hyvänä ja ekologisena tekona, mutta jos tilaa ei vain ole mutta sitä mielii saada, on pakko luopua jostain. 

- Sivustaseuraaja