Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19906)
Vierailija kirjoitti:
Mun pitäisi myös käydä läpi viime vuoden lasten koulutyöt, kuvat, piirustukset ja askartelut. Jotenkin ei vaan kesän aikana jaksanut. Yleensä saan tehtyä ennen uuden lukuvuoden alkua, saisikohan nyt tehtyä ennen joulua? Säästättekö ylimääräiset koulukuvat? Sukulaisille on jo annettu ja omaan albumiin laitettuja, mutta aina niitä jää.
Eipä ole tullut ikinä mieleenkään, että heittäisin "ylimääräisiä" koulukuvia pois. Ei niitä nyt niin hirvittävän paljon ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas on heitetty ylimääräisiä koulukuvia, lähinnä tarrakuvia, pois. Niitä tulee hirmuisen monta ja lapsilla on nykyään kännyköissä kuvia, joten se kuvien vaihteleminen mitä mun lapsuudessa tehtiin ei ole enää suosittua täälläpäin.
Nykyään ei oteta tarrakuvia ollenkaan, vaan muotokuva ja luokkakuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tänne tullut keskustelua viikon aikana.
Mielipidettä soppaan: On hyvinkin mahdollista, että naiset keskimäärin ostelevat enemmän turhaa.
Luulen, että naiset ainakin ostavat lukumääräisesti enemmän tavaraa, siinä missä miehet vähemmän mutta isompaa ja kalliimpaa? Ihan varmasti miesten ja naisten ostotavoissa ja mielenkiinnon kohteissa on eroja (taaskin keskimäärin).
Mutta ihmettelen, miksi yhdellä kirjoittajalla on niin kova tarve tuoda sitä esille monen viestin verran toistellen ja todistellen. Mitä lisäarvoa se tuo keskusteluun?
Onko tarkoitus varoittaa naisia pysymään valppaina, etteivät sorru tähän naiselliseen tapaan? Ei kai, koska kirjoittaja itsekin myöntää, että ei koske kaikkia naisia eikä kaikkia ketjuun osallistuvia.
Jos naiset keskimäärin ostelevat enemmän, niin - entä sitten? Mitä meidän pitäisi ajatella siitä, tai muuttaako se tieto yksilöllistä käyttäytymistämme?
Mitä jos ruskeasilmäiset ostelevat enemmän turhaa kuin sinisilmäiset, tai kouvolalaiset enemmän kuin forssalaiset? Entä sitten?
Tokihan jokainen saa ostaa ihan mitä haluaa ja minkä verran haluaa. Mutta kun nyt ollaan tavarapaljous-ketjussa keskustelemassa miten päästä eroon liiasta tavarasta niin eikö se ole järkevintä aloittaa siitä että lisää tavaraa ei kerry ja tiedostaa se että tuleepa shoppailtua liikaa tarpeetonta. Täällä lienee ihan turha valitella jos toisesta päästä raahaa tavaraa sisään kun takaovesta menee kaatopaikalle entisiä romuja.
Tähän 229 sivuiseen ketjuun tulee aina muutaman sivun välein joku toitottamaan tätä samaa mantraa kuin suurtakin uutista. Siksi siihen ei suhtauduta kovin hyvin, vaikka tarkoituksesi varmaan onkin hyvä. Vaan me muutkin keskustelijat ollaan ihan normaaliälyisiä aikuisia ihmisiä ja ymmärretään kyllä itsekin ilman että sitä tarvitsee tulla kertomaan. Jos luet ketjua taaksepäin, huomaat että suurin osa keskustelijoista on jo lopettanut turhan shoppailun aikaa sitten. Osalla taas on ongelmana etteivät he osaa lopettaa ostelua, ja hekin ovat täällä hakemassa tukea ja neuvoja ongelmaansa. Ehkä keksit jotain mikä voisi auttaa heitä muuttamaan tapojaan, niin voisit tuoda jotain rakentavaa ja positiivista tähän keskusteluun?
Mulla on vinkki niille, jotka ostelee uutta vaikka ymmärtää miten turhaa se on!
Kun näet sen mitä haluat ostaa, lupaa itsellesi, että ostat sen huomenna. Yleensä sitä ei enää muista, tai ei kiinnostakaan seuraavana päivänä. Itse sain tällä keinolla loppumaan kaikenlaiset turhat ostot. Edelleenkään en osta mitään heti, vaan niitä tarpeellisiakin tulen hakemaan vasta seuraavana päivänä. Ja aika monta "tarpeellista" tänään on jäänyt huomenna ostamatta! 😂
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vinkki niille, jotka ostelee uutta vaikka ymmärtää miten turhaa se on!
Kun näet sen mitä haluat ostaa, lupaa itsellesi, että ostat sen huomenna. Yleensä sitä ei enää muista, tai ei kiinnostakaan seuraavana päivänä. Itse sain tällä keinolla loppumaan kaikenlaiset turhat ostot. Edelleenkään en osta mitään heti, vaan niitä tarpeellisiakin tulen hakemaan vasta seuraavana päivänä. Ja aika monta "tarpeellista" tänään on jäänyt huomenna ostamatta! 😂
Tämä on muuten loistovinkki ja itsellänikin käytössä! Jos haluan vaikka korvikset, päätän että nyt en osta, mutta haen ne huomenna tai ensi viikolla. Ja erikseen pitää lähteä hakemaan, ei saa napata mukaan muun kauppareissun yhteydessä. Toimii muuten älyttömän hyvin, ehkä joka kymmenes on sellainen minkä haen oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on heitetty ylimääräisiä koulukuvia, lähinnä tarrakuvia, pois. Niitä tulee hirmuisen monta ja lapsilla on nykyään kännyköissä kuvia, joten se kuvien vaihteleminen mitä mun lapsuudessa tehtiin ei ole enää suosittua täälläpäin.
Nykyään ei oteta tarrakuvia ollenkaan, vaan muotokuva ja luokkakuva.
Kyllä minä tilasin lasten tarrakuviakin, vaikkei varmaan niin monelle tarvetta. Ajattelin kyllä laittaa ylimääräiset lasten muistolaatikkoon, jotta voivat itse päättää säästävätkö vai ei.
Oli onnistunut ilme eikä meillä ole paljoa normikuvia paperisena, joten kiva saada jotain muistoksi. Digikuvia on liikaakin, mutta niitä ei saa aikaiseksi teettää tai edes käydä läpi..
Vastikään kävin omat koulukuvat läpi ja heitin surutta pois ne huonot. Valitettavasti poisheittäminen ei vie niitä muistoja mielestä kuitenkaan. Olisi pitänyt jo paljon aiemmin hankkiutua eroon epämukavista muistoesineistä, mutta aina joku pelottelee että unohtaa itsensä jos muistoista hankkiutuu eroon.
AA käyttää alkoholistien toipumiseen juuri tuota "tänään en juo" - metodia, joka sanotaan itselle joka aamu. Se on helpompi luvata itselle kuin koko loppuelämän raittius, mikä on tavoite.
Sitä voi hyvin soveltaa himoshoppailuun kuten täällä joku jo ehdottikin. Toimii usein ainakin Itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hamstraaja. Jokin saa minut kiintymään tavaroihin kohtuuttomasti. On leffalippuja bussilippuja vanhoja lehtiä, vaatteita joita käytin lapsena... Olo tuntuu turvalliselta kun on tavaraa ympärillä. Jos jokin on hukassa, ahdistun enkä saa mitään aikaiseksi, menee hermot ihab totaalisesti jonkun pikkutavaran takia.
En tiedä liittyykö tämä siihen, että kun olin lapsi, äitini saattoi kysymättä siivota huoneeni ja myydä lelujani, saattoi heittää tavaroita pois kysymättä tarvitsenko. Esim heitti pahvisia rasioita pois katsomatta sisään ja paljon leluja ja koruja vain katosi, ja kun niistä kysyi, minulle huudettiin tavarapaljoudesta ja peloteltiin tulipalolla.
Samaan aikaan sukulaiset ja mummot ja kummit toivat ja tuovat minulle vanhoja tavaroitaan, että eivät tarvitse mutta tunnearvo on suuri, ri saa hävittää, pakko sinun on ottaa nämä vastaan. En ole toisten lahjoista saanut kieltäytyä koskaan ilman teatteria, ja jos heitinkin pois isomummun homeisen esiliinan, siitä loukkaannuttiin.Minun omien minua kiinnostavien tavaroiden määrästä sitten valitettiin ja valitetaan edelleen ja niitä piti siivota salaa ja yrittää hävittää, kotiini tullaan kysymään "tarvitsetko varmasti muka tälläistä korua?" ja koru on edesmenneen ystävän lahjaksi antama.
Kun muutin pois vanhemmilta, en heidän mielestään tarvinnut lempikirjojani mukaan, mutta vanhoja nuhjuisia liinavaatteita oli pakko ottaa. Minun omien tavaroiden kohdalla naristiin miten paljon niitö on ja miten ne painaa.
Nyt olen tehnyt säännön, että joka päivä heitetään pois jotain. Se voi olla roskien vienti, se voi olla tori-ilmoitus tai lahjan antaminen. Pikkuhiljaa täällä ehkä on vain niitä asioita, jotka eivät ahdista ja kotini on kokonaan minun.
Hyvä! Varsinkin ahdistusta aiheuttavista tavaroista kannattaa hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon. Sitten voi keskittyä niihin lohtua tuoviin tavaroihin, jotka muodostavat ahdistavia kasoja.
Tavarasta luopuminen on kuin kuntoilua, sitä pitää harjoitella, siksi tuo vaikka yksi roska päivässä tapa on niin hyvä idea, siinä luopumislihakset kasvaa. Jo vaikka joku voi ulkopuolisen silmissä näyttää helposti poistettavalta, sinulle se voi tuntua tonnin painoiselta, etkä pysty siihen, jos lihas ei ole kunnossa. Onnistut varmasti.
Meillä kuvia tulee aina liikaa, aina on monia arkissa. Vaarille menee yksi, kummille yksi ja tädille yksi, yksi albumiin tai kehykseen (riippuen onko hyvä kuva) ja yksi lapsen muistojen joukkoon luokkakuvan kanssa. Loput menee roskiin. Tarrakuvat annan hänelle, tehkööt mitä tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun pitäisi myös käydä läpi viime vuoden lasten koulutyöt, kuvat, piirustukset ja askartelut. Jotenkin ei vaan kesän aikana jaksanut. Yleensä saan tehtyä ennen uuden lukuvuoden alkua, saisikohan nyt tehtyä ennen joulua? Säästättekö ylimääräiset koulukuvat? Sukulaisille on jo annettu ja omaan albumiin laitettuja, mutta aina niitä jää.
Eipä ole tullut ikinä mieleenkään, että heittäisin "ylimääräisiä" koulukuvia pois. Ei niitä nyt niin hirvittävän paljon ole...
Se on sama kuva monta kertaa eri kokoisena, eikä yksi per vuosi riitä pidettäväksi itselle? Loput on turhia, samalta lapsi näyttää pienemmäksi kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen hamstraaja. Jokin saa minut kiintymään tavaroihin kohtuuttomasti. On leffalippuja bussilippuja vanhoja lehtiä, vaatteita joita käytin lapsena... Olo tuntuu turvalliselta kun on tavaraa ympärillä. Jos jokin on hukassa, ahdistun enkä saa mitään aikaiseksi, menee hermot ihab totaalisesti jonkun pikkutavaran takia.
En tiedä liittyykö tämä siihen, että kun olin lapsi, äitini saattoi kysymättä siivota huoneeni ja myydä lelujani, saattoi heittää tavaroita pois kysymättä tarvitsenko. Esim heitti pahvisia rasioita pois katsomatta sisään ja paljon leluja ja koruja vain katosi, ja kun niistä kysyi, minulle huudettiin tavarapaljoudesta ja peloteltiin tulipalolla.
Samaan aikaan sukulaiset ja mummot ja kummit toivat ja tuovat minulle vanhoja tavaroitaan, että eivät tarvitse mutta tunnearvo on suuri, ri saa hävittää, pakko sinun on ottaa nämä vastaan. En ole toisten lahjoista saanut kieltäytyä koskaan ilman teatteria, ja jos heitinkin pois isomummun homeisen esiliinan, siitä loukkaannuttiin.Minun omien minua kiinnostavien tavaroiden määrästä sitten valitettiin ja valitetaan edelleen ja niitä piti siivota salaa ja yrittää hävittää, kotiini tullaan kysymään "tarvitsetko varmasti muka tälläistä korua?" ja koru on edesmenneen ystävän lahjaksi antama.
Kun muutin pois vanhemmilta, en heidän mielestään tarvinnut lempikirjojani mukaan, mutta vanhoja nuhjuisia liinavaatteita oli pakko ottaa. Minun omien tavaroiden kohdalla naristiin miten paljon niitö on ja miten ne painaa.
Nyt olen tehnyt säännön, että joka päivä heitetään pois jotain. Se voi olla roskien vienti, se voi olla tori-ilmoitus tai lahjan antaminen. Pikkuhiljaa täällä ehkä on vain niitä asioita, jotka eivät ahdista ja kotini on kokonaan minun.
Tähän olikin jo tullut muilta hyviä vinkkejä. Mietin lukiessani sitä, miten jokin tällainen "pinnallinen" asia kuten ostaminen, lahjat, tavarat voi itse asiassa naamioida monta muuta asiaa tai ongelmaa taakseen. Sinä olet mielestäni oivaltanut oleellisemman tilanteesta ja näet selvästi, että haluat muuttua ja sinulla on suunnitelma.
Mietin tuossa esim. vanhempiesi toimintatapaa ja tulee mieleen, että olet yhä kuin "lapsen jatke" heille ja sukulaisille, ja kun kieltäydyt ottamasta muiden roinaa (sitä se on, jos sinä et sitä halua tai tarvitse) ja arvostat omia, itselle tärkeitä asioita, niin sinähän kapinoit. Heidän mielestään kuin uhmaikäinen tai murkku, mutta niin pitää tehdä jos haluaa kasvaa ihmisenä.
Ja on ihan ymmärrettävää, että jos omat tärkeät tavarat on lapsena siivottu roskiin niin tulee hätä ja tarve syvälle, että haluaa sitä omaa tavaraa. Aseta vaan rajat, kieltäydy ottamasta uutta tavaraa ja ala hiljakseen poistaa turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stockan hullareilla verkossa lataan etukäteen muistilistalle ihan kaikki mahdolliset tavarat jotka ovat kivoja ja jotka haluaisin sillä hetkellä ostaa. Sitten seuraavana päivänä käyn muistilistan läpi ajatuksella että tarvitsenko oikeasti tuota tavaraa. Ja voila´ - joskus pitkäkin lista on tämän jälkeen typötyhjä ja olo on mitä mahtavin =). Vielä ehtii !
Mulle taas mainoskuvastojen selailu ei sovi yhtään. Altistan itseni turhille tarpeille. Vaikka ne eivät saa minua suoraan ostamaan, ne voi jäädä alitajuntaan kummittelemaan.
Ja sit taas samaan aikaan olen ihminen, joka on aina tykännyt Hullareiden karnevaalitunnelmasta (vaikka onhan se ihan sairasta, että tykkää siitä tungoksesta :D )
Mulle myös kirppareilla käynti on ajanvietettä ja mielekästä ”omaa aikaa”. Usein en osta mitään, mutta myös aika usein jotain tulee hankittua. En kuitenkaan mielelläni luovu kirppakäynneistä. Ristiriitaista! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäpäivään vaihtelua ja keräsin dvd-levyjä ja kirjoja poistoon. Kaapit alkavat olemaan enemmän laskutilana ja sisustuksen takia kuin säilytystilaa.
En koskaan edes katso mitään "hullareita" tai muita vastaavia. Nehän just luo niitä "tarpeita".
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vinkki niille, jotka ostelee uutta vaikka ymmärtää miten turhaa se on!
Kun näet sen mitä haluat ostaa, lupaa itsellesi, että ostat sen huomenna. Yleensä sitä ei enää muista, tai ei kiinnostakaan seuraavana päivänä. Itse sain tällä keinolla loppumaan kaikenlaiset turhat ostot. Edelleenkään en osta mitään heti, vaan niitä tarpeellisiakin tulen hakemaan vasta seuraavana päivänä. Ja aika monta "tarpeellista" tänään on jäänyt huomenna ostamatta! 😂
Tää ei valitettavasti toimi mulla... D: Ongelmani on siis vaatteet, kengät ja asusteet. Muuten mulla on tavaraa kohtuullisesti, ehkä jopa minimalistisesti mutta vaatteita on liikaa! Mulla on esim 40 takkia ja 50 paria kenkiä jne... Jos en osta jotain minkä haluan, se jää kummittelemaan mieleeni niin kauaksi aikaa kunnes ostan sen. Joskus kun olen pitänyt pintani, niin monesti on käynyt niin, että muistan vielä vuosien jälkeenkin jonkun vaatteen jonka olisin halunnut :D
Vierailija[/quote kirjoitti:
Tää ei valitettavasti toimi mulla... D: Ongelmani on siis vaatteet, kengät ja asusteet. Muuten mulla on tavaraa kohtuullisesti, ehkä jopa minimalistisesti mutta vaatteita on liikaa! Mulla on esim 40 takkia ja 50 paria kenkiä jne... Jos en osta jotain minkä haluan, se jää kummittelemaan mieleeni niin kauaksi aikaa kunnes ostan sen. Joskus kun olen pitänyt pintani, niin monesti on käynyt niin, että muistan vielä vuosien jälkeenkin jonkun vaatteen jonka olisin halunnut :D
Tavallaan ymmärrän tämän hyvin. Olen muuten harkitsevainen ostaja, mutta esim. ulkomaan matkoilla tulee usein shoppailtua enemmänkin, ja usein joku vaate tms. jää kummittelemaan mieleen, jos jättää ostamatta. Nyt niitä matkoja ei tosin ole.
Hyvän ystäväni motto onkin:
"Aniharvoin kadun mitään matkoilla ostettua. Mutta tosi monta kertaa olen katunut, että miksi en ostanut."
Enkä nyt mitenkään halua kannustaa shoppailuun. Kunhan totean, että näin monesti käy.
Meillä alkaa olla tavarat aika hyvässä järjestyksessä. Paljon olen antanut pois, mutta nyt taidetaan olla loppusuoralla. Jotain on vielä käymättä läpi kuten lehdet ja paperit. Niille pitää myös keksiä paremmat säilytysratkaisut. Lasten vaatteita, tarvikkeita ja leluja saa tietysti jatkuvasti päivittää. Mutta sisäistä raivaajaani vain ilahduttaa, ettei tämä homma ihan hetkeen kokonaan lopu. Eilen vein hyväntekeväisyyskirpputorille yhdet verhot, kukkaruukkuja, laseja, lehtiöitä, jääkiekon ja pari muuta sisustusjuttua. Niistä tuli täyteen yksi paperikassi, joka oli myös aika painava. Kun tavaroita kerää yhteen, niiden taakan tajuaa ihan erilailla. Nämä kaikki olisivat ihan hyvin mahtuneet kaappeihin, mutta olivat meille tarpeettomia. Olo keveni taas pikkaisen ja kirpparilla otettiin kaikki kiitellen vastaan. (Tuonne meidän lähikirpparille ei voi dumpata tavaraa vaan kaikki lahjoitettavat otetaan yksi kerrallaan vastaan tiskillä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vinkki niille, jotka ostelee uutta vaikka ymmärtää miten turhaa se on!
Kun näet sen mitä haluat ostaa, lupaa itsellesi, että ostat sen huomenna. Yleensä sitä ei enää muista, tai ei kiinnostakaan seuraavana päivänä. Itse sain tällä keinolla loppumaan kaikenlaiset turhat ostot. Edelleenkään en osta mitään heti, vaan niitä tarpeellisiakin tulen hakemaan vasta seuraavana päivänä. Ja aika monta "tarpeellista" tänään on jäänyt huomenna ostamatta! 😂
Tää ei valitettavasti toimi mulla... D: Ongelmani on siis vaatteet, kengät ja asusteet. Muuten mulla on tavaraa kohtuullisesti, ehkä jopa minimalistisesti mutta vaatteita on liikaa! Mulla on esim 40 takkia ja 50 paria kenkiä jne... Jos en osta jotain minkä haluan, se jää kummittelemaan mieleeni niin kauaksi aikaa kunnes ostan sen. Joskus kun olen pitänyt pintani, niin monesti on käynyt niin, että muistan vielä vuosien jälkeenkin jonkun vaatteen jonka olisin halunnut :D
Vaikka sinulla olisi tilaa noille niin miten ehdit käyttää niitä?
Olen hamstraaja. Jokin saa minut kiintymään tavaroihin kohtuuttomasti. On leffalippuja bussilippuja vanhoja lehtiä, vaatteita joita käytin lapsena... Olo tuntuu turvalliselta kun on tavaraa ympärillä. Jos jokin on hukassa, ahdistun enkä saa mitään aikaiseksi, menee hermot ihab totaalisesti jonkun pikkutavaran takia.
En tiedä liittyykö tämä siihen, että kun olin lapsi, äitini saattoi kysymättä siivota huoneeni ja myydä lelujani, saattoi heittää tavaroita pois kysymättä tarvitsenko. Esim heitti pahvisia rasioita pois katsomatta sisään ja paljon leluja ja koruja vain katosi, ja kun niistä kysyi, minulle huudettiin tavarapaljoudesta ja peloteltiin tulipalolla.
Samaan aikaan sukulaiset ja mummot ja kummit toivat ja tuovat minulle vanhoja tavaroitaan, että eivät tarvitse mutta tunnearvo on suuri, ri saa hävittää, pakko sinun on ottaa nämä vastaan. En ole toisten lahjoista saanut kieltäytyä koskaan ilman teatteria, ja jos heitinkin pois isomummun homeisen esiliinan, siitä loukkaannuttiin.
Minun omien minua kiinnostavien tavaroiden määrästä sitten valitettiin ja valitetaan edelleen ja niitä piti siivota salaa ja yrittää hävittää, kotiini tullaan kysymään "tarvitsetko varmasti muka tälläistä korua?" ja koru on edesmenneen ystävän lahjaksi antama.
Kun muutin pois vanhemmilta, en heidän mielestään tarvinnut lempikirjojani mukaan, mutta vanhoja nuhjuisia liinavaatteita oli pakko ottaa. Minun omien tavaroiden kohdalla naristiin miten paljon niitö on ja miten ne painaa.
Nyt olen tehnyt säännön, että joka päivä heitetään pois jotain. Se voi olla roskien vienti, se voi olla tori-ilmoitus tai lahjan antaminen. Pikkuhiljaa täällä ehkä on vain niitä asioita, jotka eivät ahdista ja kotini on kokonaan minun.