tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Äidin päiväkirjoista kysynyt jatkaa:

Niin ehkä on paras hävittää nuo kirjat avaamattomina.  Koen ehkä syyllisyyttä siitä, miten välttelin äidin sairaudesta puhimista ja vähättelin sitä, vaikka jälkeen päin oli väistämätöntä, että se johti ennenaikaiseen kuolemaan. Ehkä ajatuksissani itsensä ruoskinta kirjoja lukemalla olisi kuin hyvitys äidille. Mutta kuten sanoitte, hän tuskin niitä kirjoitti ajatuksella, että sittenpähän saavat lapset lukea, vaan ne olivat hänelle itselleen. 

Mä olen harkinnut, että alkaisin kirjoittaa jonkinlaista päiväkirjaa, jonka kanteen kirjoittaisin "Lapsilleni". Eli en omaa henkilökohtaista päiväkirjaa vaan nimenomaan lapsilleni suunnattua. Ja laittaisin sen sitten samaan lipastonlaatikkoon kuin missä on mun tärkeät paperit. Mä olen ostanut jo nyt sekä tyttärelleni että pojalleni korut, jotka ovat siellä samaisessa lipastonlaatikossa, mutta rasiassa, jonka päällä lukee "Saa avata sen jälkeen, kun minua ei enää ole. T. Äiti". Nyt, kun en ole enää työelämässäkään, voisin alkaa kerätä päiväkirjaan kaikenlaisia muistoja, mitä mulla on lasteni lapsuudesta. Asioita, joita he eivät välttämättä itse muista. Ja jotain muistoja omasta lapsuudestani, mutta kirjoitettuna niin, että lukija tulee olemaan oma lapseni enkä minä itse. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin päiväkirjoista kysynyt jatkaa:

Niin ehkä on paras hävittää nuo kirjat avaamattomina.  Koen ehkä syyllisyyttä siitä, miten välttelin äidin sairaudesta puhimista ja vähättelin sitä, vaikka jälkeen päin oli väistämätöntä, että se johti ennenaikaiseen kuolemaan. Ehkä ajatuksissani itsensä ruoskinta kirjoja lukemalla olisi kuin hyvitys äidille. Mutta kuten sanoitte, hän tuskin niitä kirjoitti ajatuksella, että sittenpähän saavat lapset lukea, vaan ne olivat hänelle itselleen. 

 

Mä olen harkinnut, että alkaisin kirjoittaa jonkinlaista päiväkirjaa, jonka kanteen kirjoittaisin "Lapsilleni". Eli en omaa henkilökohtaista päiväkirjaa vaan nimenomaan lapsilleni suunnattua. Ja laittaisin sen sitten samaan lipastonlaatikkoon kuin missä on mun tärkeät paperit. Mä olen ostanut jo nyt sekä tyttärelleni että pojalleni korut, jotka ovat siellä

Olet selkeästi vielä ns. täysissä järjissäsi niin puhu mielummin mieltä rasittavat asiat selviksi ennen kun on liian myöhäistä niin, että mitään ei mietityttämään. Oma äitini kuoli tosiaan jo melkein 20 vuotta sitten, eikä puhuttu asioita selviksi, eikä jättänyt mitään kirjeitä tai kuolinsiivousta taakseen. En tosin niitä kaivannutkaan, enkä tuntenut suruakaan kun välit olivat monimutkaiset. En itse sairastunut äitini diagnoosiin. Oma diagnoosini on erilainen, aivoissa synnynnäinen vika, josta en ns. parane, mutta johon en kuolekaan ja kärsin tuolloin myös jo mielenterveysongelmista. Vaikka diagnooseja itselläni ei tuossa vaiheessa vielä ollutkaan niin tietysti nämä vaikuttivat myös siihen, miten äitini sairastumisen ja kuoleman koin.

Nro 21522: "Olet selkeästi vielä ns. täysissä järjissäsi niin puhu mielummin mieltä rasittavat asiat selviksi ennen kun on liian myöhäistä niin, että mitään ei mietityttämään. Oma äitini kuoli tosiaan jo melkein 20 vuotta sitten, eikä puhuttu asioita selviksi, eikä jättänyt mitään kirjeitä tai kuolinsiivousta taakseen. En tosin niitä kaivannutkaan, enkä tuntenut suruakaan kun välit olivat monimutkaiset. En itse sairastunut äitini diagnoosiin. Oma diagnoosini on erilainen, aivoissa synnynnäinen vika, josta en ns. parane, mutta johon en kuolekaan ja kärsin tuolloin myös jo mielenterveysongelmista. Vaikka diagnooseja itselläni ei tuossa vaiheessa vielä ollutkaan niin tietysti nämä vaikuttivat myös siihen, miten äitini sairastumisen ja kuoleman koin."

Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta mulla ei ole lasteni suhteen mieltä rasittavia asioita tai sellaisia, mitkä pitäisi puhua selviksi. Yleensä me puhutaan asiat selviksi samantien tai viimeistään sitten, kun seuraavan kerran nähdään. Mä ajattelin ton päiväkirjani enemmän koosteena lasteni lapsuudesta ja siihen voisi sitten sopiviin kohtiin - tai ihan erikseen - kirjoittaa, millaista mun lapsuuteni oli silloin, kun olin suunnilleen samassa iässä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 21522: "Olet selkeästi vielä ns. täysissä järjissäsi niin puhu mielummin mieltä rasittavat asiat selviksi ennen kun on liian myöhäistä niin, että mitään ei mietityttämään. Oma äitini kuoli tosiaan jo melkein 20 vuotta sitten, eikä puhuttu asioita selviksi, eikä jättänyt mitään kirjeitä tai kuolinsiivousta taakseen. En tosin niitä kaivannutkaan, enkä tuntenut suruakaan kun välit olivat monimutkaiset. En itse sairastunut äitini diagnoosiin. Oma diagnoosini on erilainen, aivoissa synnynnäinen vika, josta en ns. parane, mutta johon en kuolekaan ja kärsin tuolloin myös jo mielenterveysongelmista. Vaikka diagnooseja itselläni ei tuossa vaiheessa vielä ollutkaan niin tietysti nämä vaikuttivat myös siihen, miten äitini sairastumisen ja kuoleman koin."

Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta mulla ei ole lasteni suhteen mieltä rasittavia asioita tai sellaisia, mitkä pitäisi puhua selviksi. Yleensä me puhutaan asiat selviksi samantien ta

Olen tehnyt tuota jo muutamia vuosia. Ne ovat pikemminkin muistelmia kuin päiväkirja. 

Kun aloittaa tavaroiden karsimisen, se on aluksi helppoa, sitten vaikeaa ja lopuksi taas helppoa. Olen kuullut tämän jokaisen suusta, joka alkaa karsia tavaroitaan. Eli ei pidä lannistua sen jälkeen, kun helpot poistot on ensin tehty.

Valitkaa nyt vuoden aluksi kirjoistanne joka kuukaudelle yksi sellainen kirja, jonka luettuanne voitte laittaa sen eteenpäin. Eli jonka haluatte lukea, mutta ette säilyttää. Vuoden lopussa onkin sitten 12 kirjaa kirjaston lahjoitushyllyyn, jotka tietty kannattaa viedä aina heti luettuaan ne. 

Mä laitoin jo yöpöydän hyllylle valitsemani tusinan ja eka kirja on puolessa välissä. Saahan niitä lukea ripeämminkin, mutta itse en ehdi, kun lasten kanssa on omat iltasatu hetket lisäksi. 
Lastenkirjoista olemme vieneet lahjoitushyllyyn kaikki sellaiset, joista lapset eivät ole erikoisemmin pitäneet. 
Aion pikkuhiljaa lukea kaikki omat kirjani, joita on kertynyt lahjoina ja vuosien saatossa ihan liikaa. Aikaa ei ollut lasten ollessa pienempiä niitä lukea. 
En aio jättää hyllyyni kuin noin 10 kirjaa. Niillä kaikilla on ollut minuun lähtemätön vaikutus. Jokaista näistä luen aina silloin tällöin uudestaan ja olen lainannut ne jokaiselle ystävällenikin luettaviksi.

Itse olen saanut tavaraa vihdoin pois, kun olen alkanut miettiä ihan kylmästi, käytänkö jotain tavaraa vai en. Ihan sama mitä tavara alun perin maksoi, tai onko sitä joskus käytetty paljon, tai voisiko sille olla joskus hypoteettista tarvetta... vain tämän hetken todellinen käyttö ja todellinen tarve ratkaisee. Itse lasken käytöksi myös sen, jos tavara on kotona esillä ja tuottaa esteettistä iloa.

Aika, jonka jälkeen käyttämätön tavara lähtee minulla kiertoon, vaihtelee tavaran mukaan. Joidekin tavaroiden kohdalla se voi olla useampi vuosikin, mutta minusta itselleen kannattaa olla rehellinen sen suhteen, onko tavaralle oikeasti käyttöä. Jos jonkin tavaran kohdalla epäröin, saatan ottaa aikalisän ja asettaa itselleni tavoitteen alkaa käyttää tuota tavaraa jatkossa. Mutta jos sitä ei sittenkään tule käytettyä, niin onhan se aika paljastavaa. 

Ainoa poikkeus tähän "sääntöön" ovat minulla tavarat, joilla on merkittävämpää tunnearvoa. Niitäkään ei tosin voi olla enempää kuin niille on säilytystiloja, ja tunnearvonkin kanssa kannattaa minusta olla tarkkana, jos on ihminen, joka kiintyy helposti "kaikkiin" tavaroihinsa. 

Näettekö koskaan unia tavarapaljoudesta?

Vierailija kirjoitti:

Näettekö koskaan unia tavarapaljoudesta?

Minä en ole nähnyt unia tavarapaljoudesta, mutta olen nähnyt unia tavaroiden raivauksesta! Unessa olen esimerkiksi luopunut joistain tavaroista josta minun on ollut vaikea luopua (mutta joista luopumisen olen tiennyt välttämättömäksi). Eli lopulta ehkä sama asia :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näettekö koskaan unia tavarapaljoudesta?

 

Minä en ole nähnyt unia tavarapaljoudesta, mutta olen nähnyt unia tavaroiden raivauksesta! Unessa olen esimerkiksi luopunut joistain tavaroista josta minun on ollut vaikea luopua (mutta joista luopumisen olen tiennyt välttämättömäksi). Eli lopulta ehkä sama asia :-)

Minulle on ihan vakiounia nuo siivous-, raivaamis- ja pakkausunet. Ahdistavia puoli painajaisia. Milloin olen muuttamassa, matkalle lähdössä tai joku muu järkky kaaos pitäisi selättää ja lapsi ja/tai eläinlauma hoidettavana, hukassa tai pulassa. Liitynee uupumiseeni ja ahdistuneisuushäiriööni ja siihen, että olen yli voimieni joutunut elämässäni näitä raivauksia tekemään liian usein, kauan ja liian pitkään. Olen aina ollut järjestelmällinen ja pyrkinyt täydellisyyteen, puolivillainen toiminta ei ole oikein kelvannut itselleni. Syyllistyn helposti. En ole kilttinä ihmisenä asettaa rajoja ja vaatia muita, toki usein liian kovapäisiä käskytettäviäkin, hommiin. On päässyt helpommalla tekemällä itse. 

Olen vihdoin tajunnut, että tavarapaljouden ongelmaa ei voi ratkaista ennen kuin ymmärtää, mistä paljous omalla kohdalla tulee. Esimerkiksi, yksinkertaistaen, onko tapana ostella kroonisesti liikaa (jolloin ongelmaa ei voi ratkaista pelkästään raivaamalla vaan myös oman ostelun pitää muuttua), johtuuko tavarakaaos vauhdikkaasta elämänvaiheesta (esim kasvavat lapset, joille pitää hankkia uutta kun kasvavat, jolloin kodissa pitää olla tehokas tavarakierto, jotta toissavuoden tavarat eivät jää täyttämään kaappeja) vai ovatko tavarat kertyneet vähitellen vuosikymmenten aikana (jolloin raivaus tarkoittaa luopumista omista menneistä tavaroista, joille ei enää ole tarvetta eikä käyttöä). Eri elämänvaiheissa olevilla tavarahaasteet voivat siis olla erilaisia, jolloin ratkaisutkin voivat olla erilaisia.

Varmaan ihan itsestään selvää, mutta itse tosiaan tajusin tämän vasta nyt! :-)

Terveisin keski-ikäinen raivaaja, jonka suurin raivaushaaste on päästää irti menneen elämän tavaroista

Vierailija kirjoitti:

Kun aloittaa tavaroiden karsimisen, se on aluksi helppoa, sitten vaikeaa ja lopuksi taas helppoa. 

 

 

Tämä ketju on täynnä kommentteja, joissa sanotaan, että aloittaminen on vaikeaa. 

Mulla on viime päivinä ollut tavaravirta enemmänkin sisään kuin ulos. Yllättävän herkästi sitä tavaraa tulee kotiin vaikka kuvittelen olevani nyt tarkkana etten mitään ylimääräistä hanki. Yksi jälkijunassa tullut joululahja, yksi uusi joulukoriste, uusi kello. Yritän miettiä kolme poistoa tilalle. Nyt mietin, että ehkä jatkossa voisin miettiä poistot joko samasta kategoriasta tai saman kokoisista tavaroista. Kello on pieni eikä nikn vie tilaa, mutta nämä kaksi muuta on isohkoja ja siinä ei parin sukkaparin poisto auta, kun vievät tilaa muualta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on viime päivinä ollut tavaravirta enemmänkin sisään kuin ulos. Yllättävän herkästi sitä tavaraa tulee kotiin vaikka kuvittelen olevani nyt tarkkana etten mitään ylimääräistä hanki. Yksi jälkijunassa tullut joululahja, yksi uusi joulukoriste, uusi kello. Yritän miettiä kolme poistoa tilalle. Nyt mietin, että ehkä jatkossa voisin miettiä poistot joko samasta kategoriasta tai saman kokoisista tavaroista. Kello on pieni eikä nikn vie tilaa, mutta nämä kaksi muuta on isohkoja ja siinä ei parin sukkaparin poisto auta, kun vievät tilaa muualta.

Onko Dana K Whiten "container concept" sulle tuttu? Siinä jokaiselle tavaralle pitää olla kotona joku paikka, ja tavararyhmä ei saa viedä tilaa enemmän kuin sille paikalle mahtuu. Esim joulukoristeita ei voi olla enempää kuin joululoristelaatikkoon - tai missä niitä säilyttääkään -mahtuu. Sukkia ei voi olla enempää kuin sukkalaatikkkoo tai -hyllyyn mahtuu. Joskus voi toki päätyä laajentamaan jotain kategoriaa ("haluan että minulla on enemmän joulukoristeita, joten varaan niille jatkossa tämän koko hyllyn"), mutta silloin vastaavasti jonkun muun tavararyhmän tila vähenee, ja sen kohdalla pitää katsoa, että ne mahtuvat niille jatkossa varattuun tilaan. En tiedä osasinko selittää kovin hyvin, mutta googlaamalla tai YouTubesta löytyy. Voisiko tuo auttaa miettimään, mistä olisi hyödyllistä karsia?

Kiitos, ei ollut tuolla nimellä tuttu, mutta huomaan, että olen joissain määrin tätä noudattanut. Mun pitäisi varmasti alkaa soveltaa tätä vaatteisiin. Nyt niitä on makuuhuoneen kaappien lisäksi työhuoneessa kaapissa, eteisen kaapeissa sekä varastossa laatikoissa. Arvioin, että 50% näistä on mulle väärän kokoisia ja pääsevät käyttöön tai kiertoon kun saan kiloja karistettua. Mulla on tavoitteena karsia n. 7kg kevään lopputalven aikana, jotta saisin osan vaatteista jo pois ja toiset käyttöön. Siitä sitten tavoitteena saada kesää kohti ainakin 5kg lisää pois, niin saan kivoja kesävaatteita käyttöön enkä joudu ostamaan uusia.

Edellinen jatkaa, että tavoitteena siis saada vaatteet vain makkarin vaatekaappiin ja eteisen kaappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aloittaa tavaroiden karsimisen, se on aluksi helppoa, sitten vaikeaa ja lopuksi taas helppoa. 

 

 

Tämä ketju on täynnä kommentteja, joissa sanotaan, että aloittaminen on vaikeaa. 

 

Mä ja kaikki karsimisen aloittaneet tuttuni taas ovat sitä mieltä, että aluksi on tosi helppoa löytää kaikkea karsittavaa, josta oikein haluaakin eroon ja josta nyt ikäänkuin luvan kanssa on vain helpottavaa päästä eroon. 

Sitten vaikeutuu, mutta pelkästään jo jonkin tavaran poistamisen kypsyttely mielessä pehmentää tulevaa poistoa. 
Lopuksi sitä on tehnyt jo sen verran luopumista, ettei enää kirpaise ja luopuminen vain puhdistaa oloa. 
Ja onhan se nyt selkeää, että aluksi löytyy kaikkea helppoa poistettavaa paljon. On rikkinäistä, inhokkeja, turhia jne. 
Aloittaminen on siis yhtä iisiä, kuin roskienvienti.

Laitoin tänään ilmoituksia Toriin. Huomaan että vaatteissa oli paljon sellaisia joita en ole koskaan käyttänyt tai sitten kerran/pari. Tuntuu nyt ihan kuin olisin repinyt rahaa roskiin. 

No ei tässä muu nyt auta kuin olla jatkossa tarkempi. Onneksi jo viime vuosi oli sellainen harkitsevan ostamisen vuosi, josko tämä vielä parempi sitten.

Huomaan että alennusmyynnit ovat se minun heikko lenkki. Samoin jos löydän jotain kaunista tähän kokoa 44 olevaan ruhooni..Silloin ei hinnalla näköjään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin tänään ilmoituksia Toriin. Huomaan että vaatteissa oli paljon sellaisia joita en ole koskaan käyttänyt tai sitten kerran/pari. Tuntuu nyt ihan kuin olisin repinyt rahaa roskiin. 

No ei tässä muu nyt auta kuin olla jatkossa tarkempi. Onneksi jo viime vuosi oli sellainen harkitsevan ostamisen vuosi, josko tämä vielä parempi sitten.

Huomaan että alennusmyynnit ovat se minun heikko lenkki. Samoin jos löydän jotain kaunista tähän kokoa 44 olevaan ruhooni..Silloin ei hinnalla näköjään väliä.

 

Mun "ruho" on n. kokoa 50 ja siinä koossa ei kaupoista tai kirppareilta löydy hirveästi valikoimaa, varsinkaan kivan näköistä. Vaatekomero on silti täynnä! Tosin siellä vievät tilaa myös vaatteet, jotka mahtuivat ruholle kokoa 48, 46 ja 44. Sitä pienempi en juurikaan ole koskaan ollut, tai niin kauan sitten että niiden ruhojen vaatteet on pantu kiertoon jo vuosia (ellei vuosikymmeniä) sitten. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin tänään ilmoituksia Toriin. Huomaan että vaatteissa oli paljon sellaisia joita en ole koskaan käyttänyt tai sitten kerran/pari. Tuntuu nyt ihan kuin olisin repinyt rahaa roskiin. 

No ei tässä muu nyt auta kuin olla jatkossa tarkempi. Onneksi jo viime vuosi oli sellainen harkitsevan ostamisen vuosi, josko tämä vielä parempi sitten.

Huomaan että alennusmyynnit ovat se minun heikko lenkki. Samoin jos löydän jotain kaunista tähän kokoa 44 olevaan ruhooni..Silloin ei hinnalla näköjään väliä.

 

Mun "ruho" on n. kokoa 50 ja siinä koossa ei kaupoista tai kirppareilta löydy hirveästi valikoimaa, varsinkaan kivan näköistä. Vaatekomero on silti täynnä! Tosin siellä vievät tilaa myös vaatteet, jotka mahtuivat ruholle kokoa 48, 46 ja 44. Sitä pienempi en juurikaan ole koskaan ollut, tai niin kauan sitten että niiden ruhojen vaatteet on pantu kiertoon j

Tällä saman kokoisella "ruholla" on sama tilanne ja lisäksi niitä pienempiäkin vaatteita. Nyt on kova tavoite päästä koko kerrallaan eroon ylimääräisistä niin, että pudotan painoa koko kerrallaan palasteltuna osatavoitteisiin.