tavarapaljous :(

Vasta viime viikolla koin tarvetta ottaa paksumman takkini käyttöön. Tämä takki on toki jo monta vuotta vanha ja paljon olen sitä käyttänytkin, mutta myös jo kärsinyt. Olen pessyt tämän takin muutaman kerran ja ilmeisesti tämän viime keväänä tapahtuneen pesun jäljiltä takin vanu ohentumisesta lopulta liikaa ja meni kasaan. Takki ei lämmitä enää niin kuin ennen. En kuitenkaan tiedä, että haluanko nyt ostaa uutta talvitakkia, vai kelpaako tuo vielä tämän talven. 

Vierailija kirjoitti:

Vasta viime viikolla koin tarvetta ottaa paksumman takkini käyttöön. Tämä takki on toki jo monta vuotta vanha ja paljon olen sitä käyttänytkin, mutta myös jo kärsinyt. Olen pessyt tämän takin muutaman kerran ja ilmeisesti tämän viime keväänä tapahtuneen pesun jäljiltä takin vanu ohentumisesta lopulta liikaa ja meni kasaan. Takki ei lämmitä enää niin kuin ennen. En kuitenkaan tiedä, että haluanko nyt ostaa uutta talvitakkia, vai kelpaako tuo vielä tämän talven. 

Laita ohut neule alle ja pärjäät hyvin.

Jos talven jälkeen hakuat uuden takin, laita kalenterimerkintä ylös syyskuulle. Silloin valikoimaa on. Nyt on pelkät jämät. Ja voit samalla laittaa vanhan myyntiin vintediin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta viime viikolla koin tarvetta ottaa paksumman takkini käyttöön. Tämä takki on toki jo monta vuotta vanha ja paljon olen sitä käyttänytkin, mutta myös jo kärsinyt. Olen pessyt tämän takin muutaman kerran ja ilmeisesti tämän viime keväänä tapahtuneen pesun jäljiltä takin vanu ohentumisesta lopulta liikaa ja meni kasaan. Takki ei lämmitä enää niin kuin ennen. En kuitenkaan tiedä, että haluanko nyt ostaa uutta talvitakkia, vai kelpaako tuo vielä tämän talven. 

Laita ohut neule alle ja pärjäät hyvin.

Jos talven jälkeen hakuat uuden takin, laita kalenterimerkintä ylös syyskuulle. Silloin valikoimaa on. Nyt on pelkät jämät. Ja voit samalla laittaa vanhan myyntiin vintediin

En myy käytettyjä melkein jo roskakuntoisia vaatteitani. Pyrin käyttämään kaikki itse loppuun. Joskus olen palauttanut jotakin kun on alkanut kaduttamaan ja ihan ehtojen mukaan olen toiminut. Suosin hillittyjä ja väljää mallia olevia vaatteita, sillä tuollainen tavallaan pidentää niiden käyttöikää siinä mielessä, että suosii ajatonta tyyliä ja vaate mahtuu päälle, vaikka lihoo vähän. En myöskään tilaa vaatteita netistä. Noh, pari vaatteitani on tilattu netistä, mutta kyseessä on sellaiset vaatteet, joita olen käynyt katsomassa ja kokeilemassa tuon kaupan liikkeessä, mutta sitten kun olen tajunnut, että tuo olikin hyvä niin sitä onkin ollut saatavilla vain verkkokaupasta.

Hyvä! Jos vaate on jo niin loppuun käytetty ettet sitä itse enää käytä, niin ei sitä halua kukaan muukaan. Korkeintaan lahjoitukseen, mutta sinnekin vain käyttökelpoista vaatetta/tavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa on liikaa pätemään ja muiden hallintaan pyrkiviä keskustelijoita, jotka pitävät omaa näkemystään ainoana oikeana ja jotka lyttäävät ja haukkuvat eri mieltä ja toisella tavalla toimivat. Liian moni pitää omaa totuuttaan sinä oikeana. Eri mieltä pitää ja saa olla, mutta kuka lopulta on oikeutettu määrittämään sen totuuden näissäkään asioissa. Kukaan ei saisi ylentää itseään tässäkään keskustelussa muiden yläpuolelle. Tämän keskustelun, toki se koskee kaikkea tällä sivustolla on kokonaisuudessaan vihamielinen.

Mä en ole kokenut tätä keskustelua vihamieliseksi, en ollenkaan, päinvastoin.  Toki erilaisia näkemyksiä asioista on, mutta niin saa ollakin. Ja kun kirjallisesti toimitaan, ei aina ymmärretä toisiamme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasta viime viikolla koin tarvetta ottaa paksumman takkini käyttöön. Tämä takki on toki jo monta vuotta vanha ja paljon olen sitä käyttänytkin, mutta myös jo kärsinyt. Olen pessyt tämän takin muutaman kerran ja ilmeisesti tämän viime keväänä tapahtuneen pesun jäljiltä takin vanu ohentumisesta lopulta liikaa ja meni kasaan. Takki ei lämmitä enää niin kuin ennen. En kuitenkaan tiedä, että haluanko nyt ostaa uutta talvitakkia, vai kelpaako tuo vielä tämän talven. 

Laita ohut neule alle ja pärjäät hyvin.

Jos talven jälkeen hakuat uuden takin, laita kalenterimerkintä ylös syyskuulle. Silloin valikoimaa on. Nyt on pelkät jämät. Ja voit samalla laittaa vanhan myyntiin vintediin

Mä ostin viime vuoden jämämyynnistä kaksi talvitakkia yhteishintaan 70€, eli kannattaa pitää silmät auki silloinkin kun luulee ettei sieltä mitään löydy. Toisen ovh oli 100€ ja toisen 70€, että ihan hyvä diili. Lisäksi todellakin tarvin kevyemmän ja paksumman talvitakin. Nyt ei toivottavasti tarvi vuosiin huolehtia. Vanhoja en heittänyt pois sillä aikuisella lapsellani on aina yllättäen tarve rönttätakeille. 

Kokemukseni mukaan noi rönttätakit menee syksyllä, mutta kevään armottomassa valossa näyttää siltä mitä onkin, kulahtaneelta. Mulla on yksi tällainen takki, joka kevät suunnittelen heittäväni sen pois, mutta sitten taas syksyllä käytän sitä sujuvasti. Ja takki on hyvä silloin kun vielä ei niin kovin lämmintä takkia tarvitse, kun vuori ei enää ole kuohkea. Mutta toimii hyvin pihahommissa, roskien viennissä, postin haussa ja kävelyilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan noi rönttätakit menee syksyllä, mutta kevään armottomassa valossa näyttää siltä mitä onkin, kulahtaneelta. Mulla on yksi tällainen takki, joka kevät suunnittelen heittäväni sen pois, mutta sitten taas syksyllä käytän sitä sujuvasti. Ja takki on hyvä silloin kun vielä ei niin kovin lämmintä takkia tarvitse, kun vuori ei enää ole kuohkea. Mutta toimii hyvin pihahommissa, roskien viennissä, postin haussa ja kävelyilläkin. 

Mun lapsi ruuvailee menopelejä ja ronttätakkeja kuluu useampi vuodessa.

Mulla on karsimiseen auttanut, kun olen keskittynyt siihen, mitä haluan ehdottomasti säilyttää. Kun katson jotain kaappia tai tavaravuorta, en siis ensisijaisesti mieti sen kautta, mikä lähtee, vaan keskityn miettimään, mitkä haluan pitää. Tämä on yllättäen helpottanut laittamaan enemmän tavaroita kiertoon, koska kaikki tavarat, jotka eivät kuulu "tämän haluan ainakin pitää"-kategoriaan ovat potentiaalisia lähtijöitä.

Vanhat jo ei niin lämpöiset talvitakit ovat parhaita kävelylenkillä. Ei tule hiki niin helposti, jos liikkuu ripeämmin. Olin eilen lenkillä liian lämpöisessä takissa ja se oli ihan hirveää. Pakkasta oli kyllä ihan reilusti.

Mitä tehdä kun puoliso ei ole ollenkaan samalla sivulla karsimisen kanssa?

Käytiin syksyllä yhdessä läpi keittiön kaappeja ja kaivettiin niistä tavaraa, jota ei olla koskaan käytetty tai joiden olemassaolosta ei edes tiedetty. Löytyi muun muassa entisen jääkaapin mukana tullut kananmunakotelo, vanhoja mainostermosmukeja, lahjaksi saatu kahden korvattoman pikkukupin teeastiasto jota ei todellakaan käytetä ja vanhat kirppislautaset, joiden tilalle oli ostettu mieleisemmät. Kerättiin nämä varastoon ja vein ne sitten kirppikselle ja kierrätysasemalle pari viikkoa sitten. 

Nyt saatiin niiden terkuppien antjalta uusi lahja, jokin kynttilähärpäke ja vitsailin miehelle, että noniin uutta kamaa kun juuri sai edellisen kirppikselle! Mies järkyttyi että olenko oikeasti vienyt lahjan ja muut kamat kirppikselle ja että tästä ei oltu muka sovittu. Hänen mukaansa oli suostunut siihen, että kamat viedään varastoon pois silmistä. 

Hänestä tavarat eivät kaapeissa ja varastoissa haittaa ketään, vaikka varasto on niin täynnä kaikkea ettei sinne edes mahdu ja kaapeissa on kamaa, joista ei tiedetä mitään. Nyt mies pelkää että lahjan antaja löytää ja tunnistaa ulkomailta tuodun lahjansa sieltä hyväntekeväisyyskirppikseltä ja syyttää minua omavaltaisesta menettelystä, vaikka minulle on päivänselvää, että kirppiskassi myös viedään kirppikselle eikä se ole ikuinen varastossa lojuva loppusijoituspaikka

Turhauttaa kun minusta on ahdistavaa että kaapit ovat täynnä turhakkeita, joilla ei ole mitään käyttöarvoa, mutta miehestä kaikkea voi vielä tarvita ja hyvää tavaraa ei saa jaella pois ilmaiseksi ja lahjat on velvollisuus säilyttää.

Kirjoitin pitkästi päiväkirjoista, mutta siteerasin viestissä teini-itseäni ja se meni moderointiin 😅

Pohdin siis lähinnä asiaa toisesta näkökulmasta: mitä tehdä omalta vanhemmalta jääneillä päiväkirjoilla?

Äiti kirjoitti minun vauvavuotenani päiväkirjaa suoraan minulle sinä-muodossa. Se on tosi ihana ja täynnä vain mukavia muistoja. Myös tietokoneella oli äidin humoristisia kertomuksia sukulaisista, joita oli hauska lukea. Nuo viimeisten aikojen päiväkirjat tuntuvat kuitenkin ahdistavilta. Äidillä oli paljon sairauksia, kipuja ja väsymystä jota hän varmasti purki kirjoihin. Kirjat ovat hänen yöpöytänsä alahyllyllä, hän ei niitä tuhonnut tai piilottanut. Toisaalta viimeinen lähtö sairaalaan tuli yhtäkkiä eikä hän ehkä ehtinyt.

Tavallaan haluaisin vain muistaa äidistä pelkän hyvän ja sitten taas tuntuu että olisi velvollisuus lukea mitä hän todella ajatteli Ja samalla tiedän itsekin, että päiväkirjan purkaukset eivät aina ole totta.

Anna miehelle aikaa. Vaikka hankalaahan tuo on. Vetoa juurikin tilanpuutteeseen, siihen ettette itse käytä ja tavara voi kirppiksellä päätyä jonkun iloksi ja käyttöön.  Kaikki tavarakin vanhenee, muoti ja mallit muuttuvat, osa ihan suoraan menee pilalle pitkästä varastossa säilytyksestä. Olisi parempi laittaa tavara kiertoon silloin, kun se on vielä ajanmukaista. Asenne saattaa, hiljalleen, muuttua.

Meillä mies kuvittelee, että kaiken turhan saisi myytyä, tekemättä kuitenkaan itse asian eteen mitään. Olen vuosia sitten myynytkin paljon kirpparilla ja Torissa, varmaan miehen käsitys juontaa tästä. Mutta ajat ovat muuttuneet. Tavara ei enää käy niin hyvin kaupaksi, minulla ei ole enää niin paljoa aikaa, myöskään taloudellinen tilanteemme ei ole kympeistä kiinni, vaikkakin ymmärrän hyvin sen, että turhasta tavarasta olisi kiva saada korvaustakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin pitkästi päiväkirjoista, mutta siteerasin viestissä teini-itseäni ja se meni moderointiin 😅

Pohdin siis lähinnä asiaa toisesta näkökulmasta: mitä tehdä omalta vanhemmalta jääneillä päiväkirjoilla?

Äiti kirjoitti minun vauvavuotenani päiväkirjaa suoraan minulle sinä-muodossa. Se on tosi ihana ja täynnä vain mukavia muistoja. Myös tietokoneella oli äidin humoristisia kertomuksia sukulaisista, joita oli hauska lukea. Nuo viimeisten aikojen päiväkirjat tuntuvat kuitenkin ahdistavilta. Äidillä oli paljon sairauksia, kipuja ja väsymystä jota hän varmasti purki kirjoihin. Kirjat ovat hänen yöpöytänsä alahyllyllä, hän ei niitä tuhonnut tai piilottanut. Toisaalta viimeinen lähtö sairaalaan tuli yhtäkkiä eikä hän ehkä ehtinyt.

Tavallaan haluaisin vain muistaa äidistä pelkän hyvän ja sitten taas tuntuu että olisi velvollisuus lukea mitä hän todella ajatteli Ja samalla tiedän itsekin, että päiväk

Paras vaan tuhota nuo, yrittää unohtaa menneet ja elää omaa elämää. Oma äitini kuoli jo melkein 20 vuotta sitten, enkä ole halunnut säästää äidistäni mitään muistoja. Äitini oli vanhin lapsi ja omalta äidiltään eli mummoltani perimä  mummon juurien mukainen kansallispuku meni äitini pikkusiskolle eli tädilleni ja se oli itselleni täysin selvä asia. Tätini arvostaa tuollaista. Joskus vielä pitkään äitini kuoleman jälkeen löysin jotain ihan ihmeellisiä äitini tavaroita ja pois ne heitin. Myöskään kukaan muu lähiomainen ei mitään muistoja kaivannut, paitsi nyt täti tuota kansallispukua, jonka mummo ilmeisesti halusi pysyvän sitä arvostavilla tyttärillään. En itse tuollaista arvosta, enkä tuollaisesta välitä. Välit äitiini olivat monestakin syystä vaikeat, emmekä olleet läheisiä. Varmasti oma autisminkirjoni vaikuttaa siihen, että ihmissuhteeni ovat vaikeita, enkä halua ihmisistä muistoja tai ylimääräistä tavaraa.

Minusta ei missään tapauksessa ole mitään velvollisuutta lukea edesmenneen vanhempansa päiväkirjoja. Koska et saanut äidiltäsi asiasta mitään ohjeita, voit minusta tehdä niin kuin itse haluat ja parhaaksi katsot, mutta mitä omasta tuttavapiiristäni tiedän, niin useimmat EIVÄT haluaisi lastensa lukevan päiväkirjojaan. Niitä ei vaan aina ehdi hävittää tai saa aiksiseksi hävittää ajoissa. Mutta tosiaan kun tietoa äidin toiveista ei ole, niin minusta voit tehdä kummin vain, lukea tai olla lukematta. Mutta mitään syyllisyyttä en siitä kyllä kantaisi, jos päätät olla lukematta.

En lukisi äitini päiväkirjoja.

 Eihän hän lukenut niitä meille lapsilleen ennenkään! 
Miksi nyt yhtäkkiä kuoleman jälkeen hän ajattelisi toisin?

Jos oikein ajattelee, niin tuollaiset asiat, kuin päiväkirjat pitäisi haudata tai polttaa yhdessä menehtyneen kanssa.

Ei lahjan saajalla ole velvollisuutta sitä pitää, joten kiertoon vaan jos sille ei ole mitään käyttöä. 

En lahjoita rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille, joten ajattelen aina SPR Konttiin tms viedessä tekeväni hyvää jonkun toisen eteen. Eli en saa nyt kymppiä siitä tavarasta itse myymällä, vaan lahjoitan sen kympin hyväntekeväisyyteen. Sen sijaan että sitä yrittäisi myydä torissa tms.

Jatkan vielä.. 

Ajatelkaapa jos äidin päiväkirjassa lukisikin vaikkapa, että minulla on ihanat lapset, mutta jostain syystä tämä ensimmäinen on vain minulle se rakkaimmista rakkain. 

Ette olisi tuollaista ikinä huomanneet ja nyt lukisitte sellaista. Varmasti sen tietäminen ärsyttäisi.

En suosittele lukemista.

Jättäkää äidistänne itsellenne sellainen kuva, jonka hän on ITSE halunnut teille antaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei lahjan saajalla ole velvollisuutta sitä pitää, joten kiertoon vaan jos sille ei ole mitään käyttöä. 

En lahjoita rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille, joten ajattelen aina SPR Konttiin tms viedessä tekeväni hyvää jonkun toisen eteen. Eli en saa nyt kymppiä siitä tavarasta itse myymällä, vaan lahjoitan sen kympin hyväntekeväisyyteen. Sen sijaan että sitä yrittäisi myydä torissa tms.

Ajattelen aivan prikulleen just näin!

Äidin päiväkirjoista kysynyt jatkaa:

Niin ehkä on paras hävittää nuo kirjat avaamattomina.  Koen ehkä syyllisyyttä siitä, miten välttelin äidin sairaudesta puhimista ja vähättelin sitä, vaikka jälkeen päin oli väistämätöntä, että se johti ennenaikaiseen kuolemaan. Ehkä ajatuksissani itsensä ruoskinta kirjoja lukemalla olisi kuin hyvitys äidille. Mutta kuten sanoitte, hän tuskin niitä kirjoitti ajatuksella, että sittenpähän saavat lapset lukea, vaan ne olivat hänelle itselleen.