tavarapaljous :(

Nyt alkaa mulla koko vuoden projektina, ihan koko kodin tavaroiden läpikäynti. Huone kerrallaan, "pilkottuna" pieniin osiin esim. hylly kerrallaan. Tänään pääsin jo alkuun, hyvä hyvä! 

Mä olen varannut valmiiksi jätesäkkejä, pahvilaatikoita, Ikean kasseja, muovipusseja ja kasseja, sekä paikan jonne laitan lähtevät poistot. Periaatteella kauppareissujen yhteydessä vien hyväntekeväisyyteen jonkinlaisen satsin aina kerrallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin polttaa päiväkirjani, mutta missä polttaisin? Ei ole takkaa tai mökkiä. En halua, että lapset lukee mun tilityksiäni. Tosi noloja tekstejä osin. Niitä on pieni pahvilaatikollinen.

 

 

 En ole katunut yhtään hyvän paperisilppurin ostamista.

 

Tee lastenkaa laavuretki ja polta siellä ennen makkaran paistoa.

Mäkin kävin valokuvia läpi. Kummasti sitä vain puolet meni poistoon, onneksi vain puhelimesta.

Mä en taida enää kuulua tänne. 

Olen käynyt perheemme tavaroita läpi Konmarista lähtien ja työ on ollut jo pidemmän aikaa tehtynä. Lapsiperheessä tulee aina ajoittain poistoja, mutta se ei ole tavarapaljoutta. 

Rutiininomaisesti olen kirjoitellut aina välillä tänne, mutta koko ajan vähemmän ja harvemmin. 

Ostin vuoden vaihteessa aktiivisuusrannekkeen ja seuraava tavoite elämässä on liikunnan lisääminen. Ehkä jään taustalle seurailemaan, koska tämä keskustelu on ollut osa omaa projektiani niin pitkään. 

Tsemppiä kaikille jatkoon! 

Vierailija kirjoitti:

Entä mitä tekisitte ala-asteen päiväkirjoille ja ainekirjoitusvihoille, jotka osittain kuvitettukin itse? En malta heittää niitä pois, kun ajattelen, että jotain tulevaa polvea olevaa voi joskus kiinnostaakin, mitä joku lapsi tyyliin sata vuotta sitten kirjoitti. 

Kuolleen veljeni ala-asteen ainekirjoitukset ovat myös tallessa. Hänellä oli aivan mahtavia kouluaineita. Tosin kaunokirjoitusta ei kaikki osaa enää edes lukea, vaikka olisi kuinka hyvää ja kaunista jälkeä. 

Myös peruskouluaikaista kirjeenvaihtoa serkkujen, kirjeenvaihtokaverien ja lomakirjeenvaihtoa ystävien kanssa on laatikollinen. 

Ylä-asteikäisen angstipäiväkirjoilla ei ole kovinkaan isoa tunnearvoa, sisältävät myös niin paljon surullisia juttuja elämäntilanteesta johtuen, että onko kenenkään syytä niihin enää paneutua? Vielä arvon niidenkin kanssa, mitä teen. 

Säästän muutaman, koska ne kertovat kuitenkin siitä ajasta ja ovat kauniita, konkreettisia muistoja. Vievät niin vähän tilaa ja tavoitteena ei ole hävittää kaikkea. Teiniangsti tekstit menevät sinne saunanpesään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään käytiin pihavarastoa läpi ja laitettiin myyntiin ja ilmaiseksi tarjolle pulkkia, suksia, luistimia ja rattikelkka. Rattikelkka ehti olla vain 5min myynnissä kun ensimmäinen yhteydenotto tuli ja pari tuntia myöhemmin jo myyty. Muut tavarat vielä odottaa ottajaansa, mutta kiva kun yksi tavara jo lähti. Jossain pitäisi olla lisää luistimia, joten huomenna pitää jatkaa hommia.

Paljonko pyysit rattikelkasta? Meilläkin olisi joutavana ja sen voisi hyvin myydä

Pyysin 25e ja sen sainkin. Yksi tarjosi 30e, jos myyn "jonon ohi", mutta pidin sanani ensimmäiselle, joka otti yhteyttä. 

Minulla on teiniaikojen päiväkirjat vielä tallessa, koska niitä ei ole onneksi montaa ja olen ns. tehnyt niiden kanssa rauhan. (Olen nyt keski-ikäinen.) Sen sijaan lapsuuden ja nuoruuden kirjeitä ei ole tallessa ainuttakaan, vaikka olin tuolloin ahkera kirjoittelija. En edes lapsena ja nuorena säästänyt kirjeitä mihinkään. Siksi olen ainakin toistaiseksi säästänyt päiväkirjat, koska ne ovat kuitenkin jonkunlainen dokumentti nuoruudesta. Pärjäisin kyllä ilmankin, mutta eivätpä ne onneksi paljoa tilaa vie.

Valokuvia minulla on paljon, mutta ne ovat onneksi siististi albumeissa. 

Kaikkea muuta olenkin sitten karsinut urakalla. Varsinkin kirjoja sekä erilaisia harrastus- ja käsityötavaroita on kertynyt vuosien varrella ihan liikaa, samoin astioita. Olen nyt karsinut kaikkea mitä en käytä, ja kriteerinä olen käyttänyt sellaista, että jos käyttöesinettä ei ole useampaan vuoteen käytetty, niin se joutaa mennä kiertoon seuraavalle. Myös perinnöksi saatuja tavaroita olen karsinut, koska vaikka ovat vanhoja ja kauniita ja osalla on tunnearvoakin, ei niitä kaikkia pysty omassa asunnossaan pitämään, jos niitä on paljon. Osa on mennyt sukulaisille ja osa (ne joita kukaan ei ole halunnut) Kierrätyskeskukseen. Minusta hyvä periaate karsintaan onkin: "Voit säilyttää mitä vain, mutta et voi säilyttää kaikkea." 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette tehneet vanhoille päiväkirjoille? Säästäneet vai polttaneet? Myötähäpeä ja nauru tuli, kun luin niitä tekstejä. Taidan pakata ainakin osan mukaan mökille ja sivu kerrallaan syötän saunan pesään, eihän niitä kehtaa jälkipolville jättää :D

 

Oletteko muuten ajatelleet että mitä jos menehtyisitte yllättäen niin kuka kävisi kaiken irtaimistosi läpi? Hävettääkö jo etukäteen mikä urakka läheisille jää? Tämä ajatus ainakin itsellä toimii hyvänä motivaattorina, kun tavaroista luopuminen jumittaa.

 

Vanhat päiväkirjat hävitin jo pari vuotta sitten, samoin vanhat kirjeet. Vain yhden kirjeen säästin. Mummoni kuoli syöpään, kun olin 9v, mutta ennen kuolemaansa hän oli kirjoittanut mulle kirjeen ja sanonut äidilleni, että kun mä täytän 18v, antaa kirjeen mulle. 

Mä olen jo laittanut kaikki tärkeät paperit muovi

Voi että tässä on ihailtavaa toimintaa, jossa on hienosti ajateltu sitä aikaa kun ei ole itse enää selvittämässä asioita. Ja silti tuntuu, että voit nauttia kodistasi uhriutumatta, että olet joutunut heittämään kaikki tavarasi pois ja elämään surkeasti tyhjässä kämpässä kuten monet valittavat tällaisista asioista puhuttaessa. Vielä lista ainakin mahdollisten sometilien ja sähköpostien salasanoista johonkin niin niidenkin selvittäminen on helpompaa aikanaan. Muuten ne jäävät helposti kummittelemaan palveluihin. 

Mua kyllä kaduttaa just se, etten säilyttänyt lapsuuden kirjeitä peruskoulun ajoilta. Onneksi sentään osa tallessa ja myöhemmät kaikki. Tai toisaalta kun ajattelee, olisi kaikista mukavinta saada ne omakirjoittamat kirjeet nyt luettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään käytiin pihavarastoa läpi ja laitettiin myyntiin ja ilmaiseksi tarjolle pulkkia, suksia, luistimia ja rattikelkka. Rattikelkka ehti olla vain 5min myynnissä kun ensimmäinen yhteydenotto tuli ja pari tuntia myöhemmin jo myyty. Muut tavarat vielä odottaa ottajaansa, mutta kiva kun yksi tavara jo lähti. Jossain pitäisi olla lisää luistimia, joten huomenna pitää jatkaa hommia.

Paljonko pyysit rattikelkasta? Meilläkin olisi joutavana ja sen voisi hyvin myydä

 

Pyysin 25e ja sen sainkin. Yksi tarjosi 30e, jos myyn "jonon ohi", mutta pidin sanani ensimmäiselle, joka otti yhteyttä. 

Kiitti! Itse ajattelin 30-40 € laittaa hinnaksi joten varmaan ihan jees.

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä kaduttaa just se, etten säilyttänyt lapsuuden kirjeitä peruskoulun ajoilta. Onneksi sentään osa tallessa ja myöhemmät kaikki. Tai toisaalta kun ajattelee, olisi kaikista mukavinta saada ne omakirjoittamat kirjeet nyt luettavaksi.

Itse kirjoitetut

Tämä palsta on täynnä sontaa ja roskaa. Reipas ja tunnollinen lammas on kuitenkin tervetullut poikkeus tähän. Reipas ja tunnollinen lammas vaikuttaa kirjoituksiensa perusteella viisaalta ja älykkäältä ihmiseltä, joka hyväksyy tosiasiat ja jonka aatemaailmassa realismi on keskeinen aate ja elää näiden mukaan. Samaa ei voi sanoa esim. Suomen johtohenkilöistä. Reippaalla ja tunnollisella lampaalla olisi varmasti paljon parempia ratkaisuja Suomen ongelmiin. En yleensä tällaista kirjoita ja tämä meni ohi tämän keskustelun aiheen, mutta en nyt tiedä minne muualle olisin tämän kirjoittanut. Halusin nyt kuitenkin tämän sanoa.

Vierailija kirjoitti:

 Jos kuitenkin lähtee siitä olettamuksesta, että kyseinen perussääntö pitää paikkansa, koskeeko se ihan kaikkia tavaroita, siis myös papereita?

Eikö omilla aivoilla saa ajatella? Tulee surullinen olo, kun lukee tuollaisia kysymyksiä, mutta onhan tässä ketjussa monta kertaa tullut ilmi, että ihmiset tuntuvat tarvitsevan mustavalkoisia sääntöjä pystyäkseen elämään elämäänsä. Heille on vain Kyllä tai Ei -asioita ja kaikkien on noudatettava samoja lakeja tai muuten elämältä putoaa pohja pois. Tavaroita pitää olla tietty määrä, ne pitää olla tietyllä tavalla järjestettyjä ja lupa pitää kysyä tai vähintään tervassa ja höyhenissä kieriskellä katumusharjoituksena, jos sattuu säilyttämään rakkaan perintälusikan, koska naapuri pärjää ilmankin.  

Jos ei ole mahdollisuutta polttaa tärkeitä papereita, eikä paperisilppuria, niin näinkin voi tehdä: Sankoon vettä, vähän repii niitä papereita ja sekoitus mössöksi. Sen voi vaikka valuttaa siivilässä. Sitten on valmista bio-roskiin, eikä taatusti jää mitään luettavaa 🙂.

Entä mitä tekisitte ala-asteen päiväkirjoille ja ainekirjoitusvihoille, jotka osittain kuvitettukin itse? En malta heittää niitä pois, kun ajattelen, että jotain tulevaa polvea olevaa voi joskus kiinnostaakin, mitä joku lapsi tyyliin sata vuotta sitten kirjoitti. 

Säilytän kaiken tuollaisen. Miksi pitäisi heittää pois, jos tavaroille on tilaa ja ne ovat kaapissa, eivätkä lattialla pyörimässä?  Ketjun otsikko on 'tavaranpaljous', eikä 'heitä kaikki tavarat pois', vaikka muut sen niin lukevatkin. Tavaranpaljoutta ei ole se, että kaapissa on siististi itselleen tärkeitä asioita. 

Jos ne eivät ole sinulle tärkeitä, se on sitten eri keskustelu, mutta nyt kuitenkin käytät sanoja "en malta heittää", eli niillä näyttää olevan sinulle jonkinlaista tunnearvoa.

Voi että tässä on ihailtavaa toimintaa, jossa on hienosti ajateltu sitä aikaa kun ei ole itse enää selvittämässä asioita. Ja silti tuntuu, että voit nauttia kodistasi uhriutumatta, että olet joutunut heittämään kaikki tavarasi pois ja elämään surkeasti tyhjässä kämpässä kuten monet valittavat tällaisista asioista puhuttaessa.

Itse ajattelin tuosta kirjoituksesta juuri päinvastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en taida enää kuulua tänne. 

Olen käynyt perheemme tavaroita läpi Konmarista lähtien ja työ on ollut jo pidemmän aikaa tehtynä. Lapsiperheessä tulee aina ajoittain poistoja, mutta se ei ole tavarapaljoutta. 

 

 

Hyvä, jos olet saanut kotisi kuntoon ja hyvä jos et jää tänne kuten moni muu tavaransa karsinut. 

Kyllähän tavaransa karsinut saa oikeinkin hyvin pysyä täällä tsemppaamassa muita. Negatiiviset ihmiset sen sijaan voisivat perustaa oman ketjunsa. Ei tavaroiden karsinta ole negatiivista hommaa, päinvastoin!

"Tavaroita pitää olla tietty määrä, ne pitää olla tietyllä tavalla järjestettyjä ja lupa pitää kysyä tai vähintään tervassa ja höyhenissä kieriskellä katumusharjoituksena, jos sattuu säilyttämään rakkaan perintälusikan, koska naapuri pärjää ilmankin."

... tai vastaavasti jos heittää pois jotain sellaista, joka "kuuluu säilyttää".

Kuten tässäkin keskustelussa on käynyt ilmi, on tosi yksilöllistä, mikä on kenellekin liikaa ja millaiset tavarat ovat säilyttämisen arvoisia. Ja niin sen kuuluu ollakin.

Tässä keskustelussa on liikaa pätemään ja muiden hallintaan pyrkiviä keskustelijoita, jotka pitävät omaa näkemystään ainoana oikeana ja jotka lyttäävät ja haukkuvat eri mieltä ja toisella tavalla toimivat. Liian moni pitää omaa totuuttaan sinä oikeana. Eri mieltä pitää ja saa olla, mutta kuka lopulta on oikeutettu määrittämään sen totuuden näissäkään asioissa. Kukaan ei saisi ylentää itseään tässäkään keskustelussa muiden yläpuolelle. Tämän keskustelun, toki se koskee kaikkea tällä sivustolla on kokonaisuudessaan vihamielinen.