tavarapaljous :(

Se on jännää, miten samat ongelmat toistuvat, kun ne pääsevät ikäänkuin unohtumaan. Minunkin kohdallani on kyse vaatteista. Uuden vuoden myötä minulle tuli vahvasti sellainen tunne, että olisi kiva pukeutua tänä vuonna vähän hienommin, eikä aina vuodesta toiseen samanlaisiin vaatteisiin. Olen nyt Sellpystä löytänyt vaikka mitä hienoa 3,50-5 euron hinnoilla - vaatteita joiden hinnat ovat uutena olleet 100-300 euroa/kpl! - ja olen lisännyt parisenkymmentä vaatekappaletta ostoskoriin.

Mutta nyt yritän tolkuttaa itselleni, että tällä tavalla se vaatepaljous viimeksikin syntyi. Aina hankin "unelmaminälle" vaatteita. Minulla ei yksinkertaisesti ole tilaisuutta käyttää kivoja (arki)mekkoja, hienoja neuleita ja tyylikkäitä villakangashousuja. Työpaikalla pukeudun huppareihin ja farkkuihin, ja sen lisäksi olen yleensä vain ruokakaupassa tai kotona. Joskus käyn elokuvissa.

Aloin tässä jopa pohtimaan, että mikä on hienojen vaatteiden funktio? En ole kaunis joten en minä näihin pukeutuisi tehdäkseni vaikutusta kehenkään. Mutta toisaalta fakta on, että ei hienoihin vaatteisiin tule ikinä yksin kotona pukeuduttua. Jopa ne "paremmat hupparit" ovat homehtuneet kaappiin, kun en ole malttanut niitä käyttää. (Otin sentään sellaisen pari viikkoa sitten työkäyttöön.)

Jännä kuvitella, miten eläisin, jos olisin vaikka mainostoimistossa töissä kuten yksi tuttavani, ja jos olisi vilkas seuraelämä. Löytäisin tosi halvalla hienoja ja erikoisia vaatteita. Mutta joo, enhän minä näillä mitään tee.

Silti takaraivossa tuntuu sellainen ikävä kutina, että tuomitsen itseni tällaiseen tasapaksuun ja keskinkertaiseen elämään, kun en uskalla edes pukeutua kuten haluaisin. Mutta ihan oikeasti, näkymättömässä matalapalkkaisessa työssä tuntisi itsensä vain hölmöksi kashmirneuleessa ja design-merkin housuissa. Varsinkin, kun saman työpaikan "korkea-arvoisemmat" työntekijät pukeutuvat yhtä lailla huppareihin ja farkkuihin kuin minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää, miten samat ongelmat toistuvat, kun ne pääsevät ikäänkuin unohtumaan. Minunkin kohdallani on kyse vaatteista. Uuden vuoden myötä minulle tuli vahvasti sellainen tunne, että olisi kiva pukeutua tänä vuonna vähän hienommin, eikä aina vuodesta toiseen samanlaisiin vaatteisiin. Olen nyt Sellpystä löytänyt vaikka mitä hienoa 3,50-5 euron hinnoilla - vaatteita joiden hinnat ovat uutena olleet 100-300 euroa/kpl! - ja olen lisännyt parisenkymmentä vaatekappaletta ostoskoriin.

Mutta nyt yritän tolkuttaa itselleni, että tällä tavalla se vaatepaljous viimeksikin syntyi. Aina hankin "unelmaminälle" vaatteita. Minulla ei yksinkertaisesti ole tilaisuutta käyttää kivoja (arki)mekkoja, hienoja neuleita ja tyylikkäitä villakangashousuja. Työpaikalla pukeudun huppareihin ja farkkuihin, ja sen lisäksi olen yleensä vain ruokakaupassa tai kotona. Joskus käyn elokuvissa.

Aloin tässä jopa pohtimaan, että mikä on hienojen vaatteiden funktio?

Lisään vielä, että muutama vuosi sitten oli paljon helpompaa ostella unelmavaatteita kirppikseltä, kun ne sai myytyäkin kirppiksellä. Jos löysin jotain tosi hienoa vitosella, oli aika varmaa, että saisin siitä vitosen, jos en tarvitsekaan sitä.

Ei enää. Kärjistetysti, vaatteista ei pääse enää eroon kuin lahjoittamalla, joten siihen on turha luottaa, että rahoista saisi edes osan takaisin. Huomasin taas, kun vein uudelle hehkutetulle kirppikselle tavaroitani, eikä mikään mene kaupaksi. Esimerkkinä: ostin aiemmin 8 eurolla uudenveroiset Kaiko-merkin housut, jotka eivät sopineet minulle. Ajattelin että on sen verran arvostettu merkki, että niistä saisi sen 8 euroa takaisin. Väärin! Laskin hinnan vitoseen, eikä mennyt silläkään.

Tunnen oloni vähän hölmöksi tästäkin, että uskoin niitä hehkutuksia. En kyllä tajua, miten lastenvaatteita ja ihan tavallista sisustustavaraa yms. myyvät saavat kirpputorilta parissa viikossa 400-500 euroa, ja minä saan juuri ja juuri paikkavuokrani kasaan, ja ehkä pari kymppiä sen päälle. Ovatko nuo isot summat valehtelua, vai teenkö jotain ihan väärin? Oli miten oli, nykyinen mielipiteeni on ettei kirppiksillä kannata myydä, enkä mene samaan halpaan enää.

Mikä sattuma, että tuo unijuttu tuli juuri nyt uudestaan esiin täällä. Sama kysymyshän taidettiin esittää jo useampi viikko sitten. Viime yönä nimittäin näin tavaraunta. Jotain kiireellä tehtyä pakkaamista siinä oli, piti yrittää mahduttaa liian paljon tavaraa laukkuun tms. Ei tosin paljon eroa unet todellisuudesta tuossa suhteessa. 

Mulle vaateostokset ei ole koskaan ollut ongelma. Inhoan vaateostoksilla käyntiä. Syynä se, että olen lyhyt, ja kaikki vaatteet on tehty vähintään keskipitkille tai sitten pitkille ihmisille. Kun sain kuitenkin laihdutettua itseli ylipainosta normaalipainoon, ajattelin, että olisi aika kiva ihan vetoketjulliset perusfarkut. Pitkästä aikaa. Kävin siskoni kanssa vaateostoksilla ja kun yhdessä kaupassa rekkiä katselin, siskoni tuumasi, että noi taitaa kyllä olla capri-farkut. Sanoin siskolleni, että ihan sama, vaikka olisivat shortsit, kunhan lahkeet on mulle nilkkoihin asti :D 

Nyt olen pistänyt parin päivän aikana oikein kunnolla tuulemaan. Kämppä on yks hävityksen kauhistus, kun olen kerännyt kaapeista ulos tavaroita, joista pitää hankkiutua eroon. Siskoni tulee huomenna katsomaan, mitä kiinalaisia ja japanilaisia astioita ottaisi itselleen. Ymmärrän kierrättämisen tärkeyden, mutta koska mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan, niin nakkaan vaan roskikseen ne astiat, mitä siskoni ei itselleen halua. Naapurin kanssa tänään juttelin ja hän ottaa mielellään multa nyt tarpeettomaksi jääviä Lundian hyllylevyjä. Ovat sen verran hyvälaatuista tavaraa, että niitä ei raaskisi ihan sekajätteeseenkään heittää. Mutta hyvä juttu, että jollekin kelpaa. Päätin, että unohdan nyt ekologisuuden ja heitän surutta pois sellaista, mitä joku ihan lähellä ei tarvitse. Todennäköisesti mäiskään roskikseen jonkin verran vanhoja Arabian astioitakin, mutta tästä raivauksesta ei tule koskaan valmista, jos jään odottelemaan, että joku tulisi hakemaan niitä. Yhden kerran aion laittaa paikalliseen roskalavaryhmään ilmoituksen, että tällaista saisi käydä noutamassa, mutta en sitten sen enempää. Ikuisuusprojekti, jos jokaiselle hyväkuntoiselle esineelle pitäisi etsiä jostain uusi koti. 

Mä ja kaikki karsimisen aloittaneet tuttuni taas ovat sitä mieltä, että aluksi on tosi helppoa löytää kaikkea karsittavaa, josta oikein haluaakin eroon ja josta nyt ikäänkuin luvan kanssa on vain helpottavaa päästä eroon. 

Sitten vaikeutuu, mutta pelkästään jo jonkin tavaran poistamisen kypsyttely mielessä pehmentää tulevaa poistoa. 
Lopuksi sitä on tehnyt jo sen verran luopumista, ettei enää kirpaise ja luopuminen vain puhdistaa oloa. 
Ja onhan se nyt selkeää, että aluksi löytyy kaikkea helppoa poistettavaa paljon. On rikkinäistä, inhokkeja, turhia jne. Aloittaminen on siis yhtä iisiä, kuin roskienvienti.

Ok, olemme eri mieltä tästä asiasta. Jos tavaroiden pois vieminen olisi helppoa, ihmisillä tuskin edes olisi tavarapaljoutta. 

Eivätkä kaikki edes vie roskia ulos helposti. Johan sen näkee himohamstraajaohjelmistakin.  

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Siskoni tulee huomenna katsomaan, mitä kiinalaisia ja japanilaisia astioita ottaisi itselleen. Ymmärrän kierrättämisen tärkeyden, mutta koska mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan, niin nakkaan vaan roskikseen ne astiat, mitä siskoni ei itselleen halua. 

 

 

Kuulostaa siltä, että siskollasi on auto, jos kerran hän tulee hakemaan sinulta enemmänkin tavaraa. Miksei hän auta viemään mitään kierrätykseen?

Kuvitelkaa, aloitusviestin laittajan lapsikin on jo 12v tänä vuonna.

Varmaan on vaan tavarat lisääntyny!

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mulle vaateostokset ei ole koskaan ollut ongelma. Inhoan vaateostoksilla käyntiä. Syynä se, että olen lyhyt, ja kaikki vaatteet on tehty vähintään keskipitkille tai sitten pitkille ihmisille. Kun sain kuitenkin laihdutettua itseli ylipainosta normaalipainoon, ajattelin, että olisi aika kiva ihan vetoketjulliset perusfarkut. Pitkästä aikaa. Kävin siskoni kanssa vaateostoksilla ja kun yhdessä kaupassa rekkiä katselin, siskoni tuumasi, että noi taitaa kyllä olla capri-farkut. Sanoin siskolleni, että ihan sama, vaikka olisivat shortsit, kunhan lahkeet on mulle nilkkoihin asti :D 

Nyt olen pistänyt parin päivän aikana oikein kunnolla tuulemaan. Kämppä on yks hävityksen kauhistus, kun olen kerännyt kaapeista ulos tavaroita, joista pitää hankkiutua eroon. Siskoni tulee huomenna katsomaan, mitä kiinalaisia ja japanilaisia astioita ottaisi itselleen. Ymmärrän kierrättämisen tärkeyden, mutta koska mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan,

Mitä jos keräisit ne kaikki poistettavat tavarat laatikoihin ja laittaisit sinne roskalavaryhmään ilmoituksen, että annetaan x laatikollista hyvää tavaraa vaikka kirppistelijöille, mukana m.m. vanhaa Arabiaa?

Jos erottelet tavarat, että annetaan yksi tällainen ja toinen tuollainen, niin se tosiaan taitaa olla ikuisuusprojekti. Mutta joku voisi hakea ne kaikki kerralla. Herättää enemmän kiinnostustakin, kun mukana on mysteeriä, ja vihje siitä että tavaroissa voi olla jotain arvokastakin. Tosiaan kuvittelisin, että jotain jobbaria tms. kiinnostaa enemmän isompi erä tavaraa kuin - ostaahan ne kuolinpesiäkin.

(Ja joo, moni ei varmaan haluaisi tukea paikallisia kirppisjobbareita, mutta parempi jobbarille kuin roskiin, minun mielestäni.)

Vierailija kirjoitti:

Mä ja kaikki karsimisen aloittaneet tuttuni taas ovat sitä mieltä, että aluksi on tosi helppoa löytää kaikkea karsittavaa, josta oikein haluaakin eroon ja josta nyt ikäänkuin luvan kanssa on vain helpottavaa päästä eroon. 

Sitten vaikeutuu, mutta pelkästään jo jonkin tavaran poistamisen kypsyttely mielessä pehmentää tulevaa poistoa. 
Lopuksi sitä on tehnyt jo sen verran luopumista, ettei enää kirpaise ja luopuminen vain puhdistaa oloa. 
Ja onhan se nyt selkeää, että aluksi löytyy kaikkea helppoa poistettavaa paljon. On rikkinäistä, inhokkeja, turhia jne. Aloittaminen on siis yhtä iisiä, kuin roskienvienti.

 

 

Ok, olemme eri mieltä tästä asiasta. Jos tavaroiden pois vieminen olisi helppoa, ihmisillä tuskin edes olisi tavarapaljoutta. 

Eivätkä kaikki edes vie roskia ulos helposti. Johan sen näkee himohamstraajaohjelmistakin.  

No mutta silloin se on jo sairautta, jos elää roskien kanssa. Tavaroitansa vähemmäksi karsivat eivät ole mielenterveysongelmaisia, niitä hamstraavat taas monesti ovat. Enkä puhu nyt mistään keräilijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Siskoni tulee huomenna katsomaan, mitä kiinalaisia ja japanilaisia astioita ottaisi itselleen. Ymmärrän kierrättämisen tärkeyden, mutta koska mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan, niin nakkaan vaan roskikseen ne astiat, mitä siskoni ei itselleen halua. 

 

 

Kuulostaa siltä, että siskollasi on auto, jos kerran hän tulee hakemaan sinulta enemmänkin tavaraa. Miksei hän auta viemään mitään kierrätykseen?

 

Ajattelin samaa. Ja ei kyllä pitäisi laittaa jätteiden sekaan käyttökelpoista ja ehjää tavaraa. Eikös maailmassa ole jo jätettä ihan liikaa ja ongelmaksi asti. Ehjät tavarat ehdottomasti uudelle omistajalle vaikka kierrätyskeskuksen, Kontin tai muun hyväntekeväisyysjärjestön kautta.

Meni vähän maku tuohon Lampaan ehjän tavaran roskiin heittämiseen. Ne ovat sinun tavaroitasi, joten on sinun vastuullasi kierrättää ne oikein.

Tsot tsot Lammas, yritähän käyttäytyä nyt reippaasti ja viedä ne turhat hankintasi tunnollisesti kierrätykseen meidän muiden lailla.

Ihan samalla tavalla itse laitan roskiin tavaraa kun se on tarpeetonta minulle. Keräännisomman satsin ja vien kerralla jäteasemalle lajiteltavaksi, se siis ei ole kirppis josta tavaraa luovutetaan eteenpäin. Iso syy tavarapaljouteen taitaa osan kohdalla olla roskiinlaittamisen pelko 

Tietyt tavarat kuuluvat polttojätteeseen eli sekajätteeseen jota kerätään ja sinne saa laittaa tavaraa jota sinne saa laittaa. Aivan turhaa olla myyvinään jotain euron rättejä jotta saisi kirkkaamman kruunun.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla itse laitan roskiin tavaraa kun se on tarpeetonta minulle. Keräännisomman satsin ja vien kerralla jäteasemalle lajiteltavaksi, se siis ei ole kirppis josta tavaraa luovutetaan eteenpäin. Iso syy tavarapaljouteen taitaa osan kohdalla olla roskiinlaittamisen pelko 

Tietyt tavarat kuuluvat polttojätteeseen eli sekajätteeseen jota kerätään ja sinne saa laittaa tavaraa jota sinne saa laittaa. Aivan turhaa olla myyvinään jotain euron rättejä jotta saisi kirkkaamman kruunun.

Ei kierrätys ole "aivan turhaa" eikä kyse ole mistään kirkkaammasta kruunusta, vaan siitä, että kaikissa näissä tavaroissa on hirveästi luonnonvaroja kiinni. Kaikista parasta koko maailmalle on aina se, jos tavara pääsee käyttöön sellaisenaan. Toiseksi parasta on se, jos tavarasta pystyy joku muokkaamaan jotain käyttöön (esimerkiksi vaatteen kankaasta ommellaan uusi vaate). Kolmanneksi parasta, jos materiaali pystytään kierrättämään teollisesti. Vasta ihan häntäpäässä on jätteen polttaminen energiaksi. Tämän tulisi olla vaihtoehto vain silloin, jos tavara ihan oikeasti on sellaisessa kunnossa, ettei sitä voi käyttää paremmin hyödyksi.

Mutta eihän tässä ole ketään kehoitettu myymään euron rättejä, jos siihen ei ole aikaa. Iso määrä tavaraa on helpompi lahjoittaa kerralla kuin yksi rätti kerrallaan. Kyllä niille ottaja löytyy. Moni harrastaa ihan huvikseen sitä myymistä, tässäkin ketjussa on kirjoitellut joku tällainen.

Anteeksi jos kuulostan vihaiselta, mutta "kirkkaammasta kruunusta" puhuminen aina ärsyttää minua, kun on puhe kierrätyksestä tai luonnonsuojelusta. Ei tässä ole kyse mistään marttyyrimeiningistä tai hyvesignaloinnista, että katsokaa minua kun olen niin hieno ihminen, että kierrätän. Tämän pitäisi olla kaikille ihan normaali asenne, eikä vain "Erityisen Hyville Ihmisille(tm)".

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Siskoni tulee huomenna katsomaan, mitä kiinalaisia ja japanilaisia astioita ottaisi itselleen. Ymmärrän kierrättämisen tärkeyden, mutta koska mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan, niin nakkaan vaan roskikseen ne astiat, mitä siskoni ei itselleen halua. 

 

 

Kuulostaa siltä, että siskollasi on auto, jos kerran hän tulee hakemaan sinulta enemmänkin tavaraa. Miksei hän auta viemään mitään kierrätykseen?

 

Siskollani on kyllä auto, mutta ihan kävellen se tulee tuosta naapurista (noin 20 metriä matkaa) astioita hakemaan :)

21548: "Mitä jos keräisit ne kaikki poistettavat tavarat laatikoihin ja laittaisit sinne roskalavaryhmään ilmoituksen, että annetaan x laatikollista hyvää tavaraa vaikka kirppistelijöille, mukana m.m. vanhaa Arabiaa?

Jos erottelet tavarat, että annetaan yksi tällainen ja toinen tuollainen, niin se tosiaan taitaa olla ikuisuusprojekti. Mutta joku voisi hakea ne kaikki kerralla. Herättää enemmän kiinnostustakin, kun mukana on mysteeriä, ja vihje siitä että tavaroissa voi olla jotain arvokastakin. Tosiaan kuvittelisin, että jotain jobbaria tms. kiinnostaa enemmän isompi erä tavaraa kuin - ostaahan ne kuolinpesiäkin.

(Ja joo, moni ei varmaan haluaisi tukea paikallisia kirppisjobbareita, mutta parempi jobbarille kuin roskiin, minun mielestäni.)"

Kiitos tuosta ideasta! Mäpä kokeilen tuota. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Siskoni tulee huomenna katsomaan, mitä kiinalaisia ja japanilaisia astioita ottaisi itselleen. Ymmärrän kierrättämisen tärkeyden, mutta koska mulla ei ole sen paremmin autoa kuin ajokorttiakaan, niin nakkaan vaan roskikseen ne astiat, mitä siskoni ei itselleen halua. 

 

 

Kuulostaa siltä, että siskollasi on auto, jos kerran hän tulee hakemaan sinulta enemmänkin tavaraa. Miksei hän auta viemään mitään kierrätykseen?

 

 

 

Siskollani on kyllä auto, mutta ihan kävellen se tulee tuosta naapurista (noin 20 metriä matkaa) astioita hakemaan :)

No sittenhän se auto on siinä lähellä ja ehkäpä voisi korvausta vastaan auttaa viemään tavarat asianmukaisesti kierrätykseen, jos eivät mne tuolla hakukonstilla kotoa. 

Paitsi luonnonvarojen tuhlaaminen, hyvän käyttökelpoisen tavaran heittämisessä sekajätteeseen on myös se puoli, että ajat ovat monille tiukat. Jos joku vähävarainen, esim. opiskelija, maahanmuuttaja tai työtön, hyötyy kierrättämästäni tavarasta, on se vaan hyvä asia. Tavara menee joko käyttöön tai vaikka sitten myisi sen, saa itselleen vähän rahaa ja sitten taas joku muu saa pikkurahalla jotain tarvitsemaansa. 

Lammaskin puhuu astioista. En tiedä, onko niistä edes mitään hyötyä energiajätteenä, eli saadaanko niitä poltettua? 

No mutta silloin se on jo sairautta, jos elää roskien kanssa. Tavaroitansa vähemmäksi karsivat eivät ole mielenterveysongelmaisia, niitä hamstraavat taas monesti ovat. Enkä puhu nyt mistään keräilijöistä.

No jaa, voivat tavaran karsijatkin olla mielenterveysongelmaisia, vaikkei heillä olisi roskia kotona. Eivät nämä nyt niin toisensa poissulkevia asioita ole. 

Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos ihmisille olisi tosi helppoa luopua tavaroistaan, ei heillä myöskään olisi tavarapaljoutta. Ei sellaista edes pääsisi syntymään. Katsos kun minä en puhu niistä ihmisistä, joita ahdistaa yksi ylimääräinen lusikka keittiössä, vaan niistä, joilla oikeasti on paljon tavaraa. 

Lupaan, etten toista tätä asiaa enää (tai ainakaan viikkoon) ja sinä saat olla eri mieltä asiasta.