Kehitysvammaisen abortoiminen / mielipide-ero miehen kanssa.

Me olemme puhuneet näistä asioista tarkkaan jo suhteen alussa (ihmettelen niitä pareja jotka aikovat puhua vasta jos tilanne tulee eteen, sitten on kusi sukassa ja erotaan kun ei ole osattu puhua ennakkoon!) ja asia on aina ollut selvä.



Minä en hyväksy aborttia missään tilanteessa, joten vaikka tulisin raskaaksi raiskauksesta, lapsi saisi syntyä. Ja vastaavasti myös mikäli meidän lapsemme olisi vammainen, hän saisi syntyä.



Tämä on se asia josta en ole valmis tinkimään ja josta puhuimme pitkään ja hartaasti. Mies lopulta päätti, että hän hyväksyy tämän päätökseni vaikka itse valitsisikin toisin, ja niin päätimme tehdä yhdessä lapsia. Tällä hetkellä 3 lasta, mahdollisesti yksi vielä.

vammaista lastansa.....

Vierailija:

tiedän muuten vanhempia jotka olisivat päätyneet aborttiin raskausaikana jos olisivat tienneet odottavansa vammaista lasta, mutta kun lapsi syntynyt, alkushokki hävinnyt ja lapsi ei ole vain vammainen vaan ensisijaisesti pieni lapsi, jolla vain sattuu olemaan diagnoosi (toki on vanhempia jotka taas ajattelevat ihan toisin) niin luulen että näillä vanhemmilla halua kerto vastaavassa eläntilanteessa oleville että ei se elämä lopu vammaiseen lapseen, vaan asiat voivat mennä erittäin hyvinkin.

Mutta jokainen tavallaan, toisesta ei ole vammaisen lapsen äidiksi ja silloin ratkaisua ei tietenkään saa tuomita, mutta on annettava myös vammaisten lastenvanhempien kertoa oma mielipiteensä asiasta koska ennakkoluuloja ja pelkoja/tietämättömyyttä on niin paljon.

Lapsensa on vielä pieni, alle kouluikäinen ja kuveittelevat että alkushokista selvittyään kaikki alkaa menemään omalla painollaan. Ovat onnekkaina saaneet perusterveet lapset joilla vamman aste on vielä matala, eli ei tietenkään juuri vaikuta vauvan, taaperon tai pienen lapsen kanssa elämiseen. Tukijoukkoja riittää ja Kelankin kanssa ovat saaneet asiat onnekkaina hoidettua helposti.

Yllättävänä tietona voinen kertoa ettei kaikken asiat ole näin hyvin. osa vammaisista lapsissta on todella sairaita ja arki poikkeaa räikeästi normaalista. Hassua ettei joku aurinkoisen pikku-downin vanhempi ole ksokaan tullut ajatelleeksi ettei kaikilla downeilla mene yhtä hyvin kuin omallaaan.

Toinen asia on se ettei heillä todellisuudessa ole vielä itsellekään käsitystä siitä mitä elämä vammaisen lapsen kanssa on. Odottaisivat ensin kun lapsi kasvaa, saa koulun käytyä, tulee murrosikään ja aikuistuu. Monta kipeää vaihetta. Kyllä kuka tahansa jaksaa kehitysvammaisen taaperon kanssa, mutta kun taapero onkin jo äitiään päätä pidempi ja käyttäytyy yhä kuin uhmaikäinen kakara niin tuntuukohan se hymy enää yhtä valloittavalta? Aikuistumiseenkaan ei huolet lopu vaan seuraavat koko elämän kun lapsi ei koskaan kykene huolehtimaan itsestään.

Eli en todellakaan pitäisi mitään 4v down-lapsen äitiä kykenevänä sanomaan sanaakaan sitä mitä tuo elinikäinen tuomio tarkoittaa. Todella törkeää jos hän yrittää kääntää toisen päätä abortin suhteen, pitäisin sitä ihan ilkeytenä.

Jos tuntee että ei jaksa vammaisen lapsen kanssa, voipi olla hankkimatta lasta. Eipä tarvitse ainakaan jo olemassa olevaa elävää olentoa tuhota.

Minä ainakin saisin huonon omatunnon, jos syntymätön lapsi tapettaisiin ja olisin itse ollut mukana suosittelemassa sitä.

kuulla, että jotain ihmisiä ärsyttää jos kehitysvammaisen lapsen vanhemmat kokevat ilo ja onnea lapsestaan.

olisitte enemmänkin onnellisia lapsen puolesta.

Vierailija:

kuulla, että jotain ihmisiä ärsyttää jos kehitysvammaisen lapsen vanhemmat kokevat ilo ja onnea lapsestaan.

olisitte enemmänkin onnellisia lapsen puolesta.

päinvastoin. Tuollainen lapsi tarvitsee realistisen ja vahvan vanhemman joka myöntää myös vamman ongelmat ja näin ollen aborttiin päätymisenkin.

eikä sellainen joka kokee lapsen ongelmallisena

Vierailija:

Vierailija:

kuulla, että jotain ihmisiä ärsyttää jos kehitysvammaisen lapsen vanhemmat kokevat ilo ja onnea lapsestaan.

olisitte enemmänkin onnellisia lapsen puolesta.

päinvastoin. Tuollainen lapsi tarvitsee realistisen ja vahvan vanhemman joka myöntää myös vamman ongelmat ja näin ollen aborttiin päätymisenkin.

Kyllä se on sellainen asia, että sieltä pilvilinnoista tiputaan aika nopeasti jos sinne noustaan erityislasten avulla, monesta asioista joutuu vääntämään, pitämään lapsensa puolta ja ottamaan vastaan vielä kapeakatseisten ihmisten mielipiteet lapsestaan vastaan, joka kuitenkin kaikesta huolimatta on arvokas ja tärkeä ja oikeutettu elämään täällä ihan niinkuin muutkin.



Kirjoitat hyvin, ja ihan asiaakin, mutta et kuitenkaan voi sanoa vanhempien elävän pilvilinnoissa sillä syyllä, että vanhemmat näkevät lapsensa tärkeänä ja ennen kaikkea lapsena eikä vain diagnoosina.

useampiakin vammaisten lasten ja nuorten vahempia. Ja kaikille noille se vamainen lapsi on rakas ja tärkeä.



Muistan kuin riipaisevana yksi äiti koki sen, kun häneltä jatkuvasti kyseltiin mitä aikovat tehdä vanhimman lapsensa suhteen, kun perheeseen syntyi pienempiä sisaruksia. Eli ihmiset olettivat, että se vaikeasti vammainen esikoinen olisi tyrkätty jonnekin laitokseen, jotta loppu perhe olisi saanut elellä rauhassa.



Tuo kyseinen lapsi ei koskaan tule pystymään itsenäiseen elämään, mutta aikanaan hänkin tulee muuttamaan kotoa asuntolaan, ja vierailee perheensä luona kuten muutkin aikuiset lapset.

Onko sellaisia, joilla vanhemmat ovat eri mieltä asiasta?



Hankala tilanne, kun toista ei voi mielestäni pakottaa saamaan vammaista lasta, mutta ei myöskään aborttiin painostaminen tunnu oikealta.



Oletteko erimielisyydestänne huolimatta yrittäneet/ saaneet lapsen?



kyselee vielä ap

että tappotuomio kohtaa pientä viatonta kehitysvammaista? Eikö kenelläkään ole enää omaatuntoa? Oletteko te ihmiset oikeasti noin raakoja?

että tappotuomio kohtaa pientä viatonta kehitysvammaista? Eikö kenelläkään ole enää omaatuntoa? Oletteko te ihmiset oikeasti noin raakoja?

...

koska se on naisen ruumis missä se lapsi kasvaa. Surullista tietenkin, jos ei päästä keskustelemalla yhteisymmärrykseen.

olemme kieltäytyneet seulonnoista

Mä varmaan keskeyttäisin raskauden, niin olisi kaikille parasta.

Eiköhän asioista ole fiksua keskustella etukäteen eikä vasta sitten kun tilanne on päällä...

Molemmat olemme sitä mieltä että hän joka sieltä on sitten tulossa, otetaan rakkaudella vastaan ja kaikkemme teemme että hänellä olisi kaikki hyvin.

t. ap