Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammaisen abortoiminen / mielipide-ero miehen kanssa.
10.01.2008 |
Oletteko keskustelleet ennen lapsen hankkimista miehenne kanssa, mitä teette siinä tilanteessa, että odottamanne lapsi todetaan kehitysvammaiseksi (ei lievästi)? Oletteko olleet samaa vai eri mieltä?
Me haluaisimme toisen lapsen, mutta tämä pohdituttaa. Miehestäni ei tuntuisi oikealta saattaa maailmaan vammaista lasta, mutta itsestäni en ole yhtä varma.
Onpa vaikeaa...
Kommentit (68)
Eikä sitä tosiaan " tiedottomia" ihmisiä muutenkaan oteta päiviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuulla mitä hyvää vammaisissa on!!
vanhempiin jotka tuomitsevat ankarasti vammaisten lasten abortit. Selittävät vain siirappisesti kuinka heille lapsi on ihan yhtä rakas tuollaisena, jopa rakkaampikin ja pitävät aborttiin päätyviä ihmisiä kylminä ja tunteettomina nostaen itsensä pyimyksiksi. Huvittavaa kyllä, kun noita tarkemmin kyselee selviää että lapsen vamma oli yhdelle ja toiselle yllätys syntymän jälkeen eli todellisuudessa heillä ei ole edes tietoa mitä olisivat tehneet jos olisivat saaneet mahdollisuuden aborttiin.
Minusta tuo on jeesustelua pahimmillaan, itsenä pyhimykseksi nostamista ja vaikeassa tilanteessa olevien (=seuloissa kiinnijääneiden) ihmisten panettelua. Todella törkeää käytöstä. Turha kenenkään väittää että kyse on avarakatseisista vanhemmista joille jokainen lapsi on yhtä arvokas. Jo kauas huomaa että todellisuudessa halutaan vain pistää vahinko kiertämään, ollaan katkeria kun oma terveeksi toivottu lapsi olikin down eikä sen takia haluta kenenkään muun välttyvän tuolta kohtalolta abortin turvin.
Enkä sano että kaikki olisivat tuollaisia, vaan että ikävän moni. Tunnen kyllä pari vammaisen lapsen vanhempaa jotka rehellisesti myöntävät lapsen vamman olevan heille pettymys ja ymmärtävät miksi jotkut päätyvät aborttiin, ovat itsekin sillä kannalla jos toistamiseen kohdalle osuisi.
menisit jonnekin kehitysvammaisten lasten vanhempien meetingiin kyselemään, niin saisit jotain muutakin todellisuuspohjaa elämällesi kuin vauvalehden kautta törmänneesi tyypit.
Tällä palstalla kirjoittelevat vain vahvistavat tuota ikävää käsitystä.
34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene niihin raskauden ajan tutkimuksiin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin ainakin oli sitä mieltä, että se on kuitenkin meidän lapsi ja todennäköisesti haluaisi samaa kun minä. Kehitysvamma, down, yms. ok, mutta kuolemaan johtavat raskausaikana/heti syntymän jälkeen, lapsen fyysinen kärsimys (kipu siis) yms. pitäisi miettiä tilanteen mukaan... Nyt en ole lähiaikoina kysellyt...
Ikävä sitten kuunnella itkemistä jos selvääkin että lapsi on vakavasti vammainen eikä vanhempien voimat enää riitäkään.
Todellisuudessa en ymmärrä miksi abortista on tehty niin iso synti. Sikiö ei vielä itse edes ymmärrä tapahtunutta, joten mitä vikaa siinä jos haluaa keskeyttää raskauden huomatetessaan ettei ole voimia tarjota lapselle hyvää elämää? Huonoista lähtökohdista syntynyt lapsi tulee varmasti kärsimään. Tämä siis tarkoittaa sekä ei-toivottuja raskauksia että vammaisiksi odettuja sikiöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joita ei saada millään tavalla raskausaikana selville. Mitä näille pitäisi tehdä vammaisten vihaajien mielestä, tappaa heti synnyttyä??
aborttia vaikka vauva olisikin vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun teksteistä taas kuvastuu että olet päätynyt aborttiin odottaessasi vammaista lasta, ja olet katkera ja vihainen niille, jotka tekisivät toisen ratkaisun.
Törkeää syyllistämistä ja yleistämistä sinunkin tekstisi.
Olen osallistunut kaikkiin mahdollisiin seulontoihin ja tehnyt epäröimättä abortin jos jotain häikkää olisi ollut. Sillehän ei mitään voi jos seulonnoista huolimatta tuli vammainen lapsi, sitten olisi pakko elää sen kanssa.
Mutta tieten tahtoen ei vammaista lasta minulle kiitos!
Vierailija:
Jos tuntee että ei jaksa vammaisen lapsen kanssa, voipi olla hankkimatta lasta. Eipä tarvitse ainakaan jo olemassa olevaa elävää olentoa tuhota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rangaistuksen myöhemmin elämässään.
en jaksaisi hoitaa KAHTA, ainakaan en tieten tahtoen...
monet kehitysvammaiset ja autistiset ovat aivan normaalin näköisiä ihmisiä. sikiössä ei ole rakenteellista vikaa. se mitä tapahtuu aivoissa, niin sitä ei voi nähdä.
olen myös käynyt 3d ultrassa, jonka teki bruno.
sikiötä kehuttu, kuinka on hyvännäköinen sikiö.
nyt lapsi 6v. ja on keskivaikeasti kehitysvammainen autistisilla piirteillä. lisäksi hänellä on vaikea dysfasia.
vain pieni osa vammaisista pystytään karsimaan ultralla.
Vierailija:
nyt lapsi 6v. ja on keskivaikeasti kehitysvammainen autistisilla piirteillä. lisäksi hänellä on vaikea dysfasia.
vain pieni osa vammaisista pystytään karsimaan ultralla.
sitä pelkää. Mun kanta on että hoidetaa hyvin ne jotka saadaan (mikä ei tunnu onnistuvan sitten millään), ja ne jotka huomataan tarpeeksi aikaisilla viikoilla saa abortoida. Mutta ei ole pakko. Eli toisin sanoen tismalleen nykyinen systeemi.
Meillä sama juttu, mies olisi halunnut abortin tuossa tilanteessa, minä (etukäteen) en. Mutta koska vauva kasvaa mun sisällä, niin sanoin että minulla on viimeinen sana. Ja että jos haluaa mun kanssa vauvan tehdä niin se riski pitää ottaa, ettei se ole täydellinen. Mies otti riskin, kaikkien onneksi tuli toinenkin terve lapsi.
että meille kelpaa se mitä annetaan, onnellista on jos lapsi on terve mutta jos ei ole niin sitten ei (voihan sitä synnytyksessäkin vammautua ja se itse asiassa oli aika lähellä ekan synnytyksessä). Käytiin kyllä np-ultrassa, mutta todettiin ettei me lähdetä mihinkään lisätutkimuksiin vaikka siinä jotain riskiä olisikin ollut.
Tokan kanssa asiasta ei sen kummemmin keskusteltukaan. Kun sitten kolmas ilmoitti tulostaan, todettiin molemmat vähän kuin yhdestä suusta että olisi melko rankkaa jos kolmas lapsi olisi vammainen... np-ultra oli normaali, joten ei tarvinnut miettiä lisätutkimuksia. Olis varmaan kuitenkin tässä vaiheessa selvitelty asiaa, jos np-ultrassa jotain häikkää ois ollut.
Ymmärtääkö vastasyntynyt, päivän tai viikon vanha vauva " tapahtunutta" ? Eikö sen voisi tappaa sitten kun on selvää onko vikaa vai ei?
Ymmärtääkö kaksivuotias " tapahtuneen!" , jos vaikka vammautuu auton alle jäätyään ja vanhemmat katsovat parhaaksi kaikkien kannalta tappaa lapsen? Jos huomaa ettei voimat riitä tämän vammautuneen hoitamiseen. Vai eikö sitten enää valinnanvapautta äidillä ja isillä olekaan? Milloin alkaa vanhempien VASTUU tekemisistään?
En ymmärrä logiikkaa? Milloin lapsi alkaa ymmärtämään " tapahtuneen" ? Voiko lapsen elämän keskeyttää jos huomaa ettei pystykään hoitamaan häntä?
Vierailija: