Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammaisen abortoiminen / mielipide-ero miehen kanssa.
10.01.2008 |
Oletteko keskustelleet ennen lapsen hankkimista miehenne kanssa, mitä teette siinä tilanteessa, että odottamanne lapsi todetaan kehitysvammaiseksi (ei lievästi)? Oletteko olleet samaa vai eri mieltä?
Me haluaisimme toisen lapsen, mutta tämä pohdituttaa. Miehestäni ei tuntuisi oikealta saattaa maailmaan vammaista lasta, mutta itsestäni en ole yhtä varma.
Onpa vaikeaa...
Kommentit (68)
on jeesustelija tällaisissa ketjuissa. Toki vammaisten puolesta saa ja pitääkin puhua, mutta se ei tee näistä naisista yhtään sen vähempää jeesustelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikäli palstaan on uskominen.
Meillä noista puhuttiin ennen np-ultraan menoa ja oli vähän erilaiset näkemykset. Minulle abortti oli kaikkien vammojen kohdalla itsestäänselvyys. Mies taas olisi pitänyt varmana vain elinkelvottoman sikiön abortoimista, muuten olisi halunnut harkita asiaa lapsen kannalta. Oma veljensä on kehitysvamminen mikä sai miehen epäröimään, minun kantaani tuo taas vahvisti. Lopulta mies joutui luovuttamaan kun kuitenkin naisen kehosta kysymys, onneksi lapsi terve eikä jouduttu aborttiin.
perusteella niin aivan varmasti olisin ottanut eron. Onneksi minulla on mies joka hyväksyy kehitysvammaisen siskoni ja on uskaltanut tehdä lapsia eikä hyväksy abortteja.
Mun vanhempi pikkusisko on kehitysvammainen. Kun vanhempani alkoivat vielä yhtä vauvaa harkitsemaan, juoksi koko perhe tutkimuksissa. Tämä kehitysvammainen siskoni tutkittiin tarkoin ja saatiin selville, ettei hänen vammansa ole periytyvä... silti raskauduttuaan äitini kävi kaikki tutkimukset ja sanoi minulle ihan suoraan, että mikäli lapsessa havaitaan jotain poikkeavaa, hän keskeyttää raskauden. Ymmärsin häntä täysin... Meidän kehitysvammainen on aivan ihan, en vaihtaisi häntä tavalliseen siskoon mistään hinnasta... koko perhe rakastaa häntä aivan mielettömästi, mutta kaksi vammaista lasta olisi vaan ollut äidilleni liikaa. Noh, mulle tuli vielä yksi pikkusisko... ihan terve otus :)
Itse kieltäydyin kaikista tutkimuksista ollessani raskaana. Tämä oli minun ja mieheni yhteinen päätös, tuleva lapsi on rakastettu, oli terve tai ei... pahimmat jeesustelijat tässä kohtaa löytyivä neuvolasta. " Mitenkäs te nyt noin, kun sinulla on lähipiirissäsi tällainen? Eikö nyt olisi kuitenkin järkevää?" VOI HELVETTI! Selitin selittämästä päästyäni, että sisareni kehitysvamma ei ole millään tavalla periytyvä, koitin selittää myös sitä, että tuollainen kehitysvamma ei näkyisi missään testeissä. Samoin kun selitin kantaani siihen, että vaikka testeissä näkyisi poikkeama, se tarkoittaisi silti vain 25% todennäköisyydellä vammaista lasta... en minä olisi keskeyttänyt raskautta missään tapauksessa... Miksi minun olisi siis pitänyt hermoilla asiasta etukäteen... Olisivatko neuvolantädit olleet ehdottomasti keskeytyksen kannalla, jos jotain olisi löytynyt? Se jäi nyt arvoitukseksi...
Onneksi tuolla sängyssä tuhisee (kaiketi) terve poika :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kysyi, että mieltä mä olen, ja sanoin olevani abortin kannalla. Mies sitten sanoi, että se on sitten mun kanssa samaa mieltä. Jos haluisin pitää lapsen, sekin olis miehelle ok.
20.Olisitko sen onnelisempi jos sinulla ei olisi tuota 6-v autistinen lapsi. Silläkin on tarkotuksena ja tehtävänsä tässä maailmassa ja opettaa teidän perheelle jotakin.
Itse en missään tapauksessa mene mihinkään seulontoihin.
Lapsi on sellainen kuin se on...Ja rakas joka tapauksessa olisi jos ois vaikka mitä. Äidin tehtävä rakastaa lastaan sen kaikkine " vikoineen" .
3 lasta ja haavenaa lisää...Ja ei todellakaan mikään jeesustelija