Naisen hedelmällisyys EI romahda 35-vuotiaana.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:01"]

Ei ala ainakaan miehillä, vaan se kasvaa ainakin 30 ikävuoteen asti. Miehillä hedelmällisin ikä on myöhemmin kuin naisilla, miehillä se on noin 25-30-vuotiaana. Eikä miehillä hedelmällisyys putoa 30 ikävuoden jälkeen kuin hieman, vasta 40 ikävuoden jälkeen se putoaa reilummin.

Suomalaistutkimuksessa on todettu, että kolmikymppisenä miehellä on sperman laatu parhaimmillaan.

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/503647/Siittioiden+laatu+paranee+ian+myota

[/quote]

Yli 30-vuotiaiden miesten lapsilla on suurentunut riski autismiin ja skitsofreniaan. Miesten ei pitäisi hankkia lapsia yli 30-vuotiaana.

[/quote]

Monissa eri lähteissä sanotaan, että mies saavuttaa hedelmällisyyden huippunsa useita vuosia naisia myöhemmin ja puhutaan juuri noista 25-30 ikävuodesta. Lisäksi monissa lähteissä sanotaan, että miehen hedelmällisyys lähtee putoamaan siinä 30 ikävuoden jälkeen, mutta nopeammasta hedelmällisyyden putoamisesta puhutaan vasta 40 ikävuoden jälkeen ja erilaiset riskitekijät mahdollisesti kasvavat suuremmin, jos mies on yli 45-vuotias.

Joten paras ikä ainakin biologisesta näkökulmasta tulla isäksi lienee jossain 30 vuoden tienoilla.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:58"]

No eiköhän se lapsen haluaminen ja tunne siitä, että on valmis vanhemmaksi, ole tärkeämpi kuin muut jutut?? Luulisi ainakin... ja ihmiset ovat valmiita eri tilanteissa. Pääsääntöisesti sanoisin, että ihmiset hankkivat lapsia mieluumminkin LIIAN AIKAISIN kuin LIIAN MYÖHÄÄN.... Isompi ongelma on nykyvanhempien epäkypsyys ja epävakaus, lapsellisuus ja se, ettei ymmärretä lapsen tuomaa vastuuta ja sitä, mitä on olla läsnä lapselle. Väittäisin, että  harvemmin nämä "liian" myöhään lapsia hankkivat säätävät enää niin paljon kotiolojen, biletyksen ja puolisonvaihtojen kanssa...

[/quote]

Itse sain esikoiseni 24-vuotiaana, enkä kyllä silloin enkä sen jälkeen säätänyt millään lailla biletyksen tai puolisonvaihdon kanssa. Sama mies ollut lukiosta asti ja biletykseenkin kyllästyin jo 20-vuotiaana. Oma äitini taas sai minut ja muut lapsensa reilusti yli 30-vuotiaana enkä kyllä valitettavasti (kaikella kunnioituksella oma äitini, mutta silti...) hänen kasvatusmetodejaan kutsuisi erityisen kypsiksi tai vakaiksi... Yleisestikin olen huomannut, että parikymppisillä vanhemmilla asiat sujuvat jotenkin luonnollisemmin. Kun nyt seuraan joitakuita kaveripiirini 30+ esikoisvauvan äitejä, he vaikuttavat keskimäärin paljon neuroottisemmilta ja kuormittuneemmilta kuin nuoremmat äidit. Yksi päivä yksin vauvan kanssa ja he ovat jo aivan henkisesti puhki ja kaipaavat viinilasillista sohvalla (ja kertovat siitä Facebookissa). :D

[/quote]

Sulla on sitten vähän erilainen kaveripiiri kuin mulla.. itse olen näitä reilusti yli kolmekymppisenä äidiksi tulleita, samoin on ystävissäni, eikä kukaan ole kuvailemasi kaltainen... tai lähelläkään. Lisäksi ystävissäni on sellaisia, joilla on tehty muutama lapsi reilu parikymppisenä, ja iltatähti tai parikin lähellä neljääkymmentä. Ja poikkeuksetta nämä äidit sanovat, että voi kun olisi silloin nuorena osannut suhtautua asioihin kuten nyt. Hermo kestää kuulemma paremmin eikä panikoi kaikesta, ja osaa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen (= perhe ja lapset ensin...).

Avautumisvaihe: Juippi #1 25-vuotiaana, #2 38 huitteissa ja kolmas 40 vuotiaana. Meleko nopiaan pamahin kaikista tiineeksi sen jälkeen kun oli muna hallitusti tapahtumapaikassa.

Johtopäätös: Yksilöllisiä juttuja sano gynekologi. Paitti Kontulassa. 

Suositukset: Pipaa ämmät ny löysemmälle. Tää mikään kisa oo. Ja mäkään onneks vielä mummo. Paitti tietty Kontulan av-mammain mielestä.

Ihanata ja hedelmällistä vuotta 2014 kaikille äideille sekä sellaiseksi hamuaville. Pus.

Eivätköhän nuoretkin äidit osaa asettaa perhettä prioriteetissa ykköseksi. Sehän on selvä, että jos on jo aikaisempia lapsia niin osaa ottaa rennommin ja tietysti kolmen lapsen äiti sanoo, että voi kun olisi tiennyt tämän jo ensimmäisen kanssa.. Mutta ei sillä iällä ole asian kanssa tekemistä, kyllä ne vanhat äidit usein aika untuvikkoja ovat siinä missä muutkin ensikertalaiset.

Jos lopettaisit itsesi jalustalle asettamisen ja laskeutuisit tänne meidän muiden pariin.

En nyt viitsi kaikkia viestejä lukea ja ikävää jos tästä on jo joku sanonut, mutta yksi asia mihin puutun on se, kun jotkut suorastaan syyllistävät vanhemmat äidit, niin kuin nyt kaikki olisivat jotain uraohjuksia tai tahallaan asiaa lykkääviä kaiken valmiiksi suunnittelijoita. Mahtuuko päähänne, että joillakin ei ole nuorempana esimerkiksi ollut sopivaa parisuhdetta, johon lapsia tuoda? On vähän vaikeaa lasta yksin pistää alulle. Vai oikeastiko joku on sitä mieltä, että pitäisi pokata baarista äijiä ja panna ilman ehkäisyä että saisi sen kaivatun lapsen nuorena hankittua. Ja samalla riskeerata oman terveytensä, valehdella miehille ehkäisyn olevan kunnossa, ottaa vastuu kaikesta yksin. Jos ei oma mies halua lasta, tai jos lasta ei vain tule kumppanin kanssa yrityksistä huolimatta, niin vaikea siinä on itsekseen alkaa lisääntyä. Sitten kun tulee ero, tai jos ei ole vielä lähemmäs kolmekymppisenäkään kumppania löytynyt, voi viedä vuosia löytää mies, joka myös haluaa lapsen. Ja sitten alkaa yrittäminen aivan alusta. Yrittämistä ei kuitenkaan voi vain varmuuden vuoksi aloittaa uuden kumppanin kanssa ihan heti, jos vaikka haluaa tutustuakin toiseen ensin. Vaikka ei miettisi ja varmistelisi uraansa, varallisuuttaan ja asuntoasioita, voi silti joutua tahdostaan riippumatta aloittamaan lasten teon vasta myöhemmällä iällä. Mielestäni aika itsestäänselviä asioita, mutta ilmeisesti ei aivan kaikille kuitenkaan. Olisi jotenkin kohtuutonta jättää lapsen "hankkiminen" kokonaan vain sen takia vaikka nyt sitten 37-vuotiaana, että on jonkun mielestä vanha, tai että on olemassa joku minimaalinen riski saada vammainen lapsi. Miksi ette voi vaan olla onnellisia jos olette itse saaneet nuorena lapset, onko pakko vielä syyllistää niitä jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:53"]

..ei, vaan se, että se aloittaa tasaisen laskunsa jo kolmenkympin jälkeen..

[/quote]

Niin, 30-34-vuotiaista 90 % tulee vuoden sisällä raskaaksi, 35-40-vuotiaista 80 %. Melko hidasta laskua. Oikeastaan tuo raja pitäisi asettaa 40 vuoteen.

[/quote]

Lähde tähän?

[/quote]

Lue tämä ketju.

[/quote]

Luettu on alusta asti, mutta sellaista ei tästä ketjusta löydy. Ja se tanskalaistutkimus ei kelpaa, koska on huonosti tehty.

Mun mielestä naisen ikään liittyvästä lisääntymisbiologiasta puhutaan paljon, kuten myös lapsettomuudesta. Toisaalta sitten taas kun olen lukenut lapsettomuusblogeja, niin monessa niissä kuultaa läpi sellainen epäuskomus, etteivät kuulemma edes koskaan miettineet ettei lapsia kuuluisi. Että jonkun olisi pitänyt varottaa. Sitten taas jos asia otetaan ennakollisesti esiin vaikkapa siellä gynekologin vastaanotolla, niin sitten se koetaan loukkaavana ja tungettelevana. Ymmärrän kuitenkin, että lapsettomuutta hoitavat lääkärit haluavat asiasta keskutella: he näkevät varmasti vastaanotollaan päivittäin tapauksia, jossa aika loppuu kesken. Monelle lapsettomuuden kokeneelle se lapsettomuus saattaa olla elämän ensimmäinen oikea suuri vastoinkäyminen. Asiat ei menekään kuten on suunniteltu. En tiedä onko sattumaa vai ei, mutta tiedän äitini sukupolvesta usean tahattomasti lapsettomaksi jääneen. Hienoa että lääketiede kehittyy.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 08:29"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 16:56"]

Onko isän iällä tosiaan merkitystä jonkun tutkimuksen mukaan? Itse olen ajatellut, että vaikutusta on lähinnä sillä, että iäkkäämmät miehet ehkä harrastavat seksiä harvemmin.

[/quote]

Isän iällä on monia vaikutuksia. Skitsofrenia, down, keskenmenot jne. http://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Miehen-hedelmallisyys/Vanha-isa-on-riski/

[/quote]

Joo, mutta tuossakin artikkelissa puhutaan yli 45-vuotiasta miehistä ja täällä jotkut vaahtoavat tuon asian suhteen jo 30-vuotiaiden miesten suhteen.

Riskit suurenee, kun naine yli 35 ja mies yli 40. Jossain tutkimuksissa miehen sperma jo huonoa 35-vuotiaana. http://humrep.oxfordjournals.org/content/17/6/1649.short ja http://aje.oxfordjournals.org/content/157/9/815.abstract

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 18:16"]

Vain joka kymmenes lapseton aikuinen ei halua lapsia

[/quote]

Mutta sukupuolten välillä tuossa on aika hurja ero. 5% naisista ja 15% miehistä ei halua lapsia.

[/quote]

Onkohan mulla sitten jotenkin erittäin poikkeava kaveri-/tuttavapiiri, kun en tunne tai tiedä AINUTTAKAAN miestä, joka ei haluaisi lapsia. Sen sijaan tunnen lukuisia sellaisia naisia. Samaten tiedän lukuisia ex-pariskuntia, jotka ovat eronneet siksi, että mies haluaisi perheen ja nainen ei. (olen 3-kymppinen ja korkeakoulutettu, asun isossa kaupungissa).

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 09:08"]

Ihmisen biologia ei ole muuttunut sitten 1600-luvun. Munasoluja häviää joka kuukautiskierrossa edelleen satoja, kun niitä on syntyessään kaikilla tietty määrä, joka ei enää myöhemmin uusiudu. Vaihdevuodet eivät ole siirtyneet sen myöhemmäksi. Ranskalaiset kirkonkirjat ovat aivan hyvä osoitus naisen biologisesta hedelmällisyydestä. Tätä toki tukevat kaikkien kliinistä gynekologiaa tekevien lääkäreiden "mielipiteet", eli kokemusperäinen tieto siitä, missä iässä raskausongelmat yleensä lisääntyvät. Tämä kokemusperäinen tieto ei voi olla ihan täysin arvotonta, koska n:ää löytyy satojen miljoonien potilasaineistoista. 

[/quote]

Biologia ei tosiaankaan ole muuttunut. Jos eläisimme edelleen 1600-luvun kaltaisissa oloissa, joissa taudit jylläsivät ja ravinto oli ajoittain hyvin heikkoa, niin elinikämme olisi lyhyempi ja hedelmällisyys 35-vuotiaana taatusti heikompi. Mutta kun emme elä.

Siksi tämä tieto on nykynaisen hedelmällisyyden kannalta arvotonta, toki näillä kirkonkirjoilla on historiallista merkitystä, mutta eipä juuri muuta.

[/quote]

Puhut ristiin. Biologia ei tosiaan ole muuttunut, siinä olet oikeassa. Mutta miksi sekoitat eliniän odotteen hedelmällisyyteen? Eihän niiden yhteys ole merkittävää edes tuossa kirkonkirja-aineistossa, koska oletettavasti kuolleiden hedelmällisyyttä niissä ei ole tarkasteltu ;). Tuo kirkonkirja-aineisto on edelleen ihan kuranttia kamaa, niinhän siinä Hesarin jutussakin todetaan, tosin hieman kursorisesti. 

[/quote]

En ole edellä kirjoitellut, mutta kysyisinpä vaan, että ihanko totta uskot ettei yleisellä terveydentilalla tai esimerkiksi puutteellisella ravitsemuksella ole vaikutusta hedelmällisyyteen?

[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 14:09"]

Olisi ihan mielenkiintosta tutkia vl-äitejä tässä viitekehyksessä. Uskoisin,että aineistoa riittäisi. Omilla tuttavillani hedemällisyys on alkanut hiipumaan neljän kympin kieppeillä.

[/quote]

No, ne ei enää siinä vaiheessa jaksa tehdä lapsia, eikä miehillä seiso.

Hep, täälläkin yksi 37-vuotiaana ekasta yrityksestä raskaaksi.

Nää on niin yksilöllisiä. Paljon on kiinni siitä missä iässä ne vaihdevuodet on tulossa. Kuten Hesarin jutussa todettiin tässä on jopa 17 vuoden heittoja. Joku saattaa olla todella hedelmällinen vielä 42, toisella ei mitään chansseja enää.

Joo, mutta jos ihan mitä tahansa ongelmia hedelmöittymisessä ilmenee, on 37-vuotiaana vaikea aloittaa vuosien lapsettomuushoitoja tms. 

Voi näitä mummoäitejä :( Olen asunut Helsingissä koko elämäni enkä tunne tai tiedä yhtäkään yli 35-vuotiaana lapsensa saanutta. Ei kannata odotella siihen ikään "koska aikaa olisi". 

Jeps, minäkin kokeilin raskaaksi tuloa ekaa kertaa 36-vuotiaana, ja ekasta kierrosta napsahti. Kuopusta viriteltiin tulille 38-vuotiaana, ja tokasta kierrosta napsahti.

Äitini on tehnyt iltatähden 40-vuotiaana, eikä ollut raskaaksitulo-ongelmia. Mummoni teki 42-vuotiaana, nou problem, ja äitini serkku 47-vuotiaana... ihan siis luomusti.

Minusta tuon hs:n kirjoituksen otsikko oli harhaanjohtava. Tyyliin "hedelmällisyys ei romahda 35 ikävuoden jälkeen, toisin kuin naisille on tähän asti uskoteltu". Mutta eihän itse jutussa sitten juurikaan kerrottu faktoja, joihin perustaa tuollainen väite.

Hedelmällisyystilastot perustuvat aikaan ennen ehkäisykeinoja, tietenkin, koska nykyään ei enää ole mahdollista saada tuollaista tietoa. Noita viimeaikaisia tuktimuksia näytti jutun perusteella olevan vain muutama ja niitäkin oli ilmeisesti kritisoitu. Jutussa haastatellut lapsettomuuslääkäritkin varoittelivat hedelmällisyyden heikkenemisestä. Jotenkin näin, että se on määrittelykysymys, asetetaanko raja minne 35 vuoden paikkeille, mutta hedelmällisyys heikkenee iän myötä joka tapauksessa selvästi ja että lapsettomuushoidoista saatu tutkimusnäyttö tukee tätä.

Eli missä muka perusteltiin tuo sensaatiohakuinen otsikon väite todeksi?

Oikeasti ihmetyttää, että jonkun mielestä on ihan OK ikä odottaa 37-vuotiaaksi saada esikoinen? Siis suositteletko sitä oikeasti muille? Olet sitä mieltä, että se on paras ikä saada esikoinen? 

Joo, käsitys naisten hedelmällisyyden heikkenemisestä perustuu 1600-luvun kirkonkirjoihin, tuo hesarin juttu yhden naisen mielipiteeseen..

Ei pidä paikkaansa! Jutussa oli haastateltu yhtä amerikkalaista tutkijaa. Kaikki Väestöliiton lääkärit ja suomalaiset ja eurooppalaiset tutkimustulokset puhuvat toista. Kaikissa lääketieteen julkaisuissa on tultu tulokseen, että 35-vuotiaana hedelmällisyys alkaa heiketä rajusti. Se ei tarkoita, että joku Pirkko Tampereelta ei voi tulla 40v. raskaaksi vaikka kerran vuodessa, vaan se tarkoittaa sitä että tuon ikäisillä naisilla alkaa olla ongelmia raskautumisessa. On vastuutonta väittää muuta ja saada ihmiset toimimaan vastoin tutkimustietoa. Kuten HS:n jutussakin sanottiin, Väestöliiton lääkäri ei kannusta ketään jättämään lapsentekohaaveita niin myöhäiselle iälle.

Milloin on hyvä aika perustaa perhe ja saada lapsia? Elämme aikana, jolloin kuvittelemme, että meillä on itsestään selvä oikeus ja mahdollisuus päättää milloin lapset saavat tulla. Ja näinhän se enimmäkseen on. Kuitenkin hyvin monien kohdalla tämä ei toteudu halutulla ja suunnitellulla tavalla. Ja tilanne tulee usein täytenä yllätyksenä.

Lapsettomuuden taustalla olevat lääketieteelliset syyt eivät ole yleistyneet merkittävästi. Mikä on muuttunut on, että raskautta yritetään paljon vanhempana kuin aikaisemmin. Tähän on monia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia syitä, eikä niihin ole yksinkertaista ratkaisua. Naisten suurempi autonomia omaan elämäänsä on aivan luonnollisesti johtanut tilanteeseen, jossa lasten saamista suunnitellaan vasta sitten kun muut elämän puitteet; koulutus, talous ja sopiva isäehdokas ovat kunnossa.

Elinajanodote nousee Suomessa koko ajan, naisilla se on jo 80 vuotta, ja ihmiset ovat keskimääräin terveempiä kuin aikaisemmin. Mutta naisen hedelmällisyys ei noudata tämän päivän elämäntyyliä. Nainen on edelleen hedelmällisimmillään 20–25-vuotiaana, hedelmällisyys alkaa laskea 30 ikävuoden jälkeen ja päättyy 40–43-vuotiaana. Vaihdevuodet tulevat noin 10 vuotta hedelmällisyyden loppumisen jälkeen keskimäärin 51-vuotiaana. Hedelmällisyys ei kuitenkaan ole vakio, vaan se vaihtelee paljon. Joillakin naisilla hedelmällinen aika on selvästi pidempi kuin toisilla. Niinpä raskaus voi joskus alkaa aivan itsestään vielä 45-vuotiaana. Tämän todennäköisyys on kuitenkin vain muutama prosentti eikä sitä voida parantaa nykyaikaisilla hedelmöityshoitomenetelmillä. Toisilla naisilla hedelmällinen aika loppuu jo 35-vuotiaana. Tilannetta vaikeuttaa, että meillä ei ole mitään luotettavaa hedelmällisyysmittaria tai määritystä, joka kertoisi kulloisenkin hedelmällisyyden tason.

Hedelmöityshoidoilla ei voida parantaa munasarjojen ja munasolujen vanhentumisesta aiheutuvaa hedelmällisyyden laskua. Tätä tosiasiaa on monta kertaa vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Munasolut eivät uudistu, ne vanhenevat naisen mukana ja vuosien myötä niihin kertyy yhä enemmän DNA:n ja kromosomien eli perimän vaurioita, jotka huonontavat munasolujen laatua. Vaikka kuukautiskierto olisikin vielä säännöllinen, niin munasolut eivät ole riittävän hedelmöityskykyisiä enää 40-vuotiaana. Hedelmöityshoidot perustuvat siihen, että hedelmöitymistä ja raskauden alkuun pääsyä autetaan ja tuetaan, mutta munasolujen peruslaatuun ne eivät vaikuta.

Mikä neuvoksi? Onko mahdollista, että kaiken ei tarvitse olla aivan valmiina ennen kuin lapset tulevat elämääni? Voimmeko olla vähemmän kriittisiä pohtiessamme valmiuttamme vanhemmiksi? Voivatko miehet ottaa enemmän vastuuta? Vai hyväksynkö sen, että tarvitsen luovutettuja munasoluja saadakseni lapsen vai olenko halukas pakastamaan munasolujani 30-vuotiaana epävarmaa tulevaisuutta varten? Kaikki nämä mahdollisuudet ovat tarjolla. Tärkeintä mielestäni on olla tietoisia omista toiveistamme ja mahdollisuuksistamme. Tässä me asiantuntijat haluamme auttaa ja antaa mahdollisimman ajantasaista ja oikeaa tietoa.

Anne-Maria Suikkari
lapsettomuuslääkäri
Väestöliiton Helsingin klinikan ylilääkäri