Kummiongelma, fiksuja vastauksia kaivataan!! ov.

Vierailija:

Hyvin monet asiat verottavat perheen aikaa ja voimavaroja, mutta niihin silti pyydetään vain yksi. Presidenttiehdokkuus verottaa perheen aikaa ja voimavaroja. Ei silti ole yleensä pariskunnat molemmat ehdokkaina vaan vain toinen. Työnteko ja harrastukset verottavat perheen aikaa ja voimavaroja.

ja siksi luulenkin, että sinun pitäisi pysyä tästä hommasta ihan nätisti sivussa.



Ei mun mielestä ole mikään pakko pyytää pariskuntia kummiksi vaan voi pyytää vain toisen. Ja teille on minusta aivan selvästi sanottu, että näin on heidän aikomuksensa menetellä, joten sun on ihan turha tuppautua siihen enää mukaan.



Sinuna en puuttuisi koko asiaan, se on sinun MIEHESI ja lapsen vanhempien asia. He päättävät. Sinä hymyilet.

Ainakaan en sanoisi, että molemmat kummiksi tai ei kumpikaan.

Mä joko kieltäytyisin (tai mies siis) tai jos mies välttis haluaa, anna mennä kummiksi. Mutta älä sitten muista, tai muistuta mistään synttäreistä. Jos et kummiksi kelpaa, anna miehen hoitaa systeemit.



Toisaalta tuollaisten tuttujen kohdalla voisi hyvin vedota siihen, että haluaa olla osallistuva kummi jne.. Eli ei ryhtyisi ollenkaan.

Ei ole olemassa mitään sääntöä, että kummiksi pitää pyytää vakiintuneen pariskunnan molemmat puolet. Mikä sitten on edes riittävän vakiintunut? Tuleeko raja vastaan yhteisissä vuosissa vai siviilisäädyssä? Riittääkö 6 vuoden yhdessä oleminen, vai onko 2 vuotta toisensa tuntenut, mutta jo naimisiin mennyt pari vakiintuneempi?



Nämä ovat asioita, joita kastettavan lapsen vanhempien ei tarvitse pohtia. Riittää, että he ovat miettineet ketä kummeiksi haluavat. Kummiudesta on oikeus kieltäytyä! Mutta kenelläkään ei ole oikeutta vaatia, että kummiksi pitää pyytää myös puoliso.



Omille lapsilleni olen pyytänyt pariskuntana kummiksi vain siskoni ja hänen miehensä. Muut ovat joko minun tai mieheni ystäviä. Yhdenkään puoliso ei ole koskaan loukkaantunut. (Yhtä lukuun ottamatta nämä pariskunnat ovat eronneet.)

Vaikuttaa siltä, eeä olet kateellinen siitä, että miestäsi pyydettiin, mutta sinua ei. Omilla lapsillani on kaksi kummia ja puolisoita ei ole valittu, koska he eivät ole meille läheisiä. Ennemmin pyydän lapselle kaksi meille läheistä kummia kuin yhden läheisen ja puoliväkisin tuon ihmisen puolison. Varsinkin kun tänä päivänä ihmiset valitettavan usein eroavat.

yrittää jotenkin savustaa minua ulos, koska tuskin mies sinne yksinkään lähtee kyläilemään tai muistaa juurikaan tätä lasta. Mutta luultavasti sitten näin.

Meillä on molemmilla pojilla kummeja, joiden puolisot eivät ole kummeja. En ymmärrä tuota että kummi=lahja-automaatti, sillähän ei ole mitään merkitystä asian kanssa. Minusta kummi=ihminen, joka on kiinnostunut lapsen elämästä ja vanhan perinteen mukaan kristillisestä ja hyvien tapojen kasvatuksesta. Jos haluan, että joku ihminen on läheinen lapselleni, niin pitääkö automaattisesti olettaa, että hänen puolisonsa pitäisi olla kiinnostunut lapsestani?



Minä en ainakaan loukkaantuisi, jos miestäni pyydettäisiin hänen ystävänsä lapsen kummiksi. En kyllä osaisi loukkaantua, vaikka miestäni pyydettäisiin kummiksi minun ystäväni taholta (ja minua ei). Minusta se, että miestäni ylipäätään pyydettäisiin olisi hieno ja arvostettava asia!

tekisin niin, että pitäisi suuni kiinni mutta en myöskään avaisi sitä silloin, kun on aika muistaa kummilasta. jos mies on yksin kummi, hän myös huolehtii yksin lahjoista ja muista muistamisista. so simple. meillä on muuten se tapa muutenkin, että molemmat huolehtivat omien sukulaislastensa lahjoista, mies omistaan ja minä omistani. yhdessä toki kyläillään jne.

Mä olen itsekin törmännyt siihen, että pyydetään kummiksi yksittäisiä ihmisiä, eikä pariskuntia ja se on mun mielestä ihan ok. Tavallisinta on kai juuri tuo pariskunta-ajattelu, mutta ei se mikään välttämättömyys.



Mä jäin kuuntelemaan tuota aloitustasi, etäinen lapsuudenkaveri. En tiedä tunsitko miestäsi hänen lapsuudessaan, mutta monille lapsuuden ystävyyssuhteet ovat tärkeitä, vaikka viime vuosina ei ole tullutkaan pidettyä yhteyttä. Miehesi on ilmeisesti tärkeä ihminen tuolle kummiksipyytäjälle.



Mielestäni asia ei erityisesti kuulu Sinulle. Jos miestäsi pyydetään kummiksi ja hän on siihen halukas, niin totta kai tuollainen kunniatehtävä otetaan vastaan. Enkä mä nyt ymmärtänyt tuotakaan logiikkaa, että jotenkin Sinun tehtäväsi oli ostaa lahjat. Jos miehesi on kummi, niin miksi Sun pitää mennä kauppaan lahjaostoksille? Eiköhän kummi voi ihan itse päättää miten haluaa muistaa.

Meillä oli samankaltainen tilanne. Pyysimme kummeiksi mieheni (lapsuuden)ystävän ja minun ystäväni. Puolisoita ei pyydetty, koska ovat etäisiä meille ja toiseksi, esikoisella oli myöskin vain kaksi kummia, emmekä halunneet sisaruksia eriarvoiseen tilanteeseen. Mitään väheksyntää ei meillä todellakaan ollut näitä puolisoita kohtaan, kyse oli vain siitä, että emme heitä juurikaan tunne. Ja emme todellakaan ajattele kummeja ensisijaisesti lahjanantajina.

11 ja 12 kiitos vast.



Miten siis olette toimineet? Meneekö mies yksin ristiäisiin? Onko tämmöinen etäinen kummi sitten tarkoituksenmukainen lapsen elämässä, koska tiedän, että mieheni ei ilman minua mene sinne satojen kilometrien päähän kyläilemään eikä tosiaan hoida näitä muistamisia. Eli jää melko tuntemattomaksi lapselle. Ja minua ei kiinnosta jos en ole kummi niin mitään tapaamisia alkaa järjestelemään tai muistamisia huolehtimaan...



Jotenkin tosi loukkaavaa, itse pyytäisin joko molemmat tai en ollenkaan.

Kyllä mä aina muistututan miestäni hänen sisarustensa lasten syntymäpäivistä, vaikka eipä mua kauheasti kiinnosta. Se on sitten eriasia, muistaako mies lapsia mitenkään. Siihen minä en puutu.

Oikeastaan arvaan, että tuo edellinen ap:n kirjoitus paljastaa sen, että miksi ei ole kummiksi pyydetty. Miksi ihmeessä säätelet miehesi eläämääkin noin? Ja jos olet miehesi kanssa avoliitossa, niin miksi se tarkoittaa noin symbioosia, jos sinua on nyt tämmöisellä kummittomuudella loukattu?

Miehen lapsuuden kaveri ei selvästikään tunne sinua, siksi pyytää miestäsi vain kummiksi. miehesi joko suostuu tai ei suostu.



meille on keväällä tulossa esikoinen, samoin miehen veljen perheelle, ja kumpainenkin pariskunta aiomme pyytää lapsen kummiksi sellaista henkilöä, joka on parisuhteessa. miehen veli pyytää lapsensa kummiksi parasta kaveriaan (mutta ei tämän avokkia). ja meillekin tulee kummiksi vain pariskunnan toinen osapuoli, se kumpi meille on läheisempi. eikä sen toisen tarvitse mistään lahjoista tai muistamisista stressata, kun ei sen kumminkaan tarvitse! ap:lta taitaa olla kuva kummin tehtävästä hämärtynyt ja pahasti!

Vierailija:

minua ei kiinnosta jos en ole kummi niin mitään tapaamisia alkaa järjestelemään tai muistamisia huolehtimaan...

Jotenkin tosi loukkaavaa, itse pyytäisin joko molemmat tai en ollenkaan.

Vierailija:

Kaikkia maailman ihmisiä ei ole mahdollista pyytää, on siis tehtävä valintoja.

mä en ainakaan sua haluis lapseni kummiksi, kun oot tollanen.

Taitaa olla mammat yhtä moukkia!

Mä kummeksun kyllä Ap:n kirjoitusta yhä enemmän. Miksei aikuinen mies voi matkustaa yksin muutamaa sataa klometriä lapsuuudenystävän lasta tapaamaan, vaikka ap ei haluaisikaan mennä? Kai nyt aikuinen mies sellaisesta suoriutuu?



Miten kukaan suostuu tuollaiseen parisuhteeseen, että emme ole enää yksilöitä, teemme kaiken yhdessä sen mukaan mitä vaimo sanoo?



13

Onhan se kiva hamstara kuusi kummia, että saadaan mahd paljon lahjoja. Muista viis kunhan MINÄ saan tahtoni läpi.



IHANAA, että täällä on erittäin paljon myös kohteliaita ihmisiä, jotka kunnioittavat perheitä.



Onko sitten näinkin, että kutsutaanpas meidän häihin vain pariskunnan mies, koska hän on mieheni kaveri, viis hänen kaikenkarvaisesta avovaimostaan?? No HUH sanon minä!