Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kummiongelma, fiksuja vastauksia kaivataan!! ov.
02.01.2008 |
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 6v. Olemme avoliitossa ja kihloissa.
Nyt miehen tosi etäinen lapsuudenkaveri pyysi kummiksi lapselleen. Oli sanonut miehelleni, että tulee virallisesti vain kaksi kummia?! Eli mieheni ja joku muu, mutta puolisot ovat vain mukana... Mitä tämä tarkoittaa? Että tämä kaveripariskunta pyytää vain miestä, mutta ei minua? Vai että mies on virallinen kummi ja minä vain lahjanostaja? Tuntuu jotenkin todella loukkaavalta jos vain toista pyydetään, koska olemme olleet kauan yhdessä. Ja naurettavaa, koska mieheni ei edelleenkään muista 11-vuotiaan kummityttönsä syntymäpäivää eli on tyypillinen huithapelimies, joka ei laita muistamisia koska ei muista! Eli minä huolehdin lahjat :(
Emme edes tunne kovin hyvin tätä pariskuntaa, he eivät koko 6v yhdessäolomme aikana ole kertaakaan käyneet meillä, vaikka ovat täällä päin liikkuneet ja olemme pyytäneet heitä kylään. Myöskään me emme ole koskaan käyneet heillä. Välimatkaa on useita satoja kilometrejä.
Miehellä on jo yksi ns etäinen kummilapsi (11v.) kaukana, ja hänelle minä ostan kaikki muistamiset.
Mitä IHMETTÄ tässä tehdä? Minusta on niin outoa, että kysytään puolituttuja kummiksi, järjestävät meidän hankalaan tilanteeseen. Kaikki parhaat ystävämme ja omat sisaruksemme ovat vielä lapsettomia, joten kohta on aika monta tälläistä tosi etäistä kummilasta. Ja sekin tosi noloa että miestä pyydetään yksin kummiksi " puoliso" mukana jos se puoliso eli minä ne muistamisetkin aina huolehdin. Eikä 30-kymppinen sitoutunut mies oikein poikakummiksi passaa..
Mitä tehdä? Kieltäytyisittekö välimatkan ym takia, että tahtoisimme mieluummin olla osallistuvia kummeja, kuin pelkkiä puolituttujen lahjanlähettäjiä? Suostuisitteko niin, että vain mies menee vai kehtaisitteko kysyä, että niin siis oliko pyyntö meille pariskuntana ja sanoisitte, että suostumme vain yhdessä??
Tosi hankalaa... Mitä ihmettä ovat ajatelleet nämä?
Kommentit (141)
miksi ap ei voi kyläillä miehen kummilapsen luona, jos ei itse ole kummi? Tai miksei voi mennä ristiäisiin tai ostaa lahjaa (jos ap kerran muutenkin huolehtii perheen lahjaostokset)?
Miehelläni ja minulla molemmilla on yksi kummilapsi, joka siis ei ole sama lapsi. Myöskään me emme ole pyytäneet pariskuntaa kummiksi omalle lapsellemme. Kyllä me silti molemmat kyläilemme toistemme kummilasten luona. Lahjamuistamiset molemmat huolehtivat itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän ystävien ja tuttujen kesken. Avioparia voi pyytää yhdessä kummeiksi, mutta ei avoparia ja luulen, että tässä on siitä kyse. Niin meidän lapsilla ainakin on kummit valittu ja silti veljeni tyttöystävä on lapseni tärkeä ihminen ja osallistuu " kummiuteen" . Jos tai kun menevät naimisiin ovat molemmat kummeja, vaikkei sitä kirkonkirjoihin lisättäisi.
b) että kummilapsi on tärkeä puolisolle vaikka tämä ei olekaan kummi.
Molemmista ette oikein voi syyttää yhtä aikaa.
Kumpikin on sitä paitsi älytöntä.
Puolison kummilapsi voi ja saa olla ei-kummille tärkeä tai olla olematta tärkeä. Siihen voi ihan itse vaikuttaa. Tuttujen lapset voivat olla tärkeitä tai olla olematta ihan silloinkin kun kumpikaan teistä ei ole kummi. Teidänkin lapsillenne voi olla tärkeä joku aikuinen jota teidän mieleenne ei edes juolahtanut pyytää kummiksi.
Ja tuo perheen hajottaminen on typerin argumentti mitä voi kuvitella.... Kyllä teillä on heikot parisuhteet jos ne yhteen kummiksi pyytämiseen kaatuu.
Kummiksi pyytämättä jättäminen ei ole yritys kaataa kenenkään parisuhdetta.
Ei kummiksi pyytämättä jättäminen myöskään estä ketään tutustumasta ystäviensä puolisoihin. Ystäviensä puolisoihin voi halutessaan tutustua vaikka lapsia ei olisi kuvioissa mukana lainkaan tai kukaan porukasta ei kuuluisi kirkkoon jossa kummiudesta edes keskustellaan.
Mutta yleensä lasten kummeihin halutaan tutustua ennen kuin heitä kutsutaan kummeiksi, koska ihmisten luonnollinen preferenssi on saada lasten kummeiksi tuttuja ihmisiä.
Oletan että lisää perusteluja teillä ei enää ole, koska nämä samat jo kumotut olemattomat argumentit toistuu aina vaan, joten keskustelu voinee osaltani päättyä tähän.
Kyllä mun on nyt saatava se hengenpelastusmitali, kun puolisonikin kerran sai.
Tyttöystäväni äänestettiin hymypatsaan saajaksi. Onpa noloa, että minä en saanut sitä samalla.
Hohhoijakkaa.
Että se niistä argumenteista.
Ja edelleen jätät huomiotta sen, että ystävän puolisoon vanhemmat eivät ole halunneet sitten tutustua - ilman lapsia tai lasten kanssa, ennalta tai jälkeen.
Sitten kuitenkin ystävän pitäisi heidän näkemyksensä mukaan luoda tärkeä suhde heidän lapseensa. Ja puolisokin saa ilman muuta osallistua tähän. Ja kuka nyt ei haluaisi heidän silmäteräänsä luoda suhdetta, kun se on niin ihana. (No ne samat, joihin te ette ole aiemmin halunneet tutustua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä pidätte kummisuhteita yllä kerran tai kaksi vuodessa lahjapaketilla?
Itse en osta kuin syntymäpäiväksi, muuten soittelen tai kirjoitan. Yhden kummilapsen kanssa en ole missään tekemisissä kun vanhemmat eivät halua olla meidän kanssamme. En näe tuossa tapauksessa mitään syytä lähetellä paketteja muka kummin velvollisuudessa.
Kummisuhdekin on mielestäni sellainen, että kummi saa tietoa lapsesta ja esim. tämän valokuvia, jos ei vanhemmat sen vertaa viitsi että antaisivat edes fyysisesti nähdä toisensa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsien kummiksi? Eikö ajatus tunnu teistä mitenkään epämielyttävältä tai oudolta?
Itse ainakin haluan olla omien läheisteni lasten kummi, enkä jonkun aviomieheni lapsuudenystävän lapsen, jonka vanhempia en edes tunne!
Kaikki sympatia ap:lle.
Miten kukaan voi valita kummiksi ihmisen, jota pitää läheisenään, mutta ei halua tämän puolisoa pitää läheisenä ? Yhdessä sitä varmaan pariskunnat kuitenkin enimmäkseen liikkuvat.
Mieheni sisko pyysi miestäni aikoinaan kummiksi. Mieheni kysyi, koskeeko pyyntö meitä molempia. Olimme silloin jo naimisissakin. Ei kuulemma koskenut, koska halusivat lapselleen vain näitä puolikkaita pariskuntia jollain omalla logiikallaan.
Mieheni kieltäytyi ehdottomasti, vaikka siitä kieltäytymisestä sitten soitteli isovanhemmatkin ja haukkuivat mieheni, kun kehtasi kieltäytyä. Mieheni perusteli, että minä olen hänen lähin ihmisensä, jos ei kummatkin kelpaa, ei sitten ollenkaan. Yksin hän ei ota kummivastuuta lapsesta, joka mahdollisesti kuitenkin päätyy meidän molempien huolehdittavaksi. Jo pelkästään kummilapsen muistaminen on hänen mielestään _meidän perheen_ asia, kun kerran yhteistaloudessa eletään.
Mieheni oli myös äärimmäisen loukkaantunut, että hänen läheisin ihmisensä oli kategorioitu eri kastiin hänen kanssaan.
Minun puolestani olisi saanut ryhtyä kummiksi, mutta arvostan kovasti sitä, että hän nosti minut elämässään etusijalle ja vaati myös ympäristöä osoittamaan kunnioitusta minun olemassaololleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet juuri ihminen, joka ei ymmärrä, että MIEHESI SISKO tunsi läheiseksi MIEHESI. ei sinua.
Mutta en ylläty näistä mielipiteistä tällä palstalla;)
Palstalla kirjoittelevista suurin osa on:
-Huonosti koulutettuja kotiäitejä.
Jos ei ole töissä tai harrasta, niin ei voi olla pahemmin " omia kavereita" , vaan kaikki ystävät ovat niitä naapuriperheiden äitejä pihan hiekkalaatikolta/sukulaisia tmv. jotka molemmat tuntevat.
Jos on töissä/harrastaa saa työ-/harrastuskavereita joita nähdään ILMAN miestä/vaimoa, vaikkapa mennään töiden/jumpan jälkeen lasilliselle/syömään/teatteriin/työmatkalle tmv. Sitävastoin naapurinrouvaa tai sukulaisia yleensä tavataan pariskuntana.
-Palstan yksi toinen " oikea mielipide" on myös se, ettei vakiituneella parilla voi olla edes erillisiä tilejä (siis sen yheisen lainanhoito tmv. ) tilin siäksi, koska silloin ei muka olla OIKEA perhe.
---> nainen ei voi kytätä miehensä jokaista ostosta ja rahanostoa yhteisten verkkotunnusten avulla.
Kumma juttu, minulla ja miehelläni on molemmilla yksi kummilapsi, jonka kummeja emme ole molemmat. Meillä on erilliset tilit. Meillä on muutamia yhteisiä kavereita, mutta suurinta osaa ystävistämme näemme yleensä yksin, poislukien tuparit ymv. joihin kutsutaan enemmän porukkaa.
Voimme myös lähinnä ilmoitusluontoisena asiana ilmoittaa, että menen perjantaina teatteriin, sopiiko? Tai sopiiko jos lähden viikonloppumatkalle kaverini kanssa Milanoon kolmen viikon kuluttua?
Laskut maksaa se joka ehtii, jos rahat ovat loppu toisella, niin annetaan lasku toisen maksettavaksi. Kaupassa käy se joka ehtii, monesti myös yhdessä.
Ja vastoin kaikki av palstan oletuksia, meillä menee HYVIN!!!=)
Perheemme ei ole rikkonainen, tappelemme ehkä kerran vuodessa, silloinkin lähinnä jostain arkipäiväisestä pikkujutusta.
Rakastamme toisiamme, seksiä on 3-4 päivänä viikossa, ja NAUTIMME toisistamme usein myös lähtemällä yhdessä lomalle jonnekkin/viettämällä koti-iltaa hyvän ruuan parissa kotona tai ravintolassa.
Voimme puhua aivan kaikesta. Onnemme resepti lienee se, että molemmilla on myös omaa aikaa. Olisi kamalaa, jos toisen pitäisi joustaa omista menoistaan että päästään perheenä edustamaan joka paikkaan. Me voimme myös erikseen, koska emme kuole, vaikka emme koko ajan roiku toisissamme kiinni. Me osaamme hengittää yksinkin;)
Niin, ja yksi syy onneen varmaan myös se, että emme takerru ja pilaa elämäämme pikkujuttujen murehtimisilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pariskunnasta vain toista pyydetään kummiksi, on silloin vain sen kummiksi pyydetyn (luonnollisesti, jos suostuu) vastuulla kantaa kummin tehtävää lahjoineen tai ilman.
Menkää käymään ko. perheen luona ja selvittäkää, mitä he kummilta edellyttävät. Me ainakin kirjoitimme kummeja pyytäessämme lapsemme kummiksi toivomillemme ihmisille kirjeet, joissa pyysimme heitä kummiksi ja kerroimme mitä kummeilta odotamme. " Kummikirjeiden" sisältö oli jotakuinkin seuraavanlainen: ...Kuten tiedätte, on meille syntymässä / syntynyt (riippuen kummiksi pyytämisen ajoittamisesta) uusi perheenjäsen. Koska olet / olette meille tärkeitä ihmisiä ja mielestämme luotettavia aikuisia, pyydämme teitä lapsemme kummiksi. Odotamme kummilta osallisuutta lapsemme elämään. Emme etsi lahja-automaattia, vaan turvallista aikuista ihmistä, joka kulkee lapsemme rinnalla aikuisystävänä läpi hänen lapsuus- ja nuoruusvuosiensa. Kummin tehtävänä on olla mukana lapsen elämässä niin iloissa kuin suruissa ja silloin, kun me vanhemmat nuoruuden myrskyissä " emme ymmärrä" ja tukea meitä vanhempia kasvatus- ja kasvutehtävässä. Haluatko ottaa vastaan tämän vastuullisen ja sitovan tehtävän?
tulevan ihmisen vanhemmat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avoparin, veljeni ja tämän puolison. Nyt ovat jo eronneet, mikä olisi tietenkin ollut mahdollisista vaikka olisivat olleet naimisissakin. Mutta enää en avoparia lapseni kummeiksi pyytäisi.
Minä ajattelen ainakin pariskuntaa sellaisena perheyksikkönä, jossa aina on otettava molemmat huomioon. En ikinä itse pyytäisi vain toista kummiksi, eikä kumpikaan meistä suostuisi jos meitä pyydettäisiin erikseen.
Meillä se vain menee sillä tavalla vanhanaikaisesti, että minä elikkäs naispuolinen henkilö kuitenkin olen vastuussa näistä lahjoista ja korttien lähettämisistä. Mies suoraan sanoen ostaisi aika kummallisia lahjoja, jos edes muistaisi. Ja kuitenkin minä olisin nolona, jos nämä kummivelvollisuudet jäisi hoitamatta. En osaa ajatella niin, että sehän on sitten miehen asia ja hoitaa miten hoitaa. Me kun kuitenkin ollaan vähän kuin samaa yksikköä yhdessä.
En muuten tunne yhtäkään perhettä, jossa mies oma-aloitteisesti hoitaisi nämä juhlapäivien muistamiset: kyllä se aina se vaimo. Tämä lahjahomma tuntuu olevan se viimeinen asia, jossa tasa-arvo ei oikein toteudu vaikka suhde olisi muutoin kuinka tasapuolinen tahansa.
Ap:n tapauksessa meidän kohdalla olisi niin, että mies kieltäytyisi.
avoliitossa ja kummatkin ollaan kummeja eri lapsille, ERIKSEEN.
Läheiset pyytäneet meitä erikseen kummeiksi, ja erikseen myös ollaan.
Esim saman perheen eri lapsille on toinen meistä kummi yhdelle ja toinen kummi toiselle. . .
Ei siinä mitään ihme dramatiikkaa ole ollut, kenenkään puolelta.
Miksi ihmeessä aina pitäisi olla joku ihme pakettiratkaisu, jos ollaan pari?
Ja kirkkoon kuulumattomuus ei mielestäni ole mikään syy olla olematta kummi.
Meistä kumpikaan ei kuulu kirkkoon, mutta olemme kummeja. Joo, kirkko ei meitä hyväksy, so? Sehän on lapsen vanhempien ja kummien välinen sopimus. Ei siinä kirkkoa tarvita ja mielestäni kirkko on ainut häviäjä. Muutama pappikin on sen myöntänyt. Olen eräältä jopa todistuksen saanut että olen erityisen läheinen henkilö lapselle ja vaalin tätä kummien kera. . .
Se joka ei halunnut tutustua voit ihan yhtä hyvin olla ollut sinä jota ei pyydetty kummiksi. Jos et ole koskaan välittänyt lähteä mukaan kun puolisosi on tavannut ystäviään niin miksi he pyytäisivät kummiksi sinua.
Tai on mahdollista että molemmin puolin on ollut haluakin mutta ei ole ollut aikaa tai tilaisuutta. Jos kummikandidaatin parisuhde on uusi niin vaikka kaikki olisivat kuinka kivoja niin ei vaan ole keritty ennen lapsen syntymää tutustua niin paljon,että kummikandidaatin puoliso olisi yhtä rakas ja läheinen että häntä haluttaisiin pyytää kummiksi.
Tämä ei mitenkään estä sitä, että hänestä voisi myöhemmin tulla rakas ja läheinen. Ehkä hän sitten ansaitsee sen perheen toisen lapsen kummiuden kunniatehtävän ihan omana ihanana itsenään eikä kenenkään puolisona.
Sille, joka tähän nyt vastaa, että tämä kunniatehtävä on ryöväystä ja itsekkyyttä ja halutaan viedä perhe perikatoon toivomalla lahjoja ja kummin aikaa kahdelle lapselle, haluaisin sanoa, että kummiudesta voi aina kieltäytyä. Jos et olisi iloinen kummikutsusta vaan koet sen ryöväyksenä ja riistämisenäsi, teet viisaasti, jos kieltäydyt kummiudesta, vaikka teitä pyydettäisiin pariskuntanakin.
Minä näkisin asian eri tavalla. Kokisin todellisena kohteliaisuutena, jos minua pyydettäisiin kummiksi sen vuoksi että olen minä, ei sen vuoksi että olen mieheni puoliso. Joka tapauksessa meille on miehen kanssa aina ollut aivan itsestäänselvyys, että muistamme myös kummilasten sisaruksia tavalla tai toisella, ja kahta saman perheen kummilastahan tapaa samalla vaivalla kuin yhtäkin.
en jaksanut lukea koko ketjua, mutta sen verran vaan kommentoin, että mulla on 2 kummitätiä ja kummatkin olivat/ovat edelleen naimisissa, kun synnyin, mutta jostain syystä vanhempani halusivat mulle vain kummitätejä. Ei siitä sen kummempaa draamaa kehkeytynyt, läheisiä olen myös heidän miestensä kanssa.
Kyllä kummin tehtävä on muutakin kuin ostaa lahjoja, by the way.
Alue: Aihe vapaa
kummeja ja teiltä viedään joku ansaittu etuoikeus pois, jos teitä ei pyydetä. Eihän se niin ole, vaan kummius on kunniatehtävä, jota jokainen voi tarjota ihan kenelle haluaa, ei sitä ole mitään velvollisuuttta tarjota juuri sille joka kokee olevansa parisuhteensa vuoksi oikeutettu asiaan.