Kummiongelma, fiksuja vastauksia kaivataan!! ov.
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä 6v. Olemme avoliitossa ja kihloissa.
Nyt miehen tosi etäinen lapsuudenkaveri pyysi kummiksi lapselleen. Oli sanonut miehelleni, että tulee virallisesti vain kaksi kummia?! Eli mieheni ja joku muu, mutta puolisot ovat vain mukana... Mitä tämä tarkoittaa? Että tämä kaveripariskunta pyytää vain miestä, mutta ei minua? Vai että mies on virallinen kummi ja minä vain lahjanostaja? Tuntuu jotenkin todella loukkaavalta jos vain toista pyydetään, koska olemme olleet kauan yhdessä. Ja naurettavaa, koska mieheni ei edelleenkään muista 11-vuotiaan kummityttönsä syntymäpäivää eli on tyypillinen huithapelimies, joka ei laita muistamisia koska ei muista! Eli minä huolehdin lahjat :(
Emme edes tunne kovin hyvin tätä pariskuntaa, he eivät koko 6v yhdessäolomme aikana ole kertaakaan käyneet meillä, vaikka ovat täällä päin liikkuneet ja olemme pyytäneet heitä kylään. Myöskään me emme ole koskaan käyneet heillä. Välimatkaa on useita satoja kilometrejä.
Miehellä on jo yksi ns etäinen kummilapsi (11v.) kaukana, ja hänelle minä ostan kaikki muistamiset.
Mitä IHMETTÄ tässä tehdä? Minusta on niin outoa, että kysytään puolituttuja kummiksi, järjestävät meidän hankalaan tilanteeseen. Kaikki parhaat ystävämme ja omat sisaruksemme ovat vielä lapsettomia, joten kohta on aika monta tälläistä tosi etäistä kummilasta. Ja sekin tosi noloa että miestä pyydetään yksin kummiksi " puoliso" mukana jos se puoliso eli minä ne muistamisetkin aina huolehdin. Eikä 30-kymppinen sitoutunut mies oikein poikakummiksi passaa..
Mitä tehdä? Kieltäytyisittekö välimatkan ym takia, että tahtoisimme mieluummin olla osallistuvia kummeja, kuin pelkkiä puolituttujen lahjanlähettäjiä? Suostuisitteko niin, että vain mies menee vai kehtaisitteko kysyä, että niin siis oliko pyyntö meille pariskuntana ja sanoisitte, että suostumme vain yhdessä??
Tosi hankalaa... Mitä ihmettä ovat ajatelleet nämä?
Kommentit (141)
kyllä me pyydettiin vain miehen veljeä.. ja sen idiootti avovaimo heti luuli että sekin on sit kummi. Sit ristiäisissä se änkeä papin viereen.. ja siitä akasta tuli sit kummi. nolosti pappi kysy sen nimeä kastetodistukseen jäkikäteen. hiton akka. arrggghhh
Arvatkaa vaan, kuinka paljon kiinnostaa olla tekemisissä ex:n suvun ja ystävien kanssa? Käydä täysin lähes tuntemattomien ihmisten sukujuhlissa?
En ollut yhdessäolomme aikana mitenkään läheinen kummankaan lapsen vanhempien kanssa, joten ihmettelin jo silloin miksi minua pyydettiin kummiksi.
Harmittaa kun en silloin tajunnut kohteliaasti kieltätyä kummiudesta, nyt minulla on ikuinen " riesa" tuntemattomien ihmisten kakaroista.
Olen myös läheisten lapsuudenystävieni lasten kummi, joka on minusta suuri kunniatehtävä, toisin kuin nämä " no kai toikin sit tarvii pyytää" - kummiudet.
Jos sen naikkosen puoliso on teille läheinen ihminen, ettekö halua tutustua hänen puolisoonsa. Olette valmiit pyytämään kummiksi ihmisen, jonka valitsemaan puolisoon ette halua pitää enemmän yhteyttä.
Mies päättäköön, mitä tekee. Kiinnostaako se lapsi yhtään?
Jos ei - sitten miekin voi kieltäytyä tehdävästä.
mutta aplle tiedoksi että meidän kaikilla lapsilla on vain kaksi kummia ja kenenkään ystävän eikä edes sukulaisen puolisoa ole koskaan pyydetty kummiksi, ei edes AVIOpuolisoa. Ei ole mielestäni olemassa mitään pätevää syytä pyytää pariskuntaa kummeiksi.
että lapsuudenystävä pyysi kummiksi vain ystäväänsä. Itsellänikin on lapsuudenystäviä, joita en ole tavannut vuosiin, mutta joita voisin kuvitella pyytäväni kummeiksi. Ja jos joku haluaa lapselleen vain kaksi kummia, heillä on siihen täysi oikeus ilman selittelyjä.
Miehesi pitää mielestäni voida suostua kummiksi ilman, että joutuu lepyttelemään sinua tai perustelemaan päätöstään sinulle.
Ristiäisiin tietysti menette yhdessä, ja lapsen syntymäpäiville sun muille. Lahjat mies joko ostaa tai jättää ostamatta, se on hänen asiansa.
Kummius on kunniatehtävä, johon ei voi tyrkyttää itseään.
jos miehesi katsoo, että ei halua yksin niin vastuullista tehtävää. Kai sitä saa pyytää kummiksi ketä tahtoo, mutta täytyy varautua myös siihen, että välttämättä parisuhteessa elävä ei halua yksin kummiksi ryhtyä. Eri perheissä katsotaan näitä asioita niin eri lailla, niinkuin tästäkin ketjusta näkyy. Itse pitäisin hieman outona sitä, jos miestäni pyydettäisiin kummiksi, mutta ei minua.
Meillä on mieheni kanssa 4 yhteistä kummilasta ja pyysimme myös omien lastemme kummeiksi ystävät puolisoineen, koska pitäisin tosi tökerönä pyytää vain toista osapuolta. Tämä on selvästi makuasia ja siksi ei ehkä pitäisi loukkaantua koska pyytäjä näkee asian eri tavalla eikä tarkoita pahaa. Minä kuitenkin pidän sellaista käytöstä tökerönä.
Kerran miestäni pyydettiin yksin kummiksi ja hän vastasi, ettei kiitos, koska ei tulisi varmaan olemaan paljon tekemisissä. Se oli ihan ok kysyjälle.
En kehtaisi myöskään kutsua häihini ystävääni mutten hänen puolisoaan jne.
Ei ole kyse siitä, että ei osaisi tehdä mitään ilman puolisoa, jonka kanssa elää jossain sairaassa symbioosissa. Minun mielestäni on huomaavaisuutta kohdella pariskuntaa pariskuntana. Ja selvästi osa on eri mieltä.
Saa pyytää kummiksi ketä haluaa ja ilman muuta tehtävästä saa myös kieltäytyä!
ja sitten hetikohta valitetaan kun ei välitä kummilapsesta tarpeeksi. Ei ymmärrä ei ymmärrä.
Itse olen valinnu huolella kummit. Toisella lapsella kummina vain toinen pariskunnasta, koska en katsonut että toinen joka ei ole kummi, ei ollut pätevä kummiksi. Olen oikein tyytyväinen meidän kummeihin. Pitävät lapsiin yhteyttä ja me pidetään yhteyttä kummeihin.
terv.54
Jos halutaan kyläillä toisen kummilapsen luona yhdessä tai ostaa kummilahjat yhdessä niin kyllä se onnistuu vaikka virallisena kummina olisikin vain toinen.
Mies on sukulaislapsensa kummi, minä en ole, ei ole koskaan juolahtanut edes mieleenkään että se estäisi minua jotenkin olemasta lapselle läheinen ihminen.
jos minua pyydettäisiin kummiksi eikä miestäni, loukkaantuisin MINÄ niin paljon, että varmaan menisi vähän aikaa sulatella :/
En edes aluksi ajatellut asiaa. Ystävänin ei ole kauheasti nähnyt miestäni vaikkakin olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 7-vuotta. Suostuin kummiksi sen enempiä ajattelematta.
Nyt myöhemmin olen alkanut katumaan että minulla on jo kaksi kummilasta ilman miestäni. Miehelläni ei ole vielä yhtään kummilasta ja toki soisin hänellekkin kummiuden ilot. Meillä ei kuitenkaan riitä aika eikä raha monelle kummilapselle, joten nyt periaatteessa mieheni ei voi ryhtyä kuin yhden max kahden lapsen kummiksi. Sillä totuushan on se, että lahjarahat ja jopa se yhdessä vietetty aika kummilasten kanssa on pois oman perheemme menoista. Eli parasta olisi ollut kun kummilapset olisivat olleet yhteisiä. Silloin niitä olisi voitu ottaa esim 4. Nyt tässä käy ohrasesti! :(
Ja harmittaa oikeesti tuollainen tyyli muutenkin. Tämä ystäväni kenen lapsen kummi olen pyysi lapselleen 4 kummia ja kaikki ilman omia kumppaneitaan. Vaikuttaa hieman lahja ahneelta?
Vierailija:
Nyt myöhemmin olen alkanut katumaan että minulla on jo kaksi kummilasta ilman miestäni. Miehelläni ei ole vielä yhtään kummilasta ja toki soisin hänellekkin kummiuden ilot.
Mitä on ne kummiuden ilot? kerro mullekin...
Mulla kolme kummilasta ja ei niistä ole kuin haittaa! Kamalaa rahanmenoa ja väkinäistä seurustelua.
ja pyytää viralliseksi kummiksi vain toista.
Nyt kysyn: miten kieltäytyä fiksusti tästä kummiudesta? Jos alkuasetelma on jo tämä niin eihän tämmöisestä voi mitään järkevää tulla... Satojen kilometrien välimatka, ei mitään yhteistä ko. perheen kanssa ja nyt vain toista pyydettiin, eli eivät ilmeisesti edes halua tutustua minuun jatkossakaan.
paras tapa on kieltäytyä rehellisesti ja aidosti. Kerrotte, että haluaisistte olla hyviä kummeja jotka viettäisivät lapsen kanssa aikaa. Mutta välimatkan takia tuo tulee olemaan mahdotonta. voittehan myös suoraan kertoa, että haluaisitte joskus ryhtyä kummeiksi yhdessä jollekkin lapselle. Aluksi he voivat loukkaantua, mutta kun tajuavat, että olittepahan ainakin rehellisiä niin kyllä ne siitä sitten laantuvat.
tsemppiä
Ja tämä tarkoittaa myös sen miehen kummilapsia. Meidän ystäväpiirissä naiset muutenkin sopii perheiden kyläilyt keskenään jne. Tuntuu jotenkin hassulta, että minä vastaan lahjoista ja tapailemisesta, enkä kuitenkaan ole lapsen kummi.
Toisen lapseni yksi kummi muuten on ottanut kirjaimellisesti sen, ettei kummi ole lahja-automaatti. Hän ei antanut ristiäislahjaa eikä muistanut kummipoikaansa ensimmäisenä joulunakaan. Me sen sijaan annoimme lasten nimissä kaikille kummeille lahjat. Katsotaan miten käy kun kummisetä löytää itselleen elämänkumppanin. Villi veikkaus: kummipojan merkkipäivät muistetaan myös paketilla.
ensimmäisen kummilapseni kanssa minulla on aikakin ollut oikein hyvä suhde. Kun hän oli vauva en paljoa osannut sen kanssa olla, olin itse vasta 16v. Hoidin kuitenkin välillä ja tutustuin pikkuhiljaa. Kun kummityttöni tuli isommaksi, niin aloimme käymään yhdessä linnanmäellä, korkeasaaressa, konserteissa, urheilutapahtumissa ym. Nyt hän on minulle kuin pikkusisko. Tämä kummius tuntuu oikein mukavalta.
Mutta tämä toinen (jossa miestäni ei pyydetty) tuntuu väkinäiseltä. En näe tuota kummilasta juurikaan ja hän asuu 150km päässä. kummilapsen vahemmat ovat erikoislaatuisia ja jotenkin heitäkin tulee nähtyä aika vähän. Mieheni ei ole tämän lapsen kummi ja sekin tuntuu hassulta. Ainakin nyt tuntuu, että kummiksi ei olisi sittenkään pitänyt ryhtyä. Kummilapsi on 1v. Mutta ehkä suhde muuttuu myöhemmin paremmaksi?
t 72
Vierailija:
ja pyytää viralliseksi kummiksi vain toista.Nyt kysyn: miten kieltäytyä fiksusti tästä kummiudesta? Jos alkuasetelma on jo tämä niin eihän tämmöisestä voi mitään järkevää tulla... Satojen kilometrien välimatka, ei mitään yhteistä ko. perheen kanssa ja nyt vain toista pyydettiin, eli eivät ilmeisesti edes halua tutustua minuun jatkossakaan.
Olen otettu, että pyysitte minua lapsenne kummiksi. Tilanne on nyt kuitenkin sellainen, että ikävä kyllä joudun kieltäytymään kunniasta. Kiitos ja hei.
Turha siinä on selitellä mitään. Pahimmassa tapauksessa kaikki vastaväitteet kumotaan tyyliin ' ei se pitkä välimatka haittaa, nähdään kun nähdään ja onhan ne puhelimet' tai ' ei me lahjoja varten kummia pyydetty' . Parempi vaan toivottaa onnea lapsen syntymän johdosta, kieltäytyä kummiudesta ja hipsiä takavasemmalle.
Niinkuin jo aikaisemmin ehdotin: Miehesi voi sanoa ettei kuulu kirkkoon eikä näin ollen voi ryhtyä kummiksi. Jos ihmettelevät miksei heti sanonut, voi vastata ettei siinä hetkessä muistanut ettei silloin voi olla kummi.
Vierailija:
Nyt kysyn: miten kieltäytyä fiksusti tästä kummiudesta?
Kiva että miehesi asettaa sinut lähimmäksi henkilöksi! Kantsii kieltäytyä koko taakasta!!