Oliko muilla ällöjä sukulaisukkoja?
Meidän suvussa miesten yhteinen "huvi" oli tarkkailla meitä teinityttöjä ja "kiusata" meitä Sillä nimikkeellä naisetkin puolustelivat heidän tekemisiään: "Pekka se vaan kiusaa sua, älä välitä". Näiden pervojen kiusaaminen oli sitä, että kun joutui kulkemaan esim. tilanahtauden takia läheltä näitä miehiä, tarrasi joku aina tissiin kiinni ja sanoi että "kappas vaan, sullahan on tissit kasvanu!" Tai sitten tarrattiin kiinni pakarasta. Saattoipa joku työntää pikaisesti käden haarojen väliln ja nauraa päälle, kun teini hämmentyi. Rintsikoiden väriä udeltiin vähän väliä ja sitä onko karvoja kasvanut. Aika nopeasti sitä oppi arvoimiaan, mistä kannatti liikkua ja mistä ei, ylsikö joko koskemaan. Jonkinlainen trauma siitä jäi, sillä yhä edelleenkin, yli nelikymppisenä, mä en voi puhua kenellekään noista miehistä ilman että ristin käteni rintojeni päälle.
Kaiken lisäksi kerran kun olin hoitamassa siskoni parivuotista lasta (olin silloin n. 17-vuotias) kun siskoni oli töissä ja siskon mies tuolloin 27 v. nukkui yövuoron jälkeen. Muistan, että kuullut kun siskoni mies heräsi ja yhtäkkiä hän tuli halaamaan minua takaapäin ja antoi pusun kaulallani. Panikoin, mutta en tiennyt mitä tehdä. Hän sanoi minua ihanaksi ja että on aina tykännyt katsella mua. Tuo kerta jäi onneksi ainoaksi, mutta meni monta, monta vuotta että en voinut jäädä hänen kanssa kahdestaan mihinkään. Ihan suoraan sanoen pelkäsin häntä. Nyt voin olla jo tekemisissä, mutta aina on se epämiellyttävä olo.
Meidän suvun miehet tais kaikki olla enemmän tai vähemmän sekaisin tai sitten joukossa tyhmyys tiivistyi. Jälkensä se on jättänyt muhun enkä ikinä sallisi samanlaista kohtelua tyttärelleni, kuin mitä itse sain tätien ja äidin katsellessa vierestä.
En tiedä, oliko vaikutusta sillä, että me asuttiin maalla ja kaikki nuo sukulaisukot oli kouluja käymättömiä tehdastyöläisiä.
Kommentit (182)
Kauheata sanoa, mutta ihanaa ettei meidän suku oo ainoo vinksahtanut tässä maassa. Joskus kun oon ahdistunut tästä asiasta, voin lohduttautua sillä että kukaan noista kopeloivista pervoista ei ole verisukua mullE eikä mun lapsille.
T. Ap
Meinasin kysyä minäkin, että asuitko ap pohjoisessa, mutta joku ehti ensin. Ja valitettavasti asuit...minäkin muistan paljon tuollaisia miehiä, eikä niitä oikein pidetty minään. Pohjoisesta minäkin. Esimerkiksi kaverin pappa puristeli perseestä sekä omia lapsenlapsiaan että meitä kavereita, ja yritti tulla suihkuun kun siellä oli joku peseytymässä jne. Myös kesätyöpaikoissa oli ihan yleistä, että miehet kiusasivat kesäapulaisia. Minua yritettiin lähennellä ensimmäisissä työpaikoissa koko ajan, samoin kavereitani, ja näillä miehillä oli siis samanikäisiä tyttäriä itsellään. Se oli ihan hyväksyttyä, naiset vaan katselivat kiusaantuneina vierestä silloinkin kun miespuolinen työkaveri yritti laittaa nimineulaa työpaitani rintamukseen käsikopelolla kun oli niin huono näkö. Mun piti siis ottaa kirjaimellisesti ne kädet irti rinnoistani ja sanoa että tällaista ei saa mulle tehdä. Itse en vois kuvitellakaan että näkisin jotain tuollaista enkä puuttuisi siihen.
Oma isäni on aina ollut onneksi tervepäinen, ja tosi tiukka näissä asioissa. Hänen kuultensa ei kukaan saanut puhua mitään kaksimielistä, kukaan. Koen että oli helpompi pitää puoliaan kun tiesi, että oma isä ei koskaan hyväksyisi että minua tai ketään muutakaan kohdellaan näin, mut tiedän että monilla oli vaikeampaa, koska kotonakin sai kuulla yhtä ja toista.
Meillä puolestaan anoppi on ollut aina etäinen, mutta nyt kun pojat on jo isoja niin yht'äkkiä on tullut tarve halailla ja mittauttaa itseään lasten kanssa. SIlloin kun olivat pieniä ja syliin sopivia, niin läheisyys ei kiinnostanut. Nyt olisi tunkemassa melkein suuhun.. Siis jos ei olisi äkäistä isää (ja äitiä) käskemässä ottaa etäisyyttä. Silti taas seuraavalla kerralla ottaa puheeksi kasvamisen ja kuinka pitäisi koittaa, että mihin asti se mamma ollenkaan onkaan, oliko se nyt napaan vai kainalon vai mihin.
Lapset kokee tän kiusallisena, samoin kuin me vanhemmat. Eivät mamman luo lähde kuin pakon edessä. Kun mamma tulee meille, niin johan alkaa omat puuhat kiinnostamaan. Minua ja miestäni tämä mamman läheisyyden kaipuu hämmentää. Mieheni on onneksi tiukka näissä jutuissa ja sanoo heti. Mä olen samaa mieltä, mutta mieheni on nopeampi ja teräväkielisempi
Sinulle, ap, nostan hattua, että ymmärsit suojella pientä veljentyttöäsi. Muutoin touhu on kyllä aikas ällöä, eikä ollenkaan maan tapa.
Exmieheni sukulaiset olivat tuollaisia. Appeni veli kävi ruokapöydässä rintoihini kiinni, olin 23v ja pöydässä istui exäni, appivanhemmat ja tämän törkimyksen vaimo.
Appeni kertoi törkeitä "vitsejä" ja nauraa kääkätti niille, muuten ei puhunut juuri mitään.
Perheen suurin huvi oli alapääjutut ja pierut varsinkin ruokapöydässä. Kerran appeni yritti tarttua haaroihin kiinni ja poikansa ja vaimonsa läsnäollessa.
Minäkin olin huumorintajuton!
25, melkein tippa tuli silmään kun luin. Joku oikeasti tajuaa että miltä se tuntui ja että sellainen oli ihan yleistä joissakin suvuissa. Nuorena tyttönä sitä tuntui olevan täysin vapaata riistaa näille ukoille. Muistan kerrankin kuinka yks tätini mies kuiskasi mulle korvaan että pikkulinnut oli laulaneet että olin piilottanut veriset pikkupöksyni patterin taakse. Mulla oli silloin just alkaneet menkat enkä kehdannut niistä äidille kertoa. En tiedä kuka nuo pöksyt oli löytänyt, mutta suutaan hän ei osannut pitää kiinni. Samoin mummolassa kesällä saunoessamme oli kaikki verhot laitettava ulkosaunassa tiukasti kiinni, sillä muuten joku "kiusasi" ja katsoi alastomia esiteinejä tai teinejä saunassa.
T.ap
Ymmärrän AP sinua todella hyvin. Meillä ei kotona ollut tuollaisia tapoja, mutta exäni suvussa se oli ja samalla lailla naiset peittelivät.
Olin pyörtyä kauhusta kun noihin ensi kerran törmäsin. Ja olin 23v. Otan osaa että olet joutunut tuohon jo lapsena.
Itse yritin olla tapaamatta noita sairaita miehiä, mutta appivanhemmilla piti käydä kerran viikossa. Vältin tilanteen istumalla sohvannurkassa kaukana kaikista ja pitämällä suuni kiinni. Kiduttavaa ja tätä kesti yli 10vuotta.
Eron jälkeen olin todella onnellinen, etten joudu tuohon helvettiin enää!
Tuollainen on häiriintynyttä ja kuvottavaa. Olen pahoillani siitä, että olette joutuneet ahdistelijoiden käpälöitäväksi.
Ap, et kuule ole yksin. minulla oli eno joka harrasti tuota "onko tissit kasvanut" -'leikkiä' ja muutenkin härskejä juttuja. Kyttäämistä yms. Vieläkin puistattaa ja kyllä siitä traumat on jäänyt. ei sitä tiennyt pienenä että se on väärin enkä siitä kenellekään puhunut. Oma isä ei tiennyt eikä tiedä edes asiasta. Missään tekemissä en ole ollut vuosiin kyseisten sukulaisten kanssa. kuoli pahin onneksi vuosia sitten.
En tunne kovin montaa naista, jotka luottamuksellisesti suoraan kysyttäessä eivät kertoisi, että heitä on seksuaalisesti ahdisteltu, ja yleensä nimenomaan tyttöiässä. Kaikista paskimmat ukot ovat todella ahkeria ja valitsevat uhreikseen mieluiten nuoria tyttöjä, jotka eivät ole yhtä puolustautumiskykyisiä kuin aikuiset naiset. Ja kyllä, poikaystäväni setä yritti puristella minua. Siirsin käden pois. muutama keski-ikäinen ukko on myös yrittänyt pusristella, Ihan jokaisella on skulaisia, jotaka ovay sovinistipaskoja, jos riittävän laajaksi suku ymärretään. Hyvä, Ap, että otit asian esille.
Tuollainen on todella sairasta, piste. Valitettavasti minulla on lapsuudestani kokemusta omasta enosta, joka ei todellakaan käyttäytynyt oikein.. hänellä oli tapana ohikulkiessaan kokeilla, että "onkos tissit kasvaneet", ja kaappasi syliinsä "hypytettäväksi", piti kiini tosi kovaa, ja muistan, kuinka sanoin, että haluan pois ja löin usein häntä niin lujaa kuin jaksoin, mutta hän vain piti kiinni. Kerran muistan, että hän tunki kätensä pikkuhousujen sisälle, tuo jäi siihen kertaan, kun ilmoitin hänelle, että jos vielä tekee tuota, niin kerron äidille. Yritti kyllä vielä sen jälkeenkin iskeä ainakin tisseihin, kun jouduimme sukutapaamisessa kahden, mutta juttu keskeytyi onneksi, kun muuta porukkaa tuli paikalle. Eniten satuttaa ehkä se, että kerroin joskus 15-vuotiaana äidille, että en tykkää ko. enosta, koska se on hiplannut tissejäni ja se on ällöä, ja äitini reaktio oli: eihän se nyt mitään, se vaan pelleilee!! Äitini ei ole mikään penaalin terävin kynä, mutta minusta se reaktio oli ihan käsittämätön. En ole vieläkään kertonut äidilleni enkä kenellekään siitä, että mies tunki sormensa myös pikkuhousuihini, ja siitä, kuinka vuosikaudet sain pelätä tuota miestä. Olen jo päättänyt, että kun hän kuolee (on jo vanha), en mene hautajaisiin, oli suku sitten mitä mieltä minusta vain. Olen itse tullut aikuisiällä uskoon, ja olen joskus rukoillut, että tämä mies tulisi synnintuntoon, ja pyytäisi anteeksi minulta, mutta tosi vaikeaa on rukoilla tuommoisen ihmisen puolesta :( Tuo eno siis ei ole uskossa, ei ole koskaan ollutkaan.
25 palaa vielä asiaan kysymällä, että miten suku ja yhteisö on suhtautunut, jos ja kun nämä ahdistelijat ovat saaneet joskus jonkun tuomion?
Mulla siis tällainen kokemus; olin jo muuttanut pois pohjoisesta, kun luin lehdestä että siellä on ahdisteltu nuoria tyttöjä koulumatkalla. Tunnistin tuon ahdistelijan ja soitin siitä poliisille. Soitin sitten tän miehen sukulaisille ja kysyin että ootteko soittaneet hänestä poliisille, koska oli ihan selvää kuka tämä mies oli. Kukaan ei ollut soittanut! Heistä oli noloa ja kiusallista, että tein asiasta ilmoituksen, kun sama mies on sentään ehtinyt 30 vuotta ahdistella nuoria tyttöjä eikä ennen siitä ois lehdessä kirjoitettu mitään. Että miten tästä nyt tällainen numero tehtiin, eihän se nyt vaarallinen ihminen ole, ei ole mitään kenellekään tehnyt (heidän mielestään seuraaminen ja vihjailu ja autoon houkuttelu on pikkujuttu!). Olen vieläkin jotenkin järkyttynyt tästä, että jos minä en olisi soittanut, niin kukaan siitä hänen lähipiiristään ei olisi puuttunut siihen. Ei nää ihmiset siinä omassa maailmassaan vaan näytä tajuavan, että ahdistelu on rikos.
Mä en vaivautunut kertomaan äidilleni haarojen puristeluista y. Koska meilläkin vastaus oli aina sama: "se vaan vähän kiusaa sua, se nyt vaan on sellanen." ei mitään turvaa edes omasta äidistä!
T. Ap
Tämäntyyppinen touhu on ollut ilmeisesti todella yleistä Pohjois- ja Itä-Suomessa ihan viime aikoihin asti. Olen itse Hämeestä, mutta isäni, joka on P-Savosta, alkoi kerran varhaisteininä ollessani yhtäkkiä käpälöidä paljaita sääriäni. Sävystä ei voinut erehtyä ja tiuskaisin, älä kopeloi! Isä yritti kääntää asian niin, että eihän hän. Onneksi olin ikäisekseni lukenut paljon ja tiesin oikeuteni.
Aikuisena olen usein ihmetellyt, miten teini-iässä äidiksi tulleen tätini poika, siis serkkuni, ei ole lainkaan isänsä näköinen tai kokoinen. Mitä lienee tapahtunut siellä korvessa. :(
29 appivanhemmat myös Pohjois Savosta.
Vietin lapsena kesäisin paljon aikaa mökillämme, joka sijaitsi vanhempieni kotiseudulla ja lähistöllä oli paljon sukulaisia ja tuttavia. Muistan yhden naapurin, joka halusi aina tuppautua lähelleni ym. ja jota todella inhosin. Olen edelleen tosi vihainen siitä, etteivät vanhempani puolustaneet minua tuota ukkoa vastaan, kun hän oli tavallaan sen yhteisön jäsen (siis ei mikään uskonnollinen, vaan ihan naapurustoyhteisö). Noissa jutuissa on "vanhaan aikaan" kyllä lapselle hyvin osoitettu, että et ole minkään arvoinen. Monessa asiassa ihailen vanhoja aikoja, mutta tuossa en; olen tosi tyytyväinen, että pedofiliastakin puhutaan nykyisin ihan suorin sanoin.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 13:39"]
Mä en vaivautunut kertomaan äidilleni haarojen puristeluista y. Koska meilläkin vastaus oli aina sama: "se vaan vähän kiusaa sua, se nyt vaan on sellanen." ei mitään turvaa edes omasta äidistä!
T. Ap
[/quote]
Olen tosi pahoillani ap sun puolesta, tuntuu pahalta lukea näitä.
25
Onko tämä joku itäsuomalainen tapa? Yksi kaverini kertoi vastaavista kokemuksista lapsuudestaan ja tuli vain mieleen että hänkin kotoisin Pohjois-Savosta. Karseeta.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 10:48"]
En tiedä, oliko vaikutusta sillä, että me asuttiin maalla ja kaikki nuo sukulaisukot oli kouluja käymättömiä tehdastyöläisiä.
[/quote]Kyllä tuo on aika isosti kulttuurinen juttu, valitettavasti. Sillä, mistä päin Suomea ollaan ja mikä on koulututaso, on paljon merkitystä. Onneksi ikäpolvellakin on merkitystä eli vähenemään päinhän tuollainen käytös on, kun nuoret ikäpolvet ovat koulutetumpia ja muutenkin enemmän maailmaa nähneitä kuin vanhat.
meidän suvussa esiintyi myös samanlaista "huumoria" ja siellä pienellä kylällä (Itä-Suomessa) monien muidenkin sukujen miespuoliset edustajat pitivät "hauskana" tämänkaltaista toimintaa.. kouluttamattomia, viinaan meneviä yksilöitä pääasiassa nämä "huumorimiehet", ilmeisesti jokin primitiivinen ajattelumalli tyyliin, "kaikki nuoret naiset ovat vapaata riistaa"...tai jotain..