Keskustelu - Vanha kolmas osapuoli taas vauhdissa | Aihe vapaa

2014-02-03T13:26:13

Tiedän, että tästä tulee pääosin vain haukkuja niskaan, mutta jonnekin tästä on nyt purkauduttava anonyymina. Muutama vuosi sitten epäilin, että mieheni pettää minua. Hän oli tunnetasolla todella etäinen. Kysyin monta kertaa, että pettääkö hän minua. Jossain vaiheessa alkoi ihmeellisesti tulla eräs "kaverineikkonen" puheisiin. Aikaisemmin ei ollut hänestä puhunut, vaikka tiesin, että hänellä on joku kaveri. Mies tosin sanoi, että mitään ei ole meneillään. Meniköhän siinä sitten yli vuosi jos toinenkin ja aloin saamaan tarpeekseni epäilyistä ja sun muista. Katsoin miehen kännykän tekstaripuolta ja siellä oli sellaista sisältöä, mitä minä en sulata lähetettävän parisuhteessa olevalle miehelle. Esim. "mä rakastan sua <3<3<33<33<3<33<3<33<3", "Me ollaan niin samanlaisia.", "Mä haluun sut tänne." yms. yms. yms. Miehen tekstareita en tajunut silloin lukea. Romahdin totaalisesti. Tuntuu, että yhä edelleen romahdan, kun muistelen sitä aikaa. Jos muistelen ko. naista. Mies toki loukkaantui puhelimen kaivelusta ja edelleen painotti, että he ovat vain rakkaita ystäviä. Otin yhteyttä naiseenkin, joka pesi kätensä koko touhusta ja sanoi, että minun pitää selvittää asia mieheni kanssa. Oma mielenterveyteni heittelehti aikalailla. Minulla meni koko elämä siinä vaiheessa ihan penkin alle. Nainen ei ilmeisesti pahemmin jaksanut sitä, etten hyväksynyt heidän suhdettaan ja oli sitä mieltä, että joko hyväksyn asian tai hän lähtee. Tilanne meni jotenkin kuukausiksi jäihin, eikä mitään tapahtunut. En halunut, että oikeaa ystävyyssuhdetta katkaistaan. Lopulta itse en enää jaksanut, sairastuin tässä välissä henkisesti ja fyysisesti ja pakotin miehen valitsemaan joko minut tai hänet. Mies sitten loppujen lopuksi sanomansa mukaan päätti heidän ystävyyssuhteensa. Eihän se selviytymistaistelu siihen loppunut. Olin henkisesti aivan hajalla ja pilasin samalla miehenkin elämää. Sitten lopulta jotenkin aloin selviytyä ja ruvettiin oikeasti rakentamaan sitä luottamusta uudestaan. Pitkä tarina lyhyenä. Nyt on muutama vuosi siitä. Menee hyvin. Mutta naisen varjo kummitteli pitkään mielessäni. Kai minulla oli jonkinlaisia oireita, kun aina palasin sen päivän tapahtumiin uudestaan ja aloin vapista ja sain kaikenlaisia muitakin oireita. Emme ole puhuneet ko. naisesta vuosiin, koska hän aiheutti välillämme aivan mahdottomat riidat. Sitten yhtenä päivänä nainen tuli jatkuvasti mieleen. Oli tullut jo aikaisemminkin, mutta yritin olla välittämättä asiasta. Mutta nyt tuli sellainen olo, että sitä ollaan taas yhteydessä. Suhde voi hyvin, mutta menin sitten eräänä yönä katselemaan miehen kännykkää. Tein taas väärin, tiedän sen. Mies oli poistanut naisen numeron mutta ko. nainen oli taas laitellut miehelleni viestejä. Näkee, että vuosia on ollut välissä yhteydenpidossa, ja vastikään laitettu niitä. Maltillisempia, sanoisin että normaaleja kuulumisten vaihtelua, mutta jotenkin jäykkiä. Kertoi lyhyesti elämästään. Mies oli vastannut lyhyesti ja ympäripyöreästi, kysynyt jotain - saanut vähän ympäripyöreän vastauksen itsekin. Suurinpaan osaan viesteistä hän ei ollut edes vastannut. Nainen oli mm. saanut lapsen. Olin aikaisemmin stalkkeroinnut netistä kaiken tiedon, jonka hän lyhyesti viesteissään kertoi. Koska hänen ilmaantumisensa ajatuksiini häiritsi. Lapsen hän oli saanut jo paljon aikaisemmin, niin yllättäen otetaankin sitten yhteyttä, kun lapsi on n. vuoden ikäinen. Vaikka on sovittu, että se oli siinä, hei hei ja hyvästi. Tuntuu siltä, että ko. nainen alkaa nyt taas lämmitellä välejä. Olo on välillä aika hirveä ja alan saada taas samoja oireita kuin aikaisemmin, vaikka tiedän, ettei tilanne ole läheskään niin paha. En tiedä, mitä teen. Miehellä on ollut tilaisuus jättää minut. Ilmaisin naisellekin, että mikäli hän haluaa mieheni, niin sitten käskee mieheni jättää minut, mutta ei jakseta tätä pelleilyä. Mieheni ei ole ehkä ollut samalla tavalla kiinnostunut naisesta, mutta epäilen, että hänen puoleltaan se ei ole ollut ihan pelkkää ystävyyttä. Vihasin häntä silti ja purin kyllä vihani antaumuksella. Miehellä on muitakin naispuoleisia kavereita ja ihan asialinjoilla on muiden kanssa ollut. Tämä yksi tapaus minua huolestuttaa ja ahdistaa niin mittaamattomasta. Jos olisikin vain ystävyyttä, olisin iloinen että miehellä on ystäviä. Mutta menneisyyden takia, en tiedä voinko enää ikinä suhtautua neutraalisti ko. naiseen. Ehkä vuodet olisivat muuttaneet hänet, mutta en silti pysty luottamaan. Monta vuotta asiasta on mennyt ja yhä edelleen sanoisin vihaavani häntä, vaikka olen yrittänyt saada itseni toivomaan hänelle hyvää. Mutta jos törmäisin häneen, menisi maltti ja löisin. Miehelle en voi nyt oikein tästä tilanteesta avautua, koska asiat ovat vihdoinkin ihan hyvin ja olemme päässeet tästä yli ja nyt on todella huono hetki tälle ja ko. nainen on muutenkin tabu aihe meillä. Elämä on kiireistä ja stressaavaa - etenkin miehellä. Juuri nyt hän tekee kovasti töitä tulevaisuutemme eteen. Itse olen seisahtunut. Minunkin pitäisi tehdä asioita, mutta tällaisena en oikein pysty. Mies kyllä huomaa, että jotakin on vialla. Sanoo, että olen huono valehtelemaan, mutta kun riittävän kauan uskottelee ja syyttää muita asioita, hän nielee ne. Anteeksi purkauksesta ja syvä huokaus.

Vierailija

1/40 |

03.02.2014 | 19:56

Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 14:39"]

Kaikella rakkaudella: Oletko harkinnut terapiaa? Ja vielä ihan yksilönä että pariskuntana?

Jos ymmärsin, olet jo aiemmin ollut yksin jonkinmuotoisella terapeutilla (ethän vain tehnyt niin että hait vain lääkkeitä?)? Olisiko se pariterapia mitään? Usein puolueettomalla maaperällä, sekä puolueettoman ihmisen läsnäollessa on helpompi puhua asioista, ja tämä koskee sekä sinua että miestäsi.

Voin kertoa kokemuksesta, että mielenterveysongelmaisen ihmisen kanssa on vaikea asua, eikä omista tunteista osaa silloin puhua, kun joutuu pelkäämään että mikähän sana se on se seuraava tönäisy, mikä sen puolison romauttaa. Meillä auttoi pariterapia ja minäkin uskalsin kertoa omista tunteistani, kun sanoja ei tarvinnut kohdistaa suoraan puolisolle, vaan pystyin puhumaan terapeutille..

[/quote]

Olemme tahoiltamme käynneet terapiassa, mutta emme pariterapiassa. Oma terapia tosin loppui siinä vaiheessa kun minua yritettiin saada lääkehihnalle ja terapeutti oli enemmän huolissaan eräästä lapsuuden ongelmasta, jonka kanssa olen sinut, kuin tästä parisuhdeongelmasta. Pahimmat kaudet olen kestänyt yksin itseni kanssa. Elämäntilanteemme oli hyvin erilainen silloin jo asumisen kannalta.

Pitää harkita tuota pariterapiaa, mutta tästäkin asiasta on kulunut vuosia. On vaikeaa ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Luulen, ettei hän haluaisi avata taas vanhoja haavoja auki. Realistisesti ajateltuna luulen kuitenkin, että se romahduttaisi miehen tässä tilanteessa, kun hän on ajatellut, että meillä on kaikki hyvin. Enkä sanoisi, että meillä mitenkään huonosti asiat olisikaan.

-ap

[/quote]

Vanhojen haavojen auki repiminen on aina ikävää, mutta nämä asiat selvästi vaivaavat sinua vielä ja jos niitä ei käsittele niin kuinka kauan ne vaivaavat ja mitä siitä seuraa?

Olen oppinut, että asioita ei kannata haudata tai antaa olla, vaan ne täytyy tuoreeltaan käsitellä. Minun mielestäni sinun pitäisi kertoa miehelle avoimesti että haluaisit käydä hänen kanssaan yhdessä terapiassa, jotta te voisitte jatkaa parisuhdettanne vakaalta pohjalta. Varsinkin jos miehesi on huomannut että joku on huonosti.

Sille naiselle kävisin sanomassa kasvotusten suorat sanat, älyäis pysyä erossa. Jotkut ei vain ymmärrä missä menee raja, esim. toi "mä rakastan sua <3<3<3" menee niiiiin yli sen rajan. Itse saattaisin äkkipikaisena ihmisenä vetästä hammasta kurkkuun kyseiseltä leidiltä.

Vastaa

Tapahtumat

Vanha kolmas osapuoli taas vauhdissa

Kommentit (40)