FLETCH!! käyttekö siis panemassa muita!?? vähän huippua!

Olen sitä mieltä kukin saa tehdä sängyssä, mitä haluaa, jos ei riko lakia (raiskaa, sekaannu alaikäiseen, jne), mutta koko keskustelun pihvi on edelleen jossain piilossa. MIKSI?

jos ajattelee että mies on vaikka 45 ja aloittanut seksin 15 vuotiaana (=seksiä 30 vuotta) ja partnereita on kertynyt 230, se tekee keskimäärin 7-8 seksikumppania vuodessa. Ei nyt ihan yletöntä menoa kuitenkaan, vaikka varmaan mahtuu tuohon vuosimäärään vilkkaita ja hiljaisempia kausia.

" Mitä hyötyä ajattelet avoimesta suhteestanne olevan?"





En tiedä mitä hyötyä Fletch kokee, mutta yksi vastaahajan totesi vieraissa käymisen piristävän seksielämää aviopuolisoidenkin välillä.

Omassa suhteessani oli aikanaan samoin. Se piristää siinä missä pornon katselu, eroottiset tarinat jne.

Mutta silti ihmettelen tätä päivittelyä. Jos se liiton kummallekin osapuolelle sopii niin miksi sitä pitää niin kauheasti taivastella?

=)



Ja jos ajattelee hypoteesia, että joskus kyllästyy moiseen rumbaan, niin onko paluuta entiseen? Pitäisikö molempien kyllästyä silloin yhtä aikaa? Entä jos toinen haluaakin jatkaa, tuleeko sitten ero?

Tyyliin " Kerran kuussa on pakko päästä vieraisiin kun on niin sovittu, huvitti tai ei" :D

itselleni likaisen, saastaisen olon. Onneksi aviomieheni tuskin koskaan edes ehdottaa moista.

Täysin ok homma kummallekin osapuolelle ja kaikki ns. säännöt myös kuullostavat järkeviltä.

Kyllähän se tosielämässä menee niin, että se suurempi riski rakastua toiseen ihmiseen tulee juuri noissa ystävistä, työkavereista jne joiden kanssa koko ajan tekemisissä kuin yhden illan jutussa jossa myös sille yhden illan jutulle ollaan rehellisiä eli mikä tässä on niin kamalaa.



Kyllä tämä paremmalta kuullostaa, kun se että pettää salaa ja esim sen työkaverin kanssa.

äisi mennä tasatahtia ajatuksissaan ja epäilen, että monelle käy niin, että jossain vaiheessa haluaisi palata " entiseen" , mutta toinen ei haluakaan, jne. Alun hauskasta piristeestä voi tullakin kynnyskysymys.

Toimi niin pitkään kunnes silloinen mieheni loukkasi minua ja petti luottamukseni pussailemalla toista naista baarissa minun oleessani läsnä ja retosteli vielä kovaan ääneen suhteemme luonnetta. Hän ei tajunnut sen loukkaavan. Me emme siis olleet osanneet sopia sääntöjä riittävän tarkasti.



Sen jälkeen en ole halunnut enää avointa suhdetta, koska olen pelännyt, että kumppanini rikkoisi luottamukseni loukkaamalla minua. Nykyinen puolisoni ei missään nimessä halua avointa suhdetta. Hän ei koe lainkaan tarpeelliseksi sitä. Tosin hän vitsailee, että olisi mielellään " kolmaspyörä" , jos minä haluaisin olla naisen kanssa. Taitaa olla yleinen miesten haave :) Tosin tunnustaa senkin, että todennäköisesti kokisi olonsa vain vaivaantuneeksi ja sivulliseksi. Ja jos häneltä odotettaisiin siinä tilanteessa toimintaa, niin kokisi itsensä myös riittämättömäksi.

Fletchin jutusta käsitin samaa.



Toki siis (omassa suhteessani) kului muutamia kuukausia ettei vieraissa käynyt, koska se vain ei kiinnostanut. Mutta pitkin koko suhdetta oli pidempiä jaksoja, jolloin vieraissa käyminen ei kiinnostanut.

Koko suhde oli alusta asti avoin. Ja uskollinen. Pysyimme sopimuksessamme, joten silloin se on uskollisuutta.

On varmasti todennäköisempää, että uskollinen avioliitto päättyy pettämiseen tai eroon, kuin että avoin suhde päättyy " johonkin" .

Uskollisuuteen, jos sellaista on siis alussa ollut.

avoimen suhteen aikana?

Minäkin haluaisin vastauksen siihen, että mitä tapahtuu kun toisella puolisoista alkaakin housut pysymään jalassa mutta toisella ne ei vaan pysy, ei sitten millään?

ikki on hyvin vaikka oikeasti ette edes toistenne seksuaalisia saati sitten henkisiä tarpeita pysty täyttämään. sitäpaitsi vitoskohtaa rikotte koko ajan. kyllä on kumppanin nolaamista sanoa panolle että kumppanini ei riitä minulle, itse asiassa yksi pahimmista loukkauksista

Varsinkin kun valitettavan monessa suhteita petetään selän takana.



Niin, tai siis ei tietenkään kenenkään av:laisen suhteessa vaan tuolla Irl...

En itse missään tapauksessa ryhtyisi avoimeen suhteeseen, mutta en myöskään missään tapauksessa hyväksy joidenkin tapaa arvostella esim. juuri Fletchin hyvin toimivalta tuntuvaa avioliittoa.

Mutta siis kysymyksiä on tullut paljon, vastaan niistä mieleen jääneisiin. Finette halusi tietää, miksi ei sitoutumatonta avointa suhdetta vaan avioliitto ja perhe. Varmaankin samoista syistä, kuin ei avoimissa suhteissa siirrytään tapailusta ja seurustelusta perheen perustamiseen. Rakastamme toisiamme, haluamme elää toistemme kanssa loppuelämämme ja halusimme lapsia (ja talon ja pari koiraa ja farmariauton eli se perheidylli sitten kai.) Se, että parisuhteemme on avoin, on oikeasti hyvin mitätön sivujuonne suhteessamme, mutta toki jostain syystä olemme siihen päätyneet. Näitä syitä oli varmasti monia. Toisaalta se, että emme nähneet sille esteitä, toisaalta ne syyt, jotka kannustivat siihen. Ehkä näinä kannustimina oli molempien epävarmuus siitä, pystyisikö olemaan uskollinen, se, että yksinkertaisesti pidämme molemmat satunnaisseksistä jne.



Joku kysyi, etsimmekö seksiseuraa tarkoituksella vai onko kyse sattumista. Sekä että, mutta useammin varmaan vain tulee mahdollisuus eteen. Kotikaupungin baareista emme seuraa vitos säännön takia hae, joten oikeastaan mahdollisuudet ulkopuolisiin suhteisiin rajoittuvat työ- ja mahdollisiin erillään tehtäviin lomamatkoihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteen ulkopuolinen seksielämämme ei ole erityisen vilkasta. Minun edellisestä parisuhteen ulkopuolisesta suhteestani aika mitataan ennemmin vuosina kuin kuukausina (synnytin kaksoset elokuussa, sitä ennen olin yllätys yllätys raskaana, sitä ennen yritimme lasta jne.) ja miehelläkin (kysyin illalla, emme kerro seikkailuistamme kysymättä ja emme ikinä retostele) noin vuosi.



Nymfomaaneja emme kumpikaan ole, vaan seksielämässämme (niin yhteisessä kuin suhteen ulkopuolisessakin) on ollut vilkkaampia ja hiljaisempia kausia, nyt (ei ehkä taaskaan yllättäen) menossa hiljaisempi kausi.



Lapsemme eivät ole osa seksielämäämme, ei yhteistä ei erillistä, enkä näe mitään syytä, miksi he siitä saisivat tietää (13-vuotias tosin ymmärsi raskausuutisen kuultuaan, että me mitä ilmeisimmin harrastamme näin ikivanhoina vielä seksiä ja oli jossain määrin järkyttynyt.) Tuo, mitä joku väitti, että en pitäisi 12-vuotiaiden seksiä valitettavana, on täyttä puppua. Päin vastoin olen täällä useampaan kertaan kertonut, että vaikka itse menetin neitsyyteni varhain, toivoisin, että niin ei olisi käynyt ja missään nimessä en toivoisi omien lasteni (tai kenenkään muunkaan) harrastavan seksiä 12-vuotiaina. Tästä asiasta puhuttiin juuri pari päivää sitten ja siinä ketjussa totesin (aloitus oli 15-vuotiaiden seksistä), että vaikka en aivan joka olosuhteissa pitäisi 15-vuotiaiden seksiä _niin_ pahana, niin toivon, että omat pojat odottaisivat vähintään 16- tai 17-vuotiaiksi.

Monessa sadassa mennään?

että mikäs vika minussa (tänään) on. Miksi pitää lähteä hakemaan vierasta, kun hänen rakastamansa nainen on hänen vierellään.



Mites, jos sinua sattuisi panettamaan ihan sikana ja samana iltana mies ilmoittaisi lähtevänsä vieraisiin. Antaisiko hän ensin sinulle, vai jäisikö kotiin, jos sitä pyytäisit?