Veljen uusi naisystävä (entinen koulukiusaaja) pilaa jouluni

up

up

Ap, tulehan jo kertomaan, miten aatto sujui.

Ap, tule kertomaan kuulumisia!

Minua edelleen kiinnosaisi aloittajan tilanne nyt.

Tuli paha mieli kun luin tämän ketjun. Nimittäin jos minun kiusaajani olisi tulossa perheen joululounaalle ja pakottaisin perheeni valitsemaan minut tai hänet, niin vanhempani valitsisivat hänet. Että tälläiset vanhemmat minulla. Olkaa onnellisiä te joiden perhe seisoo vaikeina hetkinä puolellanne.

Vaikutat todella empaattiselta ja mukavalta ihmiseltä ap kun veljesi vuoksi kestät kiusaajaasi! Itseänikin on kiusattu koulussa ja täytyy rehellisesti myöntää etten itse pystyisi kiusaajiani samaan joulupöytään päästämään. Pelkästään sattumalta törmääminen kiusaajaani esim kaupassa saa jalkani tutisemaan ja sydämeni hakkaamaan. Vaikka olen nykyään ihan hyvällä itsetunnolla varustettu niin silti menneisyys sattuu yhä. Ja muutama entinen kiusaaja on pyytänyy facebookki kaveriksi joten eivät varmaan itse edes muista kiusanneensa.

Miten kukaan voi tehdä aikuisen ihmisen tapaamisesta näin vaikeaa?

Miten kukaan voi tehdä aikuisen ihmisen tapaamisesta näin vaikeaa?

En miettisi tässä tapauksessa vain ja ainoastaan sitä joulua, mutta entäpä jos veljesi seurustelu jatkuu ja hän päättää perustaa tämän naisen kanssa perheen? Jos olisin ap, niin ottaisin tänään tekstiviestillä yhteyttä tähän kiusaajaan, esittelisin itseni ja pyytäisin häntä ottamaan yhteyttä tämän päivän aikana, jos on kerran joulupöytään tulossa. Asiat pitää puhua ennen kuin olette naamatusten!

Jos tämä nainen ottaa yhteyttä, on se jo aika hyvä, mutta varsinainen keskustelu paljastaa asian nykyisen tilan. Jos yhteys ei synny, niin soittaisin veljelle ja kertoisin asian täysin valehtelematta ja suoraan, ja pyytäisin häntä jättämään naikkosen pois joulupöydästä. Hänen oma asia on sitten mitä sen jälkeen tapahtuu.

Jos keskustelu naisen kanssa menee mielestäsi niin, että sinulle jää edes suurinpiirtein ok olo, niin en menisi asiasta perheelle sanomaan mitään ennen joulua. Antaa heidän itse muodostaa mielipiteensä naisesta. Jos nainen on muuttunut, hän on vilpittömästi pahoillaan kaikesta, ei syyttele muita käytöksestään tms. niin osaat kyllä käyttäytyä hänen seurassaan aikuismaisesti, ystäviä teistä ei tarvitse ikinä tulla. Siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ei ikinä tiedä, mutta naisesta saattaa tulla veljesi vaimo, joten asia pitää selvittää, eikä vaieta.

Onkohan ap:ta oikeasti kiusattu vai onko tämä taas näitä: kantelin kaikesta mahdollisesta opettajalle ja minulle sanottiin siitä -tapauksia, jotka oikeasti itse olivat kiusaajia. Kuulostaa omituiselta, että et ole aiemmin kertonut kenellekään perheessäsi kiusaamisesta.

Olen joutunut hieman samankaltaiseen tilanteeseen kuin 102. Aikoinaan eräs työkaveri väitti, että hän on työpaikkakiusattu. Koko työyhteisöltä loksahti suu auki ja ihmettelimme kovasti mistä moinen väittämä oli peräisin. Se aiheutti paljon polemiikkia ja lopulta kiukkuakin, koska väite on aika ankara. Pyysimme esimieheltä perusteluja asialle, mutta niitä ei koskaan saatu. En tietenkään tiedä muiden työkavereiden ja "kiusatun" kahdenkeskisiä kohtaamisia ja sananvaihtoja. Itse en ankarankaan miettimisen jälkeen tiedä mitään tapausta mistä minua olisi voinut ymmärtää kiusaajaksi? Loppujen lopuksi jäi paskan maku suuhun koko tapauksesta, koska väitettä ei kukaan koskaan vetänyt takaisin. Olen siis työpaikkakiusaaja...

Kauhea tilanne! Minä kyllä kertoisin tuosta ainakin äidilleni. Olisin luultavasti niin shokissa, että kertoisin heti myös veljelleni. En pystyisi olemaan hiljaa :D AP:lle pointsit siitä kun osasi suhtautua noinkin rauhallisesti.

Täällä kirjoittelee ilmeisesti paljon sellaisia, joilla ei ole omakohtaista kokemusta kiusatuksi tulemisesta. Kiusattu kantaa kiusaajan häpeää ja siksi vaikenee. Häpeä on paras ja nopein suun sulkija.

Olen todella pahoillani ap:n puolesta. Taisit menettää sen ainoan tilaisuuden, jolla olisit voinut korjata sekä vääryyden, että pitää hyvät välisi veljeesi. 

Sen sijaan päätit teeskennellä ja annoit sekä kiusaajan, että sukusi uskoa näytelmään, jota jouluna vedit. Kun asia pitkittyy, se myös mutkistuu.

Älä enää suostu kantamaan kiusaajan häpeää, vaan palauta hänen häpeänsä hänelle. Hänen tekonsa olivat häpeällisiä, eivät sinun. Ei ole mitään "aikuisuutta" vaieta tai antaa anteeksi, jos niin ei tunne. Aikuisuutta on vetää rajat muille ihmisille, näyttää heille tarvittaessa paikkansa ja pitää puoliaan silläkin uhalla, ettei aina miellytä kaikkia.

Sinun ap kasvun paikkasi taitaisi olla nyt se, että opit näyttämään ja pitämään rajasi, sekä opit olemaan tarvittaessa myös ikävä niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet. Häpeän palauttaminen kiusaajallesi poistaa taakan harteiltasi ja puhdistaa ilman, jota hengitätte.

En ole uskovainen, enkä kuulu kirkkoon, mutta sanonta, jossa puhutaan jotain siitä, että totuus ei pala tulessakaan, on vinha perä. (Tai jotain sinnepäin)

Voimia ap, toimi vielä kun ei ole ihan liian myöhäistä! Sinun ei tarvitse teeskennellä ja purra hammasta - arvosta itseäsi sen verran, että voit elää totuudessa pystyssä päin!

Minäkin kehottaisin kertomaan veljellesi, mutta pitämään mahdollisimman asialinjan, ettei veljesi lähde puolustuskannalle ja teille synny kinaa. Kerro että mitä tapahtui ja että sinusta tuntuu yhä pahalta ja sano vaikka että luotat veljesi arvostelukykyyn ja että jos veljesi niin sanoo niin nainen on varmasti muuttunut. Näin veljesi on avoin puheillesi , ei pulustuskantaa vaan saat epäilyksen siemenen kylvettyä ja hän alkaa ehkä tarkastella kriittisemmin tyttöystäväänsä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:21"]

Minäkin kehottaisin kertomaan veljellesi, mutta pitämään mahdollisimman asialinjan, ettei veljesi lähde puolustuskannalle ja teille synny kinaa. Kerro että mitä tapahtui ja että sinusta tuntuu yhä pahalta ja sano vaikka että luotat veljesi arvostelukykyyn ja että jos veljesi niin sanoo niin nainen on varmasti muuttunut. Näin veljesi on avoin puheillesi , ei pulustuskantaa vaan saat epäilyksen siemenen kylvettyä ja hän alkaa ehkä tarkastella kriittisemmin tyttöystäväänsä.

[/quote]

Tässä varsin kelpo ohje ap:lle. Jos veljelläsi on yhtään järkeä päässä, osaa hän kyllä asettua asemaasi ja ymmärtää tilanteesi. 

Niin, en tietenkään voi tietää ap:n teiniaikojen tilannetta, mutta tässä oma kokemukseni:

Itse koin olevani koulussa syrjitty ja naureskeltu. Voin vannoa, että minusta ei koulussa pidetty eikä seuraani kaivattu. Tällä tiedolla elin jollain tapaa traumatisoituneena yli 20 vuotta, nelikymppiseksi.

Sitten tuli kutsu luokkakokoukseen. En ollut nähnyt noita ihmisiä sitten yläasteaikojen enkä aikonut tavata nytkään.

Jotenkin kuitenkin sisuunnuin ja päätin mennä, ajattelin omaa huimaa muutostani 15- kesäisestä teinitytöstä tähän päivään ja ajattelin että sama muutos on kaiketi tapahtunut niissä kiusaajissakin.

Voitte vaan kuvitella sen jännityksen ja oikean, fyysisen pelon luokkakokouspäivän lähestyessä.

Noh luokkakokous olikin jotain aivan muuta kuin olin etukäteen ajatellut. Ne ihmiset siinä olivat aivan ihania. Jokainen tuntui jännittävän tilannetta, mutta se yhteenkuuluvuuden tunne oli aivan sanoinkuvaamatonta.

Illan aikana kävi sitten ilmi, että luokkalaisteni käsitykset teiniminästä olivat aivan erilaiset kuin itselläni. Heistä moni muisteli minusta mukavia juttuja, mitä oltiin tehty, mitä olin sanonut, tai miten olin jossain tilanteessa auttanut.

Ilta meni ihanasti jutellen, muistellen, nauraen..kaikki yhdessä luokan nörttipojasta suosituimpaan poikaan ja luokan hiljaisimmasta tytöstä rääväsuisimpaan.

Ilta loppui itkuun, kun piti erota. Lupaukset uusinnasta tehtiin ja puhelinnumerot vaihdettiin..=)

Se ilta jotenkin..puhdisti minut, enkä koskaan kai saa tietää mitä silloin yläasteaikoina oikeasti tapahtui. Teinin mieli on niin epävarma ja epävakaa, että aivan hyvin nuo tunteet kiusaamisesta ja yksinäisyydestä voivat tulla sieltä.

Enkä tosiaankaan epäile tai sano, etteikö koulukiusaaminen ole todella vakava ongelma, vaan halusin tuoda esiin myös tämän oman kokemukseni kiusatuksi ja eristetyksi tulemisen tunteista.

Kiva kun tulit ap kertomaan, miten meni. Jos veljesi ja kiusaajasi suhde jatkuu, niin jossain vaiheessa sinun on kerrottava veljellesi ja/tai perheellesi kiusaamisesta. He varmasti vaistoavat, jos pitkään välttelet tätä naista ja keksit tekosyitä. Pahimmassa tapauksessa alkavat pitää sinua kylmänä, ilkeänä tai kateellisena tätä naista kohtaan. Silloin kärsit vain lisää.

Ihme porukkaa täällä.

Minä en kuuna kulla/in valkeana istuisi moisen tyypin kanssa samaan joulupöytään, ei jumalauta!!

Ettäkö pitäisi vaan tyynesti antaa anteeksi ja unohtaa jos kyseinen tyyppi on tehnyt apn elämästä monta vuotta täyttä helvettiä??!

Minulta kuulisi tasan tarkkaan tuosta. Ensin veljeni ja vanhempani ja sen jälkeen tämä naikkonen. Minua saa ärsyttää hyyyyyyyyyvin pitkään ennen kuin suutun mutta jos se pääsee tapahtumaan, sitä sotaa ei ihan heti vastapuoli voitakaan ).

Jos itselläni olisi sama tilanne, kertoisin että veli ja vanhemmat voi valita, joko minä tai kiusaaja.

Nämä anteeksiantajat ovat taatusti niitä joiden mies saa touhuta vapaasti mitä kystää, he antavat aina anteeksi. Kaveri saa pettää miten monta kertaa ja miten julmasti tahansa, heiltä kyllä riittää hyvää tahtoa ja anteeksiantoa kaikille. Samoja tyyppejä, jotka istuvat vierekkäin sulassa sovussa eksän vaimon kanssa lasten joulujuhlissa ja viettävät kimppasaunailtoja.

No way.

Ei onnistuisi meillä. Olen mielelläni erilainen.

Minä kertoisin asiasta vanhemmille sekä veljelle ja sanoisin, että jouluna tulee joko sinä tai uusi tyttöystävä mutta ei molemmat, koska et ole valmis kohtaamaan sitä naista jouluna jolloin pitäisi olla mukavaa. Ehkä joskus myöhemmin. Ja sinun ei tarvitse olla aloitteentekijä sen naisen suhteen, on hänen tehtävänsä lähestyä sinua ja pyytää juttelemaan.