Veljen uusi naisystävä (entinen koulukiusaaja) pilaa jouluni

Up

Olipa yllätys että täällä on kyselty miten jouluni meni ja tsempattu kovasti. Joulu on nyt vietetty ja jouduin/pääsin todellakin kohtaamaan entisen kiusaajani silmästä silmään. Niin paljon kun tuota kohtaamista pelkäsinkin ja etukäteen jännitin, ei se mennyt oikeastaan ollenkaan niin kuin kuvittelin.

Veli tuli käymään naisen kanssa aattona lapsuudenkodissamme ja esitteli naisen koko perheellemme. Onneksi paikalla oli paljon porukkaa niin tapaaminen meni vähän sellaisessa yleisessä hälinässä.  Nainen vaikutti aika jännittyneeltä ja sellaiselta superiloiselta, kun halutaan antaa hyvä kuva uuden kumppanin sukulaisiin. Mut nähdessään nainen ihan taatusti tunnisti tai sitten tiesi jo ennakolta. Hymy korvissa ja sellainen teennäinen iloisuus koko ajan. Kuinka on NIIN IHANAA tavata veljeni sukua ja tutustua meihin. Just, ehkä joo mutta väkisin puski mieleen se kaikki paska mitä oon aiemmin tuon naisen suusta saanut kuulla. Tuli sellainen tunne että nainen yritti vaan esittää. Päätin siis ottaa yhdentekevän asenteen enkä lähteä mukaan mihinkään ihanaa hehkutuksiin, viileän asiallisesti niin kuin joku täällä neuvoikin. Meinasi jo mennä yli kun nainen heitti ylistävän kommentin mun kampauksesta. Olin siis kieputtanut hiukset kevyelle nutturalle, vähän normaalia juhlavammin, ei kuitenkaan mitenkään ihmeellisesti. Ei ihan uponnut tämä kehu. Tuntui että yritti vaan pehmittää ja keksimällä keksiä jotain positiivista, kun muille ei kuitenkaan mitään tuollaista sanonut.

Kahvipöydässä istuttiin yhtä aikaa, mutta pian sen jälkeen he sitten lähtivätkin. Onneksi. En tiedä kuinka kauan olisin jaksanut pitää itseni tyynen rauhallisena. En joutunut juttelemaan naisen kanssa kertaakaan mistään säästä ihmeellisemmästä, koska muut sukulaiset hoitivat tuon keskustelupuolen aika tehokkaasti. Ehkä lapsellista, mutta sain jonkinlaista tyydytystä siitä tiedosta että itselläni menee nyt aikuisena paremmin kuin kiusaajalla, jolla ei ole tällä hetkellä työtä, eikä kovin kummoista koulutustakaan.

Lähtiessä veli vielä kysyi meitä sisaruksia viettämään uutta vuotta hänen ja naisen kanssa serkkumme mökille. Onneksi mulla on jo oikeasti muuta ohjelmaa uudelle vuodelle niin ei tarvi keksiä valheita, koska en todellakaan aio viettää uutta vuotta naisen seurassa esittäen kuin mitään ikävää ei välillämme koskaan olisi tapahtunut.  Anteeksi en voi antaa, koska mitään anteeksipyyntöä en ole kuullut. Ehkä jos hän aidosti osoittaisi olevansa pahoillaan menneistä, mutta epäilen ettei hän ota sitä koskaan puheeksi. Jatkossa tuleekin sitten olemaan vaikeampaa keksiä selityksiä miksi en halua olla tekemisissä veljeni rakkaan kanssa. Veli selvästi haluaa että tutustuttaisiin naiseen kunnolla, surku veljen puolesta, koska hänelle toivon vaan kaikkea hyvää, mutta tuo nainen ei sitä kyllä ole. Voin vain toivoa että velikin näkee naisen oikean karvan mahdollisimman pian. Kiusaamisasia pitäisi ottaa veljen kanssa puheeksi, mutta miten esittää asia täysin rakastuneelle miehelle, joka näkee naisessaan vaan pelkkää hyvää? Pelkään että asia pilaa hyvät välimme :(

ap

Hyvä ap. Mutta on fiksuinta kuitenkin kertoa veljellesi, ethän tiedä mitä muuta tämä nainen hänelle esittää ja veljesi menee vipuun..paras olisi kun heti huomaisi mikuvatus ja teeskentelijä tuo nainen on. Voi vielä aiheuttaa paljon pahaa veljellesi.

Ap hyvä, miksi oletat etteivät muut ihmiset ole muuttuneet vaikka itse olet? Voihan olla, että hän katuu nuoruudessaan tekemiään hölmöyksiä. Kantamalla kaunaa pilaat vain oman elämäsi. Anteeksianto ei ole mikään epäitsekäs, toisen teon hyväksymisen merkki, vaan täysin itsekkäältä pohjalta lähtevä oman sielun puhdistuksen teko. Annat siis anteeksi noustaksesi tilanteen yläpuolell

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:10"]Ap hyvä, miksi oletat etteivät muut ihmiset ole muuttuneet vaikka itse olet? Voihan olla, että hän katuu nuoruudessaan tekemiään hölmöyksiä. Kantamalla kaunaa pilaat vain oman elämäsi. Anteeksianto ei ole mikään epäitsekäs, toisen teon hyväksymisen merkki, vaan täysin itsekkäältä pohjalta lähtevä oman sielun puhdistuksen teko. Annat siis anteeksi noustaksesi tilanteen yläpuolell

[/quote]

...e ja ollaksesi parempi kuin kiusaajasi.

Edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä. Ihminen on aivan kehittymätön raakile vielä teini-iässä. Moni tekee vaikka mitä hölmöyksiä ja asioita, joita ei todellakaan enää tekisi aikuisena. Tutkitusti aivojen etulohko kehittyy aina reilu parikymppiseksi asti eikä voi olettaa, että teini-ikäinen toimisi samoin kuin aikuinen. Toki fiksu aikuinen pyytää anteeksi teinihölmöyksiään ja ehkäpä ap:n veljen uusi rakas tulee näin tekemäänkin, jos vain pääsee ap:n kanssa kunnolla juttusille. Jos haluat olla oikeasti ylpeä itsestäsi ap, tutustut tähän ihmiseen ja otat asian puheeksi jossain vaiheessa. Näin osoitat, että et ole taantunut teinin tasolle vaan pystyt katsomaan asioita aikuismaisemmalta kantilta. Helppoa se ei ole mutta taatusti palkitsevampaa kuin pakoilu...

Aika naurettavaa että ap:n pitäisi olla niin jalo ja hyvä ihminen että hänen täytyisi ottaa se ensimmäinen askel sovinnossa. Eiköhän se ole kiusaajan tehtävä kun kerran tunkee sukuun.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 11:59"]Jatkossa tuleekin sitten olemaan vaikeampaa keksiä selityksiä miksi en halua olla tekemisissä veljeni rakkaan kanssa.

ap

[/quote]

Voi hyvänen aika. Toivon, että tämä koko juttu on keksitty, mutta jos ei ole, niin sinä et tule koskaan pääsemään kiusaamisesta yli, jos jatkuvasti laitat toisten tunteet omiesi edelle. Kuten nyt veljesi tunteet.

Aiot siis mahdollisesti koko loppuelämäsi keksiä tekosyitä, valehdella veljellesi, hymyillä vaikka kiukuttaa ja hymistellä taka-alalla.

Milloin kasvat aikuiseksi, nainen? Hyvinvointisi on omissa käsissäsi.

"sain jonkinlaista tyydytystä siitä tiedosta että itselläni menee nyt aikuisena paremmin kuin kiusaajalla, jolla ei ole tällä hetkellä työtä, eikä kovin kummoista koulutustakaan."

Entä sitten, jos ja kun veljesi naisystävä kouluttautuu hyvään ammattiin?  

Höpö höpö 95!! Ap älä rupea matelemaan sen naisen edessä ja olemaan itse se sovintoa tekevä. Et ole sille mitenkään tilivelvollinen. Jos hän tajuaa pyytää anteeksi voit ottaa sen vastaan, mitään laupeutta tai ystävällismielisyyttä en kuitenkaan itse pystyisi minua rääkänneelle osoittamaan.

Kyllä se ap:n vaan pitäisi kertoa sille naiselle selvästi miltä hänestä on tuntunut. Koska totuushan on, että kiusaaja(t) eivät välttämättä tajua. Tässä ketjussa ei ole vielä kertaakaan selitetty millaista kiusaaminen on ollut.

Kun asia puhutaan halki, anteeksipyynnön mahdollisuus on annettu.

Ap kyllä kertoi, että nainen näytti tietävän.. OK. Oliko ollenkaan tilanteita, joissa nainen olisi voinut pyytää anteeksi?

Ei kiusaaminen ole niin iso juttu, noloa odottaa anteeksipyyntöä jostain teinihömpötyksistä. Itse en kumpanakaan osapuolena kehtaisi ottaa koko jittua edes puheeksi ...

Ihan hullua meininkiä! Siis minkä ikäinen ap ja tämä nainen tai veli on? Teinejä? Aikuisia? Miten kenelläkään pyörisi mielessä jokin nuorena tehty koulukiusaaminen, jos tapaa parisuhteen toisen osapuolen sukulaisia?! Tässä näkyy ilmeisesti se, että kiusattujen maailmankuva särkyy ja vinoutuu sellaiseksi, ettei sitä terve ihminen ymmärrä. Ei ketään kiinnosta jotkut vanhat kouluajat, ihmiset menevät eteenpäin ja elävät elämäänsä, unohtavat tuollaiset merkityksettömät asiat. Ei kukaan voi edes ajatella, että joku olisi niin kiinni kouluajoissaan ja menneisyydessään, että voisi pyörittää päässään jotain ap:n tyyppistä mössöä. Ap ei selvästikään ole päässyt eteenpäin, kun kuvittelee, että veljellekin olisi jollain tapaa merkittävää kuulla tämän naisystävän nuoruusiässä tekemästä kiusaamisesta! Ja että se vaikuttaisi jotenkin ajatuksiin siitä, millainen nainen tänäpäivänä on...huhhuh. Terapia olisi varmasti hyväksi ap:lle. Maailma ei pyröi napasi ympärillä, ihmiset muuttuvat ja menevät eteenpäin. Sinunkin olisi hyvä kasvaa hieman aikuisemmaksi.

Tietääkö nainen kiusanneensa sinua? Minä olisin voinut käsi Raamatulla vannoa, etten ole ketään kiusannut kouluaikoina. No, muutama vuosi sitten eräs entinen luokkakaveri (ollaan 40v.) otti yhteyttä ja kertoi, että olin yksi hänen kiusaajistaan. Hämmennyin ja kysyin, että koska ja missä tilanteessa. Hän oli kovasti pahoillaan asiasta edelleen ja pyysin toki anteeksi, mutta voin sanoa, ettei anteeksipyyntö ollut mikään kovin aito, koska en todellakaan myönnä tuollaista tapahtuneen. Yhden tilanteen muistin, mutten nähnyt siinä mitään ihmeellistä edelleenkään. Sellaista teinien sanailua, eikä edes erityisen ilkeää. Suurin osa väitteistä oli niin omituisia, että en mitenkään muista. Tuntisin hihiteltiin yläkoulussa, mutta ehdottomasti aina poikajuttuja ja viikonloppuja. Tämä väitti, että naurettiin hänelle kaikki tunnit. Ei tosiaan naurettu. Muistan kasoittain tilanteita, joissa kaveri piikitteli mua yhdestä kestoihastuksesta ja kerrattiin, missä on välitunnilla heppu nähty. Kirjeitä myös asiasta kulki luokassa, mutta tämän naisen mukaan kirjoiteltiin hänestä pilkkakirjeitä. En tietystikään 100% ole, ettei joskus olisi hänestäkin kirjoitettu, mutta ehdottomasti 99% siitä tuntikuhinasta oli niitä poikajuttuja ja muuta. Kamala tilanne. En tietystikään halua, että olisin ollut kenellekään kiusaaja ja tottakai pyydän anteeksi, jos näin on, mutta kun en muista mitään sinne suuntaankaan ja mun muisti on erinomainen.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 14:18"]

Ihan hullua meininkiä! Siis minkä ikäinen ap ja tämä nainen tai veli on? Teinejä? Aikuisia? Miten kenelläkään pyörisi mielessä jokin nuorena tehty koulukiusaaminen, jos tapaa parisuhteen toisen osapuolen sukulaisia?! Tässä näkyy ilmeisesti se, että kiusattujen maailmankuva särkyy ja vinoutuu sellaiseksi, ettei sitä terve ihminen ymmärrä. Ei ketään kiinnosta jotkut vanhat kouluajat, ihmiset menevät eteenpäin ja elävät elämäänsä, unohtavat tuollaiset merkityksettömät asiat. Ei kukaan voi edes ajatella, että joku olisi niin kiinni kouluajoissaan ja menneisyydessään, että voisi pyörittää päässään jotain ap:n tyyppistä mössöä. Ap ei selvästikään ole päässyt eteenpäin, kun kuvittelee, että veljellekin olisi jollain tapaa merkittävää kuulla tämän naisystävän nuoruusiässä tekemästä kiusaamisesta! Ja että se vaikuttaisi jotenkin ajatuksiin siitä, millainen nainen tänäpäivänä on...huhhuh. Terapia olisi varmasti hyväksi ap:lle. Maailma ei pyröi napasi ympärillä, ihmiset muuttuvat ja menevät eteenpäin. Sinunkin olisi hyvä kasvaa hieman aikuisemmaksi.

[/quote]

Sinunkaltaisilla ilmeisillä koulu-, työpaikkakiusaajilla ei voi olla mitään käsitystä siitä tuhosta, mitä kiusaaminen aiheuttaa ihmisen psyykeelle- etenkin lapsuus- ja nuoruusiässä, jolloin ollaan vasta kehittymässä psyykkeeltään eheiksi ihmisiksi. Mitään sanottavaa kehitystä sinun omassa psyykkeessäsi ei olekaan tapahtunut yläasteiän jälkeen. Olet jämähtänyt johonkin varhaiseen kehitysvaiheeseen, jossa ei nähdä mitään vastuuta omasta toiminnasta ja sen mahdollisista seurauksista. Tai sitten olet vain luonnevikainen, jota valitettavasti mitkään terapianmetodit eivät voi pysyvästi auttaa. Tähän viittaa vahvasti tuo täysi kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan. Muistat kai omat kouluaikasi, jolloin olet jossain ringissä hyökännyt yhden kiusattavan kimppuun ylivoiman turvin. Kuinkahan suurta rohkeutta senkin on täytynyt vaatia sinunlaiseltasi raukalta?

Jos mulla olisi tuore suhde ja kuulisin miesystäväni tehneen jotain hyvin ikävää menneisyydessä mun perheenjäsenelle, niin kyllä se vaan muuttaisi mun käsitystä ko. ihmisestä aikalailla. Erikoisempaa olisi jos se ei hetkauttaisi mitenkään, vaikka olisikin kuinka ihastunut.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:35"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 11:59"]Jatkossa tuleekin sitten olemaan vaikeampaa keksiä selityksiä miksi en halua olla tekemisissä veljeni rakkaan kanssa.

ap

[/quote]

Voi hyvänen aika. Toivon, että tämä koko juttu on keksitty, mutta jos ei ole, niin sinä et tule koskaan pääsemään kiusaamisesta yli, jos jatkuvasti laitat toisten tunteet omiesi edelle. Kuten nyt veljesi tunteet.

Aiot siis mahdollisesti koko loppuelämäsi keksiä tekosyitä, valehdella veljellesi, hymyillä vaikka kiukuttaa ja hymistellä taka-alalla.

Milloin kasvat aikuiseksi, nainen? Hyvinvointisi on omissa käsissäsi.

"sain jonkinlaista tyydytystä siitä tiedosta että itselläni menee nyt aikuisena paremmin kuin kiusaajalla, jolla ei ole tällä hetkellä työtä, eikä kovin kummoista koulutustakaan."

Entä sitten, jos ja kun veljesi naisystävä kouluttautuu hyvään ammattiin?  

[/quote]

Minusta ap on hoitanut tilanteen hyvin elegantisti. Todennäköisempää että se teennäinen tyrkkynainen saa hyvän ammatin on se, että veljen suhde tähän muijaan kariutuu jossain vaiheessa ihan omaan mahdottomuuteensa. Siksi ap:nä en turhaa vaivaisi päätäni enää moisella.

Mielenkiintoista, että löysin tämän keskustelun nyt.. Etsin keskusteluja koulukiusaamisesta ja löysin tämän, aivan samanlaisen tilanteen mikä meillä nyt on. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan usean ihnislapsen toimesta, mutta yksi heistä teki mun elämästä sitä täyttä helvettiä. Ala-asteella olin tyhmä ja lihava, nimittely oli jokapäiväistä. Totuin siihen. En kertonut kiusaamisesta kenellekään, koska aloin uskomaan kiusaajaa. Minä olin tyhmä ja lihava. Jokainen sanomani sana käännettiin minua vastaan. Kiusaajaa en pystynyt väittelemään. Mutta onneksi oli muita hyviä kavereita, ei usko mennyt kokonaan ihmisiin.

Yläasteelle siirtyessä olin jo huokaista helpotuksesta, kun huomasin että kiusaaja ei pärjääkään enää koulussa, itse pärjäsin vähintään hyvin. Mutta kääntyikö se minua vastaan kuitenkin, koska kiusaaminen kuitenkin jatkui. Tässä esimerkki: olin kahdeksannella luokalla, koulusta oli joululoma. Joulupäivänä kiusaaja soitti minulle, kehotti tappamaan itseni koska olin niin lihava. Itkin koko loppuloman, yksin.

Peruskoulusta päästyäni muistan vain miettineeni, miten minun ei enää ikinä tarvitse nähdä enää sitä hullua. Olin vapaa ja itsetunnon kasvattaminen pystyi alkamaan. Noh, siitä alkoi sitten myrskyisät seuraavat kymmenen vuotta.

Viime viikolla sain sitten tietää, että veljeni ja poikani eno seurustelee tämän kyseisen kiusaajaihmisen kanssa. Järkytyin. Veljeni ei tiennyt kiusaamisesta, mutta kerroin hänelle asian samantien. Kerroin myös, etten ikinä pysty anteeksi antamaan, vaikka pyytäisikin, mihin hänellä on ollut mahdollisuus useita kertoja, vaan on luikkinut pakoon tai painanut päänsä pois. Häpeä? Sietääkin hävetä. Mutta jos hän ei ole yhtään muuttunut, niin hän nauttii tilanteesta, koska sai minun ja veljeni välit poikki. Kyllä. Veljeni katkaisi välit samantien.

Kerroin asiasta myös perheelleni, heillä on oikeus tietää mikä on asian laita. Hatunnoston arvoinen juttu, jos pystyy joulun viettämään kiusaajan kanssa. Minä en siihen pysty. En halua pilata toisten joulua. Mutta ehkä se tapaaminen tulee jokin muu päivä. Tai sitten ei, en välitä. Tämä kiusaaja ei ole saavuttanut elämässään mitään. Uran luominen mäkkärin drive-in puhelinpömpelissä on hänelle saavutus. Itse pystyn olemaan tämän yläpuolella. Aina. Nykyään 8vuotiaan pojan äiti, viranomaistehtäviä tekevänä, vajaan kolmen tonnin kuukausituloilla, kauniina ja mukavana ihmisenä puhun ihan mielelläni siihen mäkkärin puhelinpömpeliin, minulle kiusaajani on aina siellä pömpelin sisässä.

Ja mitä veljeeni tulee, hän on aina rakas veljeni. Oli hän elämässäni tai ei. Asioilla on tapana järjestyä.

Tässäpä tämän hetken ajatuksia. Ymmärtääköhän näitä täysin kukaan muu kuin itse kiusatuksi tullut.. Tiedä häntä.

Love, peace sn rock'nroll <3

Apua, täällä hieman samankaltainen tilanne menossa. Kyseessä on kuitenkin oma vanha kouluaikojen superihastus, joka tulee viettämään joulua perheeseemme siskoni uutena poikaystävänä! :O

Minä juottaisin sen tolkuttoman humalaan, tai tarjosin sille ulostuslääkkeellä terästettyä glögiä. Ehkä molempia.

Vierailija kirjoitti:

Menisin ehdottomasti samaan joulupöytään. 

"Sähän oot se joka teki mun yläasteajoista täyttä helvettiä?"

Ehdoin tahdoin kohtauksen aiheuttamalla hyvät joulut myös muulle perheelle?