Lue keskustelun säännöt.
Kun vieras ei koske tarjottaviin.
20.10.2013 |
Onko se ihan normaalia, ettei vieras ota mitään kahvipöydästä? Sairaat ja jotkut huippu-urheilijat tai jollain erityislaihtarilla olevat ymmärrän, mutta kun normaalipainoinen ihminen ei vuodesta toiseen ota mitään kyläillessä.
Tuntuu vaan niin hölmöltä, kun mikään ei kelpaa. Ei edes vesilasia ota. Istuu pöydässä ja katsoo, kun muut juo kahvia, teetä, juo limppaa/mehua, mutustaa suolaisia, kakkuja, keksejä jne. Mä en oikeasti ymmärrä, mikä tätä sukulaista vaivaa. Musta se on alkeellisten käytöstapojen puutetta. Vai mikä sen aiheuttaa, ettei halua edes yhtä keksiä tai 0,5 sentin ohuista siivua kakkua tai sekamehulasia ottaa?
Mulle tulee tosi loukkaantunut olo pikkuhiljaa tuosta touhusta. Vuodesta toiseen aina kerran vuodessa tulee meille katsomaan kahvipöytää. Joskus 3-4 vuotta sitten otti vesilasin, nykyään ei ota edes sitä.
Mä näen siinä jotain vallankäyttöä ja nyrpistelyä. Tehdään selväksi, ettei meillä ole mitään arvoa ja nauttii siitä, että saa näyttää meille, ettei tarjoiluista kelpaa mikään koskaan.
Onko joku teistä av-palstalaiset samanlainen ja mitä te haette sillä takaa? Ettekö koe velvollisuutena maistaa toisten tarjoiluja? (ja nyt en tosiaan halua kommentteja miltään nutraajilta...)
Kommentit (243)
Jotkut ovat pahasti allergisia niin monelle ruoka-aineelle, etteivät uskalla syödä tai välttämättä juodakaan kylässä mitään. Vai onko sitten hauskaa kun se lähes olematon muru saksanpähkinää tai aavistus kananmunaa saa aikaan anafylaktisen shokin ja kohteliaasti tarjoomusta maistanut vieras joutuu sairaalaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 16:00"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 17:09"]
No mä en ota mitään, mulla on pakko-oireinen häiriö, ja mitä enemmän näitä palstoja lukee, sen suuremmaksi mun bakteerikammo kasvaa.
Lisäksi mulla on kahvikuppineuroosiakin, ja toisaalta en juurikaan syönyt ennen näiden ongelmien puhkeamistakaan, koska mulla ei ole tapana napostella kahvileipiä, olen niiden suhteen äärimmäisen kranttu, ja suolaistenkin tarjottavien kohdalla on joskus käynyt niin, että olen sitten joutunut johonkin kukkaruukkuun piilottamaan miltei päästäkseni siitä eroon, kun on maistunutkin hirveälle.
Eli kotonakin juon kahvini sellaisenaan, ja jos pari kertaa vuodessa on leivonnaista niin se on sitten superhyvää itse leipomaani kaloripommia eikä mitään mautonta kuivakakkua tai pikkuleipää. Hitsi mä syönkin vain kerran päivässä, illalla kello 21.00 jälkeen, ja silti tuppaan lihomaan.
Joten pysynkö edelleen poissa teiltä, kun ei mulla ole tapoja sen vertaa että väkisellä vetäisin sun vanhoja munkkeja käsi täristen ja yrjöttäen naamaan? Ne kun ei maistu mun mielestä sen paremmalle kuin kaurapuurokaan, niin en vain ymmärrä miksi mun kohteliaisuudesta pitäisi syödä.
[/quote]
Tässä tulee asian ydin. Minä sitä ja minä tätä, kun en ole tottunut, niin minun ei tarvitse enkä välitä muista kun minäminäminä.
Miksi tällainen neuroottinen ja omiin tapoihin kangistunut ihminen haluaa edes mennä kyläilemään ja näkemään niitä erilaisia tapoja toimia? Ihan vain osoittaakseen, että ei viihdy eikä pidä muista?
Nykyään ei ymmärretä ihan peruskohteliaisuutta. Ei siellä kyläpaikassa tarvitse syödä mutta jos epäilee kutsujan jotain väsäävän, niin on kohteliasta
1) ilmoittaa etukäteen, ettei syö eikä juo mitään eikä siten häntä varten tarvitse tehdä mitään.
[/quote]
Joo mä aina kirjotan sähköpostia emännälle etukäteen, että mulle ei tartte mitään pullaa vääntää koska saatan oksentaa sen pöydälle teidän eteen! Joo siis sosiaalinen tilanne mutta vain yhdistettynä syömiseen, tekee mulle tosi yököttävän olon ja kerran oli erittäin lähellä hyvin nolo tilanne, missä oli ihan pakko syödä isossa pöytäseurueessa, mutta pystyin nielaisemaan takas. Vierustoveri kyllä kattoi mua tosi pitkään, varmaan kuuli kakisteluni. Olin ihan ku ei mitään ois tapahtunu. Siinä sitten, emännälle kohteliaana, nielet välillä tiikerikakkua ja oksua. Jee! Käyn paljon kylässä koska tykkään keskustella, enkä siis oikeesti lähetä mitään sähkistä etukäteen, ei mun ole pakko kaikille avautua lapsuudentraumoistani ja ikävistä tuntemuksistani.
Mun kokemus on että harvoin tuputetaan väkisin, ja se on muuten tosi ahdistavaa, jossain mummon naapurin kissanristiäisissä sitä saattaa tapahtua. Sillon saatan ottaa pullan ja muinatyttöinä käyn vessassa, vetämässä sen pullan pöntöstä alas, jää yks välivaihe pois, ei tarvii yökkiä tai ruuansulattaa. Mummot kun ei niin huomaa sitä mihin hortoilen pulla kädessä, ne vaan huomaa sen että otan. Nuoremmat kyllä ihmettelis että vaellan vessaan pulla kädessä ja palaan sieltä onnellisena tyhjin käsin, siksipä kieltäydyn tarjoamisista. Senkin voi tehdä kohteliaasti, eikä nyrpistää nenää ja huutaa että en ota, oksettaaa nähdäkin noi rahkapiirakat. Harva on näyttänyt loukkaantuneelta. Mutta en kyllä edes menis kylään sellaseen paikkaan missä emäntä tuputtaa ja ihmettelee ja loukkaantuu, ihan kaikkien parhaaks jäisin kotiin tai menisin toiseen kyläpaikkaa, missä kieltäytymistä ei ihmetellä masilman tappiin vaan voi keskittyä siihen seurusteluun hyvillä mielin.
[/quote]
Toi eka lainaus ei ollu mun kirjottamaa. Joskus hätätapauksissa teen muuten sellasta että otan pikkuleivän lautaselle ja kun emäntä kääntyy hakeen jotain, sujautan sen miehen lautaselle, sillä ku ei oo mitään syömistä vastaan.
Minä syön kaiken, mitä annetaan, ja kotiin päästyäni pieren nautinnollisesti. Se on merkki hyvästä ja mieleenpainuvasta kulinaristisesta elämyksestä.
Mä otan vaan kahvin. Ole, sairastanut syömishäiriön, olen ollut koulukijsattu. En voi käydä ravintoloissa, en syö muiden nähden. Seurustelimme mieheni kanssa muutaman kuukauden ennen kuin näki minun syövän.
Jotkut ihmiset eivät tajua sitten millään, että murunenkin allergeenia aiheuttaa minulla anafylaksian. Sen vuoksi minulla on Jext aina laukussa. En tajua, minkä vuoksi minun pitäisi uhrautua ja saada anafylaksia sekä lähteä sen vuoksi päivystykseen, vain sen vuoksi etten loukkaisi emännän tuntoja? Tuskinpa kukaan muukaan laittaa ihan toisten mieliksi henkeään peliin?
Minua ei kiinnosta myöskään terveysasioideni setviminen ihmisten kanssa eli älkää tuputtako! Seura tekee vierailusta vierailun arvoisen, ei tarjoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ymmärrä miksi allergioista ja ruokavaliosta ei voida puhua avoimesti. itse ainakin kysyn,onko allergioita. jos on maito ja mansikka-allergia niin sitten en tarjoa niitä. jos vieras sanoo ettei mitään tarvi laittaa niin sit varaan kaappiin jotain keksiä ja voileipätarpeita siltä varalta että vieras haluaakin kahvia tai teetä. en tajua miksi jostain kahvitteluata tai kylään kutsumisesta tehdään niin hankalaa.
Minusta on ensinnäkin jotenkin hankalaa kertoa oma-aloitteisesti emännälle/isännälle etukäteen ruokarajoitteistani, koska en halua vaivata heitä niillä. Olen kiitollinen kutsusta ja vierailun aikana vaikka siitä lasillisesta vettä, jos sillä kertaa ei löydy muuta sopivaa. Outoa ehkä, mutta ei minun valinnoistani tule kenenkään kärsiä tai ottaa stressiä. Eri asia on tietenkin, jos kutsun esittäjä kysyy erikoisruokavalioista, siinä tapauksessa kerron, mutta muistutan, että hän tietenkin koostaa menun haluamallaan tavalla ja että minun ruokavalioni huomioiminen on täysin vapaaehtoista.
Toiseksi, välillä ihmiset, hyvätkin ystävät joskus, vähän ihmettelevät ruoka- ja juomavalintojani, joten en aina puhu niistä mielelläni. Ruuasta puhuessa sanansa ja äänenpainonsa saa valita todella huolella ja diplomaattisesti ja silti joskus joku valitettavasti loukkaantuu tai kyseenalaistaa. Surullista ja kiusallista.
Kolmanneksi, jokaisella lienee oikeus valita elämäntapansa vapaasti niin kauan kuin siitä ei ole vaaraa tai todellista harmia toisille. Vaikkei hyväksyisi toisten valintoja, niitä voi silti suvaita. Kaikkein paras lääke loukkaantumiseen on olla loukkaantumatta. Ja jos kaikesta huolimatta loukkaantuu, kannattaa ihan ensimmäisenä kysyä itseltään, miksi asia on niin tärkeä. Useimmiten se koira älähti, johon kalikka kalahti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos niin tiukkapipo, että ei pysty kylässä hieman joustaan arkirutiineista niin elämä on kyllä melko ankeeta. Joku pikku napostelupala ja kahvi tai tee tai vesi ei voi kenenkään elämää kaataa. Oikeesti hei???
Kyllähän sen nyt jokainen emäntä/isäntä huomaa aika pian jos tarjottavat ei merkittävästi kiinnosta ja alkaa panostaa johonkin muuhun.
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 22:20"]
Jos niin tiukkapipo, että ei pysty kylässä hieman joustaan arkirutiineista niin elämä on kyllä melko ankeeta. Joku pikku napostelupala ja kahvi tai tee tai vesi ei voi kenenkään elämää kaataa. Oikeesti hei???
Kyllähän sen nyt jokainen emäntä/isäntä huomaa aika pian jos tarjottavat ei merkittävästi kiinnosta ja alkaa panostaa johonkin muuhun.
[/quote]
Eli jos olet vaikka vakaumuksellinen vege niin on ihan ok vain kohteliaisuuttaan vetäistä tarjottu salami-chorizo-3 eri kinkkua-lihapulla-lohi-katkarapu-tapas? Kun ethän halua olla mikään arkirutiineihin urautunut tiukkapipo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, kiinnostaisi, että tuleeko tämä vieraasi siis yksin luoksesi vierailemaan, vai esim. perheensä kanssa? Eli juovatko/ syövätkö kaikki muut? Ja käytkö sinä hänen/ heidän luonaan kylässä, ja tarjotaanko heillä mitään?
Oma serkkuni on esim. niin herkkävatsainen, ettei todellakaan uskalla syödä tai juoda juuri mitään vieraisilla ollessaan. Hän mielummin kieltäytyy kaikista tarjottavista kuin juoksee ripuloimaan vieraassa paikassa. Läheisten luona hän voi tätä tehdäkin mutta ei siis tosiaan "puolituttujen" luona. Ja tälläisestä vaivasta ei hän toisaalta viitsi mainita vieraspaikassa, vaan yrittää kohteliaasti kieltäytyä tarjottavista.
Syitä voi olla monia miksi ei vieraasi mitään tarjottavia nauti. Joka tapauksessa hänellä on varmasti tähän hyvä syy, joko henkinen tai fyysinen. Ehkä hän voisi jonkun selityksen antaa, vaikka keksitynkin. Mutta ehkä hänestä tämä "vaiva" on nolo, ja hän ei halua asiaa selvittää. Kunnioita siis hänen tahtoaan, ja nauti muuten vieraasi seurasta. Hän ehkä helpottuisi jos et mitään seuraavalla kerralla tarjoaisikaan.
Minä, se ketjun aiempi, joka on syönyt jo vuosikausia raakaruokaa (googlatkaa jos ette tiedä). Minulla on paljon ystäviä ja sukulaisia ja kyläillään todella paljon.
En näe mitään syytä, että minun pitäisi luopua mun omasta elämäntavasta sen takia, että menen kyläilemään ja jonkin muun mieliksi?! Tämähän on minun kroppa ja minun elämä.
Ne ihmiset ovat itsekkäitä, jotka eivät hyväksy, että muut elävät niin kuin haluavat eivätkä elä miellyyttääkseen muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90:lle jos oot vakaumuksillinen vege sun ystävät varmaan tietää??? Vai eikö??? Mut se on sitten toinen asia ymmärränkö näitä? En tod.
Mutta järjestäisin kyllä linssikeittoo tällaisille kamuille jos on tiedossa.
T:mieskokki.... jahuu...
[quote author="Vierailija" time="20.10.2013 klo 22:20"]
Jos niin tiukkapipo, että ei pysty kylässä hieman joustaan arkirutiineista niin elämä on kyllä melko ankeeta. Joku pikku napostelupala ja kahvi tai tee tai vesi ei voi kenenkään elämää kaataa. Oikeesti hei???
Kyllähän sen nyt jokainen emäntä/isäntä huomaa aika pian jos tarjottavat ei merkittävästi kiinnosta ja alkaa panostaa johonkin muuhun.
[/quote]
mä joudun työn puolesta käymään paljon vanhojen ihmisten kotona ja kahvia tarjotaan. sen kupin kahvia saan just alas, mutta meinaat että mun pitäis monta kertaa päivässä (3-6 on tavallinen määrä) syödä pala pullaa ja kääretorttua ja kakkua ja paria erilaista keksiä ettei emäntä vaan suutu? yleensä tarjottavat on ostettu kaupasta valmiina (yök) ja säilytetty reilusti yli parasta ennen päivän. houkutteleeko?
mä olen oppinut arvostamaan itseäni niin paljon, ettei mun tarvitse syödä kohteliaisuudesta mitään jos en halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkään en syö yleensä tarjottavia. En tykkää eikä tee mieli, joskus jotain suolaista saatan ottaa jos tekee mieli. Yleensä ei. En tiedä mistä johtuu, pullat ja kahvikakut, keksit ym ovat vain pahoja. En pidä täytekakuistakaan. Joku lihapasteija tai fetapiirakka maistuu... Taidan olla ihan vaan kranttu. Kahviakaan en juo. Vieraassa paikassa kyllä on yleensä pakko
Kun syö jotain sellaista mitä ei olisi edes kuvitellut syövänsä voi löytää tien taivaaseen... Ne jotka, lähinnä miehet, on sitä mieltä et ei mitään uutta on ... jotain...
Mutta mä en oo se mies. Oon Superia. Joka naisen toive.
MIESKOKKI... jee
Ap is back!
Mä vaan ajattelen asian niin, että on hirveän epäkohtealiasta olla ottamatta mitään toisen tarjoiluista, jos ne on ajatuksella tehty ja vieraita varten. Olen joskus esimerkiksi nutrannut ja mainostanut tuota kovalla äänellä, päälle tietysti vilkuillut himoiten toisten tarjoiluja. Mun mielestä toisten tarjoiluiden kunnioittaminen ja niiden maistelu kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin. Joskushan kyse on siitä itsensä korostamisesta ja emännän lyttäämisestä. Jotkut tekee sitä, että tiirailee ruokia ja sitten sanoo, ettei otakaan mitään. Miksi syöminen on joillekin niin pirun vaikeaa?
Samainen henkilö on esimerkiksi pitopalvelun ruokia käynyt keittiössä katsomassa isommissa juhlissa, jonka jälkeen sanoi, ettei otakaan mitään. Ei silloinkaan edes vesilasia vaan katseli vierestä muiden syömistä ja jälkkäreiden mutustamista. Silloin meinasi kyyneleet tulla jo itselle, kun tuntui niin nöyryyttävältä, kun toinen pyörii keittiössä, katsoo astiat ja toteaa, ettei syö mitään. Yritin tarjota silloin juomalasia, niin totesi, ettei tarvi mitään. Minusta se meni jo vallankäytön puolelle. Mä siellä seison tilattujen herkkujen keskellä "suurena päivänä" ja kaikille muille kelpasi ruuat ja jälkkärit. Ruokia kehuttiin ja ihan syystä. Olisi edes salaattia ottanut vähän lautasen kulmalle, mutta sekin oli liikaa.
Enkä mä nykyään edes tuputa. Tulee niin paska fiilis, että olen hiljaa ja katson muualle. Enkä mä ole häntä meille kutsunut, itsepä tunkee puolisonsa mukana. Ei tule myöskään koskaan vastakutsua. Meillä on pienimuotoinen perinne kahdesti vuodessa kutsua lähipiiriä ja sitä kautta saamme nämä vieraat meille. Ja tarjottavaa on, koska kysymys on kuitenkin juhlista. Esimerkiksi tällä kertaa oli karjalanpiirakoita munavoilla, pasteijoita, kakkua, mokkapaloja, kuivakakkua ja paria piparilajia. Ja miksi näen, mitä ottavat? Koska tulevat aina eri aikaan kuin muut ja sillä hetkellä istumme ihan vain pikkuporukalla.
Kuka vittu kirjoittaa mun jutskalla???
mieskokki!!!
On tosi outoa. Ja mulle kävi niin kesällä kun oli nyyttikestit ja oli puhe
että jokainen tuo jotain, niin emäntä ei koskenutkaan
niihin mitä olin tuonut.
Teenkö seuraavasti samalla lailla?
Älä seuraavasti kehota tätä vierasta erikseen ottamaan.
Anna sen olla omituinen.
Mieskokki on mun "jutska". En ole yli puoleen vuoteen nähnyt täällä sitä (sen ajan olen ollut täällä)!!!
No mä otan kyllä kahvia ja jos jano niin siihen lisäksi vettä mutta muita juttuja en yleensä kylässä syö. Vanhempieni luona pystyn syömään ja sisaruksilla käydessä. Jotenkin jännitän sosiaalisia tilanteita ihan hirveästi ja mun on vaikea niellä luontevan oloisesti vieraammissa paikoissa mitään syötäviä. Sitten jos yrittäisin ilmeeni varmaan näyttäisi siltä että se mitä yritän syödä on tosi pahaa, vaikkei niin olisikaan. En pysty syömään joukkoruokailutilanteissakaan (koulu- tai työpaikkaruokalat).
Lisäksi minulla on ollut nuorena anoreksia ja lasken edelleen mielessäni kaiken syömäni kalorit, mikä vie keskittymiseni hetkeksi muualle ja vaikuttaisin varmaan vielä omituisemmalta ja toimintani olisi jotenkin rituaalinomaista. Nykyisin olen normaalipainoinen että varmaan aiheuttaa ihmetystä jos ei tiedä. Juon siis kahvin ja keskityn enemmän seurusteluun kuin syöpöttelyyn kylässä.