Miksi kauhea haloo syömisestä? Meidän koko perhe ei vaan tykkää syödä, ei ole kiinnostunut ruuasta.

Ruoka on niin suuri ilo jos se laitetaan hyvin.

siis jos syöminen tosiaan on ihan pakkohommaa.

Mä en ymmärrä miten ruoka on joillekin niin tärkeetä, en vaan tajua mitä nautintoa siitä saa. Mä syön koska on pakko, ja that´s it.

Minä ja muutkaan perheenjäsenet ei olla mitään kulinaristeja. Perunat keitetään ja jotain lihanmötkälettä siihen kylkeen. Pääasia että nälän tunne lähtee pois. Itse kanssa pidän syömistä välttämättömänä pahana, jonka nopea suorittaminen ja "alta pois" hoitaminen lisää aikaa muuhun tekemiseen..

Mutta sinänsä ymmärrän pointtisi, ei ruoan tarvitse jokaiselle olla suuri ilo, ilonaiheita kun onneksi voi olla muitakin elämässä..

siis jos syöminen tosiaan on ihan pakkohommaa.

jos voisi elää syömättä niin ei se olisi mulle mikään ongelma. Voisin hyvin olla syömättä, jos voisin, koska se ruoka ei merkitse mulle mitään. Ja ei se hyvän ruoan laittaminen ole kaikille nautinto, mulle se on ainakin päivän ikävin juttu kun pitää alkaa tekemään ruokaa. 3

Minulle ruoka on liiankin suuri ilo... Syön mielelläni suolaista ja makeaa, kaikki käy. Jos ei tarvitsisi miettiä painoa, söisin koko ajan!

Kun meistä se syöminen on kivaa. Ja paitsi kivaa, niin myöskin elintärkeää.



Mutta onhan myöskin ihmisiä, jotka eivät pidä nukkumisesta tai liikkumisesta. Kai kaikkea voi inhota.

Ehkä me nautitaan eri asioista, kuten saunasta.

Meillä oli lapsuudenkodissa aina eineksiä (äitini "kädetön" humanisti), enkä itsekään ole suuri kulinaristi. Ruoka tosin syötiin aina samaan aikaan koko perhe yhdessä, mikä ärsytti suunnattomasti varsinkin teini-iässä, kun oli aina pakko tulla tiettyyn aikaan pöytään.

Siis mikä vaahtoaminen? En nyt oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Jos syötte kuitenkin terveellisesti, niin ei kai siinä olekaan mitään ongelmaa. Mutta jos esim syödään milloin sattuu ja mitä sattuu, niin ei se kovin terveellistä ole.



Onko teidän perheellä makuaistia ollenkaan? Ihmettelen vain, esim eikö lapset edes toivo joskus omia lempiruokiaan?

Meillä on hyvin tärkeää sekä nauttia mauista että viettää kiva aika yhdessä pöydän ääressä. Siis koko perheen voimin. Sen voi tehdä ilman ruokaakin, mutta ruokailu on siihen luonteva tilaisuus.

Teidän perheellänne ei ole makuhermoja. Kuulutte vähemmistöön. Suurimmalla osalla meistä on joko normaalit tai hyvät makuhermot, jolloin nautimme ruuasta.



Jos joku on erilainen suuntaan tai toiseen sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ei ymmärrä muiden olevan erilaisia.

Voi sanoa, että me harrastetaan kokkailua. Etsitään ja kokeillaan uusia mielenkiintoisia reseptejä ja ruoka-aineita, pohditaan mikä viini sopii just tän ruuan kanssa (meillä on esim. pieni kirjanen johon kirjataan ylös viini, ruoka ja miltä viini maistui) ja käydään tutustumassa uusiin ravintoloihin. Meille on tärkeää että ruoka maistuu hyvältä.

Ja kyllä mä nautin myös siitä syömistilanteesta, kauniista kattauksesta (olen melkoinen esteetikko tässäkin asiassa), ruuan ja siihen sopivan juoman liitosta, muiden ruokailijoiden kanssa käydyistä keskusteluista (jotka vaihtelevat säästä ja lapsen uusista kengistä politiikkaan ja kulttuuriin).

Ei kaikkien tietenkään täydy tykätä samoista asioista, mutta kyllä vähän ihmetyttää jos ei ole väliä maistuuko ruoka hyvältä vai pahalta.

Siis mitä iloa siitä on? Tuntuuko pureskelu teistä hyvältä, vai mistä nautinto tulee?

Kyllä minäkin tuollaiset mauttomat jutut miellän enemmän polttoaineeksi kuin ruuaksi.

Perunat keitetään ja jotain lihanmötkälettä siihen kylkeen. Pääasia että nälän tunne lähtee pois. Itse kanssa pidän syömistä välttämättömänä pahana, jonka nopea suorittaminen ja "alta pois" hoitaminen lisää aikaa muuhun tekemiseen..

Anoppi on vaan valitettavasti aika huono kokki, kaikki maistuu samalta oli se sitten parunoita ja paistia - yleensä liian kauan kypsynyttä ja sitkeää- tai lasagnea. Siellä tulee aina hotkaistua ruoka nopeasti alta pois kun ei se maistu miltään muulta kuin kermalta ja tärkkelykseltä.

Ja opetetaan lapsille hyvät tavat ruokapöydässä. Tosin hampurilaisbaareissa ei usein käydä, mieluummin kunnon ravintolassa. Ja syynä ei pelkästään ole se, että ruoka on hyvää, vaan halutaan opettaa lapsille tapoja, joista he hyötyvät tulevaisuudessa.

Työelämässä on hyvä osata hyvät ruokatavat, mutta myös eri ruokalajien tuntemuskin on hyväksi.

Tuo ruokailu ei ainoastaan poista näläntunnetta, vaan on myös psyykkisen, fyysisen ja sosilaalisen hyvinvoinnin edistäjä. Vaikka ei meillä arkisin ruokapöydässä ylimääräistä aikaa vietetä, varsinkaan lapset. Meillä se parempi ruoka syödään viikonloppuisin. Ja on se vaan niin kivaa kokkailla miehen ja lasten kanssa yhdessä, suosittelen.

Kyllä me syödään koko perhe yhdessä joka päivä mutta en mäkään jaksa ymmärtää sitä ruokahössötystä. Kunhan jotain saa ja nälkä lähtee, that's it. Mutta toki meitä on moneen junaan, me ei vaan haluta hypätä siihen ruokajunaan :)

En ole koskaan ennen ajatellut asiaa. Meillä kaikilla on taas jokin muu aisti yliherkkä. Esim kuulo, tunto.



Kyllä mä nyt vähän olen ihmetellyt miksi me ei syömisestä tykätä.



-ap

Oletteko koskaan ajatelleet että onpas hyvää ruokaa, esim. ravintolassa? Vai onko kaikki teistä yhtä mautonta?



Miten muuten teidän hajuaisti? Sehän vaikuttaa paljon makuaistiinkin, eihän esim. nuhaisena ruoka maistu paljon miltään. Mulla on aika tarkka hajuaisti, ja varmaan se vaikuttaa siihen että olen tarkka ruuasta (erotan esim. sekahedelmämehuista usein vähintään 2/3 aineksista maun perusteella).