Miksi kauhea haloo syömisestä? Meidän koko perhe ei vaan tykkää syödä, ei ole kiinnostunut ruuasta.

Ikäänkuin näissä ei niin ruoasta kiinnostuneista perheissä ei oltaisi yhdessä lainkaan? Meillä syödään simppeliä, pääosin terveellistä ruokaa (paitsi 3 v. joka on tosi nirso eikä esim. koske kasviksiin lainkaan). Hyvä ruoka + herkuttelu on ihan kivaa, mutta vain harvoin. Niin paljoa en keittiöhommia/ruokaa arvosta, että alkaisin kallisarvoista viikonloppua niihin tuhlaamaan. Mieluummin vietän aikaani perheeni kanssa, mökkeilen, tms. Musta päinvastoin tämä nykyinen "syöminen on suuri nautinto" trendi on aika epätervettä. Vai miksi puolet väestöstä on teidän mielestä ylipainoisia?

syödään kun on surullinen, syödään kun on iloinen jne. Kaikkeen liittyy ruoka. Tämä jos mikä on todella kamalaa että lapsillekin opetetaan tuollaista!! paljon terveempi suhtautuminen ruokaan on näillä joita se ruoka sinänsä ei kiinnosta. Syödään, koska ihminen tarvitsee ruokaa, se siitä.

Se, että on kiinnostunut ruuasta on ainakin minun kokemukseni mukaan yleensä myös tietoisuutta terveellisyydestä ja ruuan laadusta.

Eli oikea kulinaristi ei minusta ole ollenkaan sama asia kuin ongelmasyöjä ja rasvoilla mässääjä...

Ikäänkuin näissä ei niin ruoasta kiinnostuneista perheissä ei oltaisi yhdessä lainkaan? Meillä syödään simppeliä, pääosin terveellistä ruokaa (paitsi 3 v. joka on tosi nirso eikä esim. koske kasviksiin lainkaan). Hyvä ruoka + herkuttelu on ihan kivaa, mutta vain harvoin. Niin paljoa en keittiöhommia/ruokaa arvosta, että alkaisin kallisarvoista viikonloppua niihin tuhlaamaan. Mieluummin vietän aikaani perheeni kanssa, mökkeilen, tms. Musta päinvastoin tämä nykyinen "syöminen on suuri nautinto" trendi on aika epätervettä. Vai miksi puolet väestöstä on teidän mielestä ylipainoisia?

Tosi monille ei ole suurtakaan väliä sillä mitä syö, lapetaan vaan jotain makaronilaatikkoa ja perunaa+jauhelihakastiketta päivästä toiseen napaan sen kummemmin ajattelematta. Ainoa mikä koetaan hyväksi on joku tosi rasvainen ja sokerinen ruoka, ja se tietysti näkyy - näin siis omassa tuttavapiirissä.

Tosi harva niistä tutuistani jotka todella arvostavat hyvää ruokaa on ylipainoisia, ihan siksikin että useimista heistä sellainen tosi rasvainen ja sokerinen ruoka on tympeän makuista eikä anna mitään, ja se hyvä maku tehdään esim. tuoreilla kasviksilla, laadukkaalla vähärasvaisella lihalla ja mausteilla.

Musta päinvastoin tämä nykyinen "syöminen on suuri nautinto" trendi on aika epätervettä. Vai miksi puolet väestöstä on teidän mielestä ylipainoisia?

Kesällä uudet perunat kun ne on keitetty suolavedessä, päälle voita ja tilliä...se tunne kun peruna antaa periksi hampaissa, päällä tuntee suolan...*kuolaa*



Talvella on ihanaa syödä esim. lihapataa joka on hiljakseen porissut meheväksi-- enpäs jatka enää, tulee muuten nälkä!! :D

Siinä samallahan on hyvä keskutella päivän tapahtumat niin mene se ruoka niinikuin siinä sivussa mahaan. Varsinkin jos ei ruoka muutenkaan maistu.

Eihän se ruoka ole siinä tärkeä asia vaan yhdessä olo.

Ehkä teidän suvussa ei ole osattu laittaa hyvää ruokaa, ja syöminen on siksi teillekin välttämätön paha?



Mutta jos syötte sen verran että pysytte terveenä ja hengissä, kuka siitä kauhean haloon nostaa? What's the problem?

Oma äitini on hyvä kokki (jos viitsii) ja työssä ollessaan teki ruualla makutestejä, oli töissä labrassa. Makuaistissa hällä siis ei vikaa. Kotona ei kuitenkaan syöty ajankanssa/kokattu yhdssä.



Omassa perheessä ruoka on allergioiden takia tavallaan keskeisessä asemassa. Pitää syödä monipuoisesti ja terveellisesti. Ruoka ei kuitenkaan ole näkyvässä osassa jos mietitään perheen nautintoja. yhteinen ruokailu on mukava. Meillä ei käy ruokavieraita emmekä syö muualla saadaksemme erityisen hyvää ruokaa. Ruoka vain ei merkitse muuta kuin nälän poistajaa. Nautimme luonnosta, liikkumisesta, saunomisesta. . .

"luonnonmukaisesti". Ruokaa syödään, jotta pysytään hengissä ja that´s it. Nythän tilanne on se, että suurin osa syö liikaa, osa taas ei mitään. Harvalla on terve suhtautuminen syömiseen. Ap:n perheellä on ja siitä sietäisi olla tyytyväinen. Itsekin inhoan sitä, että syömisestä tehdää numero, sitä että esim. juhlissa syöminen on kaikkein tärkeintä. Kuvottavinta on jotkut mcDonalds-synttärit, joissa oikeastaan ainoa pointti on mättää jotain roskaa naamariinsa.

hyvinvoinnin perusta on yhdessä syöminen. Miksi helvetissä juuri syöminen. Ihan kuin se perheen kokoontuminen ei aivan yhtä hyvin voisi olla vaikka sauna tai iltakävely tai vain oleskelu olkkarissa. Miksi ihmeessä pitäisi syödä?

Ette ole varmaan koskaan saaneet todella hyvää ruokaa hyvässä seurassa!



Meille ruokailu on ennenkaikkea sosiaalinen tapahtuma, silloin vaihdetaan arkisin päivän kuulumiset ja "lasketaan lapset". Lähes joka viikonloppu meillä on ruokavieraita - joko isot kotoa muuttaneet lapset, appikset tai ystäväperheitä. Ruokalistaa suunnitellaan koko viikko, kaikki osallistuvat sekä suunnitteluun että tekemiseen ja ennenkaikkea yhdessä nauttimiseen.



Matkustamme paljon ja yksi tärkeimpiä tutustumiskohteita maissa on paikallinen ruokakulttuuri. Lapset on totutettu vauvasta saakka erilaisiin makuihin ja ruoka-aineisiin. Meille ruoka ja kaikki siihen liittyvä on rikkautta!

kanssa, että syömisestä tehdään iso numero, Jos perhe ei syö yhdessä joka päivä, se on "ongelmaperhe"- siis ihan ammattilaisten mukaan. Olen itse lastenpsykiatrian ammattilainen, enkä ajattele ihan noin mustavalkoisesti mutta tiedän, että se on yleinen käsitys. Kun kartoitetaan perheen arkea niin yksi tärkeä asia päivärytmin lisäksi ovat nämä yhteiset ruokailut. Mielestäni perheillä voi olla muitakin yhteisiä "juttuja"- ruokailu ei ihan välttämättä ole se olennaisin. Mutta tärkeä asia se kyllä on. Kun arjen pienistä asioista tehdään yhteisiä ja tärkeitä niin arki tuntuu kivalta. Ja kyllä se yhdessä syöminen opettaa lapselle oikeaa suhtautumista ruokaan.

Mutta mielestäni perhe ei välttämättä ole ongelmaperhe, vaikkei söisikään yhdessä- riskejä kyllä on.

Itse rakastan yhteisiä ruokahetkiä.

Varakkaammat syövät näin:

En minäkään erityisemmin nauti ruuasta. Toki joskus on todella hyvää ruokaa, mutta ei sitäkään aina jaksa oikein nautiskella. Olisi ahdistavaa, jos joka päivä olisi jotain huippuhyvää ruokaa ja ruokailuihin kuluisi tuhottomasti aikaa, kun ruuasta pitäisi nauttia. Kyllä se pakollinen paha on, että olisi taas voimia tehdä muita asioita.