Miksi kauhea haloo syömisestä? Meidän koko perhe ei vaan tykkää syödä, ei ole kiinnostunut ruuasta.

Voihan syödä yhdessä mutta tehdä siitä tärkeän hetken juuri sen yhdessäolon takia. Ruokailusta ei kanata tehdä mitään ongelmaa, koska lasten ruhde ruokaan voi vääristyä. Älä siis opeta lapsille omia asenteitasi ruokaa kohtaan!

että ruokailu on vaan välttämätön paha ym.?????

en jaksa uskoa että on noin monia kenelle ei hyvä ruoka ole nautinto vaan

pakkosyömistä.

voi raukkaa.

Kahvia juon, mutta en tiedä onko se hyvää vai pahaa kahvia mitä keitän.



Yhdellä meidän lapsista on hyvä hajuaisti, vähän liiankin, hän taas ärsyyntyy kaikista hajuista mitä tuntee jokapuolella. Meillä muilla on kai huono hajuaisti.



Kaikenlaista ruokaa valmistan vieraille, mutta luulen että kaikki ainemäärät on vaan opittuja, esim mausteiden määrät ym. En mä mausta erota pitäisikö laittaa punaista vai vihreää paprikaa.

ruoalla on hyvin suuri vaikutus teidän kaikkien terveyteen. Vaikka ette nauti syömisestä ja ole kiinnostuneita ruoan mausta, niin ainakin ravintoarvoista kannattaisi kiinnostua. Perunaa ja lihamötkäle pääasiallisena ravintona johtaa yksipuoliseen ja vähäkuituiseen ruokavalioon, joka kyllä aiheuttaa ongelmia koko perheelle. Syökää nyt edes vaihdellen kalaa, kanaa ja monenlaisia kasviksia sen perunan lisäksi, niin sitten ei ole niin väliä vaikak ette ruoasta nautikaan.



Terveellinen ja riittävä ruoka on peustarve, muu on sitten kulttuuria ja elämästä nauttimista.

... kun muutin omilleni, osasin kyllä tehdä ruokaa, mutta inhosin syömistä. Söin epäsäännöllisesti, epäterveellisesti. Oloni oli sen mukainen. Tavattuani mieheni, jonka syöminen oli terveellistä, monipuolista ja säännöllistä, opin säännöllisen ja terveellisen syömisen tärkeyden. Elämänlaatuni parani todella paljon.



Surukseni kuitenkin sisarusteni syömistottumukset ovat edelleenkin näin aikuisiällä kammottavat. Ei kasviksia, ei lihaa, ei kunnon lämmintä ruokaa edes lapsille. Epäsäännölliset ruoka-ajat ja paljon kahvia, karkkia, jätskiä ja muita herkkuja sammuttamaan yhtäkkiä iskevän näläntunteen.

Kun on niitä "supermaistajia" ja "superneniä" (joista jälkimmäiset on kai suurin osa hajuvesifirmojen palkoilla) niin kai niitä on sitten myös toista ääripäätä. Sillehän ei mitään voi jos näin on, ikävää tietysti asianosaisille, siis samalla tavalla kuin värisokea menettää jotain niin myös "makusokea".

Kahvia juon, mutta en tiedä onko se hyvää vai pahaa kahvia mitä keitän.

Yhdellä meidän lapsista on hyvä hajuaisti, vähän liiankin, hän taas ärsyyntyy kaikista hajuista mitä tuntee jokapuolella. Meillä muilla on kai huono hajuaisti.

Kaikenlaista ruokaa valmistan vieraille, mutta luulen että kaikki ainemäärät on vaan opittuja, esim mausteiden määrät ym. En mä mausta erota pitäisikö laittaa punaista vai vihreää paprikaa.

syödään yhdessä tietysti nälän taltuttamiseksi, mutta myös siksi, että siinä on hyvä tilaisuus olla koko perhe koolla. Ruoka- ja iltapalan aika on monena päivänä ne ainoat kerran, kun koko perhe on yhdessä. Eli sekä ravinnon että mielenterveyden takia meillä syödään yhdessä.

tarkoita että lapsilla on sama vamma. Olisi mukava jos lapsille annettaisiin edes tilaisuus oppia ruuan nautinnoista.



Vähän kuin jos epäurheilullinen vanhempi toteaisi että liikunta on perseestä, eivätkä lapsetkaan siis saisi tilaisuutta sitä harrastaa.

Joo, laihoja ollaan kaikki. Itse olen 170/57. Nyt yritän väkisin syödä vähän enemmän kun treenaan aika rankasti kolmesti viikossa. Samaten miehellä on epätoivoinen massakausi, iltaisin se itkee vaa'alla kun on taas kilo hävinnyt :)



Kiinnitän kyllä huomiota ruoan terveellisyyteen, pyrin siihen että söisimme paljon kasviksia ja hyvälaatuisia rasvoja. Itse en syö lainkaan lihaa mutta muu perhe syö sitä pari kertaa viikossa.

Poltatko mahdollisesti tupakkaa? Sehän heikentää ainakin makuhermojen toimintaa. Vai olisiko vika synnynnäinen.



Suurin osa ihmisistä tosiaan tuntee selkeitä makueroja ruoissa, ruoka on hyvää tai pahaa. Itsekin nautin hyvistä mauista.



Mutta, minäkään en pidä ruoanlaitosta. Se on se välttämätön paha päivässä. Enkä koskaan laita mitään Gourmet-aterioita. Syön kyllä niitä mielelläni jos joku muu viitsii valmistaa :)

jo hyviä kommentteja makuhermojen erilaisuudesta.



Mutta kannattaa myös miettiä niitä opittuja tapoja. Jos kotona on ruokailu ollut hätäistä tankkaamista eineksillä, siinä ei tosiaan OPI arvostamaan makuja ja ruokailutilannetta.



Eihän se maailmanloppu ole, jos ei ole kulinaristi, mutta kyllä siinä yksi elämän antoisa osa-alue jää tyystin kokematta. Vähän kuin jos ei suostuisi ollenkaan kuuntelemaan musiikkia. Joten siinä mielessä ehkä kannattaa miettiä asiaa, kun saa lapsia: millaisen ruoka-asenteen haluan siirtää lapsilleni?



Joku kyseli, ovatko ap:n kaltaiset ihmiset laihoja. Ap:stä en tietenkään voi sanoa mitään, mutta eräs toinen tuntemani ei-ruuanlaitosta-innostunut ei ainakaan ole laiha. Hän ei ehkä erota makuvivahteita samalla lailla/ei ole oppinut arvostamaan ruuanlaittoa ja -syömistä - mutta kyllä suklaa hänenkin suussaan maistuu makealta. Eli välttämättä se, ettei arvosta ruokaa, ei merkitse, etteikö mässäisi makeaa/epäterveellistä ruokaa.

Mutta se ei anna mulle mitään. En saa siitä mitään itselleni, että syön hyvänmakuista ruokaa, se vaan on hyvänmakuista ruokaa, ei sen kummempaa. Kyllä mä maistan eron jonkun makaronilaatikon ja sisäfilepihvin välillä, mutta en vaan saa siitä mitään "irti". Vaikea selittää... Mä en esim. ikinä syö juuri mitään pullaa tms, suklaata ostan kyllä pari kertaa vuodessa, ja jouluna syön sitä enemmänkin. Ja tietty ihan hirveässä nälässä ruoka antaa tietysti paljon, mutta normaalitilanteessa se on vaan ruokaa. Mulla ei ole ruokaan mitään tunnetta, monilla ihmisillähän ruoka on enemmän melkein tunneasia kuin varsinaisesti sitten makuasia. Kaikki ruokaan liittyvä on niiiin mahtavaa ja ihanaa, ja sitä jaksetaan ihastella mitä kaikkea oli jossain juhlissa tarjolla... Mä juon juhlissa kahvia (tai viiniä jos on tarjolla), ja ehkä sen kanssa syön kohteliaisuudesta jonkun suolaisen piirakan tms. Mutta voisin ihan hyvin olla syömättä sen, ei se piirakanpalanen mulle mitään anna, saati sitten että sen lisäksi lähtisin vielä jotain muuta hakemaan! Olen mitoiltani 166/55, eli normaalipainoinen.

Meidän perheessä minä itse olen aina tykännyt ruoan laitosta ja myös syömisestä. Mut mieheni ja lapseni eivät tykkää ruoasta eivätkä sen koommin sen valmistamisestakaan.

Minua on useasti loukannut kun ihmiset ihmettelee et miksi te ette leivo tai tee sitä sun tätä ruokaa. En leivo, koska meillä ei kukaan muu söisi niitä paitsi minä itse. Enkä halua miksikään tonnikeijukaiseksi! Kyllä jos vieraita tulee olen valmis tekemään jos jonkinlaista herkkua, mut oman perheen kesken syömme vain pysyäksemme hengissä.

Meillä kyllä on yhteiset ruoka-ajat koko perheen kanssa, koska minusta se on tärkeää. Siinä samalla voi vaihtaa myös päivän kuulumisia.

kanssa kun ne tykkää siitä, mutta muuten en kyllä leivo ikinä. Juhlissa kaikki on aina kaupasta ostettua :). No, meillä kyllä tutut ja sukulaiset tietävät sen, eivätkä odotakaan, että itsetehtyä olisi tarjolla. Stockan herkkuun vaan, sieltä saa kaikkea helposti ja vaivattomasti suolaisesta makeaan:).

että lapsille laittaisi terveellistä ja monipuolista ruokaa! Hyvänen aika, jos syödään päivittäin perunaa ja lihaklöntsejä, jää suuri osa ravintoaineista saamatta. Ovatko lapsenne terveitä? Kasvavatko normaalisti? Vai luotatteko siihen että saavat koulussa/päiväkodissa tarvitsemansa vihannekset - ja pöytätapakasvatuksen?

että lapsille laittaisi terveellistä ja monipuolista ruokaa! Hyvänen aika, jos syödään päivittäin perunaa ja lihaklöntsejä, jää suuri osa ravintoaineista saamatta. Ovatko lapsenne terveitä? Kasvavatko normaalisti? Vai luotatteko siihen että saavat koulussa/päiväkodissa tarvitsemansa vihannekset - ja pöytätapakasvatuksen?

Miten nämä kaksi asiaa muka toisensa pois sulkee....? Päinvastoin, katsotaan just tosi tarkkaan, että se mitä syödään on terveellistä, koska se ruoka ei itsessään anna mitään. 35

Tuskin se kirjoittaja nyt sitä tarkoitti, että aina syötäisiin pelkkää pottua ja lihaa - kunhan kuvasi esimerkin valossa suhtautumistaan ruokaan.

jos kuitenkin syötte terveellistä ruokaa siellä olohuoneessa. Kuka sen ruuan muuten sitten laittaa jos ketään ei kiinnosta? Se oli näköjään toinen vastaaja jonka perheessä syötiin vain perunaa ja lihaa.

jos kuitenkin syötte terveellistä ruokaa siellä olohuoneessa. Kuka sen ruuan muuten sitten laittaa jos ketään ei kiinnosta? Se oli näköjään toinen vastaaja jonka perheessä syötiin vain perunaa ja lihaa.

jos kuitenkin syötte terveellistä ruokaa siellä olohuoneessa. Kuka sen ruuan muuten sitten laittaa jos ketään ei kiinnosta? Se oli näköjään toinen vastaaja jonka perheessä syötiin vain perunaa ja lihaa.

Mä en ole siis ap, joka söi olkkarissa, enkä sekään jossa syötiin vaan lihaa ja perunaa. Meillä sen ruoan laittaa arkisin minä, ja viikonloppuisin mies. Se ruoka ja syöminen ei vaan anna mitään, muuta kuin sen, että maha täyttyy. Monillehan ruoka on suunnilleen elämää suurempi juttu. 35

äiti oli terveysterroristi (=ei ikinä mitään hyvää) ja koulussa pakotettiin syömään. Seurauksena oli selvä syömishäiriö. Nautin siitä että olen heikkona nälästä, syön vaan silloin kun on ihan pakko. Meidän perheessä on harvoin yhteisiä aterioita. Ja niissä ilmapiiri on aina huono ja kaikki valittavat ruuasta ;)