Helsingin Sanomissa eräs köyhä yksinhuoltaja kertoi, että
ei voinut päästää poikaansa lukioon, koska kirjat maksavat niin paljon. Kertokaa, voiko näin todellakin olla 2000-luvun Suomessa?
Kommentit (170)
täällä minä nyt kuitenkin olen. Ja aion olla vastakin. Dee vaan.
Itse aikuisopiskelijana olen säästänyt lainaamalla kirjat koulun kirjastosta: saa pitää koko jakson ajan. Myös ostamalla käytettyjä kirjoja säästää pitkän pennin.
Keinot on monet sano akka kun kissalla pöytää pyyhki.
ps en ole lukenut koko ketjua
Suurin osa miehen tuloista menee asumiseen, se kun on pk-seudulla kallista ja varsinkin sellaisille, joilla ei ole perintörahoja taustalla.
Jostain muistan lukeneeni, että lukiokirjat vaihtuu melkein joka vuosi, kun kustantamot haluaa tehdä tiliä. Ei siis ole helppoa kierrättää kun on vähän pakko ostaa uutena.
johon sinä tarrasit kuin känninen raivotautinen terrieri. Jankkaa nyt vaikka maailman tappiin, mutta tosiasioille et silti mitään voi. Ja dee.
kun jankkaat yhtä samaa, yhtä samaa, yhtä samaa, yhtä samaa kymmeniä viestejä. Sori vaan.
Ja nyt saat jankata ihan itseksesi, minä lopetan. Kas kun fiksut ei tuhlaa panoksiaan tolloihin!
Have a nice life! Ja yritä hei hommata sellainen.
Vierailija:
että 200 000 vuosituloja perheelle ei ole paljon. Ei todellakaan pääse mihinkään tulotilastojen kärkeen. Ja hitosti deetä perään tähän!
Jos äiti on köyhä yksinhuoltaja ja lukiolainen asuu kotona, niin ellei isänsä ole ökyrikas, saa täydet opintotuet.
Lukiolainen saa myös opintolainaa, 200e kuussa, millä saa kirjoja ihan kivasti ja korot ei päätä huimaa.
Lukiolainen voi käydä töissä ja tienata 500e kuussa ilman että vaikuttaa opintotukiin, sillä rahallakin saa paljon ostettua.
Joka kirjaa ei ole pakko ostaa omaksi ja nimenomaan uutena, kurssikavereiden kanssa voi esim. ostaa puoliksi, lainailla ja kierrättää.
Lukiokirjoja saa käytettynä, vanhemmilta lukiolaisilta. Koulun kirjastosta löytyy juuri siinä koulussa käytettäviä kirjoja ja kaupungin kirjastoissa on perusvalikoima, ja jos tietty kurssikirja puuttuu, sitä voi hakea tilaukseen.
On äidiltä, vaikka sitten minimitoimeentulotuella elävältä, varsinaista marttyyriyttä ettei päästä lasta lukioon vaikka lapsi haluaisikin opiskella. Tuohon lukionkäyntiinkin löytyy lukuisia rahansäästöhelpotuksia, mutta jos ei sellaisia halua käyttää vaan mieluummin kärsii, niin äidin tyhmästä päästä kärsii myös lapsi. :/
En, en ole ilotyttö, en ole koskaan joutunut myymään itseäni, onneksi.
Mutta jos joskus olisin tilanteessa, että pitäisi saada rahaa lapseeni (esim. lääkäriin, tutkimuksiin tms.) niin en ajattelisi sitä mahdottomana.
Tosin se olisi viimeinen keino.
Kuten tässä ketjussa on käyty näköjään päivän aikana läpi, keinoja rahoittaa ja ennalta säästää niihin piltin kasvaviin menohin. En ala niitä enää listamaan kaikki löytyivät varmasti ketjusta.
Minä uskon sen, että vuosia köyhänä eläminen on raadollista ja väsyttävää, mutta lapsen huoltajana ja tulevaisuuden rakentajana minusta ei ole varaa heittää hanskoja tiskiin, ei vaan ole.
Pahoittelen jos joku sai pahan mielen rankasta kommentistani, se on vaan miten asian ajattelen. Ei ole mitään mitä en suostuisi tehdä lapseni hyvinvoinnin takia.
ps. viime vuonna hesari kirjoitti opiskelijoista jotka rahoitti opiskelunsa itseään myymällä, siis lainan oton sijasta, se oli todella erikoisen kuullosta. Minä en itseni takia, tavaraani maksusta möisi.
T. nro 5 minimisairaspäivärahalla oleva yh
Mutta kuvitteleeko joku, että joku vähän varakkaampi ei käytä nettipalstoja esim. av-ta tai ylipäätänsä nettiä? Meidän pomolla on tulot noin 200 000 ¿ vuodessa ja hyvin voin kuvitella, että saattaisi istua täällä. Ei se " rikkaiden" elämä nyt niin ihmeellistä ole.