Helsingin Sanomissa eräs köyhä yksinhuoltaja kertoi, että

pari ystävääni, joita oli kiusattu yläasteella ja joiden olis siksi vaikea sopeutua lukioon, halusivat vain kiivaasti koulusta pois, menivät iltalukioon. Suurin osa heistä valmistui hyvin paperein sieltä. Heille se toimi.



Osa oli myös päivätöissä, osa ei.

Siihen on syynsä, miksi rahat kasautuvat tietyille ihmisille. Köyhyys on aika usein yhdistettyna ei niin terävään mieleen, huonoon ongelmaratkaisukykyyn tai päihderiippuvuuteen. Tottakai yhteiskunnan on hyvä auttaa köyhiä ja pitääkin, mutta kyllä myös yksilönvastuu pitää olla.

T:117

Vierailija:

(edelleen) pelkkä kiitollisuus ja rakkaus?

Oletko ihan oikeasti koskaan ajatellut omaa napaasi pidemmälle? Ei siinä ole mitään pahaa että äitisi halusi tarjota sinulle hyvän elämän, vaan siinä, jos et sinä tajua, että ehkä se olisi syytä jollain tavalla korvata sille äidille, vaikkei tämä mitään sellaista edellyttäisikään.

Töitä hän on tehnyt kansakoulusta päästyään ja luonnollisestikin päässyt työelämässäkin eteenpäin ja palkka on noussut. Luuletko ihan oikeasti, että minä elän yltäkylläisyydessä ja äitini puutteessa? Todella typerä oletus.

Yleensäkin olen sitä mieltä, että lapset eivät ole mitään velkaa vanhemmilleen. Vanhempien velvollisuutena on elättää tähän maailmaan tuomansa lapset, myös yli 18-vuotiasta on tuettava opinnoissaan rahallisesti. Ilmeisesti kouluttautumaton äitini tajusi tämän seikan erinomaisesti, toisin kuin kana-aivoiset av-mammat.

selaista näkemystä, joka syyllistää köyhät omasta köyhyydestään ts. jossa köyhyys nähdään laiskuuden ja yrittämisen puutteen seuraukseksi. Keroo aika paljon missä tässä maassa mennään.

että joku 16 - 18 -vuotias ei muka voi hallita kalenteriaan sen vertaa, että saisi opiskelua iltalukiossa. Ja että voi voi, kun ei kukaan koko ajan valvo ja on kaveritkin jne.



Ja varainkeruun voi järjestää esimerkiksi myyjäisinä. Kerätä lahjoituksia myyjäisiin myytäväksi, esim. vaatteita/tavaraa kirpputorille ja uutta tavaraa arpajaislahjoiksi ja tietenkin voi pyytää lukion käyneitä lahjoittamaan niitä kirjojaan sinne kirjastoon. Olisihan se nyt muutenkin järkevää kierrättää ne!

Veikkaan että kuulut niihin joiden ääni muuttu kun omat lpaset alkavat menestymään.

Iltalukio sopii vain harvoille, jopa moni aikuinen jättää sen kesken! Siksi en sitä suosittele nuorille kuin erityisissä tilanteissa, meiltäkin on lähtenyt iltalukioon oppilaita, osa on sieltä kirjoittanut ihan hyvin arvosanoin, mutta monella on opinnot venyneet tai jopa keskeytyneet. Nykyään kasataan hirveästi vastuuta ja painetta nuorille, mikä ihme on, että 16-vuotiaana pitäisi jo olla joku täydellinen olento, jonka pitäisi osata ja jaksaa kaikki. Itse toivon, että omat lapseni aikanaan saavat vielä nauttia omasta vapaasta nuoruudestaan tuossa vaiheessa. Elämää ehtii kokea myöhemminkin. Samoin toivoisin, että kenenkään lukiolaisen ei pakon edessä täytyisi käydä töissä, jotta saisi käytyä lukion.

Vierailija:

että joku 16 - 18 -vuotias ei muka voi hallita kalenteriaan sen vertaa, että saisi opiskelua iltalukiossa. Ja että voi voi, kun ei kukaan koko ajan valvo ja on kaveritkin jne.

Ja varainkeruun voi järjestää esimerkiksi myyjäisinä. Kerätä lahjoituksia myyjäisiin myytäväksi, esim. vaatteita/tavaraa kirpputorille ja uutta tavaraa arpajaislahjoiksi ja tietenkin voi pyytää lukion käyneitä lahjoittamaan niitä kirjojaan sinne kirjastoon. Olisihan se nyt muutenkin järkevää kierrättää ne!

hallitsemaan elämäänsä ja aikataulujaan ihan toisella tavalla kuin rikkaat.



Se on epätasa-arvoista ja se on väärin.

eikä köyhän lapseksi syntymisessä ole sinänsä mitään mikä olisi tasa-arvoista ja oikein.

Minä olen. 16- 18- vuotiaana. Ei todellakaan ollut työlästä! Ja nykyään se on vielä rutkasti helpompaa, koska niitä on joka paikassa ja on verkko-opinnot yms. kaikki.

Mutta mitä täällä on tehty tilastoja niin enemmän ongelmia on siellä iltalukion puolella. Se sopii harvemmalla kuin päivämuotoinen opiskelu. Varmasti siis jollekin on ihannevalinta, mutta sanoisin, että suurimmalle osalle nuorista päivälukio on parempi vaihtoehto.

Vierailija:

Vai mitä ihmettä alat meuhkaamaan?

Mä ihmettelin ainoastaan sitä, että jos TIETÄÄ että oma äiti on oikeasti ollut tiukoilla sen takia, että on kustantanut lapselleen koulutusta, niin jos itse on sen koulutuksen takia saavuttanut menestystä ja mammonaa elämässä, eikö tule ollenkaan mieleen mitenkään palkita sitä äitiä uhrauksistaan? Ihan vaikka äiti ei sitä mitenkään pyytäisikään.

Mä ainakin tuen kaikin tavoin köyhää äitiäni, vien häntä ulos syömään ja tarjoa elämyksiä, joita hän ei osaa itse kaivata ja 2löytää" , koska on aina elänyt köyhästi ja nuukasti, osittain siksi, että meillä lapsilla olisi enemmän. Meillä kun minä myös rakastan äitiäni, eikä vain toisin päin.

Edelleen mua kiinnostaa, että toimiiko tuon yhden vastaajan äitisuhteessa minkäänlainen vastavuoroisuus, vai nauttiiko tytär nyt vain koulutuksensa hedelmistä, ja äiti jatkaa köyhyydessä...

Mitä se sinulle kuuluu, mitä päätöksiä äitini päätti aikoinaan tehdä minun koulutukseni suhteen? Äitini halusi minulle parempaa kuin itselleen ja puhui kanssani tuntikausia siitä, miten tärkeää on, että opiskelen niin paljon kuin haluan, hän maksaa viulut. Se oli hänelle elämän tärkein asia. Mikä helvetti sinä olet arvostelemaan toisten päätöksiä?!

Kuten sanottua, äitini on tehnyt kansakoulusta lähtien töitä ja on edennyt työpaikallaan eikä tosiaankaan enää ole köyhä. Meidän perheen köyhä kausi ajoittui siihen aikaan, kun äitini jäi yh:ksi. Olet todella, todella typerä tehdessäsi päätelmiä sellaisten ihmisten elämästä, joita et edes tunne.

Sinulle rakkauden osoitus voi nähtävästi olla äitisi syöttämistä kalliissa ravintoloissa, jne., mutta minulle se on jotain muuta. Jos nyt kerran lähdettiin kissan häntää nostelemaan, niin sanottakoon, että viimeksi ostin äidilleni synttärilahjaksi viikonlopun kylpyläkartanossa, vaikka hänellä olisi toki siihen itselläänkin varaa. Joululahjapaketissa on day spa -lahjakortti. Mutta en lue näitä miksikään rakkaudenosoitukseksi äitiäni kohtaan. Rakkaudenosoituksia on se, että käyn äitini luona, halaan ja annan pusun poskelle ja kuuntelen häntä ja keskustelen hänen kanssaan arjen asioista.

En voi muuta todeta kuin, että vaikutat todella katkeralta ihmiseltä, enkä suoraan sanottuna tajua, miten se on sinulta pois, että äitini päätti olla kunnon äiti.

Eikä hänen pitäisikään sitä joutua kantamaan, vanhemmat ovat sitä varten.

On tietenkin hyvä, että lukiolainen opettelee vastuullisuutta ja itsestään huolehtimista, tutustuu työelämään mahdollisuuksien mukaan kesätöiden kautta, käsittelee rahaa ja opettelee sen järkevää käyttöä, opettelee hoitamaan kotia ja itseään ja kantamaan vastuunsa koulutuksestaan jne. Kaikkea tätä vanhempien ohjauksessa ja vanhempien toimiessa suojaverkkona, joka ottaa kiinni, kun välillä menee pieleen. 16-vuotias on vielä hirveän pieni joutuakseen yksin kovaan maailmaan.

Ikävää on, että jotkut joutuvat. Jotkut heistä selviävät, jotkut eivät ja monet selvinneetkin kantavat arpia loppuikänsä ja se ei ole oikein. Meidän vanhempina pitää tehdä parhaamme, että meidän lapsemme saavat tuossakin iässä tarvitsemansa tuen. Ja yhteiskunnan jäseninä meidän tehtävämme on vaikuttaa siihen, että niitäkään, joiden vanhemmat eivät siihen pysty tai halua pystyä ei jätetä oman onnensa nojaan.

Vierailija:

Iltalukio sopii vain harvoille, jopa moni aikuinen jättää sen kesken! Siksi en sitä suosittele nuorille kuin erityisissä tilanteissa, meiltäkin on lähtenyt iltalukioon oppilaita, osa on sieltä kirjoittanut ihan hyvin arvosanoin, mutta monella on opinnot venyneet tai jopa keskeytyneet. Nykyään kasataan hirveästi vastuuta ja painetta nuorille, mikä ihme on, että 16-vuotiaana pitäisi jo olla joku täydellinen olento, jonka pitäisi osata ja jaksaa kaikki. Itse toivon, että omat lapseni aikanaan saavat vielä nauttia omasta vapaasta nuoruudestaan tuossa vaiheessa. Elämää ehtii kokea myöhemminkin. Samoin toivoisin, että kenenkään lukiolaisen ei pakon edessä täytyisi käydä töissä, jotta saisi käytyä lukion.

Vierailija:

Veikkaan että kuulut niihin joiden ääni muuttu kun omat lpaset alkavat menestymään.

Minulle ei ole koskaan tullut tuollainen ajatus edes mieleen! Kertoo aika paljon ajatusmaailmastasi, jos ajattelet, että olisit kateellinen omien lastesi menestyksestä. Ei todellakaan tule ääni kellossa muuttumaan. Me tulemme kustantamaan lapsemme opiskelut ja toivon, että hänkin menestyisi elämässään. Eikä yhtään haittaisi, jos menestyisi paremmin kuin me.

perusteella olet liikkeellä. Joopa.



Siitä että oppii olemaan ahkera, paiskimaan töitä itsenäisesti ja pitämään aikatauluja on ainoastaan hyötyä työelämässä! Minä olen töissä rikkaiden perheiden vesojen kanssa. Yllättäen kuulkaa hakkaan heidät mennen tullen - ja tienaankin nykyään noin neljä kertaa enemmän.

Eihän oman lapsen menestys mitenkään ole itseltä pois vaan päin vastoin. On hienoa itse saavuttaa elämässä jotain, mutta vielä komeampaa on, jos oma lapsi saavuttaa jotain hienoa. Voisiko sitä enempää lapsiltaan toivoa, kuin että pojasta polvi paranisi?

Vierailija:

Vierailija:

Veikkaan että kuulut niihin joiden ääni muuttu kun omat lpaset alkavat menestymään.

Minulle ei ole koskaan tullut tuollainen ajatus edes mieleen! Kertoo aika paljon ajatusmaailmastasi, jos ajattelet, että olisit kateellinen omien lastesi menestyksestä. Ei todellakaan tule ääni kellossa muuttumaan. Me tulemme kustantamaan lapsemme opiskelut ja toivon, että hänkin menestyisi elämässään. Eikä yhtään haittaisi, jos menestyisi paremmin kuin me.

Kuulostaa kyllä erikoiselta, mutta ehkä osa ihmisistä lannistuu haasteiden edessä.

Riittävästi kun niitä vaikeuksia tulee eteen, ei niistä selviä enää kukaan. Yksittäisistä riskitekijöistä vielä monet selviävät (mutta eivät kaikki), riskitekijöiden kasaantuessa yhä harvempi ja kun tarpeeksi sataa kakkaa niskaan, ei enää kukaan. Persoonallisuudesta ja myönteisistä ja tukevista kokemuksista riippuu, missä kenenkin kestokyvyn raja menee, mutta jokaisella se on. Vaikeudet, jotka eivät tuota rajaa ylitä, voivat joskus myös vahvistaa (joskin useammin haurastuttavat), mutta jokaisella on jossain se raja, jonka yli ei vain enää jaksa.

Itselläni kapulat rattaissa eivät ole ikinä olleet taloudellisia, päin vastoin, ja olen ehdottomasti sillä puolella rajaa, jossa minut voidaan laskea selviytyjäksi ja pärjääjäksi, mutta ei niitä vaikeuksia ole jälkiä jättämättä voitettu, vaan toisenlaisilla lähtökohdilla olisin varmasti paljon ehyempi ihminen.

Vierailija:

Kuulostaa kyllä erikoiselta, mutta ehkä osa ihmisistä lannistuu haasteiden edessä.

vaikka kaikki kannettaisiin eteen.

Kun on pienestä asti kuunnellut päivittäin sitä kuinka paska, epätoivottu, idiootti typerys on ja kuinka ei aiheuta muuta kuin häpeää jne... niin sekoaahan siinä pää. Omasta mielestäni tilanteen olisi voinut pelastaa yksikin aikuinen joka olisi pitänyt minua hyvänä ihmisenä. Sen sijaan minuuteni määritteli mielisairas äitini omasta harhaisesta maailmastaan. Opettajat piti hymytön kakaraa vain outona ja suhtautuivat , no eivät suhtautuneet mitenkään.