Helsingin Sanomissa eräs köyhä yksinhuoltaja kertoi, että
ei voinut päästää poikaansa lukioon, koska kirjat maksavat niin paljon. Kertokaa, voiko näin todellakin olla 2000-luvun Suomessa?
Kommentit (170)
Av:lla ei yksikään mamma tienaa 100 000 vuodessa :D Ehkä muutama pariskunta voi tuon just just tienata. ;DDDD
Jos sinulla on mennyt hyvin niin kenellekään muulla ei voi mennä huonosti. Ajatteletko oikeasti näin?
Vierailija:
joka oli elänyt oman elämänsä kasvattiperheissä, jonka veli teki itsemurhan karujen olojen takia jne. Isäni kuoli kun olin 14.Ja silti kävin sen täällä parjatun iltalukion ja opiskelin eteenpäin, tienaan tällä hetkellä 100 000 vuodessa, on ihana perhe, paljon varallisuutta...
Ja 159, niin en sanonut, vaan että ei ne kapisimmatkaan olot välttämättä mikään este, ellei niitä itse aseta esteeksi ja käperry niihin ja niillä selitä elämänsä epäonnistumista.
Ja mieskin vielä tienaa sen! :D Olisit nyt vähän parempaa keksinyt... :DDDD
Niin, me ollaan hyvätuloisia. Kiva että se ilahduttaa myös muita kuin meitä itseämme!
niin hyvinkin voi tienata tuon osinkoina. Tuskin tuo 100 000 e palkkatuloa on, vaan voi olla esim yrityksen tekemää voittoa - ja silloin sitä voi olla enemmänkin. Kyllä minäkin tiedän kotiäidin, joka nettoaa joka vuosi isänsä firmasta lähemmäs 200 000 euroa vuodessa, eikä ole päivääkään ollut siinä firmassa töissä.
moni perhe tienaa niin nyky-Suomessa.
Kyseessä siis teknisen alan firma, jossa reilut 20 työntekijää. Miesvaltainen ala, mukana rakennus- ja korjausprojekteissa, paljon yksityisasiakkaita sekä yritysasiakkaita. Helposti siinä tulee firmalle voittoa useampi sata tuhatta vuodessa ja tietysti ne omistajaperheen kesken jaetaan ja nuoremmatkin perheenjäsenet otetaan mukaan jaolle. Joten se että SINÄ et ikinä yllä tuollaisiin tuloihin, ei tarkoita, etteikö muut voisi. Kyllä av:llakin on jopa KOTIÄITEJÄ, jotka saavat vuodessa tuon 100 000e tai enemmänkiin, pidit siitä tai et!
Äitini myös kielsi minulta epilepsia lääkityksen, josta johtuen oppiminen vaikeutui entisestään kun en vaan pystynyt muistamaan mitään ja jos ei muista niin uusi isku ja kun kaikki on valmista työ revitään kappaleiksi tai kumitetaan ja aloitetaan uudestaan...
En mittaa menestymistä rahassa. Minusta on hienoa jos ylipäätään onnistuu hankkimaan ammatin ja saa työtä!
Vierailija:
joka oli elänyt oman elämänsä kasvattiperheissä, jonka veli teki itsemurhan karujen olojen takia jne. Isäni kuoli kun olin 14.Ja silti kävin sen täällä parjatun iltalukion ja opiskelin eteenpäin, tienaan tällä hetkellä 100 000 vuodessa, on ihana perhe, paljon varallisuutta...
märehtimällä menneitä. Loputtomiin.
Oletko elänyt lapsuutesi katulapsena? Oletko syntynyt kuuro, sokea, mykäksi kehitysvammaiseksi tytöksi Zimbabween? Jos et, et mitenkään voi sanoa, että mistä vain olisit selvinnyt.
Olet selvinnyt haastavasta lapsuudesta (tosin enemmän kuvailit tuossa äitisi vaikeuksia kuin omiasi) ja se on hienoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki muutkin olisivat yhtä hyvin voineet selvitä samoissa olosuhteissa. Tai että sinulla ei ollut omista ansioistasi riippumattomia tukevia kokemuksia, jotka auttoivat sinua eteen päin ja joita jollain muilla aika samantapaisissa oloissa kasvaneilla ei ollut (ehkä vanhempasi välittivät sinusta, tai opettajasi kehuivat sinua tai sinulla oli kiva naapurin täti, joka suhteutui sinuun myönteisesti tai olit lahjakas jossain ja sait siitä positiivista huomiota tai...)
Et myöskään voi tietää, olisitko selvinnyt yhtä hyvin jonkun toisen housuissa. Ehkä yksikin lisävaikeus olisi kaatanut sinutkin. Yleistä on, että ihmisillä, joilla on monia riskitekijöitä taustassaan ja jotka tuntuvatkin selviävän jopa yllättävän hyvin, saattavat romuttua täysin, kun jotain sitten vielä tapahtuu, vaikka saman asian tapahtuminen paremmasta taustasta tulevalle muuten hyvin saankaltaiselle toverille ei hänelle aiheuta suunnattomia vaikeuksia. Siksi heikommista taustoista tulevat tarvitsevat myös enemmän onnea, sillä usein jaksaminen on pienemmästä kiinni kuin niillä, joilla on vahvat turvaverkot joihin pudota.
Vierailija:
Ja 159, niin en sanonut, vaan että ei ne kapisimmatkaan olot välttämättä mikään este, ellei niitä itse aseta esteeksi ja käperry niihin ja niillä selitä elämänsä epäonnistumista.
Opiskelen itselleni juuri ammattitutkintoa ja samalla avoimessa. Ensi kesänä haen yliopistoon. En ole jäänyt menneisyyteen, mutta saa siitä silti puhua.
Vierailija:
moni perhe tienaa niin nyky-Suomessa.
Itseensä pitää uskoa. Sinä olet ihan oikealla tiellä.
Kun ei ajatus juokse, lueskelen näitä aivojen vetreyttämiseksi.
174
että 200 000 vuosituloja perheelle ei ole paljon. Ei todellakaan pääse mihinkään tulotilastojen kärkeen. Ja hitosti deetä perään tähän!
joka oli elänyt oman elämänsä kasvattiperheissä, jonka veli teki itsemurhan karujen olojen takia jne. Isäni kuoli kun olin 14.
Ja silti kävin sen täällä parjatun iltalukion ja opiskelin eteenpäin, tienaan tällä hetkellä 100 000 vuodessa, on ihana perhe, paljon varallisuutta...