Helsingin Sanomissa eräs köyhä yksinhuoltaja kertoi, että

Lukioon vaaditaan lähes joka kurssiin oma kirja (poikkeuksena liikunta, kuvaamataito ym. vastaavat kurssit) ja itse olen lukion käynyt 2001-2004 ja ainakin meidän lukiossa oli hyvin tarkkoja opettajia siitä, että kaikilla on kirja, muuten ei ollut kurssille tulemista. Ja muillakin kursseilla voi olla aika hankalaa opiskella asioita ilman kirjaa, muistiinpanot eivät aina riitä. Kirjastossa ainakin meillä päin oli tosi huonosti lukion kirjoja ja jos oli niin aina olivat lainassa. Ei kirjaston kirjoihin voi luottaa! Muutenhan kaikki lainaisi kirjansa sieltä.

Nyt opiskelen AMK:ssa ja täällä on kirjoissa aivan erilainen asenne, ei yleensä edes ole kirjaa tai jos on niin pärjää hyvin ilmankin. Lukio on aivan toinen juttu.

Ja kyllä minustakin on ikävää jos joltakin jää lukio käymättä siksi, ettei ole kirjoihin varaa. Kirjat maksavat kuitenkin noin 500 ¿/lukuvuosi ja lukiossa tarvitaan kirjoja 2,5 vuotena. Eli se on sellainen 50 ¿/kk.

Vierailija:

Itselläni ei ollut amk:ssa rahaa ostaa kirjoja, mutta valmistuin siitä huolimatta erinomaisin paperein.

Luovuutta se toki vaati... Suurimman osan sain lainattua kirjastosta, vaikka olisi ollut hieman vanha painos, kelpuutin sen ja muistiinpanojen tukemana selvisin tenteistä. Joskus luin pelkät muistiinpanot. Joskus lainasin kirjan toiselta opiskelijalta illaksi ja tein illan aikana kattavat muistiinpanot jne.

jos olet kustannuttanut korkeakouluopintojasi köyhällä yh-äidilläsi!

Lukioon uppoaa isot rahan, meillä piti olla aina uudet kirjat, yliopistossa en koskaan ostanut ainuttakaan kirjaa, kaiken sai kirjastosta.

Vierailija:

jos olet kustannuttanut korkeakouluopintojasi köyhällä yh-äidilläsi!

Taidat olla kateellinen, kun ei oma äitisi kustantanut opintojasi.

42

Jos kommunikointitaitosi ovat tuota luokkaa, niin sääliksi käy.

Ei kuulu minusta vanhemman velvollisuuksiin kustantaa AIKUISEN ihmisen opintoja. Kyllä olisi sinunkin äitisi jo ansainnut itselleenkin jotakin, kun oli yhden mulkeron aikuiseksi saanut. Olet säälittävä luuseri.

Vierailija:

Ei kuulu minusta vanhemman velvollisuuksiin kustantaa AIKUISEN ihmisen opintoja. Kyllä olisi sinunkin äitisi jo ansainnut itselleenkin jotakin, kun oli yhden mulkeron aikuiseksi saanut. Olet säälittävä luuseri.

Se oli äitini oma valinta, että hän halusi kustantaa opiskeluni. Äidilleni suurin saavutus oli se, että köyhän yh-äidin tyttärestä tuli menestynyt, korkeakoulutettu nainen.

Itse vaikutat todella katkeralta. Jouduitko kenties myymään persettäsi, jotta sait opiskelusi kustannettua, kun oman äipän rahat meni keskikaljaan? Voi voi...

Kyse ei ollut mistään uhrauksesta. Hän halusi itse kustantaa opintoni eikä halua mitään rahoja takaisin. HÄNEN VALINTANSA. Katsos, kun joillekin oman lapsen opiskelu on tärkeämpää kuin uudet vaatteet tai vuosittainen ulkomaanmatka. Olen tästä hyvin kiitollinen.

Täällä vanhempien (tai siis äitien) pitäisi aina luopua ihan kaikesta itse haluamastaan lapsen hyväksi (vaikka millaisilla kärsimyksillä koko perheelle) kunnes lapsi on 3-vuotias. Sen jälkeen sitten hiljalleen tämä kaiken nielevä äidinrakkaus sitten ilmeisesti hiljalleen hiipuu, kunnes kouluikäisestä ja sitä vanhemmasta ei enää tarvitse välittää pätkääkään eikä heidän eteensä pidä ikinä tehdä mitään, pilalle vain menevät, jos saavat oman huoneen, vaatteita päälleen, harrastuksia tai mennä lukioon.

Kotona sai asua niin kauan kuin halusi, maksoi kirjat yms maksut.



Kysymys on koulutuksen arvostuksesta ja siitä, että hän todella välitti siitä, että saisimme itsellemme ammatin. Ilman vanhempien tukea opiskelujen läpi vieminen on paljon vaikeampaa.

Av-mamma ei voi käsittää tuollaista panostusta lapsensa elämään. Av-mammalle kun tärkeintä on, että voi makoilla kotona siihen asti, että lapsi on 3-vee. Sen jälkeen vain 10 h päiväkotiin, teini-ikäisenä ilta- ja viikonlopputöihin ja kaikki kesät töissä ja opinnot itse maksettava. Ei ihme, että nuoret voi huonsti, kun lapsen pitää aikuistua 3-vuotiaana.

Ja näin on tehnyt noin 90 prosenttia opiskelutovereistani. Vielä 16-vuotiaana en olisi edes ymmärtänyt, että lukiokirjojakin voi lainata kirjastosta.



Opintotukeen on oikeutettu vasta, kun lapsilisä on loppunut.

jouduin lukion ekan luokan jälkeen muuttamaan omilleni.



Olin kaikki kesälomat töissä, koululaisella on alhainen veroprossa, kyllä jo niillä rahoilla kirjat ja bussiliput ostaa. + lukioonkin saa opintolainaa!

Vierailija:

eriarvoisuus näkyy siinä, että tuon köyhän nuoren pitää haluta koulutusta enemmän kuin sen parempiosaisen. Köyhällä pitää olla itsetuntoa, tahtoa ja vaivannäköä enemmän kuin sillä, jota vanhemmat kannustavat kouluun, maksavat kirjat ja autokoulut ja vähän bonustakin jos lapsi viitsii hankkia hyviä arvosanoja. Välttämättä 16-vuotias nuori ei vielä tajua vielä riittävästi haluta koulutusta ja voi valita sen helpomman vaihtoehdon.

Sinänsä minusta koulutusjärjestelmä on Suomessa melko tasa-arvoinen, mutta luulen että kirjoituksen mukaisia tilanteita voi silti tulla. Jos taistellaan joka kuukausi siinä hilkulla, mihin rahat riittävät ja onko toimeentulotukioikeutta, niin kyllä ne lukiokirjatkin voivat tuntua liian kalliilta varsinkin, jos ei ole ihan varma lukioon haluamisesta.

mutta ainakin itselläni oli kova tahto käydä lukio loppuun (taidelukio, johon oli vaikea päästä) ja se kyllä auttoi jaksamaan töissä ja pihistelemään kaikessa, etsimään kirjoja käytettyinä yms.



kun pääsin sitten yliopistoon, mulla oli jo säästäminen niin verissä, ettei sitä tarvinnut siinä vaiheessa opetella kuten oli monen muun laita



kovaa oli tietenkin silloinkin, eikä se ihan reilua ollut



t. yh:n lapsi jioka joutui omalla työllä maksamaan suuren osan kaikesta

pienennä jo muutenkin niukkaa toimeentuloa? - Jos näin on niin tasa-arvosta ei enää voi puhua. Eikä kyllä voikaan, tuloerot ovat revenneet niin rivoiksi. Täälläkin löytyy jengiä joille joku 6000 euroa kuussa on aivan basicia, ei mikään edes hyvä, kun se kuitenkin valtaosalle väestöä on aivan toisissa sfääreissä, kolminkertainen kuin se palkka jota molemmat puolisot saavat.



Mutta tuon yksihuoltajan tilanteen kaikkein ikävin puoli on se joka näkyi siitä asenteesta: kun on riittävän kauan köyhä, niukalla toimeentulolla ja leipäjonoihmisiä niin väsyy niin ettei jaksa enää ryhtyä taistelemaan ja tutkimaan mahdollisuuksia mistä ne rahat löytyisivät. Sitä lakkaa vaatimasta, kun ihan peruasioihinkin, vessapaperiin ja ruokaan saa joka kuussa ruinata rahaa yhteiskunnalta, selkäköyryssä ja todella nöyränä. Eivätkä ne rahat silti riitä, ei vaikka ei olisi mitään ongelmiakaan. Niinpä saattaa käydä niin kuin tuolle naiselle oli käynyt: sitä alistuu eikä jaksa eikä jaksa edes lapselleen yrittää enää parempaa tulevaisuutta kun tulevaisuus on karannut jonnekin ihan toisee ulottuvuuteen. Surullista ja minusta erittäin epäkunniakasta länsimaisessa yhteiskuntatodellisuudessa.



Kyllä minusta tuntui pahalta, on tuo erittäin epäreilua.

siinä jutussa oli kerrankin kuvattu hyvin se köyhyyden syrjäyttävä riski ja väsyttävyys!

Vierailija:

ei voinut päästää poikaansa lukioon, koska kirjat maksavat niin paljon. Kertokaa, voiko näin todellakin olla 2000-luvun Suomessa?

Kuka 16v maksaa kesätöistä koulukirjat?

Kirjat maksaa paljon ja monella eri kurssilla vuoteen on uudet ostettava. Mistähän repii rahat, tiedän kokemuksesta. Onneksi meillä isänsä auttaa!

Noin tällä palstala ja elämässä monet ajattelevat1 Nuorison jo maksettava itse itsensä. Koulu ja varsinkin lukio ovat jo työtä, vaikeaa siinä on vielä työössä käydä kuin korkeintaan taskurahoikseen.:)

niin jokainen lapsen ansaitseva sentti pienentää suoraan molempia. Eli jos on kuten tyolla yh:lla 800 euroa kuussa tulot niin vasta se osuus joka menee sen 800 euron yli, nettona, on sitä kirjarahaa. Eli ihan mahdoton tilanne.