Helsingin Sanomissa eräs köyhä yksinhuoltaja kertoi, että

Olen juuri kysynyt niitä. Ei ole, siinä oli vastaus.

toistaiseksi ei ole tarvinnut myydä, mutta sen teen jos pakko on! Tosin nöyryyttä ja luovuutta riittää + haen vaikka lapselle stipendiä tai köyhän perheen opintoavustusta tms. Tekisin kaikkeni ettei oman lapsen tarvitsisi koulutusta jättää väliin!



T. se joka ei ymmärrä/hyväksy tuollaisia ratkaisuja vanhemmilta

Kirjat saa järjestettyä käytettyinä ostamalla tai ihan vain lainaamalla muilta luokkalaisilta. Jos poika olisi työskennellyt vaikka ilmaislehtien jakajana niin hänellä olisi ollut helposti rahaa kirjoihin.

ja se sitten taas vaikuttaaa asumistukeen.

Luovuutta se toki vaati... Suurimman osan sain lainattua kirjastosta, vaikka olisi ollut hieman vanha painos, kelpuutin sen ja muistiinpanojen tukemana selvisin tenteistä. Joskus luin pelkät muistiinpanot. Joskus lainasin kirjan toiselta opiskelijalta illaksi ja tein illan aikana kattavat muistiinpanot jne.

Se lukio olisi vaivan varmasti onnistunut, jos sen eteen olisi ollut vähän valmis näkemään vaivaa.

Toisekseen yksikään lukio-opettaja ei voi pakottaa ostamaan tiettyä kirjaa, tai itse asiassa edes kirjaa ollenkaan. Samat asiat voi opiskella vanhemmasta painoksesta tai toisesta kirjasarjasta (kirjastot, käytetyt). Vaatii toki itseltä enemmän vaivannäköä, mutta ei ole mahdotonta.

Kyllähän siitä lukiosta selviää köyhäkin tosiaan kun yrittää. Opintotuki, toimeentulotuki, kirjastot, internet, kavereilta voi lainata, töitä voi koittaa etsiä. Pyytää vaikka kopioita joiltakin mukavammilta opettajilta... hätä keinot keksii.



Mutta silti on järjetöntä nyt paasata siitä että tämmöiseen epäkohtaan ei saisi kiinnittää huomiota. On se nyt vähän kusista jos 16-vuotiaat joutuu pakosta töihin kun ei ole koulukirjoihin varaa. Täytyykö sen opiskelun olla niin vaikeaa sen takia kun se " minullakin sillon aikanaan oli" ? Hienostihan Suomessa tukea saa ja koulutkin ovat melkein ilmaisia, mutta parannettavaa silti löytyy, eikä se nyt mielestäni ole turhaa ruinaamista jos pitää epäreiluna, että toisten 16-vuotiaat joutuu töihin ja lopettamaan rakkaat harrastuksensa ihan vaan että koulusta selviäisi.

Kyllä meidän koulussa ainakin muutama opettaja oli sellainen että jos ei ollut hankkinut kirjaa niin ei ollut tunnille tulemista.

yh:n lapsi (yksi monesta), eikä varaa todellakaan ollut ostaa lukionkirjoja.

SOSIAALIVIRASTO auttoi kirjojen ostamisessa ja myönsi melko suuren summan niitä varten! (tai sitten ne piti ostaa tise, ja sai rahat takaisin kuittia vastaan tms.).



Sitten kun he eivät enää auttaneet 2. luokalla, niin ostin vanhoja käytettyjä kirjoja, monet myy todella halvalla (1e-->) ja VAIKKA OPET SANOO ettei vanha kirja käy, niin kyllä niissä niitä samoja asioita on, niin, että pärjää. Myös kirjastossa ja internetissä kerrotaan lähes kaikki opittavat asiat.



Tällä hetkellä opiskelen ja kaikkia kirjoa ei ole varaa ostaa, mutta pärjään silti opinnoissa, koska kirjastosta ja internetistä löytää yllättävän paljon tarpeellista tietoa. Ja vanhemmillakin opuksilla pärjäilee kun on pakko.

Ylioppilastutkinto ei takaa autuaallista loppuelämää. Olen kuullut monen ylioppilaan harmitelleen, että tuli edes mentyä lukioon. Itse myös kuulun näihin. Lukion kirjat ovat törkeänhintaisia eikä mielestäni hintansa väärtejä.



Myykäähän sitten persettä. Hurjat on puheet taas osalla!

eriarvoisuus näkyy siinä, että tuon köyhän nuoren pitää haluta koulutusta enemmän kuin sen parempiosaisen. Köyhällä pitää olla itsetuntoa, tahtoa ja vaivannäköä enemmän kuin sillä, jota vanhemmat kannustavat kouluun, maksavat kirjat ja autokoulut ja vähän bonustakin jos lapsi viitsii hankkia hyviä arvosanoja. Välttämättä 16-vuotias nuori ei vielä tajua vielä riittävästi haluta koulutusta ja voi valita sen helpomman vaihtoehdon.



Sinänsä minusta koulutusjärjestelmä on Suomessa melko tasa-arvoinen, mutta luulen että kirjoituksen mukaisia tilanteita voi silti tulla. Jos taistellaan joka kuukausi siinä hilkulla, mihin rahat riittävät ja onko toimeentulotukioikeutta, niin kyllä ne lukiokirjatkin voivat tuntua liian kalliilta varsinkin, jos ei ole ihan varma lukioon haluamisesta.

Eli köyhän ei kannata olla tyhmä ja/tai laiska. Muttei kyllä välttämättä rikkaankaan.

se vaan saa niskakarvat pystyyn, jos joku sanoo, että lapsi ei mennty lukioon, koska ei ollut varaa kirjoihin. Silloin ei selvästikään olla tosissaan yritettykään.

Vierailija:

Kyllähän siitä lukiosta selviää köyhäkin tosiaan kun yrittää. Opintotuki, toimeentulotuki, kirjastot, internet, kavereilta voi lainata, töitä voi koittaa etsiä. Pyytää vaikka kopioita joiltakin mukavammilta opettajilta... hätä keinot keksii.

Mutta silti on järjetöntä nyt paasata siitä että tämmöiseen epäkohtaan ei saisi kiinnittää huomiota. On se nyt vähän kusista jos 16-vuotiaat joutuu pakosta töihin kun ei ole koulukirjoihin varaa. Täytyykö sen opiskelun olla niin vaikeaa sen takia kun se " minullakin sillon aikanaan oli" ? Hienostihan Suomessa tukea saa ja koulutkin ovat melkein ilmaisia, mutta parannettavaa silti löytyy, eikä se nyt mielestäni ole turhaa ruinaamista jos pitää epäreiluna, että toisten 16-vuotiaat joutuu töihin ja lopettamaan rakkaat harrastuksensa ihan vaan että koulusta selviäisi.

Vierailija:

Kyllä meidän koulussa ainakin muutama opettaja oli sellainen että jos ei ollut hankkinut kirjaa niin ei ollut tunnille tulemista.

JA kyllä se ylioppilastutkinto helpotta amonia jatko-opintoja. Mutta todellakaan ei kaikkien tarvitse sitä suorittaa. Ihmettelen kyllä jos joku sitä ihan tosisssaan katuukaan...

Vierailija:

Ylioppilastutkinto ei takaa autuaallista loppuelämää. Olen kuullut monen ylioppilaan harmitelleen, että tuli edes mentyä lukioon. Itse myös kuulun näihin. Lukion kirjat ovat törkeänhintaisia eikä mielestäni hintansa väärtejä.

Myykäähän sitten persettä. Hurjat on puheet taas osalla!

Lukio ei voi tulla yh-äidille yllätyksenä. Eli säästämään vaan ajoissa. Tienaamaan ekstraa, lapsi kesätöihin heti kun pääsee jne. Kolehti sukulaisille jne.

Ammattikoulututkinnolla on ihan samanlaiset jatko-opiskelumahdollisuudet.

tulee myös menestymänä elämässään paremmin, koska on jo nuorena oppinut rahan arvon ja työnteon merkityksen.



Voihan tälaistakin epäkohtaa jäädä märisemään ja nyyhkyttämään, että miks mun pitäs kun naapurin Mikankaan ei pidä, mutta elämä ei ole aina reilua. Helpompaa kun ei jää turhia märehtimään ja tekee omasta elämästään parasta mahdollista.

Oma äitini oli pienituloinen yh ja asuimme kaupungin vuokrakaksiossa. Äitini repi opiskelujani varten rahat vaikka mistä, oli sitten itse vaikka ilman uusia vaatteita. Kummasti vain rahaa löytyi lukion kirjoihin ja myöhemmin korkeakouluopintoihini.