Minkälainen ihminen ei tykkää eläimistä?
Juttelin pitkästä aikaa erään työkaverini kanssa ja kerroin, että meillä on kissa. Tähän työkaveri sanoi, että hän ei tykkää ollenkaan mistään eläimistä, ei kissoista, ei koirista, ei mistään. Hän ei ole kuulema koskaan halunnut lemmikkiä, eikä hänellä ole koskaan sellaista ollutkaan. Työkaveri on myös paatunut sinkku ja huomasin taas kuinka vähän yhteistä meillä on.
Jäin kuitenkin miettimään minkälainen tuo ihminen on yleensäkin. En tunne häntä paremmin, enkä välttämättä haluakaan tuntea - tunnetteko te jonkun tällaisen ihmisen? Minkälainen ihminen on eläimiä lähes inhoava ihminen muuten? :-/
Kommentit (115)
Perus-palstamiehelle lemmikki on no-no. Tuntee uhaksi lemmikille annetun huomion, se on muka pois häneltä.
Lapsuuden kodissani oli aina koiria, eivätkä todella olleet mitään perheenjäseniä tai lemmikkejä.
Isoja koiria, joita isäni kasvatti kovalla kädellä kuten meitä lapsiakin.
Vanhimpana lapsista olisin halunnut suojella pienimpiä sisaruksia ja koiria pahoinpitelyiltä, mutta itsekin lapsena en tietenkään tähän pystynyt, vaan tulin pahoinpidellyksi uudelleen ja uudelleen.
Aikuisena en halua koiria, enkä muitakaan lemmikkejä. En kestä sitä tarvitsevuutta ja avuttomuutta.
Lapsia minulla on, lasten avuttomuus ja tarvitsevuus on aivan toinen asia, siihen on helppo vastata. Toisen ihmisen tarpeisiin vastaaminen on muutenkin luontaista ja sisäsyntyistä.
Työksenikin hoidan ihmisiä ja pidän työstäni paljon.
Ehkä jotkin traumat näkyvät näin, että en kestä lemmikkejä tai sitten hoidan ja hoivaan jo muutenki niin paljon, ettei siitä enää riitä lemmikeille.
Vegaanit eivät pidä eläimistä missään muodossa eivätkä halua että muutkaan pitävät.
Minä tykkään kissoista ja lehmistä. Lehmät ovat olleet minulle tärkeitä ja olen menettänyt myös itselleni tärkeitä lehmiä ja sonneja.
Ei kissaa, en voi sietää että ne pöydillä kulkisivat. Ei koiraa, en voi sietää sen hajua.
Vierailija kirjoitti:
Vihan eläimiä koko sydämmestäni enkä voi väittää pitäväni muiden ihmisten lapsista. Omat lapset tottakai rakkaita, mutta muiden ihmisten räkänokat voivat pysyä puolestani kaukana minusta ja perheestäni.
Kaikki pahat rikolliset kuten m-murhjat ovat vihanneet ja kiduttaneet eläimiä.
Ei tarvitse varmaan pitää, mutta ei tarvitse vihatakaan.
En itsekään ottaisi lemmikkiä monistakin syistä, mutta pidän kyllä lähes kaikista eläimistä.
Ei vain ole koskaan kummemmin kiinnostanut. Voin nähdä, että vaikka pieni kissanpentu on söpö, mutta se siitä. Esim. se, että aikuisten on pakko vaikka jonkun koiran nähdessään rynnätä rapsuttamaan sitä ja ennen kaikkea alkaa lässyttää sille, menee totaalisesti yli hilseeni. Kykenen toki miedosti bluffaamaan niin, että hivenen osoitan huomiotani jollekin muffelle, jos sosiaalinen tilanne ihmisten kesken näyttäisi siitä jotenkin notkistuvan.
Vierailija kirjoitti:
Ei vain ole koskaan kummemmin kiinnostanut. Voin nähdä, että vaikka pieni kissanpentu on söpö, mutta se siitä. Esim. se, että aikuisten on pakko vaikka jonkun koiran nähdessään rynnätä rapsuttamaan sitä ja ennen kaikkea alkaa lässyttää sille, menee totaalisesti yli hilseeni. Kykenen toki miedosti bluffaamaan niin, että hivenen osoitan huomiotani jollekin muffelle, jos sosiaalinen tilanne ihmisten kesken näyttäisi siitä jotenkin notkistuvan.
Jäi vielä vastaamatta otsikon kysymykseen: millainen ihminen olen? En mikään megajäinen kävelevä kalkulaattori. Kiinnostun ja välitän kyllä ihmisistä.
Minä rakastan eläimiä! Possu, nauta ja siipikarja kaikista tykkään! Nam!
Siedän eläimiä, en halua niitä kuitenkaan kotiini.
Lisäksi kaikki vastuu, ruoka, kusettamiset tms, hiekkalaatikko, muu siivous, karvat, eläinlääkäri,
hoitajan etsiminen jos reissuun yms yms.
Kiitos, ei minulle.
Mielestäni on eläinrääkkäystä kieltää lemmikiltä lajinmukainen käytös jos et pysty sitä
sille tarjoamaan.
Miten tuo sinkkuus liittyy siihen ettei pidä eläimistä? Monilla sinkuilla on lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en oikein tykkää mistään eläimistä. Syy on kai siinä, etten ole ikinä niihin tottunut, joten ne ovat jotensakin pelottavia. Niin isot kuin pienetkin. Niiden kanssa ei osaa olla rauhassa, ne saattavat aina "aikoa" jotakin arvaamatonta.
Mulla on tämä sama syy. Meillä tosin on lemmikki, kissa. Ikinä et voi istua rauhassa ja heilutella jalkoja pöydän alla, heti on kissa varpaissa kiinni. Makaat sohvalla - kissa tulee päälle. Yöllä varpaat näkyvät peiton alta - kissa tulee kynsimään niitä. Ja saisihan tuo mönkiä rauhassa päälläni, mutta kun kissasta ei koskaan tiedä mitä se aikoo kynsillään tehdä. Yhtäkkiä saattaakin olla kynnet päänahassa tai ties missä. Lisäksi kissat ovat nopeita liikkeissään ja sepäs onkin kiva, kun kissa säikähtää jotain ollessaan sylissä. Taas ne kynnet on joka paikassa.
Mun on siis vaikea rentoutua, kun talossa on
Mun kissa ei hyökkää varpaisiin eikä kynsi eikä raavi ketään. Monet omistajat tekevät myös sen virheen, että pentuna antavat kissan leikkiä käsillä ja jaloilla kun se ei vielä satu kun on pienet hampaat ja kynnet, mutta sitten ne kissat luulevat tietysti, että näin voi tehdä vanhempanakin.
Kaikki elämän alueet ei avaudu kaikille eikä samalla tavalla. Jos arvostaa ja kunnioittaa elämää, tekee niin kaikkien kohdalla. Tai katsoo asiaa vaikka tieteen ja luonnontieteen kannalta eikä yhdistä omia pelkojaan ja inhojaan otuksiin joilla ei ole mitään tekemistä niiden kanssa. Useimmat kuvailee miten inhoaa, ei pidä, tai pitää vain parista lajista. Hyvä niinkin.
Mielestäni eläimistä tykkääminen on omituista. Minä rakastan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en oikein tykkää mistään eläimistä. Syy on kai siinä, etten ole ikinä niihin tottunut, joten ne ovat jotensakin pelottavia. Niin isot kuin pienetkin. Niiden kanssa ei osaa olla rauhassa, ne saattavat aina "aikoa" jotakin arvaamatonta.
Mulla on tämä sama syy. Meillä tosin on lemmikki, kissa. Ikinä et voi istua rauhassa ja heilutella jalkoja pöydän alla, heti on kissa varpaissa kiinni. Makaat sohvalla - kissa tulee päälle. Yöllä varpaat näkyvät peiton alta - kissa tulee kynsimään niitä. Ja saisihan tuo mönkiä rauhassa päälläni, mutta kun kissasta ei koskaan tiedä mitä se aikoo kynsillään tehdä. Yhtäkkiä saattaakin olla kynnet päänahassa tai ties missä. Lisäksi kissat ovat nopeita liikkeissään ja sepäs onkin kiva, kun kissa säikähtää jotain ollessaan sylissä. Taas ne kynnet on joka paikassa.
Mun on siis vaikea rentoutua, kun talossa on
Tästä kommentista oikein huokuu se kuinka huonosti kattisi tunnet.
Lemmikkieläinten pidossa inhottaa eniten niiden eritteet, kaikki kakattamiset ja pissattamiset sekä yleinen epähygieenisyys. Mikään eläin ei ole kovin puhdas, vaan aina on sitä sotkua ja pahaa hajua enemmän tai vähemmän. Koirat ovat äänekkäitä, haisevia ja arvaamattomia, kissoilta taas voi saada toksoplasmoosin. En halua eläimiä ainakaan omaan kotiini sotkemaan ja haisemaan, siisteys on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Siedän eläimiä, en halua niitä kuitenkaan kotiini.
Lisäksi kaikki vastuu, ruoka, kusettamiset tms, hiekkalaatikko, muu siivous, karvat, eläinlääkäri,
hoitajan etsiminen jos reissuun yms yms.
Kiitos, ei minulle.
Mielestäni on eläinrääkkäystä kieltää lemmikiltä lajinmukainen käytös jos et pysty sitä
sille tarjoamaan.
Mutta sitten kun tuo on menetetty, antaisit mitä vain että saisit ruokkia, kusettaa, siivoilla, availla ja sulkea kylppärin ovea viisi kertaa, ym. etkä imuroi pariin viikkoon että olisi edes pari karvaa jäljellä. 😒
Vierailija kirjoitti:
Siedän eläimiä, en halua niitä kuitenkaan kotiini.
Lisäksi kaikki vastuu, ruoka, kusettamiset tms, hiekkalaatikko, muu siivous, karvat, eläinlääkäri,
hoitajan etsiminen jos reissuun yms yms.
Kiitos, ei minulle.
Mielestäni on eläinrääkkäystä kieltää lemmikiltä lajinmukainen käytös jos et pysty sitä
sille tarjoamaan.
Minä kasvoin alle kouluikäisestä aikuiseksi kissan kanssa. En olisi voinut kuvitellakaan ettei sitä olisi. Kissa kuului perheeseen ihan ehdottomasti. Sen lopetuksen jälkeen olen mietiskellyt uutta kissaa, mutta en oikein tiedä... ajatus ei tunnu enää 100 % oikealta. Kai se kissa oli minulle niin korvaamaton, etten vain enää innostu niin paljon ajatuksesta, että hommaisin ihan uuden ja tutustuisin siihen. Muutenkin lapsuudenkodissa oli kolme ihmistä katsomassa kissan perään. Se ei ollut 24/7 minun huolehdittavanani.
Mulla on tämä sama syy. Meillä tosin on lemmikki, kissa. Ikinä et voi istua rauhassa ja heilutella jalkoja pöydän alla, heti on kissa varpaissa kiinni. Makaat sohvalla - kissa tulee päälle. Yöllä varpaat näkyvät peiton alta - kissa tulee kynsimään niitä. Ja saisihan tuo mönkiä rauhassa päälläni, mutta kun kissasta ei koskaan tiedä mitä se aikoo kynsillään tehdä. Yhtäkkiä saattaakin olla kynnet päänahassa tai ties missä. Lisäksi kissat ovat nopeita liikkeissään ja sepäs onkin kiva, kun kissa säikähtää jotain ollessaan sylissä. Taas ne kynnet on joka paikassa.
Mun on siis vaikea rentoutua, kun talossa on eläin vapaana. Koirista tosin ei ole kokemusta, niiden kanssa tuskin on tällaisia "ongelmia". Onneksi lapsi on kisun kanssa luontevasti. Itse olen myös allerginen joten sekin valitettavasti vähentää silittelyhaluja.