Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minkälainen ihminen ei tykkää eläimistä?
27.09.2013 |
Juttelin pitkästä aikaa erään työkaverini kanssa ja kerroin, että meillä on kissa. Tähän työkaveri sanoi, että hän ei tykkää ollenkaan mistään eläimistä, ei kissoista, ei koirista, ei mistään. Hän ei ole kuulema koskaan halunnut lemmikkiä, eikä hänellä ole koskaan sellaista ollutkaan. Työkaveri on myös paatunut sinkku ja huomasin taas kuinka vähän yhteistä meillä on.
Jäin kuitenkin miettimään minkälainen tuo ihminen on yleensäkin. En tunne häntä paremmin, enkä välttämättä haluakaan tuntea - tunnetteko te jonkun tällaisen ihmisen? Minkälainen ihminen on eläimiä lähes inhoava ihminen muuten? :-/
Kommentit (115)
En voi sietää koiria. Kissatkin ovat useimmiten varsin rasittavia.
Puput ja muut jyrsijät ovat ihan söpöjä, mutta en ikinä ottaisi itselleni riesaksi.
Luonnossa, omassa ympäristössään elävät villieläimet sen sijaan ovat kiehtovia ja ihania! Varisten touhut meidän pihapiirissä ja mökillä ristihämähäkin verkonkutomisen seuraaminen on varsin mielenkiintoista puuhaa.
Lapsena inhosin hämähäkkejä, mutta nykyään pidän niitä upeina eläiminä. Ajattelin jopa hankkia itselleni tarantulan lemmikiksi. Siinä on ainakin helppohoitoinen ja hiljainen lemmikki, joka ei räksytä keskellä yötä, kuseksi sänkyyn tai raavi sohvankulmia riekaleiksi.
Kun oli lapsi, meillä oli koira ja kissoja minulla on ollut itsellänikin. Joten tiedän miten vaativia ja pidemmän päälle rasittavia lemmikkejä ne ovat.
Koirat ja kissat ja niiden ruokateollisuus on merkittävän suuri ekologinen kuorma. Varsinkin koirien pitäminen rasittaa ympäristöä enemmän kuin katumaasturi, ja koirien jätökset pilaavat maaperän ja levittävät tauteja. Kaupunki-ihmiset jotka haalivat itselleen koiria ja kissoja ovat mielestäni itsekkäitä ja vieraantuneita luonnosta. En pidä heitä eläinystävinä ollenkaan, vaan omien emotionaalisten yllykkeiden orjina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erittäin kontrollihakuinen ihminen ei kestä eläimiä (eikä usein lapsiakaan) koska eläimet sotkevat hyvän ja täsmällisen maailmanjärjestyksen, niistä lähtee karvaa ja ääntä ja ne hengittävät ja jos työntää nenänsä oikein syvälle niiden suuhun niin huh kuinka pahalta niiden henki haisee. Joillekin ihmisille on ihan hirveän tärkeää että kaikki siinä omalla henkilökohtaisella reviirillä on juuri kuten hän haluaa, ja jopa lemmikki häiritsee sitä.
Omasta kokemuksesta tiedän, että eläinhullut ne vasta kontrollinhakuisia ihmisiä ovatkin. Naapurin nauravat lapset ja muut ihmiset häiritsevät heidän elämää suunnattomasti, mutta oman piskin metelöinnille ja häiriölle ovat täysin kuuroja ja sokeita.
Ihminen jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, ovat melestäni tunnekylmiä, empatiakyvyttömiä ja jotenkin puistavan epäihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin kontrollihakuinen ihminen ei kestä eläimiä (eikä usein lapsiakaan) koska eläimet sotkevat hyvän ja täsmällisen maailmanjärjestyksen, niistä lähtee karvaa ja ääntä ja ne hengittävät ja jos työntää nenänsä oikein syvälle niiden suuhun niin huh kuinka pahalta niiden henki haisee. Joillekin ihmisille on ihan hirveän tärkeää että kaikki siinä omalla henkilökohtaisella reviirillä on juuri kuten hän haluaa, ja jopa lemmikki häiritsee sitä.
Siis tää olen minä. En välitä eläimistä juuri siksi, että mielestäni ne haisevat ja eläimien koskeminen saa käsiini likaisen tunteen, niistä lähtee useimmiten karvaa ja ne saattavat kuolata, ne käyvät ulkona missä ne saattavat kerätä mukanaan likaa sisälle. Enkä tykkää epäsiisteydestä. En myöskään viihdy ystävilläni missä on eläimiä, koska en koe oloani sielä mukavaksi.
Minulla ei myöskään ole mitään eläinihmisiä vastaan, mutta en ole kiinnostunut heidän eläimistään.
Tykkään kovasti. Maistuvat useimmat herkullisesta. Mutta kaloista en tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaveri joka ei tykkää, mutta ei hän mitenkään erikoinen ole. Tavallinen nainen, tosin uskovainen.
Vierailija kirjoitti:
En pidä eläimistä eikä tulisi mieleenikään hankkia lemmikkiä. Inhoan myös kyläpaikkoja, joissa eläimiä eli jätämme mielummin menemättä.
Ihan tavallisia ihmisiä ollaan luonteeltamme jne mutta eläimet nyt eivain sykähdytä. En kyllä pidä eläinrääkkäyksistäkään.
Juurikin noin. En tykkää siitä, että eläimiä pidetään ja kohdellaan paremmin kuin ihmisiä, niille syötetään kalliita herkkuja, kutsutaan hän-pronominilla, vaikka jo alakoulussa opetetaan että ihmisistä puhutaan HÄN, eläimistä ja asioista SE, niille lässytetään ja leperrellään kuin vauvalle jne. jne. Lapsista tykkään paljon ja tulen heidän kanssaan oikein hyvin toimeen. Enkä tarkoita että niitä lemmikkejä pitäisi laiminlyödä tms., mutta ihmiset ja eläimet on erikseen. En ymmärrä että krs-talossa pidetään 2 - 3 isoa koiraa enkä voi sietää koiranomistajia, jotka eivät korjaa elukoittensa jätöksiä. Koirista pitäisi periä koiravero, kuten ennen perittiin ja lisävesimaksu, jos vesimaksu peritään per hlö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En erityisemmin pidä eläimistä. Eivät ne mua juurikaan häiritse, mutta eivät kiinnostakaan. Pidän ihmisistä enemmän. Erityisesti pikkulapset ovat mukavia, tulen niiden kanssa hyvin jutttuun.
Mutta musta on hyvä näin. On kiva syödä silloin tällöin lihaa ja käyttää maitotuotteita ja muuta vastaavaa. Jos pitäisin eläimistä, minusta olisi varmaankin ikävämpää, että niitä kohdellaan huonosti ja tapetaan minun huvituksekseni. Nyt ruokaa voi syödä rauhassa, koska vaikka syönkin pääasiassa vegaanista sapuskaa, silloin joskus kun syö sen makkaran tai pihvin voi olla rauhassa ja hyvillä mielin.
(Simpanssit ja delfiinit ovat poikkeus, koska tekee pahaa ajatella, että eläimillä, jotka ovat yhtä fiksuja kuin pikkulapset, ei olisi oikeuksia.)
Eläinrakkaalla on varmaankin vaikeaa. Minun ei tarvitse painiskella näiden asioiden kanssa, koska en pidä eläimistä.
En oikein ymmärrä tätä. Vaikka en tykkäisi jostain, niin ei se tarkoita ettei minusta tuntuisi pahalta kun häntä rääkätään ja pahoinpidellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä eläimistä eikä tulisi mieleenikään hankkia lemmikkiä. Inhoan myös kyläpaikkoja, joissa eläimiä eli jätämme mielummin menemättä.
Ihan tavallisia ihmisiä ollaan luonteeltamme jne mutta eläimet nyt eivain sykähdytä. En kyllä pidä eläinrääkkäyksistäkään.
Juurikin noin. En tykkää siitä, että eläimiä pidetään ja kohdellaan paremmin kuin ihmisiä, niille syötetään kalliita herkkuja, kutsutaan hän-pronominilla, vaikka jo alakoulussa opetetaan että ihmisistä puhutaan HÄN, eläimistä ja asioista SE, niille lässytetään ja leperrellään kuin vauvalle jne. jne. Lapsista tykkään paljon ja tulen heidän kanssaan oikein hyvin toimeen. Enkä tarkoita että niitä lemmikkejä pitäisi laiminlyödä tms., mutta ihmiset ja eläimet on erikseen. En ymmärrä että krs-talossa pidetään 2 - 3 isoa koiraa enkä voi sietää koiranomistajia, jotka eivät korjaa elukoittensa jätöksiä. Koirista pitäisi periä koiravero, kuten ennen perittiin ja lisävesimaksu, jos vesimaksu peritään per hlö.
Suomen kielessä ihminenkin on se, paitsi kirjakielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetodella eläinrakkaana olen saanut sellaisen kuvan vastaantulleista eläimistä piittaamattomista ihmisistä, että syitä usein ovat:
-Hyvän siisteyden ja hygienian korkea arvostaminen ja tarve, varsinkin omassa kodissa (joskus jopa neuroosiin asti)
-Huonoja, jopa pelottavia kokemuksia eläimistä esim lapsuudesta (agressiivinen koira tai kissa melko yleisiä)
-Ei ole ollut koskaan juuri kosketuksissa lemmikkeihin, eli lähipiirissä näitä ei ole juuri ollut, tai jos on ollut, niin kokemukset ovat olleet negatiivisia
-Saanut vanhemmiltaan mallin eläinten pelkäämiseen tai näiden paheksumiseen/neutraaliin ja välinpitämättömään kantaan (vanhempien eläinpelko ja viha saattaa siirtyy mielipiteenä lapselle siinä missä mikä vain muukin vanhrmpien vankka kanta)
-Erittäin korkea vakauden ja oman elämän täydellisen hallinnan tarve (eläimet tuovat arkeen paljon muuttujia)
-Ei hulua minkäänaiseen hoitosuhteeseen, ei "hoitamisviettiä" tai -tarvetta
-Korkea oman tilan ja yksinolon tarve
Ja näitä samoja tarpeita ja ominaisuuksia löytyy ihan eläinrakkaista ihmisistäkin, mutta nämä on niitä syitä ja ominaisuuksia mitä itse olen eläimistä piittaamattomissa ihmisissä huomannut. Yritän aina ymmärtää miksi jotkut ihmiset tuntevat jostain itselleni tärkeästä asiasta kovin toisella tavalla, ja ymmärrän hyvin että lemmikit eivät kaikille ole tärkeitä, vaikka itselleni ja lähipiirilleni ne ovatkin aina tosi tärkeitä olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä eläimistä eikä tulisi mieleenikään hankkia lemmikkiä. Inhoan myös kyläpaikkoja, joissa eläimiä eli jätämme mielummin menemättä.
Ihan tavallisia ihmisiä ollaan luonteeltamme jne mutta eläimet nyt eivain sykähdytä. En kyllä pidä eläinrääkkäyksistäkään.
Juurikin noin. En tykkää siitä, että eläimiä pidetään ja kohdellaan paremmin kuin ihmisiä, niille syötetään kalliita herkkuja, kutsutaan hän-pronominilla, vaikka jo alakoulussa opetetaan että ihmisistä puhutaan HÄN, eläimistä ja asioista SE, niille lässytetään ja leperrellään kuin vauvalle jne. jne. Lapsista tykkään paljon ja tulen heidän kanssaan oikein hyvin toimeen. Enkä tarkoita että niitä lemmikkejä pitäisi laiminlyödä tms., mutta ihmiset ja eläimet on erikseen. En ymmärrä että krs-talossa pidetään 2 - 3 isoa koiraa enkä voi sietää koiranomistajia, jotka eivät korjaa elukoittensa jätöksiä. Koirista pitäisi periä koiravero, kuten ennen perittiin ja lisävesimaksu, jos vesimaksu peritään per hlö.
Samaa mieltä! Sitäkään en ymmärrä, että koirat eivät ulkoillessa muuta tee kuin haistelevat toisten koirien hajuja ja jätöksiä ja koiranomistaja kiltisti seuraa koiraa kaikkiin pusikkoihin ja ojanpohjalle mihin koira vie. Koira haistelee niitä muitten koirien paskoja ja sitten koiranomistaja suukottaa koiraansa... YÖK!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättäen naiset pitää yleensä eläimistä, koska naisillahan on se "ujujuiiii ku söpööö"-hoivaus/paijaustarve ja muutenkin aikuisilla naisilla saattaa olla jotain pehmoleluja sängyssä tai hyllyissä. Ei miehet ole sellaisia ja korkeintaan teeskennellään eläimistä pitävää sen naisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä eläimistä eikä tulisi mieleenikään hankkia lemmikkiä. Inhoan myös kyläpaikkoja, joissa eläimiä eli jätämme mielummin menemättä.
Ihan tavallisia ihmisiä ollaan luonteeltamme jne mutta eläimet nyt eivain sykähdytä. En kyllä pidä eläinrääkkäyksistäkään.
Juurikin noin. En tykkää siitä, että eläimiä pidetään ja kohdellaan paremmin kuin ihmisiä, niille syötetään kalliita herkkuja, kutsutaan hän-pronominilla, vaikka jo alakoulussa opetetaan että ihmisistä puhutaan HÄN, eläimistä ja asioista SE, niille lässytetään ja leperrellään kuin vauvalle jne. jne. Lapsista tykkään paljon ja tulen heidän kanssaan oikein hyvin toimeen. Enkä tarkoita että niitä lemmikkejä pitäisi laiminlyödä tms., mutta ihmiset ja eläimet on erikseen. En ymmärrä että krs-talossa pidetään 2 - 3 isoa koiraa enkä voi sietää koiranomistajia, jotka eivät korjaa elukoittensa jätöksiä. Koirista pitäisi periä koiravero, kuten ennen perittiin ja lisävesimaksu, jos vesimaksu peritään per hlö.
Suomen kielessä ihminenkin on se, paitsi kirjakielessä.
Nykyinen tiukka käsitys hän- ja se-pronominin selvästä työnjaosta ei siis perustu kansankieleen, vaan se on syntynyt nyky-yleiskielen vaikutuksesta ja luotu keinotekoisesti (ks. Hanna Lappalaisen kirjoitusta Se ja hän puhutussa kielessä, Kielikello 4/2010). Silti nykykielen hänittely tuskin täysin kumpuaa murteiden vaikutuksesta. Suurempi syy lienee lemmikkien inhimillistäminen. Jos Fifinsä pukee muotitakkiin ja kimallepantaan, on koira enemmän lapsen kuin lemmikin asemassa. Lemmikistä tulee tärkeämpi kuin ihmiskontaktit, ja hän korostaa eläimen arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläinlääkäri: Keräämätön koirankakka levittää loisia ja tauteja
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/elainlaakari-keraamaton-koirankakka…
Suomessa on arviolta noin 800 000 koiraa. Viime vuonna julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lemmikkikoira tuottaa vuorokaudessa keskimäärin 150 grammaa ulostetta. Yhteensä suomalaiset koirat tuottavat siis päivässä noin 120 000 kiloa ja vuodessa lähes 44 miljoonaa kiloa kakkaa.
Järjestyslain mukaan koiran omistajan on huolehdittava siitä, ettei koiran uloste jää ympäristöön taajamassa.
Luontoon jätetyt läjät voivat edesauttaa tarttuvien tautien ja loisten leviämistä sekä lemmikistä toiseen että ihmisiin.
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3900273/Suomalaiset+koirat+tuottavat+…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä eläimistä eikä tulisi mieleenikään hankkia lemmikkiä. Inhoan myös kyläpaikkoja, joissa eläimiä eli jätämme mielummin menemättä.
Ihan tavallisia ihmisiä ollaan luonteeltamme jne mutta eläimet nyt eivain sykähdytä. En kyllä pidä eläinrääkkäyksistäkään.
Juurikin noin. En tykkää siitä, että eläimiä pidetään ja kohdellaan paremmin kuin ihmisiä, niille syötetään kalliita herkkuja, kutsutaan hän-pronominilla, vaikka jo alakoulussa opetetaan että ihmisistä puhutaan HÄN, eläimistä ja asioista SE, niille lässytetään ja leperrellään kuin vauvalle jne. jne. Lapsista tykkään paljon ja tulen heidän kanssaan oikein hyvin toimeen. Enkä tarkoita että niitä lemmikkejä pitäisi laiminlyödä tms., mutta ihmiset ja eläimet on erikseen. En ymmärrä että krs-talossa pidetään 2 - 3 isoa koiraa enkä voi sietää koiranomistajia, jotka eivät korjaa elukoittensa jätöksiä. Koirista pitäisi periä koiravero, kuten ennen perittiin ja lisävesimaksu, jos vesimaksu peritään per hlö.
Suomen kielessä ihminenkin on se, paitsi kirjakielessä.
Nykyinen tiukka käsitys hän- ja se-pronominin selvästä työnjaosta ei siis perustu kansankieleen, vaan se on syntynyt nyky-yleiskielen vaikutuksesta ja luotu keinotekoisesti (ks. Hanna Lappalaisen kirjoitusta Se ja hän puhutussa kielessä, Kielikello 4/2010). Silti nykykielen hänittely tuskin täysin kumpuaa murteiden vaikutuksesta. Suurempi syy lienee lemmikkien inhimillistäminen. Jos Fifinsä pukee muotitakkiin ja kimallepantaan, on koira enemmän lapsen kuin lemmikin asemassa. Lemmikistä tulee tärkeämpi kuin ihmiskontaktit, ja hän korostaa eläimen arvoa.
Saattaa siinä olla englannin kielen vaikutusta mukana.
Vierailija kirjoitti:
Minä en pidä mistään eläimistä. Pidin ihan pienenä lapsena, alle kouluikäisenä ja haaveilin kaikista maailman lemmikkieläimistä. Halusin kissoja ja koiria ja sata kania.
Ekaluokkalaisena kimppuuni hyökkäsi koira. Sen käskettiin hyökätä kimppuuni, omistaja oli häiriintynyt ja humalassa. Koira oli iso, rotua en muista. Koira kaatoi minut takaapäin suoraan asfalttiin ja puri jalkaan. Koira lopetettiin heti tapauksen jälkeen ja vanhempani saivat jotain korvauksia.
Sen jälkeen en ole halunnut olla missään tekemisissä minkään eläimen kanssa.
Ehkä sitten olen empatiakyvytön ja hirveä ihminen, jolle kannattaa nyrpistellä nenäänsä, eikä esimerkiksi kysyä, mistä eläinrakkaudettomuus johtuu.
Olen todella pahoillani puolestasi, ihan kauhea kokemus! Kyllä ihminen on täysi psykopaatti kun usuttaa koiran pienen lapsen kimppuun. Ymmärrän hyvin mikset välitä eläimistä, toivon ettet enää hirveästi pelkää niitä. Itsekin pelkään edelleen isompia taistelukoirarotuja, vaikka paljon eläimiä, varsinkin koiria, valtavasti rakastan. Minua on koira purrut pienenä, kun minua yllytettiin tyhmän omistajan toimesta silittämään syövää koiraa. Tämä koira oli ruoka-agressiivinen ja puri. Päädyin tikattavaksi, mutta onneksi olin sen verta nuori, etten itse tapahtunutta muista. Itselläni on tänäpäivänäkin koira jota rakastan valtavasti, mutta ymmärrän hyvin etteivät kaikki ihmiset koirista pidä, ja jotkut ihan oikeasti elkäävätkin, ja täysin ymmärrettävistä syistä , kuten sinä, jonkua kimppuun hullu usutti koiransa) Tästä syystä en päästä omaa koiraani (joka on kyllä pieni ja todella kiltti) vieraiden ihmisten luokse, elleivät nämä erityisesti tätä luokseen kommunikoi haluavansa. En perusarvoisesti koskaan oleta, että muut pitäisivät koirastani, vaikka suuri-osa ihmisistä koira- ja eläinrakkaita ovatkin.
Joo ei ollut kauhean kivoja kokemuksia eläimistä meikäläisenkään lapsuudessa. Kotikulmillani liikkui joku häiriintynyt kissa, joka hyökkäili nurkkien takaa ja puista kynnet ojossa kimppuun. Lisäksi kerran minua jahtasi räksyttävä koira leuat louskuen ja pääsin nipin napin pakoon, hampaat napsahti kiinni aivan senttien päässä hanuristani.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos erilaisista näkökulmista. Olemme uusperhe. Minun kaksi lastani asuvat meillä ja meillä on yksi yhteinen. Nyt toinen lapseni lähtee opiskelemaan, niin mieheni ilmoitti että saa viedä koiransa mennessään. Tuo koira on myös minun ja ollut ilona ja turvana lapsille, mm.yksinäisinä iltoina kun olemme töissä. Mies ilmaisi asian "Olen kärsinyt sen takia jo 6.v" Olin puulla päähän lyöty. Koira ei oleskele tiloissa missä me yleensä olemme, vaan on tyttären huonessa. Nyt täytyy kuulema valita miehen ja koiran väliltä. Itse pidän paljon eläimistä ja sukulaisillani on lemmikkieläimiä. Ehdotin perheterapiaa, on kai sitä hullummistakin asioista menty terapiaan. Tai jäänkö sitten lasten ja koiran kanssa asumaan. Ei sekää enää huonolta kuulosta. Ehkä olemmekin sitten täysin erilaisia.