Minkälainen ihminen ei tykkää eläimistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin kontrollihakuinen ihminen ei kestä eläimiä (eikä usein lapsiakaan) koska eläimet sotkevat hyvän ja täsmällisen maailmanjärjestyksen, niistä lähtee karvaa ja ääntä ja ne hengittävät ja jos työntää nenänsä oikein syvälle niiden suuhun niin huh kuinka pahalta niiden henki haisee. Joillekin ihmisille on ihan hirveän tärkeää että kaikki siinä omalla henkilökohtaisella reviirillä on juuri kuten hän haluaa, ja jopa lemmikki häiritsee sitä.

Siis tää olen minä. En välitä eläimistä juuri siksi, että mielestäni ne haisevat ja eläimien koskeminen saa käsiini likaisen tunteen, niistä lähtee useimmiten karvaa ja ne saattavat kuolata, ne käyvät ulkona missä ne saattavat kerätä mukanaan likaa sisälle. Enkä tykkää epäsiisteydestä. En myöskään viihdy ystävilläni missä on eläimiä, koska en koe oloani sielä mukavaksi.

Minulla ei myöskään ole mitään eläinihmisiä vastaan, mutta en ole kiinnostunut heidän eläimistään.

Kyllä sä itekki haiset jos et käy pesulla. Turkinhoito on yks tärkee osa kun omistaa lemmikin. Ja jos rappaat päänahkaasi tai kaivat korvaas niin voin sanoa että haiset varmasti itsekin ilman pesulla käyntiä tai alakertasi haisee. Tuot myös itse kengänpohjissa likaa ja toisten ihmisten räkiä eteiseesi. Koirankin tassut voi pyhkiä lenkin jälkeen tai suihkuttaa tai käyttää lemmikkiliikkeistä saatavia tossuja ku lähtee koiran kans ulos.

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään eläimistä sen verran paljon, etten ota lemmikkiä.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Eläimet ovat parhaimmillaan luonnossa.

Ihmisen outoa itsekkyyttä haalia eläimiä kotiinsa.

Meillä on "luontoon" (=kadulle) hylätty koira, joka on ikionnellinen kodista. Ihmisen julmaa itsekkyyttä hylätä ihmisestä riippuvainen lemmikki tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkieläinten pidossa inhottaa eniten niiden eritteet, kaikki kakattamiset ja pissattamiset sekä yleinen epähygieenisyys. Mikään eläin ei ole kovin puhdas, vaan aina on sitä sotkua ja pahaa hajua enemmän tai vähemmän. Koirat ovat äänekkäitä, haisevia ja arvaamattomia, kissoilta taas voi saada toksoplasmoosin. En halua eläimiä ainakaan omaan kotiini sotkemaan ja haisemaan, siisteys on tärkeintä.

 

 

Hiukka neuroottista?  Jos ei ole vettä eikä viemäröintiä ja muuta infraa on pakko olla siistinkin ihmisen hieman epäsiisti.  Tai on sairas ja muiden armoilla. 

 

Ei suinkaan neuroottista vaan herkät aistit, nenä ja korvat. En jaksa kuunnella mitään haukkumista, ja eläimet valitettavasti haisevat pahalle ja sotkevat joka paikan. Lemmikkien omistajat ovat vain niin tottuneita siihen hajuun ja likaisuuteen, että eivät aina ymmärrä jos toisia inhottaa. 

Meidän koira tuoksuu hyvälle, jos ihan nenä kiinni haistaa. Muuten ei millekään. En voi sietää kainalohien ja jalkahien hajua ihmisillä, toisten verkkaritkin haisee pierulle. Likaisten hiusten haju, yök. Haiseva hengitys 🤢 Se, kun on hajusteilla lotrattu oikein kunnolla, hajuvana seuraa 50 metriä perässä. Tupakka ja viina 🤢 Likaiset vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän eläimistä luonnossa, ja kunnioitan niitä liikaa ottaakseni niitä omaksi huvikseni ja ratokseni. Eläin on hieno omassa elementissään eläessään arvoistaan elämää.

Koirat ei pärjää yksin luonnossa, sanompahan vain. Ne tarvii koira”mamin” tai ”isukin”. Koiria kohdellaan joissain maissa tosi julmasti kun hylätään nääntymään nälkään. Haluaisin pelastaa maailman kaikki koirat tuolta julmalta kohtelulta ja myös kissat. Rakastan kaikkia koiria ja erityisesti nuita omia sessuja ja mikä ihaninta, ne rakastaa omistajaansa myös takaisin päin. Koirilla on tunteet niin kuin ihmisilläkin.

Joo, mutta kuinka moni koiranomistaja ihan oikeasti tarjoaa koiralleen koiran lajityypillisiin tarpeisiin perustuvan elämän? Tuskin kovin moni. Säälin koiria jotka eivät pääse tarpeeksi ulos ja liikkumaan, koirat voivat saada aivan vääränlaista ravintoa ja niitä saatetaan pitää pienissä häkeissä työpäivien ajan, koirat ovat yksin ja yksinäisiä, koiria ei hoideta asianmukaisesti, talutettaessa hihnassa roikutaan ja vedetään. Onko tällainen ihminen "eläinrakas" ja onko oikeasti järkeä pitää koiraa? Minusta ei. Ja sama pätee mihin tahansa eläimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden kodissani oli aina koiria, eivätkä todella olleet mitään perheenjäseniä tai lemmikkejä.

Isoja koiria, joita isäni kasvatti kovalla kädellä kuten meitä lapsiakin.

Vanhimpana lapsista olisin halunnut suojella pienimpiä sisaruksia ja koiria pahoinpitelyiltä, mutta itsekin lapsena en tietenkään tähän pystynyt, vaan tulin pahoinpidellyksi uudelleen ja uudelleen.

Aikuisena en halua koiria, enkä muitakaan lemmikkejä. En kestä sitä tarvitsevuutta ja avuttomuutta.

Lapsia minulla on, lasten avuttomuus ja tarvitsevuus on aivan toinen asia, siihen on helppo vastata. Toisen ihmisen tarpeisiin vastaaminen on muutenkin luontaista ja sisäsyntyistä.

Työksenikin hoidan ihmisiä ja pidän työstäni paljon.

Ehkä jotkin traumat näkyvät näin, että en kestä lemmikkejä tai sitten hoidan ja hoivaan jo muutenki niin paljon, ettei siitä enää riitä lemmikeille.

Jos et kestä tarvitsevuutta ja avuttomuutta, niin se näkyy kyllä ihmissuhteissasikin, halusit tai et.

Jos toisen ihmisen tarpeisiin vastaaminen on "luontaista ja sisäsyntyistä", miksi näin ei ollut isäsi kohdalla?

Olen pahoillani siitä, mitä olet kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Ei vain ole koskaan kummemmin kiinnostanut. Voin nähdä, että vaikka pieni kissanpentu on söpö, mutta se siitä. Esim. se, että aikuisten on pakko vaikka jonkun koiran nähdessään rynnätä rapsuttamaan sitä ja ennen kaikkea alkaa lässyttää sille, menee totaalisesti yli hilseeni. Kykenen toki miedosti bluffaamaan niin, että hivenen osoitan huomiotani jollekin muffelle, jos sosiaalinen tilanne ihmisten kesken näyttäisi siitä jotenkin notkistuvan. 

Muffe tietää, että bluffaat, ja muffen omistaja myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän eläimistä luonnossa, ja kunnioitan niitä liikaa ottaakseni niitä omaksi huvikseni ja ratokseni. Eläin on hieno omassa elementissään eläessään arvoistaan elämää.

Koirat ei pärjää yksin luonnossa, sanompahan vain. Ne tarvii koira”mamin” tai ”isukin”. Koiria kohdellaan joissain maissa tosi julmasti kun hylätään nääntymään nälkään. Haluaisin pelastaa maailman kaikki koirat tuolta julmalta kohtelulta ja myös kissat. Rakastan kaikkia koiria ja erityisesti nuita omia sessuja ja mikä ihaninta, ne rakastaa omistajaansa myös takaisin päin. Koirilla on tunteet niin kuin ihmisilläkin.

Joo, mutta kuinka moni koiranomistaja ihan oikeasti tarjoaa koiralleen koiran lajityypillisiin tarpeisiin perustuvan elämän? Tuskin kovin moni. Säälin koiria jotka eivät pääse tarpeeksi ulos ja liikkumaan, koirat voivat saada aivan vääränlaista ravintoa ja niitä saatetaan pitää pienissä häkeissä työpäivien ajan, koirat ovat yksin ja yksinäisiä, koiria ei hoideta asianmukaisesti, talutettaessa hihnassa roikutaan ja vedetään. Onko tällainen ihminen "eläinrakas" ja onko oikeasti järkeä pitää koiraa? Minusta ei. Ja sama pätee mihin tahansa eläimeen. 

Mun sessut ei ole häkkikoiria, niitä ulkoilutetaan ja ne juoksee mökillä isolla pihalla aitauksessa vapaana ja niillä on lajitovereita. Lisäksi ne pääsee kirmailemaan vapaasti koirapuistoihin (joita myös kaupunkiympäristöissä on sitä varten jos et sattumoisin tiedä) ja jopa uimaan koirien uimaloihin ja luonnonvesiin. Taidat olla itse laiskaa tyyppiä ku aattelet ettei koirista huolehdita ja ettei ne saa liikuntaa ku itse et jaksa huolehtia kuin itsestäs ja pestä sitä omaa alakertaasi vaan.

Sekä laadukasta ravintoa syövät. Ei mitään markettien halppisruokaa.

Elämä on yllätyksiä täynnä kirjoitti:

Kiitos erilaisista näkökulmista. Olemme uusperhe. Minun kaksi lastani asuvat meillä ja meillä on yksi yhteinen. Nyt toinen lapseni lähtee opiskelemaan, niin mieheni ilmoitti että saa viedä koiransa mennessään. Tuo koira on myös minun ja ollut ilona ja turvana lapsille, mm.yksinäisinä iltoina kun olemme töissä. Mies ilmaisi asian "Olen kärsinyt sen takia jo 6.v" Olin puulla päähän lyöty. Koira ei oleskele tiloissa missä me yleensä olemme, vaan on tyttären huonessa. Nyt täytyy kuulema valita miehen ja koiran väliltä. Itse pidän paljon eläimistä ja sukulaisillani on lemmikkieläimiä. Ehdotin perheterapiaa, on kai sitä hullummistakin asioista menty terapiaan. Tai jäänkö sitten lasten ja koiran kanssa asumaan. Ei sekää enää huonolta kuulosta. Ehkä olemmekin sitten täysin erilaisia.

Jos mies käskee valitsemaan itsensä ja koiran väliltä, niin valinta on erittäin helppo: koira.

Vierailija kirjoitti:

Sekä laadukasta ravintoa syövät. Ei mitään markettien halppisruokaa.

Työpäivän ajankin ovat vapaasti eikä sullota pieniin häkkeihin. Lisäksi teen etätöitä niin niiden ei tarvi olla juuri koskaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä mistään eläimistä. Pidin ihan pienenä lapsena, alle kouluikäisenä ja haaveilin kaikista maailman lemmikkieläimistä. Halusin kissoja ja koiria ja sata kania.

Ekaluokkalaisena kimppuuni hyökkäsi koira. Sen käskettiin hyökätä kimppuuni, omistaja oli häiriintynyt ja humalassa. Koira oli iso, rotua en muista. Koira kaatoi minut takaapäin suoraan asfalttiin ja puri jalkaan. Koira lopetettiin heti tapauksen jälkeen ja vanhempani saivat jotain korvauksia. 

Sen jälkeen en ole halunnut olla missään tekemisissä minkään eläimen kanssa.

Ehkä sitten olen empatiakyvytön ja hirveä ihminen, jolle kannattaa nyrpistellä nenäänsä, eikä esimerkiksi kysyä, mistä eläinrakkaudettomuus johtuu.

Sehän oli ihminen, joka käski koiraa. Haluat kuitenkin olla ihmisten kanssa tekemisissä? Koirapelon ymmärrän, mutta miten ne kissat ja kanitkin liittyvät tuohon tapaukseen?

Terapiasta voisi olla apua.