Miten lestadiolaisilla on varaa elämään, johon muilla ei ole?

Samaa olen minä pohtinut. Lisäksi he käyvät suurena perheenä ulkomaan matkoilla usein. Mistä ihmeestä ne rahat ylimääräisiin matkoihin tulevat?

Ovat hyviä talousihmisiä?

No kyllähän pankista lainaa saa taloa varten. Mieluummin maksaa omaa taloa, kuin vuokraa. Jos pukeutuu hyvin, ei välttämättä tarkoita, että vaatteet olisivat kalliita...ennemminkin vain hyvä maku :-) kyllähän monet perheet silti aika tiukilla on...mutta laittanevat ne vähäisetkin rahansa sitten mieluummin kotiin ja vaatteisiin, kuin johonkin muuhun? 

Vastatkaa nyt joku joka tiedät! Mua kiinnostaa kans.ja miks kellään lestadiolaisperheellä ei ole luottotiedot menny niin että lainaa voi ottaa. Luottotiedot menee nykyaikana tosi helposti.tiedän sen verran että niiden suvut auttavat toinen toisiaan kyllä,mutta ei kai taloja nyt ilmatteeks anneta nuorelle parille.miks kukaan ei asu vuokralla,miten kaikki on niin onnistuneita. Mun miehen entinen vaimokin oli uskovainen mutta petti miestäni ja otti avioeron ja vei lapset. Nyt elatustuet meni ulosotroon koska ei ole varaa maksaa eikä ehditty tekemään kelalle lausuntoa liitteineen päivineen. Me olemme uusperhe uskovainen sellainen,mutta mieheni entinen pettäjävaimo kärsii teoistaan nyt yksin lastensa kanssa masentuneena.me asumme heidän talossaan joka on nyt jo kokonaan mieheni nimissä kun osituksen saivat tehtyä.

Muakin kiinnostaa, sillä oma perheeni ei laita rahaa mihinkään ylimääräiseen. Emme esimerkiksi kuluta mihinkään baareissa, ravintoloissa tms. viihdehötössä käymiseen senttiäkään, syömme kotiruokaa, emme juokse muotivaatteiden tai muun materian perässä. Lapsillamme ei ole huippukalliita harrastuksia tms. Toisin sanoen, elämme kuin lestat (vaikkemme sellaisia ole), mutta ei meillä silti olisi varaa rakentaa isoa omakotitaloa, varsinkaan jos toinen ei edes olisi ollenkaan töissä.

Mun käsitys on (korjatkaa jos olen väärässä), että talojen rakentamisessa autetaan- rakennustarvikkeet ja -työt hankitaan sopuhintaan toisien lestojen yrityksistä ja paljon saadaan talkooapua. En tiedä muusta, mutta kyllähän siinä jo säästää ihan hirveitä summia.

Mä en tiedä, mutta veikkaisin seuraavaa...

- lainan takaajina kirkko (tms seurakunta)

- omakotitalo rakennetaan huitsin nevadaan, missä tontti käytännössä ilmainen

- talo rakennetaan pitkälti talkootyönä, itse, suvun ja seurakunnan avustamana ja vastalahjaksi autetaan muita talon rakentamisessa

- seurakunnalta löytyy aina joku joka diilaa tavaraa (mm. Auto) halvemmalla omilleen

- renkaidenvaihto ym tapahtuu oravannahkakaupoilla

- ruoka tehdään pitkälti itse, kasvimaalta saadaan kaikki tarvittava, leivät leivotaan itse, tarv löytyy oma kanala jne

- naiset osaa ommella, neuloa, virkata

- rahaa ei kulu tv, pleikkari, iphone...

- kaikilla lapsilla sama harrastus: esim viulu, jää pienenä uusiokäyttöön perheeseen

- rahaa ei kulu myöskään esim kampaajalle, meikkiin, bilevaatteisiin

Jospa vaikka seitsemän lasta saa lapsilisää + kotihoidon tuki vaikkapa neljästä nopesti laskien reilut 1500€, johan sillä lapset maksaa kodin lainan lyhennykset.

Diilaus omalle väelle halvempaan hintaan / vaihtamalla hyödykkeitä päikseen.

Sen verran on pakko älähtää että on kyllä harvinaisen lapsellista sanoa luottotietojen menevän nykyään helposti. Eiköhän se ole kuitenkin asia, joka on jokaisen ihan omista päätöksistä ja toiminnasta kiinni, ei ne niin vaan mihinkään mene. Tästä voidaan toki sulkea pois ne rajuimmat tarinat joissa on taustalla identiteettivarkaus tms.

Luottohäiriömerkintöjen merkittävä kasvu korreloi hyvin muuttuneiden kulutustottumusten kanssa, ei ne sen herkemmin mene kuin ennenkään.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 21:41"]

Jospa vaikka seitsemän lasta saa lapsilisää + kotihoidon tuki vaikkapa neljästä nopesti laskien reilut 1500€, johan sillä lapset maksaa kodin lainan lyhennykset.

[/quote]

Se raha ei riitä edes ruokaan, saati mihinkään lainoihin.

tv, duiguboxi, joita pitää vaihtaa kun uusia ja isompia tulee, baari-illat, 52 kertaa vuodessa 12 kaljan päkki tai 26 kertana 12 kaljan päkki, viide-elektroniikka ylipäänsä maksaa todella paljon, eivät ole eläissään käyttäneet rahaa turhuuteen ja rahaa on säästynyt jo nuorelta iältä asti. Ei lellimistä lapsille, eikä mihinkään turhuuteen, koska ovat tottuneet elämään suht yksinkertaisesti, he noudattavat 7 syntiä, ylensyönti ja ruuan nakkaamista roskiin tuskin tapahtuu kummemmin, leipovat itse leipää ja pullaa, vaatteita tehdään myös usein itse, perheessä on myös usein yksi joka osaa leikata hiukset ja kun hiuksia ei värää, eikä käy leikkauttamassa joka kuukausi siinäkin säästää. Nämä pienet asiat mistä tulee yhdessä iso määrä rahaa vuodesta toiseen. Vaatteet menevät isommalta pienemmälle, ei ostele cd levyjä ja soittimia, radio riittää ja joulu cd:t lista voi jatkua loputtomiin emme edes huomaa kun itse käytämme turhuuteen rahaa, jota emme tarvitse mutta jotka nostavat omaa elintasoamme ja tekevät olon paremmaksi. En tiedä saako kaikki lapset edes viikkorahaa, lapset eivät ole päivähoidossa vaan kotona siinä säästää pitkän pennin, ei miljoonia tietokoneita joka lapselle ja huippupuhelimia...tässä muutamia esimerkkejä. En yhtään ihmettele, että pitävät itseään ainoina jotka pääsee taivaaseen.

Elävät yksinkertaisesti ja auttavat paljon toisiaan. Siinä se on. Plus lestadiolaisten "tyyliin" kuuluvat siistit ja kauniit vaatteet ja sisustus yms.

En tiedä muualla, mutta minun asuinalueellani esimerkiksi taloja rakennellaan paljon siten, että auttavat toinen toisiaan talonrakennuksessa. Näin jokainen saa talonsa halvemmalla. Tietysti siihen työtunteja menee, mutta rahaa kuluu vähemmän. Lisäksi esimerkiksi vaatteita kierrätellään perheeltä toiselle siten, että omat tarpeettomat hyväkuntoiset annetaan tarvitsevalle joko ilmaiseksi tai erittäin halvalla. Noissa jo säästyy pitkä penni. Samaan tosin pääsee kuka tahansa, jos on sopivia kavereita. Lestadiolaisilla sellainen yhteisö vain tulee ikäänkuin automaattisesti.

Mä olen kyllä aika monesta lestadiolaisäidistä lukenut (en tunne ketään), jotka aina lasten välissä on vähän aikaa töissä. Onko ne sitten kuitenkin olleet poikkeuksia? 

Me asutaan kaupungin vuokrakerrostalossa, ajetaan vanhahkolla autolla ja käydään molemmat töissä. Vaatteet ostetaan kirpparilta melkein kaikki (myös minun). Mekin voitaisiin ottaa iso laina (kun kiertää useamman pankin läpi, niin joku myöntää) ja rakentaa talo "maalle". Takaajat saa suvusta, rahallista apua muuten ei. Työmatkat vaan tuplaantuisi. Ollaan lestadiolaisia, mikä ei kyllä sinänsä liity tähän.

No me asutaan vuokralla, auto on hajoamispisteessä, toinen vanhemmista opiskelee, toinen töissä, yli 5 lasta, lähes ilmaiset harrastukset, vaatteita ostetaan uutena aika vähän, lähinnä kenkiä, mutta niitä huolletaan ja kierrätetään, normi ruokaa,toisinaan siihen käytetään enempi, hiukset leikataan itse, 

[quote author="Vierailija" time="26.09.2013 klo 21:54"]

tv, duiguboxi, joita pitää vaihtaa kun uusia ja isompia tulee, baari-illat, 52 kertaa vuodessa 12 kaljan päkki tai 26 kertana 12 kaljan päkki, viide-elektroniikka ylipäänsä maksaa todella paljon, eivät ole eläissään käyttäneet rahaa turhuuteen ja rahaa on säästynyt jo nuorelta iältä asti. Ei lellimistä lapsille, eikä mihinkään turhuuteen, koska ovat tottuneet elämään suht yksinkertaisesti, he noudattavat 7 syntiä, ylensyönti ja ruuan nakkaamista roskiin tuskin tapahtuu kummemmin, leipovat itse leipää ja pullaa, vaatteita tehdään myös usein itse, perheessä on myös usein yksi joka osaa leikata hiukset ja kun hiuksia ei värää, eikä käy leikkauttamassa joka kuukausi siinäkin säästää. Nämä pienet asiat mistä tulee yhdessä iso määrä rahaa vuodesta toiseen. Vaatteet menevät isommalta pienemmälle, ei ostele cd levyjä ja soittimia, radio riittää ja joulu cd:t lista voi jatkua loputtomiin emme edes huomaa kun itse käytämme turhuuteen rahaa, jota emme tarvitse mutta jotka nostavat omaa elintasoamme ja tekevät olon paremmaksi. En tiedä saako kaikki lapset edes viikkorahaa, lapset eivät ole päivähoidossa vaan kotona siinä säästää pitkän pennin, ei miljoonia tietokoneita joka lapselle ja huippupuhelimia...tässä muutamia esimerkkejä. En yhtään ihmettele, että pitävät itseään ainoina jotka pääsee taivaaseen.

[/quote]

Mekin eletään aikalailla näin. Ei siis olla lestoja, mutta mm. absolutisteja ja kaikin puolin "kulutuskriittisiä". TV omistetaan, mutta sitä, eikä myöskään mitään muitakaan härpäkkeitä, todellakaan uusita jatkuvasti. Ei meillä silti ole rahaa, vaikkapa omakotitalon rakentamiseen.

...ja ollaan yleensä ahkeria. Yhteisössämme (jos nyt voi sellaisesta laajasti puhua tai yleistää) saa ehkä esimerkin toimeliaisuuteen, rehellisen työn tekemiseen ja topakkaan asenteeseen. On yritteliäs meininki, niin että mahdollisuuksia talon rakentamiseen, elon rakentamiseen jne. nähdään muuallakin ja muullaisin tavoin, kuin perus normaalin kaavan mukaan (opiskelutyötyötyöasuntolapsitoinenlapsiisompiasuntotalo40-vuotiaana). Tartutaan mahdollisuuksiin ennakkoluulottomammin, eletään enemmän päivän lapsina, luotetaan, että elämä kantaa ja Jumala johdattaa, jolloin uskalletaan elää oman näköistä elämää, esim. rakentaa talo vaikka lapsia tulee ja varallisuus ei ole viimesen päälle hiottuna.

Myöskin rakennusalalla on paljon vl:ia töissä, joten rakentaminen ja siihen liittyvä ei ole niin vierasta ja pelottavaa vaan jopa luontevaa.

Sen sijaan emme ainakaan omalla kohdallani ole saaneet konkreettista fyysistä apua paljoakaan, kaikkeen olemme palkanneet tai tehneet itse. En tykkää apua pyytää. Ystäviltä ja sukulaisilta ehkä jotkut saavat apua (en usko, että mitenkään enemmän kuin valtaväestö, kun ihmisillä yleensä kiirettä omassa elämässä), mutta seurakunnalta?? ei kukaan talonrakennukseen tai muuhun varallisuuden hankkimiseen. Henkistä apua kyllä saa paljon tuttavapiiristä ja sukulaisilta, tsemppaamista ja kannustamista, se vaikuttaa todella paljon jaksamiseen ja yritteliäisyyteen.

Rahaa ei käytetä sitten toisiin asioihin niin paljon, ulkona syömiseen tmv. viihteeseen. Kaikki eivät tietenkään leivo, ompele tai pidä puutarhaa, mutta useat kuitenkin. Elämä pyörii tiiviisti kodin ja lasten ympärillä suurimmalla osalla perheistä, joten koti ja siihen liittyvä on top priority useimmille.

Tässä mahdollisimman rehellisiä tuntoja vl-talolliselta.  :) Turha nurista tai kadehtia (ap ei sitä ilmaissutkaan), paljon työtä riittää ja ennen kaikkea, kuka estää tekemästä samaa, jos iso talo tuntuu tavoittelemisen arvoiselta?

Jos ei mene rahaa telkkariin, pleikkaan ym viihteeseen, kampaamokäynteihin, meikkeihin ym kaunistautumiseen, alkoholiin ym biletykseen, sitä jää yllättävän paljon käteen. Ja kun on olemassa yhteisön tuki ja apu, en yhtään ihmettele että rahat hyvin riittävät. Priorisoitia ja yhteisöllisyyttä.