Kolmatta odottavat!

Muistan sinut tuolta kuumeilupuolelta, jossa turhaan pitkään sait notkua, joten suuret onnittelut plussasta! Tarrasukkia matkaan!



Hilpsu

ja meillä vauvan syntyessä esikoinen on hädin tuskin 3,5v ja nykyinen kuopus 1v10kk, eli meillä on ikäerot tosi lyhyitä ja hyvä niin. Olen ihan iloinen asiasta.Totta kai miettii miten menee ensi kesänä kolmen "hullun" pienen kanssa, mutta tätä halusimme.



Isovanhemmille on kerrottu ja lapset ovat tavallaan tietoisia että äitin masussa on vauva mutta näin pienet ei sillai vielä sitä käsitä ja kun samaan aikaan on tulossa myös serkkuja niin kaikki menee sopivasti sekasin jos lapset jotain sivu suunsa juttelee. :O)

miina rv 6+

Pidän peukkuja sun ultraan! Toivottavasti kaikki menee oikein hyvin, ja saat heinäkuisen käärön... :) Sulle jos kenelle sen ilon jo soisi, sen verran kivinen taival sun kolmosen yrittäminen on ollu! *Tarrasukkia ja vauvaliimaa!!!*



Mimmi75 rv.25+4

Oma pää on enemmän kuin sekaisin. Tämä kolmas on meille puhdas vahinko ja en oikein tiedä itkeäkö vai nauraako.... Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Tunnen itseni aivan kamalaksi ihmiseksi. Me jotka olemme tekemällä tehneet lapsia, mieteimme myös sitä kamalaa vaihtoehtoa. Ja nyt kun ei lasta ole tehty ja ehkäisykin on ollut paikallaan, niin sitten tulee ylläri... Tämä ei nyt vaan sopisi tähän elämäntilanteeseen. auts, auts, auts... Mies sanoi että tahtoo lapsen, mutta ei tahdo aloittaa kaikkea alusta. Molempia ei vain voi saada.



Esikoinen olisi vauvan syntymän aikaan 4,5 ja kuopus 2,5. Kauhulla odottelen tulevaa. Meillä oli jo tiedossa kakkosta odotellessa että lapsiluku on sitten täysi. Olemme antaneet/myyneet KAIKEN vauvan kannalta oleellisen tavaran pois. Nyt pitäisi sitten aloittaa uudestaan haaliminen.



Anteeksi tämä negatiivisien asioiden ryöppy..... sisälläni vain kuohuu ja murheet ovat suuret....



Vaikkakin ajattelen loppupeleissä; kaikella on tarkoituksensa......

että kyllä sitä muillakin on enemmän tai vähemmän sallittuja vahinkoja nämä lapsukaiset... Meillä mies vonkui jo liki vuoden päivät uutta vauvaa, minä en vieläkään ollut valmis - ja sitten tämä lähti kasvamaan. Enpä esikoisen jälkeen ole yhtä hölmistyneenä katsellut raskaustestiä vessanpöntöllä istuen... Kakkosta jopa "yritimme" kuukauden, että silläviisiin.



Voimia sinulle ja miehellesi! Kyllä se odotus siitä vielä iloksi muuttuu ennen pitkää. Minulla tällä kertaa vasta noin 24 viikon jälkeen, kun en enää joutunut oksentamaan.



t.eikkuli 29+1

Olis tosi kiva jos kolmosten pino herätettäis henkiin. Vai onko innokkaita? Jos innostust löytyy voitais jatkaa sillä KOTILOT-nimellä tai jokin muu????



Onhan täällä paljon tuttuja nikkejä =) Mä kuumeilin niin kauan, että on kumma jos meikäläistä ei muisteta hehheh!



On: Ultrassa kävin maanantaina ja kaikki oli hyvin. Vastasi viikkoja silloin 6+1 ja oli todella ihana nähdä sydämensykkeet =) ihanaa!!!! Sain uuden ultra-ajan rv 8+2, lekuri haluaa varmistaa että kehitys menee oikeeseen suuntaan. Sain kuvankin jo ultrasta todisteeksi miehelle, että totta on tämä raskaus! Ens viikolla on sitten eka neuvola 21.11.



mp73, rv 6+4

Kivaa kun meitä on löytynyt näinkin monta ja eri vaiheessa olevaa kolmosen odottajaa!



Meillä nyt np-ultra takana, kaikki hyvin. Nyt olis sitten aika alkaa uutisia sukulaisille kertomaan, mutta jotenkin se tuntuu ylivoimaiselta. Sinänsä naurettavaa, että kun mulla on kohtu eteenpäin kallistunut ja raskaus näkyy jo (ainakin omasta mielestä) selvästi, niin luulis että on helppo kertoa.



Mua jännittää tosi paljon miten mun ja miehen vanhemmat suhtautuu asiaan, kaikki tuntuu jotenkin olettavan että meidän lapset on tehty; onhan meillä tyttö ja poika. Mietin jopa tekstarilla ilmoittamista, mutta taitais olla aika kornia. Ehkä siis laitan lapset asialle ;)

Meille myös siis on kolmonen tulossa esikois poika täytti juuri 2 ja pikku sisko on 10kk eli meillä todella pienen välit! siis isompi on reilu2,5v ja pienempi noin 1,6v kun vauvelin pitäis 4.7.2009 syntyä maailmaan.

Viimeinen vauveli tämän pitäisi olla ja siis nauttia raskaudesta mut nyt se tuntuu toivottomalta kun on niin öklö olo ettei paremmasta väliä mut kaipa se tästä!!



Meillä lapset kyl pysyy kotona käymme jumppa kerhossa ja seurakunnan kerhossa joka viikko joten kyl kavereitakin jo lapsilla löytyy...



tsemppiä kaikill odottajille!!



anskur84 rv6+5

Juups...

Ikäeroista. Esikoiselle vietettiin syyskuun lopulla *2*-vuotis synttäreitä, pikku-kakkonen täyttää helmikuussa vuoden ja kolmannen la on juhannuksen kieppeillä... HUOH!



Eikoista meillä odotettiin 4 vuotta ja nyt kun nää mun värkit on hoksanneet, mitä varten ovat olemassa niin näyttää, et tenavia pukkaa joka sängelle ja ohralle :P

Perussairautena mulla on endo ja PCOS, joten tämänhän se on hyvää -- parasta -- hoitoa moisiin vaivoihin...



Mua on siunattu helpoilla lapsilla, joten sinällään tuleva ei juuri pelota, mut onhan tässä kotona aikas kiinni... Aloitin jo äikkärillä (joka loppu eilen ;P) työt osa-aikaisena ja nyt olis sit taas edessä pomolle kertominen, et jään keväällä kotiin... eh...



No. Ajatukset on kieltämättä aika sekavat kaikesta huolimatta... Onnellinen, hämmentynyt, oman "uran" kannalta ehkä vähän pettynytki... Kolmen lapsen hoitomaksut ym on jo sitä luokkaa, et mä varmaan pääsen takas työelämään sit ko esikko aloittaa koulutaipaleensa... Mut nyt näin.



Toivottavasti saadaan hyvä ja kannustava porukka meistä kotiloista (sekös se nimi oli kolmatta odottaville) ja joku innokas palstaemoki hommaan mukaan...?



Luuk@ & Oiva8+1



PS. -perhonen- ... asioilla on tapana järjestyä...

Kiva kun täällä on tälläinenkin pino. Meille odotetaan siis kolmatta rv 21+. Esikoinen täytty juuri 6 (tyttö) ja kakkonen kesällä 4 (poika). Tänään ultrassa kätilö oli sitä mieltä että poika olisi tulossa, aika näyttää. Sain ylimääräisen ultra ajan istukan sijainnin takia (lähellä kohdunsuuta) raskausviikolle 28.



Hyvää viikonloppua kaikille!



Numerokolme kera pikkuhipun rv 21+

Meidän 4 v isoveli on valitellut, kun 2 v pikkuveli kasvaa liian hitaasti. Kun se ei osaa vieläkään leikkiä oikein. Sit se vielä totes, että se vauva siellä masussa kasvaa varmaan vielä hitaammin, eikä osaa yhtään mitään. Mitäs siihen sanomaan muuta kuin, että oikeassa olet, se ei osaa vielä ensi vuonna edes kävellä. Siihen mies tuumasi, että turhia sellaiset... Pikkas nauratti!



Tuuti

Viel jatkan tähän pinoon. Pistetään ens viikolla sit vaikka uusi.



Nauratti tuo Tuutin 4 vuotiaan kommentit. Meillä kans 4v ja 2 v. Leikkivät kyllä hyvin yhdessä vaikka ovat tyttö ja poika. Neiti 2 v on sitä sorttia ettei suostu taka-alalle jäämään ja vaikka väkisiin opettelee kaikki 4 v jutut. No siitähän seuraa mustia silmiä, rikkoutuneita leluja ja aikamoista mäiskettä. Olen miettinyt että kyllä nämä lapset on tulleet oikeassa järjestyksessä, nimittäin tämä neitokainen ei varmastikaan tule oireileimaan sitä "keskimmäisen syndroomaa" että huomiotta jäisi. Hän ottaa sen mitä hänelle kuuluu. Se tietty teettää sen että meillä on aika intensiivistä kotona, mutta en valita!! (paitsi joskus) :) Tämä kolmas saisi olla sitten hieman vähemmän vaativa... Kilttejä ovat kyllä, mutta niin täynnä touhua että välillä mietin mihin hemmettiin olen pääni pukannut kun kolmaskin on tulossa.

Meidän esikoinen, siis poika 4 v odottaa vauvaa kun kuuta nousevaa. Suunnittelee missä hän nukkuu ja missä istuu autossa jotta hän voi sitä hoitaa. :) Hellyyttävää. Odottaa häntä jo jouluksi kun sanoin että jouluksi saadaan tietää sukupuoli. No tänään sitten tyytyi että keväällä vasta, kun on vielä niin pieni ettei voi syntyä.

Talvea odotellessa,

Callaway rv 15+5

Hei vaan kaikki KOTILOT!



Meillä myös odotellaan kolmatta lasta syntyväksi helmikuussa -09. Anskur84 ja Luuk@ (?) olivat samanlaisilla ikäeroilla liikkellä kuin mekin: mikäli vauva nyt syntyy suht ajallansa on esikoispoika 2v10kk ja tyttö 1v7kk helmikuussa. Eli kolme alle kolmevuotiasta... naureskeltiin miehen kanssa, että pistetään parisuhde nyt kunnolla koetukselle! :p Ultran mukaan on meille poika tulossa ja nimen keksiminen on todella hankalaa. Tytölle meillä olisikin jo nimi ollut tideossa.



Tämä on ollut fyysisesti aika rankka raskaus, johtuen osaltaan siitä, että raskauksien välit ovat olleet niin pienet eikä edellisestäkään ole vielä kunnolla palautunut. Olotila on vaan outo kun kaksi raskautta ovat olleet täysin oireettomat ja helpot, nyt on supistellut ja iskias vaivaa yhdessä liitoskipujen kanssa. Huomenna on neuvolalääkäri, jossa katsotaan jatkanko vielä sairaslomaa, vai kävisinkö vielä kuukauden päivät töissä enne äippistä. Raskauden rankkuudesta huolimatta en nyt vielä sanoisi, että nämä meidän lapset ovat nyt tässä, vaan salaa haaveilen vielä neljännestä... Mies ei taida ajatukselle lämmetä - ainakaan vielä.



Täällä olikin joitain tuttuja nikkejä tuolta kuumeilu puolelta ja helmikuisten odottajista. helmikuisia olen käynyt lueskelemassa, mutta alkuraskauden jälkeen en ole saanut itsestäni sen vertaa irti, että kävisin kirjoittelemassa sinne. Yritän paremmalla menestyksellä kotiloihin.



Hyviä vointeja kaikille!



Matami rv 28+3

Heippa kaikki kotilot!



Eilen tupsahti testiin ne maagiset kaksi viivaa, joita jo oireiden perusteella osasin odottaakin. Viikon verran oli ollut jo mieletöntä turvotusta iltaisin, vessassa saa ravata, tunteet pinnassa jne. Ennestään meillä on kaksi poikaa, 4- ja 2-vuotiaat. Raskautuminen ei ole mitenkään helppoa minulle ja nytkin yritettiin puolivuotta ja kahdessa kierrossa oli clomitkin mukana. Olon pitäisi olla siis onnellinen, kun kerran tärppäsi. Jotenkin olen kuitenkin hirveän ahdistunut ja paniikin kourissa. Miten sitä ikinä selviää kolmen pienen kanssa. Entä ne raskausvaivat ja synnytys...Minulla on ollut raskausdiabetes molemmissa raskauksissa, joten se on takuuvarma seuralainen tälläkin kertaa. Kunpa vain säästyisin raskausajan ihottumalta, joka oli edellisessä raskaudessa.



Moni asia mietityttää. Olen ollut jo kolme vuotta poissa töistä putkeen ja useamman vuoden poissaolo on varmaan nytkin edessä. Tätä olen halunnut, mutta nyt on sellainen olo, että osaanko enää mitään palatessani töihin!!



Pelottaa, että tulee synnytyksen jälkeinen masennut, että lapsi ei ole terve ja ihan kaikki mahdollinen. Onko muilla tällaisia tuntemuksia?? Olen ihan ihmeissäni itseni kanssa, vaikka mies väitti, että samalla lailla hermoilin molemmissa aiemmissakin raskauksissa alkuvaiheessa. Haluaisin nauttia kasvavasta masusta ja elämästä sisälläni, mutta olo on kurja ja itkettää. Ei tämän tällaista pitänyt olla!



Jännittää myös lähipiirin suhtautuminen, sillä äitini on moneen kertaan hokenut, että ei kai teille enää tule lapsia. Kuka kumma tekee tähän maailmaan enää kolmatta, lapset täytyy pystyä kouluttamaankin, talovelka maksaa jne.



Kylläpäs tuli negatiivinen viesti, anteeksi, mutta helpotti hieman oloani, joten siinä mielessä kannatti näpytellä. Toivottavasti tämä muuttuu vielä iloksi.



Sekaisissa tunnelmissa oleva Hibiskus rv 5+2 (la 19.7)

Kuinka alhainen hemoglobiinisi on? Itsellänikin aina raskausaikana hemoglobiini laskee todella alas, vaikka kuinka yritän rautaa syödä. Edellisisssä raskauksissa hemoglobiini ollut poikkeuksetta alle sadan rv.18 alkaen, huonoimmillaan noin 85, mutta mitään syytä ei olla keksitty. En tosin missään kokeissakaan ole käynyt, laajennettua verenkuvaa lukuunottamatta, mutta siinä ei mitään häikkää löytynyt. Nyt täällä on uudet määräykset, ja jos rauta laskee alle sadan pidemmäksi aikaa, joutuu heti äitiyspolille tutkimuksiin vaikka olo ei muuten huono olisikaan.



Mielelläni kuulisin sinunkin tarinaasi vähän, tuntuu että kenelläkään ei rautavarastot ole _oikeasti_ huonot... Itse olen nyt rv.23 ja rauta viimeksi mitattaessa (rv.18) oli 101...

Hibiskusta olisin oikeastaan halunnut lohdutella, että kovin, kovin tutuilta kuulostavat nuo tunteesi, lienee normaalia. Alkuraskaudessa ahidisti kaikki mainitsemasi asiat, erityisesti ympäristön reaktiot ja oma jaksaminen.



Mutta nekin tunteet kai on käytävä läpi ja aika pian ne helpottivatkin ja tuli niitä onnen hetkiä, että oikeasti vielä kerran saa kokea kaiken. Yhä vieläkin välillä mietityttää, että mitä järkeä, kun meillä muut lapset jo isoja (8 ja 6), jääkö mitään omaa aikaa taas moneen vuoteen, miten sitä jaksaa valvoa jne. Mutta sitten välillä kellun ruusunpunaisissa haaveissa, miten ihanaa kaikki onkaan.



Ja tiedoksi, että ainakin meillä ympäristö otti asian yllättävän rauhallisesti, ovat ehkä kekskenään päivitelleet, mutta minulle ei asiaa ole kukaan kummastellut. Ystävät on olleet tietysti iloisiakin.



Eli häntä pystyyn, anna hormoneille aikaa hieman tasaantua, päivä kerrallaan.



Hilpsu rv 28+4

nro kolmosen tulo on sitten tänään arvioitu olevan 22.7.09 eli viikkoja kasassa tasan 7+0. Testiä en tehnyt ennen ultraa lainkaan (logiikkana se, ettei voi olla raskaanakaan, kun sitä ei ole todistettu ja jos sitten menisikin kesken, niin pettymys ei olisi niin suuri ;-) )



Kotona ovat jo kaksi neitiä 4 v. ja 3 v. Ovat sitten heinäkuun lopulla 3 v. 9 kk ja vajaa 5,5 vuotta. Nonpareillen kanssa tunnemminkin tuolta meidän esikoisen, Nonpareillen vielä toistaiseksi olevan kuopuksen listoilta :-) Hoidosta sen verran, että neidit saavat jatkaa hoidossa 2-3 pvää viikossa. Pitää nyt katsoa. Esikoinen on jo aika kiinni tuossa hoitoryhmässään ja viihtyy ja kuopus siirtyy ensi syksynä samaan ryhmään isosiskon kanssa, niin siinäpä sitten selittäisi, että isosisko saa mennä, mutta sinä et... Neidit ovat ryhmäperhepäivähoidossa. Tosin varmaankin pidämme taas pitkän kesäloman (esim. viime kesänä 2,5 kk, kun pidin vielä hoitovapaata, kun tuo kuopus täytti vasta syksyllä 3 v.) eli hoitoon joskus syyskuulla...



Mukavaa odotusta kaikille! Itse ajattelin vielä pantata tiedon levittämistä enemmän, pitää odottaa sitä veriseula/np-ultraa (jonka olen kyllä teettänyt myös isommista yksityisellä, nythän tuon saa ihan kaupungilta täällä meilläpäin).

Onnittelut odotuksesta ja tervetuloa mukaan! Laitoin sinulle mailia :)

eli ei paisuteta enää tätä vanhaa, vaan kirjoitellaan uuteen... Jooko?!

[http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.perhe.fi/…]

Taustalla seuranneena kerron nyt vähän omaa taustaa..

Meillä on kaksi lasta, tyttö 4,5v ja poika 2v. Molemmat tullu ihan hirmu helpolla. Nyt kävin sitten lääkärillä viime maanataina ku alamaha on pitkään ollu jo kipee. Epäili endoa ja totesi samalla että mulla on aika paha pcos. Kierto on mitä on. antoi terolutit että kierto tasaantuis ja raskautumisessa ei sit menis ihan kauheen kauan. Viimesin 40pvää. Samalla ultrasi ja sanoi et kohdun limakalvon paksuudesta päätellen mulla alkaa vuoto ihan pian. No, loppuviikostakaan ei vielä mitään kuulunu mut en sitten enempää ihmetelly. Eilen oli kp 42/40 ja ajattelin sit et jos huvikseen tekis testin. Testasin eka mammaksin testillä ja haaleatakin haaleampi haamu tuli. Sit testasin vielä sere stepilla ja s-marketin testillä. Kaikkiin tuli viivat. (juu, hullu minä ku en uskonu). Tänään soitin neuvolaan ja kysyin onko mahdollista et olisin raskaana ku lääkäri kerran sanoi et menkat on tulossa. Ja on kuulemma mahdollista. Eka neukkukin tuli varattua mut samalla otettiin nyt aamulla verikoe ja varmistan vielä siinä et voiko olla totta. Tän aamuset kaks testiäkin ku näytti haaleeta viivaa. :) En siis ehtiny teroja edes alottaa ja ekasta kierrosta tärppäs. :)



Terkuin Miia rv 4+2