Tunnetko ketään, jota lihavuusleikkaus ei ole auttanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Mitäs kun minä syön jo nyt määrällisesti vähän. Mulla on jo pieni mahalaukku vaikka olen 130kg. Inhoan ähkyä oloa (oksentamispelko ja ärtynyt suoli) en koskaan ahmi mitään, eli ylensyö. Leikkauksen jälkeen söisin varmasti pian taas pieniä määriä suklaata kerrallaan ja joisin limua, palkinnoksi rankasta päivästä selviämiseen.

Leikkauksen jälkeen EI voi juoda limua eikä muitakaan hiilihapollisia juomia. Saunasiidereille ja -kaljoille pitää heittää hyvästit jne.

Kyllä voi juoda. Ajan myötä tottuu kun totuttelee.  Yhtäkään juomalla lihonutta ei pitäisi leikata.

Tuttava kävi tuossa operaatiossa muutama vuosi sitten. Lähtöpaino päälle 130 kg, paino putosi jonnekin yhdeksänkymmenen hujakoille aika nopeasti. Viimeksi kun nähtiin, näytti syövän jo tavanomaisen kokoisen ruoka-annoksen totutun pienen sijaan ja oli saanut kyllä  lisää painoa:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:17"]

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

Tunnen. On isäni sisko, ja lihonut leikkauksen jälkeen ennalleen. Ja tosiaan, mahalaukku venyy vähitellen takaisin jos sinne tunkee entisenlaisia määriä ruokaa. Lisäksi tuolla isän siskolla on alkoholiongelmaa, ja alkoholi (kuten muut nesteet myös) hulahtaa suoraan mahalaukusta eteenpäin joten nesteillä pystyy itseään lihottamaan silloinkin jos on vielä pieni se mahalaukku. 

Tuon isän siskon kuvio oli sellainen että painoi 160 kg kun meni leikkaukseen, laihtui 30 kg mutta sitten painonlasku pysähtyi, ja sen jälkeen on lihonut takaisin. Mässyttää punaviiniä ja kääretorttuja kuten myös pikaruokaa ihan kuten ennen leikkaustakin. 

Käsittämätöntä että tämmöisiä edes leikataan. Ei mitään seulaa että kenellä on oikeasti motivaatio muuttaa elämäntapojaan, taustoja ei kartoiteta mitenkään. Kaupataan vaan helppoa painonpudotusta. Vastuu on potilaalla jolle on myyty katteettomia lupauksia.

Vastuuntuntoinen lääkäri seuloo kyllä labroilla potilaan alkoholinkäyttöä. Kaikki ei näköjään tule ilmi. Jotkut kestävät muutenkin alkoholia paremmin kuin toiset.

Aivan, _vastuuntuntoinen_... mutta jos on suuri tarve kerätä potilaita leikkausmateriaaliksi niin seula on yllättävän harva eikä esim. potilaan runsas alkon käyttö ole ongelma leikkaavalle lääkärille. Näin oli vielä jokin aika sitten...  en tosin tiedä onko mitään opittu sen jälkeen vai haalitaanko potilaita leikkauksiin yhtä suurella innolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ainakin kaksi, jotka ovat lihoneet takaisin leikkausten jälkeen.  Minusta olisi hyvä velvoittaa heidät leikkauksien jälkeen jatkuvaan seuranta- tai tukiryhmään.  Leikkaus on vain askel oikeaan suuntaan.

Sekin unohtuu, että näitä lihavuusleikattuja sitten seurataan kalliilla kokeilla ja vitamiinimäärityksillä joka vuosi. 

Keljuttaa, jos joku lihoo takaisin välittämättä häneen uhratusta isosta tietoaidon määrästä ja leikkauksesta!

 

Meinaat että tahallaan tekevät niin? Ja sinä olet uhri tässä?

Joo, olen. Minä maksan tämän ei-motivoituneen henkilön leikkauksen veroistani.

Jos itse maksavat, niin sitten ok.

Myös lihavat maksavat veroja siinä missä muutkin ihmiset.

Miehen serkku kävi kyseissä operaatiossa. Ei olla läheisissä tekemisissä. Mutta mitään näkyvää hyötyä ei ole ollut lihominen jatkuu. Ja hänen miehensä nautiii kun saa syöttää vaimoaan. Kohta ei rouva pääse sohvalta ylös. Todella surullista seurattavaa sivusta

Vierailija kirjoitti:

Miehen serkku kävi kyseissä operaatiossa. Ei olla läheisissä tekemisissä. Mutta mitään näkyvää hyötyä ei ole ollut lihominen jatkuu. Ja hänen miehensä nautiii kun saa syöttää vaimoaan. Kohta ei rouva pääse sohvalta ylös. Todella surullista seurattavaa sivusta

Kuinka vaimo voi lihoa kun sokerista tulee paha olo ja rasva närästää ja laittaa mahan ruikulille? Lihooko muka ihan oikeasti niin sanotulla perusterveellisellä ruoalla?

Haluan kertoa omakohtaisen kokemuksen tähän asiaan.

Minut on leikattu alle 3kk sitten ja voin todeta, että tämä leikkaus ei ollut mikään taikatemppu. Joka päivä täytyy valita ja käydä keskustelua itsensä kanssa, mille tielle lähtee ja mitä syö.

Muutin aikalailla täydellisesti elämäntapani jo kuukausia ennen leikkausta ja laihduin 25kg, leikkauksen jälkeen olen laihtunut 13kg.

Minulle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus ja olen suhtautunut kyllä tähän asiaan erittäin vakavasti, mutta silti jo pian leikkauksen jälkeen vatsaan mahtui suurempia annoksia mitä piti ja kyse ei ollut ahmimisesta. Nyt pian 3kk leikkauksen jälkeen vatsaan mahtuu ruuasta riippuen ehkä 4dl. Pystyn juomaan hiilihapollisia juomia ja syödä herkkujakin. Välillä tuntuu kuin koko leikkausta ei olisikaan. Toisinaan taas tulee kylläiseksi pienemmästäkin määrästä.

Omalla kohdalla tämä on vain apukeino, ei ratkaisu mihinkään. Onneksi uusi elämäntapa on muodostunut, mutta miten helppo voisikaan olla palata vanhaan. En vaan edes kestä ajatusta siitä entisestä elämästä. Olen täysin uuden elämän saanut tämän laihtumisen myötä, vaikka kaikki tämä vaatii jokapäiväisiä valintoja, ehkä se ajan kanssa iskostuu tuonne päähän ja kaikki on rutiinia. Ja voin myöntää, että tuo lihavuus oli invalidisoivaa.

Niin monia vuosia olin sairaalloisen lihava ja elin väärällä tavalla, nyt täytyy vuosia opetella uudet jutut.

Kaveri kertoi tuttavastaan joka leikattiin n 4 vuotta sitten, nyt on lihonut todella huomattavasti takaisin. Kuulemma syö rasvaista ja makeaa liikaa.

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa omakohtaisen kokemuksen tähän asiaan.

Minut on leikattu alle 3kk sitten ja voin todeta, että tämä leikkaus ei ollut mikään taikatemppu. Joka päivä täytyy valita ja käydä keskustelua itsensä kanssa, mille tielle lähtee ja mitä syö.

Muutin aikalailla täydellisesti elämäntapani jo kuukausia ennen leikkausta ja laihduin 25kg, leikkauksen jälkeen olen laihtunut 13kg.

Minulle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus ja olen suhtautunut kyllä tähän asiaan erittäin vakavasti, mutta silti jo pian leikkauksen jälkeen vatsaan mahtui suurempia annoksia mitä piti ja kyse ei ollut ahmimisesta. Nyt pian 3kk leikkauksen jälkeen vatsaan mahtuu ruuasta riippuen ehkä 4dl. Pystyn juomaan hiilihapollisia juomia ja syödä herkkujakin. Välillä tuntuu kuin koko leikkausta ei olisikaan. Toisinaan taas tulee kylläiseksi pienemmästäkin määrästä.

Omalla kohdalla tämä on vain apukeino, ei ratkaisu mihinkään. Onneksi uusi elämäntapa on muodostunut, mutta miten helppo voisikaan olla palata vanhaan. En vaan edes kestä ajatusta siitä entisestä elämästä. Olen täysin uuden elämän saanut tämän laihtumisen myötä, vaikka kaikki tämä vaatii jokapäiväisiä valintoja, ehkä se ajan kanssa iskostuu tuonne päähän ja kaikki on rutiinia. Ja voin myöntää, että tuo lihavuus oli invalidisoivaa.

Niin monia vuosia olin sairaalloisen lihava ja elin väärällä tavalla, nyt täytyy vuosia opetella uudet jutut.

Mihin tarvitsit leikkausta kun kerran osasit laihduttaa muutenkin? Jos minä laihtuisin itsekseni 25kg, en loppujen 25kg laihduttamiseksi kyllä ottaisi riskiä mennä leikkaukseen.

130kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa omakohtaisen kokemuksen tähän asiaan.

Minut on leikattu alle 3kk sitten ja voin todeta, että tämä leikkaus ei ollut mikään taikatemppu. Joka päivä täytyy valita ja käydä keskustelua itsensä kanssa, mille tielle lähtee ja mitä syö.

Muutin aikalailla täydellisesti elämäntapani jo kuukausia ennen leikkausta ja laihduin 25kg, leikkauksen jälkeen olen laihtunut 13kg.

Minulle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus ja olen suhtautunut kyllä tähän asiaan erittäin vakavasti, mutta silti jo pian leikkauksen jälkeen vatsaan mahtui suurempia annoksia mitä piti ja kyse ei ollut ahmimisesta. Nyt pian 3kk leikkauksen jälkeen vatsaan mahtuu ruuasta riippuen ehkä 4dl. Pystyn juomaan hiilihapollisia juomia ja syödä herkkujakin. Välillä tuntuu kuin koko leikkausta ei olisikaan. Toisinaan taas tulee kylläiseksi pienemmästäkin määrästä.

Omalla kohdalla tämä on vain apukeino, ei ratkaisu mihinkään. Onneksi uusi elämäntapa on muodostunut, mutta miten helppo voisikaan olla palata vanhaan. En vaan edes kestä ajatusta siitä entisestä elämästä. Olen täysin uuden elämän saanut tämän laihtumisen myötä, vaikka kaikki tämä vaatii jokapäiväisiä valintoja, ehkä se ajan kanssa iskostuu tuonne päähän ja kaikki on rutiinia. Ja voin myöntää, että tuo lihavuus oli invalidisoivaa.

Niin monia vuosia olin sairaalloisen lihava ja elin väärällä tavalla, nyt täytyy vuosia opetella uudet jutut.

Mihin tarvitsit leikkausta kun kerran osasit laihduttaa muutenkin? Jos minä laihtuisin itsekseni 25kg, en loppujen 25kg laihduttamiseksi kyllä ottaisi riskiä mennä leikkaukseen.

130kg

Kyllä varmaan aika moni osaa laihduttaa. Niin olen minäkin osannut monia kertoja, monia kymmeniä kiloja, lopputuloksena kilot korkojen kera takaisin. Tässä nyt yksi syy. Leikkauksen avulla pudotetut kilot pysyvät varmemmin poissa.

Vierailija kirjoitti:

Moniko on Suomessa kuollut leikkauksen komplikaatioihin? Ainakin näköjään yksi. Mistä saisi tarkan tilaston?

Juuri tänään näin luvun 1,6 promillea, mutta en enää löydä lähdettä! 

Leikkaustyyppejä on erilaisia ja niillä erilaiset riskit, sellaisia lukuja ulkomaisista aineistoista löytyy kuin leikkaustavasta riippuen 1 - 2 promillea.

Aika paljon minusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa omakohtaisen kokemuksen tähän asiaan.

Minut on leikattu alle 3kk sitten ja voin todeta, että tämä leikkaus ei ollut mikään taikatemppu. Joka päivä täytyy valita ja käydä keskustelua itsensä kanssa, mille tielle lähtee ja mitä syö.

Muutin aikalailla täydellisesti elämäntapani jo kuukausia ennen leikkausta ja laihduin 25kg, leikkauksen jälkeen olen laihtunut 13kg.

Minulle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus ja olen suhtautunut kyllä tähän asiaan erittäin vakavasti, mutta silti jo pian leikkauksen jälkeen vatsaan mahtui suurempia annoksia mitä piti ja kyse ei ollut ahmimisesta. Nyt pian 3kk leikkauksen jälkeen vatsaan mahtuu ruuasta riippuen ehkä 4dl. Pystyn juomaan hiilihapollisia juomia ja syödä herkkujakin. Välillä tuntuu kuin koko leikkausta ei olisikaan. Toisinaan taas tulee kylläiseksi pienemmästäkin määrästä.

Omalla kohdalla tämä on vain apukeino, ei ratkaisu mihinkään. Onneksi uusi elämäntapa on muodostunut, mutta miten helppo voisikaan olla palata vanhaan. En vaan edes kestä ajatusta siitä entisestä elämästä. Olen täysin uuden elämän saanut tämän laihtumisen myötä, vaikka kaikki tämä vaatii jokapäiväisiä valintoja, ehkä se ajan kanssa iskostuu tuonne päähän ja kaikki on rutiinia. Ja voin myöntää, että tuo lihavuus oli invalidisoivaa.

Niin monia vuosia olin sairaalloisen lihava ja elin väärällä tavalla, nyt täytyy vuosia opetella uudet jutut.

Mihin tarvitsit leikkausta kun kerran osasit laihduttaa muutenkin? Jos minä laihtuisin itsekseni 25kg, en loppujen 25kg laihduttamiseksi kyllä ottaisi riskiä mennä leikkaukseen.

130kg

Kyllä varmaan aika moni osaa laihduttaa. Niin olen minäkin osannut monia kertoja, monia kymmeniä kiloja, lopputuloksena kilot korkojen kera takaisin. Tässä nyt yksi syy. Leikkauksen avulla pudotetut kilot pysyvät varmemmin poissa.

Paskan marjat, et vain ole osannut syödä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ja näitä maksetaan verovaroin... Läskit laihduttakoon kuten muutkin, syömällä vähemmän kuin kuluttavat.

Jooh... tuliko mieleesi, että läski voi olla koulutettu ihminen, jolla voisi olla pitkän aikaa hyödyllistä työuraa vielä jäljellä, jos kykenee käymään töissä. Hyödyllinen veronmaksaja siis. Tai hän voi olla äiti tai isä ja tehdä sellaisena arvokasta työtä uusien veronmaksajien kasvattamisessa.

Yhteiskunnan ei pitäisi myöskään maksaa urheiluvammojen hoitoa, nehän ovat oma vika. Tai ihosyövän hoitoa; mitäs kärtsasit itseäsi auringossa? Hammashoito myös pois, kaikki tietää miten reikien ja kiinnityskudossairauksien syntyminen estetään. Eikä tarvitsisi julkista terveydenhuoltoa ehkäisyhuolilla rasittaa, kun sehän on ihmisen omalla vastuulla, paneeko vai ei. Synnytyksen aiheuttamista kuluista nyt puhumattakaan, maksakoon jokainen itse. Tapaturmistakin suuri osa on ihan omaa tyhmyyttä aiheutettuja. Löytyyhän näitä säästökohteita.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:59"]

Tunnen kyllä, julkisvaroista leikattu.  Ei motivaatiota liikkumiseen ja ruoka maistuu... Käy joka vuosi rasittamassa terveydenhoitoa useasti, koska otetaan verikokeita ja mitataan vitamiineja ja hivenaineita. Kallis yksilö yhteiskunnalle. Olisiko aivopesu laitettava pakolliseksi leikattaville, ja jokin vertaisryhmä, jossa velvotettaisi käymään? Olisi. Ruokahalu ja lihavuus asuu useimmiten korvien välissä, ei toki aina.

Eikö voisi samantien aivopestä lahduttamaan ilman leikkausta. Helpompaa ja tulisi halvemmaksi.

Helpompaa joo, jos olet keksinyt sen aivopesukoneen. Siitä voisit saada jo Nobelin lääketieteen palkinnon, sen verran iso maailmanlaajuinen terveysongelma lihavuus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja näitä maksetaan verovaroin... Läskit laihduttakoon kuten muutkin, syömällä vähemmän kuin kuluttavat.

Jooh... tuliko mieleesi, että läski voi olla koulutettu ihminen, jolla voisi olla pitkän aikaa hyödyllistä työuraa vielä jäljellä, jos kykenee käymään töissä. Hyödyllinen veronmaksaja siis. Tai hän voi olla äiti tai isä ja tehdä sellaisena arvokasta työtä uusien veronmaksajien kasvattamisessa.

Yhteiskunnan ei pitäisi myöskään maksaa urheiluvammojen hoitoa, nehän ovat oma vika. Tai ihosyövän hoitoa; mitäs kärtsasit itseäsi auringossa? Hammashoito myös pois, kaikki tietää miten reikien ja kiinnityskudossairauksien syntyminen estetään. Eikä tarvitsisi julkista terveydenhuoltoa ehkäisyhuolilla rasittaa, kun sehän on ihmisen omalla vastuulla, paneeko vai ei. Synnytyksen aiheuttamista kuluista nyt puhumattakaan, maksakoon jokainen itse. Tapaturmistakin suuri osa on ihan omaa tyhmyyttä aiheutettuja. Löytyyhän näitä säästökohteita.

Suksi kuuseen!

Up

Tunnen. Paino noin 150 kg

Minua ei juurikaan auttanut. Laihduin ensimmäisen vuoden aikana noin 10 kiloa ja kaikki olivat pettyneitä.

Itse järkeilee asian niin, että koska lihavuusleikatun ruokavalio muistuttaa todella paljon aikaisempaa ruokavaliotani niin eihän edes leikkaus voi minua laihduttaa. Lihavuuusleikattuna kerta-annos noin 20% pienempi kuin ennen leikkausta syömäni kerta-annos. Söin jo aiemmin joka kolmas tunti. Nyt on entisten vaivojen lisäksi närästys enkä kestä voimakkasti maustettua ruokaa tai hiilihapotettuja juomia. En juonut aiemminkaan mitään muuta kuin vettä. En tietenkään juo nykyäänkään mitään skumppaa tmv koska sen makeudesta saan rajuja dumping-oireita.

Kyllä, kaikki ovat todella pettyneitä ja kettuuntuneitakin minuun.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan auttaa jos lihavuus johtuu liian suurista annoskoosta, mutta jos esim suklaan ja karkin syönnistä mikä jatkuu leikkaukseen jälkeen tai tapahtuu paluu vanhoihin tapoihin niin ei siitä hyötyä ole. Itse olen ylipainon hankkinut suklaalevy- tai pari patukkaa päivässä tyylillä, niiden lisäksi yksi tai kaksi normaalia ateriaa (en pysty syömään jättiannoksia, esim. Raxissa pelkkiä salaattipöydän antimia menee 1-1,5 kukkuraista lautasellista, ei muuta)

Minulle Lihavuusleikkaus aiheuttaa sekä dumping-oireita makeasta että ripulia liiasta rasvasta. Leikkauksen jälkeen kirurgi sanoin mahalaukkuni olevan harvinaislaatuisen pieni. Olin todella yllättynyt koska yleensä se on jalkapallon kokoinen ja kuvittelin että minullakin on sellainen. Ehkä ENE-kuuri kutisti sitä? Joka tapauksessa pystyn syömään nykyään kokonaisen kreikkalaisen salaatin valmisruokaa mutta joudun kaivamaan siitä sipulit pois sekä jätän salaattikastikkeen käyttämättä.

Minulla ylipaino tuli hiljaa hiipien pari kiloa per vuosi. Rahat ovat olleet vähissä enkä ole pystynyt hemmottelemaan itseäni suklaalla viimeksi kuin joskun sinkkuna. Sitten menin naimisiin ja rakensimme taloa samaan aikaan kun olin raskaana. Opettelin tekemään miehelleni maistuvia ruokia ja taisin siinä sitten syödä juuri aina tuhdin voileivän verran päivässä liikaa joka päivä. Tuhti voileipä = leipä, jonka päällä levitettä, kinkkua sekä juustoa.