Tunnetko ketään, jota lihavuusleikkaus ei ole auttanut

Vierailija kirjoitti:

Voiko tollasta pyytää ihan tavalliselta terveyskeskuslääkäriltä? Siis lähetettä?

Kyllä jos sinulla on sairaalloinen ylipaino ja muita sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

Venyy mutta se on hauraampi kuin alkuperäinen mahalaukku ja voi ihan oikeasti revetä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:17"]

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

 

Tunnen. On isäni sisko, ja lihonut leikkauksen jälkeen ennalleen. Ja tosiaan, mahalaukku venyy vähitellen takaisin jos sinne tunkee entisenlaisia määriä ruokaa. Lisäksi tuolla isän siskolla on alkoholiongelmaa, ja alkoholi (kuten muut nesteet myös) hulahtaa suoraan mahalaukusta eteenpäin joten nesteillä pystyy itseään lihottamaan silloinkin jos on vielä pieni se mahalaukku. 

 

Tuon isän siskon kuvio oli sellainen että painoi 160 kg kun meni leikkaukseen, laihtui 30 kg mutta sitten painonlasku pysähtyi, ja sen jälkeen on lihonut takaisin. Mässyttää punaviiniä ja kääretorttuja kuten myös pikaruokaa ihan kuten ennen leikkaustakin. 

 

Käsittämätöntä että tämmöisiä edes leikataan. Ei mitään seulaa että kenellä on oikeasti motivaatio muuttaa elämäntapojaan, taustoja ei kartoiteta mitenkään. Kaupataan vaan helppoa painonpudotusta. Vastuu on potilaalla jolle on myyty katteettomia lupauksia.

Vastuuntuntoinen lääkäri seuloo kyllä labroilla potilaan alkoholinkäyttöä. Kaikki ei näköjään tule ilmi. Jotkut kestävät muutenkin alkoholia paremmin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan auttaa jos lihavuus johtuu liian suurista annoskoosta, mutta jos esim suklaan ja karkin syönnistä mikä jatkuu leikkaukseen jälkeen tai tapahtuu paluu vanhoihin tapoihin niin ei siitä hyötyä ole. Itse olen ylipainon hankkinut suklaalevy- tai pari patukkaa päivässä tyylillä, niiden lisäksi yksi tai kaksi normaalia ateriaa (en pysty syömään jättiannoksia, esim. Raxissa pelkkiä salaattipöydän antimia menee 1-1,5 kukkuraista lautasellista, ei muuta)

Leikatuilla sokeri aiheuttaa ripulia ja pahaa oloa. Voi tulla muun muassa sydämen rytmihäiriöitä.

Myös rasva aiheuttaa lihavuusleikatuilla rasvaripulia.

Se on tosiaan lihavuusleikkaus nykyään, ei laihdutusleikkaus. Kyllä monet laihtuu, monille paino putoaa tosi vähän ja pettyneitä, ettei paino pudonnutkaan kymmeniä kiloja, vaikka noudattivat leikkauksen jälkeisiä elämäntapaohjeita. Toisilla paino putoaa kymmeniä kiloja, toiset eivät pysty noudattamaan "dieettiä". Joitakin potilaita leikataan toiseenkin kertaan, mutta tosi vakavalla harkinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan lihavuusleikkaus nykyään, ei laihdutusleikkaus. Kyllä monet laihtuu, monille paino putoaa tosi vähän ja pettyneitä, ettei paino pudonnutkaan kymmeniä kiloja, vaikka noudattivat leikkauksen jälkeisiä elämäntapaohjeita. Toisilla paino putoaa kymmeniä kiloja, toiset eivät pysty noudattamaan "dieettiä". Joitakin potilaita leikataan toiseenkin kertaan, mutta tosi vakavalla harkinnalla.

Kaikkihan on kiinni siitä, minkälainen potilaan ruokavalio oli ennen lihavuusleikkausprosessia. Jos on jo kärvistellyt suhteellisen pienellä kalorimäärällä ylipainoisena niin pelkkä pienennetty mahalaukku ei lisää energiankulutusta. Runsaskalorista dieettiä noudattaneet saavat tietenkin parhaimmat saaliit lihavuusleikkausprosessista.

Mä tunnen myös yhden ihmisen, jolle tällainen leikkaus tehtiin. Melkein heti toivuttuaan alkoi taas syödä herkkuja ja tupla-annoksia ravintoloissa. Luulisin, että leikkauksen jälkeen kyllä ohjeistetaan todella tarkkaan, mutta silti luulen, että tämä ihminen ajatteli voivansa syödä mitä vain lihomatta.

Hirveää rahan haaskausta mielestäni. Pitkä sairausloma töistä, valtava kustannus työnantajalle. Iso ja kallis leikkaus, yhteiskunta maksaa. Ja vuoden kuluttua ollaan lähtöpisteessä.

Luulen, että tuollaiset ihmiset ovat lihavia loppuelämänsä, koska leikkaus on se viimeinen keino. Vai saako noin ylipainoinen ihminen vielä epäonnistuneen leikkauksenkin jälkeen jostain motivaatiota laihduttaa perinteisin keinoin? Joku parantumaton syömishäiriö varmaankin tällaisilla, ihan kuin anoreksia, mutta käänteisenä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ainakin kaksi, jotka ovat lihoneet takaisin leikkausten jälkeen.  Minusta olisi hyvä velvoittaa heidät leikkauksien jälkeen jatkuvaan seuranta- tai tukiryhmään.  Leikkaus on vain askel oikeaan suuntaan.

Sekin unohtuu, että näitä lihavuusleikattuja sitten seurataan kalliilla kokeilla ja vitamiinimäärityksillä joka vuosi. 

Keljuttaa, jos joku lihoo takaisin välittämättä häneen uhratusta isosta tietoaidon määrästä ja leikkauksesta!

 

Meinaat että tahallaan tekevät niin? Ja sinä olet uhri tässä?

Se on LIHAVUUSLEIKKAUS!! Oikealta nimeltään.

Vierailija kirjoitti:

Moniko on Suomessa kuollut leikkauksen komplikaatioihin? Ainakin näköjään yksi. Mistä saisi tarkan tilaston?

Promille leikatuista kuolee leikkauskomplikaatioihin vuosittain. Suomessa tehdään noin 6000 lihavuusleikkausta vuodessa.

Yks tuttu käynyt leikkauksessa kaksi kertaa. Jännä kun pääsee ilmaiseen leikkaukseen toistamiseen.

Tunnen kaksi. Kumpikin kävi melko hoikassa kunnossa leikkauksen jälkeen, mutta on sen jälkeen myös lihonnut jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Mitäs kun minä syön jo nyt määrällisesti vähän. Mulla on jo pieni mahalaukku vaikka olen 130kg. Inhoan ähkyä oloa (oksentamispelko ja ärtynyt suoli) en koskaan ahmi mitään, eli ylensyö. Leikkauksen jälkeen söisin varmasti pian taas pieniä määriä suklaata kerrallaan ja joisin limua, palkinnoksi rankasta päivästä selviämiseen.

Leikkauksen jälkeen EI voi juoda limua eikä muitakaan hiilihapollisia juomia. Saunasiidereille ja -kaljoille pitää heittää hyvästit jne.

Vierailija kirjoitti:

Yks tuttu käynyt leikkauksessa kaksi kertaa. Jännä kun pääsee ilmaiseen leikkaukseen toistamiseen.

Tulee yhteiskunnalle halvemmaksi leikata kuin maksaa lääkekorvauksia, tehdä muita leikkauksia jne. Kyllä siihen ihan hyvä syy on olemassa.

Jossain telkkariohjelmassa oli sellaista juttua, että noille lekkatuille tulee usein jotain vaivoja olikos ne kipuja vai mitä. En muista.

Eräs työkaverini leikattiin noin kymmenen vuotta sitten. Paino putosi todella nopeasti. Kaikki näytti hienolta. Muutama vuosi meni ihan loistavasti, mutta paino alkoi hiipimään ylöspäin. Nyt hän on lähes yhtä lihava kuin lähtötilanteessa. Vierestä katsoen sanoisin että iso virhe oli haluta syödä kaikkea mitä ennenkin. Hyvin useasti hän tunnusti pakottavansa itsensä juomaan/syömään jotain minkä lääkäri on häneltä kokonaan kieltänyt.

Positiivista lähtötilanteeseen verrattuna on selkeästi parempi fyysinen kunto. Normaalipainoon päästyään hän sai erittäin nopeasti kuntoliikunnan mukaan arkirutiiniin.

Tiedän. Olen ollut fysiona gastrolla. Nyrkkisääntönä sanoisin että leikkaus ei ole auttanut henkilöille jotka ajattelee leikkausta ratkaisuna. Ei siis ole siis aidosti sitoutunut mihinkään jatkohoitoon tai elämänmuutomseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan auttaa jos lihavuus johtuu liian suurista annoskoosta, mutta jos esim suklaan ja karkin syönnistä mikä jatkuu leikkaukseen jälkeen tai tapahtuu paluu vanhoihin tapoihin niin ei siitä hyötyä ole. Itse olen ylipainon hankkinut suklaalevy- tai pari patukkaa päivässä tyylillä, niiden lisäksi yksi tai kaksi normaalia ateriaa (en pysty syömään jättiannoksia, esim. Raxissa pelkkiä salaattipöydän antimia menee 1-1,5 kukkuraista lautasellista, ei muuta)

Leikatuilla sokeri aiheuttaa ripulia ja pahaa oloa. Voi tulla muun muassa sydämen rytmihäiriöitä.

Myös rasva aiheuttaa lihavuusleikatuilla rasvaripulia.

Ja helvetillistä närästystä.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen myös yhden ihmisen, jolle tällainen leikkaus tehtiin. Melkein heti toivuttuaan alkoi taas syödä herkkuja ja tupla-annoksia ravintoloissa. Luulisin, että leikkauksen jälkeen kyllä ohjeistetaan todella tarkkaan, mutta silti luulen, että tämä ihminen ajatteli voivansa syödä mitä vain lihomatta.

Hirveää rahan haaskausta mielestäni. Pitkä sairausloma töistä, valtava kustannus työnantajalle. Iso ja kallis leikkaus, yhteiskunta maksaa. Ja vuoden kuluttua ollaan lähtöpisteessä.

Luulen, että tuollaiset ihmiset ovat lihavia loppuelämänsä, koska leikkaus on se viimeinen keino. Vai saako noin ylipainoinen ihminen vielä epäonnistuneen leikkauksenkin jälkeen jostain motivaatiota laihduttaa perinteisin keinoin? Joku parantumaton syömishäiriö varmaankin tällaisilla, ihan kuin anoreksia, mutta käänteisenä.

Ei ole todellista koska leikattu maha on niin pieni ettei sinne mahdu mitään tupla-annoksia. Leikkauksen jälkeen jo jugurttipurkillisen syöminen on suuri saavutus ja siitä edetään hitaasti kohti kahden desin annoskokoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ainakin kaksi, jotka ovat lihoneet takaisin leikkausten jälkeen.  Minusta olisi hyvä velvoittaa heidät leikkauksien jälkeen jatkuvaan seuranta- tai tukiryhmään.  Leikkaus on vain askel oikeaan suuntaan.

Sekin unohtuu, että näitä lihavuusleikattuja sitten seurataan kalliilla kokeilla ja vitamiinimäärityksillä joka vuosi. 

Keljuttaa, jos joku lihoo takaisin välittämättä häneen uhratusta isosta tietoaidon määrästä ja leikkauksesta!

 

Meinaat että tahallaan tekevät niin? Ja sinä olet uhri tässä?

Joo, olen. Minä maksan tämän ei-motivoituneen henkilön leikkauksen veroistani.

Jos itse maksavat, niin sitten ok.