Tunnetko ketään, jota lihavuusleikkaus ei ole auttanut

Vierailija kirjoitti:

Voiko tollasta pyytää ihan tavalliselta terveyskeskuslääkäriltä? Siis lähetettä?

Kyllä voi. Nykyään voi tosin pyytää myös lihavuuteen tepsivää lääkettäkin tk-lääkäriltä ennen leikkausta. Lääke pitää maksaa kokonaan omasta pussista ja se maksaa noin 150€/kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Leikkauksesta pari vuotta ja on lähes samassa painossa kuin ennen leikkausta, ENE dieetin jälkeen.

Toivottavasti minulle ei käy noin! Se olisi kauheaa!

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, työkaveri laihtui leikkauksen jälkeen alle 10 kg, ei kestänyt kauaa kun oli jo leikkausta edeltävissä mitoissa. Kyseessä 50/60-vuotias nainen.

Osaako kukaan lääketiedettä tai ravitsemustiedettä tunteva kertoa miksi noin tapahtuu?

Ikävä kyllä valtaosa lihoo entisiin mittoihinsa tai enemmän.

Mikään leikkaus ei autuaaksi tee, jos ruokailutottumukset ei totaalisesti muutu. Leikkaus on vain elämänmuutoksen tukena. Mahalaukku venyy tosi helposti, ja taas ollaan samassa jamassa.

Jos on ns. tunnesyöjä, syy tähän on löydettävä ja hoidettava. Muuten on ilmeistä että lohtusyöminen jatkuu leikkauksen jälkeen, joka, kuten sanottu lihottaa uudelleen.

On ihmisiä joille ko. operaatio on tehty kaksikin kertaa. On opeteltava normaali syöminen. Muuten heität rahasi Kankkulan kaivoon.

Vierailija kirjoitti:

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

Minä ainakin tunnen mahassani jo sen kun olen syönyt yhden näkkärin huolellisesti pureskellen. Vatsa tulee nopeasti täyteen ja jos yrittäisin ahtaa sinne liikaa niin varmaan oksentaisin. Jo nyt vääränlaiset ruoat närästävät.

Venytetty mahalaukku voi ihan oikeasti revetä liiasta syömisestä ja juomisesta koska se on hauraampi kuin alkuperäinen. Ravitsemusterapeutti varoitti ihan syystäkin sokeripitoisten juomien juomisesta koska ne lihottavat ja toisekseen sokeri aiheuttaa dumping-oireita. Itse en uskaltaisi edes kokeilla kuinka paljon voisin venyttää mahalaukkuani nyt.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:17"]

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

 

Tunnen. On isäni sisko, ja lihonut leikkauksen jälkeen ennalleen. Ja tosiaan, mahalaukku venyy vähitellen takaisin jos sinne tunkee entisenlaisia määriä ruokaa. Lisäksi tuolla isän siskolla on alkoholiongelmaa, ja alkoholi (kuten muut nesteet myös) hulahtaa suoraan mahalaukusta eteenpäin joten nesteillä pystyy itseään lihottamaan silloinkin jos on vielä pieni se mahalaukku. 

 

Tuon isän siskon kuvio oli sellainen että painoi 160 kg kun meni leikkaukseen, laihtui 30 kg mutta sitten painonlasku pysähtyi, ja sen jälkeen on lihonut takaisin. Mässyttää punaviiniä ja kääretorttuja kuten myös pikaruokaa ihan kuten ennen leikkaustakin. 

 

Hän voi varmasti pahoin!

Vierailija kirjoitti:

Ok, tuntuu hurjalta vaan, että semmoinen puolen nyrkin kokoiseksi jätetty mahalaukku venyy takaisin isoksi :O Toisaalta, voihan sitä myös syödä liian usein kai...

Ei onnistu ainakaan minulla. Kellon mukaan pitäisi syödä kohta taas mutta maha sulattelee vielä edellistä ateriaa äänistä päätellen. Taidan kuitenkin ottaa desin raejuustoa ja desin jogurttia ja surauttaa ne sileäksi mintun kanssa ja juoda sen.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:13"]

Kyseessä 50/60-vuotias nainen.

 

Kymmenen vuotta elinaikaa?

Voi olla kymmeniä vuosia elinaikaa ja useampia sairauksia, joihin leikkaus tepsii. Leikkaus maksaa itsensä takaisin viidessä vuodessa muun muassa pienempinä terveydenhuoltokuluina ja lääkekorvauskuluina.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Mielestäni noita leikkauksia mainostetaan liian ruusuisilla tulevaisuudenkuvilla.

Julkisessa terveydenhuollossa ei mainosteta. Siellähän seulotaan todella perusteellisesti ettei ole syömishäiriöinen tai alkoholisti. Sen lisäksi pitää tosiaankin olla niitä perussairauksia rasitteena ennen kuin pääsee leikkaukseen. Leikkauksenjälkeistä elämästäkin kerrotaan realistisesti.

Kun kerroin meneväni lihavuusleikkaukseen yksi kaverini totesi ettei sitten kutsu minua jat perhettäni heille jatkossa syömään koska en pysty syömään paljon. Hänelle on onnistumisen merkki jos vieraat syövät paljon. Minun mieheni syö kyllä ruokaa minunkin edestä. No, en minäkään kutsu enää häntä perheineen meille syömään koska leikkaukseni harmittaa häntä niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:17"]

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

 

Tunnen. On isäni sisko, ja lihonut leikkauksen jälkeen ennalleen. Ja tosiaan, mahalaukku venyy vähitellen takaisin jos sinne tunkee entisenlaisia määriä ruokaa. Lisäksi tuolla isän siskolla on alkoholiongelmaa, ja alkoholi (kuten muut nesteet myös) hulahtaa suoraan mahalaukusta eteenpäin joten nesteillä pystyy itseään lihottamaan silloinkin jos on vielä pieni se mahalaukku. 

 

Tuon isän siskon kuvio oli sellainen että painoi 160 kg kun meni leikkaukseen, laihtui 30 kg mutta sitten painonlasku pysähtyi, ja sen jälkeen on lihonut takaisin. Mässyttää punaviiniä ja kääretorttuja kuten myös pikaruokaa ihan kuten ennen leikkaustakin. 

 

Käsittämätöntä että tämmöisiä edes leikataan. Ei mitään seulaa että kenellä on oikeasti motivaatio muuttaa elämäntapojaan, taustoja ei kartoiteta mitenkään. Kaupataan vaan helppoa painonpudotusta. Vastuu on potilaalla jolle on myyty katteettomia lupauksia.

Tuo on kyllä lääkärin moka jos on jättänyt testit tekemättä. Minulta ainakin tutkittiin lukuisin kokein ettei minulla ole viehtymystä alkoholiin jne. Sen lisäksi tapaamiset ravitsemusterapeutin kanssa, eläminen leikatun dieetillä ennen ENE-kuurin aloittamista jne.

Vierailija kirjoitti:

Moniko on Suomessa kuollut leikkauksen komplikaatioihin? Ainakin näköjään yksi. Mistä saisi tarkan tilaston?

Yksi tuhannesta leikatusta kuolee. Suomessa ei edes leikata tuhatta vuodessa.

Juttelin pari kuukautta sitten yhden leikkauksessa käyneen kanssa. Hän laihtui leikkauksen jälkeen todella paljon. Sanoi kyllä että jos voisi valita uudelleen niin ei välttämättä menisi tuohon leikkaukseen. Lääkkeet muihin sairauksiin ei tahdo imeytyä enää ja muutenkin syöminen hankalaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ainakin kaksi, jotka ovat lihoneet takaisin leikkausten jälkeen.  Minusta olisi hyvä velvoittaa heidät leikkauksien jälkeen jatkuvaan seuranta- tai tukiryhmään.  Leikkaus on vain askel oikeaan suuntaan.

Sekin unohtuu, että näitä lihavuusleikattuja sitten seurataan kalliilla kokeilla ja vitamiinimäärityksillä joka vuosi. 

Keljuttaa, jos joku lihoo takaisin välittämättä häneen uhratusta isosta tietoaidon määrästä ja leikkauksesta!

 

En usko, että kolme kertaa vuodessa tehdyt labrakokeet, joissa katsotaan hemoglobiini, B12- ja D-vitamiini voivat olla joitain kalliita kokeita. Lääkäri soittaa jos niissä on jotain häikkää. Minulle ei ole soittanut kertaakaan.

Kyllähän ravitsemusterapeuttia pitää tavata leikkauksen jälkeen neljän kuun välein ja siellä punnitaan. Ei siihen sen kummempaa ryhmää tarvita. Rt sitten sanoo suoraan jos syö väärin. Menetelmä toimii kun leikattu on rehellinen rt:lle.

Joku leikattujen ryhmätapaaminen on sinällään hassu ajatus koska lihavuusleikatuilla on oma yhdistys ja keskustelupalstansa, jossa he voivat tavata livenä ja virtuaalisesti. Kannattaa muistaa ettei samanlainen leikkaus tee välttämättä ihmisistä ylimpiä ystäviä tai että leikattujen kemiat pelaisivat keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Leikkauksesta pari vuotta ja on lähes samassa painossa kuin ennen leikkausta, ENE dieetin jälkeen.

paljonko kuluu alkoholia? Sillä saa kilot takaisin kätevästi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kyllä, julkisvaroista leikattu.  Ei motivaatiota liikkumiseen ja ruoka maistuu... Käy joka vuosi rasittamassa terveydenhoitoa useasti, koska otetaan verikokeita ja mitataan vitamiineja ja hivenaineita. Kallis yksilö yhteiskunnalle. Olisiko aivopesu laitettava pakolliseksi leikattaville, ja jokin vertaisryhmä, jossa velvotettaisi käymään? Olisi. Ruokahalu ja lihavuus asuu useimmiten korvien välissä, ei toki aina.

Taitavat olla eri käytännöt eri sairaaloissa? Minulta ei ole ikinä mitattu mitään hivenaineita. Ei ennen leikkausta eikä myöskään leikkauksen jälkeen. Ehkäpä kaverillesi ei tule yhtä herkästi refluksia kuin monelle muulle leikatulle ja hän kestää paremmin rasvaa? Juuri rasvassahan niitä kaloreita on eniten. Liikunta on vain looginen jatke leikkauksenjälkeiselle toipumisprosessille.

Vierailija kirjoitti:

Yhdelle sukulaiselle tehtiin leikkaus kiristyspannalla. Ahmimishäiriö edelleen niin että joko panta petti tai vatsalaukku venyi suunnilleen aiempiin mittoihin. Ei laihtunut.

Kuinka tuo on teknisesti mahdollista? Julkisella syynätään tarkkaan kaikki syömshäiriöiset pois leikattavista. Yksityisellä ollaan kai lepsumpia?

Vierailija kirjoitti:

Ei se auta, jos kalorit tulee nesteistä. Ne menee läpi siitä pienestä mahasta saman tien.

He ovat niitä poikkeuksia, jotka eivät saa dumping-oireita sokereista. Siksi he pystyvät juomaan sokerisia nesteitä. Itse olen liki ensiapukunnossa jos juon yhden Frooshin tai kaupan maitokahvipullollisen.

Vierailija kirjoitti:

Monella liikalihavalla osa ongelmaa on korvien välissä (tunnesyöminen, masennus, ahmimisongelma, heikko impulssikontrolli jne.).

Lihavuusleikkauksella voidaan ihminen saada laihtumaan nopeasti ja tehokkaasti, mutta psyykkisiä ongelmia sillä ei voi korjata.

Elintapojen muutos on ainoa pysyvä keino saada paino pysymään kurissa. Eli terveellinen ruokavalio, liikuntaa, lepoa ja perussairauksien hyvä hoitotasapaino.

Minua kyllästyttävät nuo korvien välissä-jutut. Usko tai älä niin jokainen lihava ei ole sellaisessa kunnossa että tarvisi terapiaa tai psyykenlääkkeitä. Se on urbaanilegenda.

Elintavathan muuttuvat väkisinkin koska uusi maha määrää mitä ja kuinka paljon voi syödä kerralla. Kyllähän sitä liikkuu ihan omaksi iloikseenkin enemmän kun laihtuneena liikkuminen on helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut luulevat että lihavuusleikkaus on jokin taikakeino saada paino pois ja myös pysymään poissa.

Itse ei kuitenkaan olla valmiita tekemään mitään terveemmän elämän eteen.

Julkisella puolella korostetaan joka kerta että leikkaus on vain apukeino. Itse laihdutustyö on potilaan omalla vastuulla. Julkisella puolella ollaan raa’an realistisia.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vakuuttunut, että suurella osalla reilusti ylipainoisista ylimääräiset kilot ovat seuraus jostain muusta ongelmasta, usein psyykkisistä ongelmista. Jos psyykkiset ongelmat jäävät hoitamatta, lihavuusleikkauksen hyödyt jäävät lyhytaikaisiksi. Lihavuusleikkaukset ovat pitkälti seurauksen hoitoa, syytä lihavuuteen ei hoideta. Syiden kartoittaminen on hankalaa, kun jokaisella obeesilla henkilöllä on oma tarinansa.

Toki on muitakin sairauksia jotka nostavat painoa ja/tai vaikeuttavat laihtumista, kuten kilpparivaje ja PCO, ja eri lääkkeiden sivuvaikutuksena voi paino nousta kovasti. Mun on vaikea uskoa, että kukaan syö itselkeen 70 kiloa ylipainoa vain siksi, että suklaa on hyvää eikä huvita lenkkeillä.

Olet väärässä.