Tunnetko ketään, jota lihavuusleikkaus ei ole auttanut

Nainen vm -58 kirjoitti:

Minä olin mahalaukun kavennusleikkauksessa (ei siis ohitus) 2010, paino putosi pikkuhiljaa 25 kg ja nyt 2016 olen edelleenkin samassa painossa. Ruokavalioni oli aikaisemminkin terveellinen, mutta söin liian suuria annoksia. Lisäksi sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Olen vieläkin lievästi ylipainoinen, mutta viimeistä kymmentä kiloa en ole saanut pois. Syön vieläkin pieniä n, 2 dl annoksia, täytyy vaan osata lopettaa syöminen siihen kun tulee täysi olo. Eikä paljon huvita syödä enempää kun tietää että siitä tulee huono olo ja ruoka nousee mahasta takaisin suuhun. Painoindeksihan minulla oli yli 35 ja pääsin leikkaukseen diabetesriskin vuoksi. Muuten täytyy olla painoindeksi yli 40. Olen tyytyväinen olooni ja ehkä saan vielä nipistettyä sen n 10 kg pois.

Minulla alkaa tulla kurkkuun sellaista räkävaahtoa jos syön liikaa. Olen lukenut, että jotkut oksentavat herkästi jos syövät liikaa.

Vaikka leikkaukseni oli kai muuten hyödytön niin nyt diabetes, verenpainetauti ja kolesteroliongelma ovat remissiossa. Eli jotain hyötyä leikkauksesta oli kuitenkin kun ei tarvi noihin tauteihin ostaa enää lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella liikalihavalla osa ongelmaa on korvien välissä (tunnesyöminen, masennus, ahmimisongelma, heikko impulssikontrolli jne.).

Lihavuusleikkauksella voidaan ihminen saada laihtumaan nopeasti ja tehokkaasti, mutta psyykkisiä ongelmia sillä ei voi korjata.

Elintapojen muutos on ainoa pysyvä keino saada paino pysymään kurissa. Eli terveellinen ruokavalio, liikuntaa, lepoa ja perussairauksien hyvä hoitotasapaino.

Minua kyllästyttävät nuo korvien välissä-jutut. Usko tai älä niin jokainen lihava ei ole sellaisessa kunnossa että tarvisi terapiaa tai psyykenlääkkeitä. Se on urbaanilegenda.

Elintavathan muuttuvat väkisinkin koska uusi maha määrää mitä ja kuinka paljon voi syödä kerralla. Kyllähän sitä liikkuu ihan omaksi iloikseenkin enemmän kun laihtuneena liikkuminen on helpompaa.

Elintavat ei muutu miksikään, vain ruuan määrä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Leikkauksen ongelmana on, että hoidetaan oiretta ei syytä. Syy miksi on sairaalloisen ylipainoinen jää elämään. Siksi leikatuista osa lihoo takaisin, osalle tulee alkoholiongelma tai muu riippuvuus.

Lihavuuden hoidon pitäisi aina olla ensisijaisesti psyykkistä. Siihen avuksi ravitsemusneuvontaa, liikuntaohjausta ja tarvittaessa leikkaus.

Minulle ei ole tullut mitään riippuvuuksia. Tai yksi on: otan kuvakaappauksia kivan näköisistä vaatteista ja kerään niitä tarkoitusta varten tekemääni sähköpostilaatikkoon. Ei liene vaarallista jos muutama minuutti päivässä menee sellaiseen?

Ainakin meillä kuuluu jälkiseurantaan rt:n tapaaminen vuoden ajan. Fysioterapeutti antoi jo osastolla liikuntaohjelman. Liikkuuhan pitää heti leikkauksen jälkeen että suoli alkaa toimia ja pitää estää myös veritulppia ja keuhkokuumetta liikkumalla vaikka lyhyitä matkoja kerrallaan. Minä marssin huoneen päästä päähän leikkauksen jälkeen ja ensimmäinen istunto tuntui juhlahetkeltä. Sängystä piti nousta aika pitkään fysiterapeutin ohjeiden mukaan koska mahaa oli operoitu. Tunsin kyllä, että sisuksia oli kaiveltu vielä kuukausi leikkauksen jälkeen. Erityisesti kengännauhojen sitominen sattui kamalasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut leikattiin joulukuussa 2015. Ennen leikkausta laihdutin vuodessa 20 kg. Leikkauksen jälkeen olen laihtunut vasta 30kg. Olen päässyt kaikista lääkkeistä eroon (omasta pussista menee vitamiinit ja hivenaineet, niistä ei saa kelakorvausta). Suosittelen, vaikkei ole mikään helppo tapa laihtua, vaikka niin luullaan. Lisäksi ihmiset suhtautuvat ihan eri tavalla, ihan kuin olisin muka muuttunut tyhmästä läskistä fiksuksi ihan taikaiskusta.

Toi viimeinen lause on niin totta! Minutkin leikattiin viime vuoden lopulla. Tällä viikolla havahduin siihen, että vaatekoko on pienentynyt 8 kokoa (näen itseni kuitenkin edelleen sellaisena, joka olin isoimmillani).

Minä hahmoaan itseni vieläkin lihavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Voi sinua sisätautilääkäri, kavennetun mahan eli sleeve gastrektomian jälkeen ei pääsääntöisesti tulee dumpingia. Dumppareita tulee mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen, siinä kun pussiksi pienennetystä mahasta puuttuu portti, jolloin ruoan laatu ja määrä vaikuttaa suoleen radikaalimmin.

Sinä voit olla poikkeus säännöstä mutta kyllä sisätautilääkäri on nyt tässä oikeassa ainakin omien kokemusteni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Mitäs kun minä syön jo nyt määrällisesti vähän. Mulla on jo pieni mahalaukku vaikka olen 130kg. Inhoan ähkyä oloa (oksentamispelko ja ärtynyt suoli) en koskaan ahmi mitään, eli ylensyö. Leikkauksen jälkeen söisin varmasti pian taas pieniä määriä suklaata kerrallaan ja joisin limua, palkinnoksi rankasta päivästä selviämiseen.

Luepa dumping-oireista. Eipä taitaisi suunnitelmasi toteutua jos sinut vaikka väkisin leikattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tosiaan lihavuusleikkaus nykyään, ei laihdutusleikkaus. Kyllä monet laihtuu, monille paino putoaa tosi vähän ja pettyneitä, ettei paino pudonnutkaan kymmeniä kiloja, vaikka noudattivat leikkauksen jälkeisiä elämäntapaohjeita. Toisilla paino putoaa kymmeniä kiloja, toiset eivät pysty noudattamaan "dieettiä". Joitakin potilaita leikataan toiseenkin kertaan, mutta tosi vakavalla harkinnalla.

Kaikkihan on kiinni siitä, minkälainen potilaan ruokavalio oli ennen lihavuusleikkausprosessia. Jos on jo kärvistellyt suhteellisen pienellä kalorimäärällä ylipainoisena niin pelkkä pienennetty mahalaukku ei lisää energiankulutusta. Runsaskalorista dieettiä noudattaneet saavat tietenkin parhaimmat saaliit lihavuusleikkausprosessista.

Tätä minäkin olen epäillyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen myös yhden ihmisen, jolle tällainen leikkaus tehtiin. Melkein heti toivuttuaan alkoi taas syödä herkkuja ja tupla-annoksia ravintoloissa. Luulisin, että leikkauksen jälkeen kyllä ohjeistetaan todella tarkkaan, mutta silti luulen, että tämä ihminen ajatteli voivansa syödä mitä vain lihomatta.

Hirveää rahan haaskausta mielestäni. Pitkä sairausloma töistä, valtava kustannus työnantajalle. Iso ja kallis leikkaus, yhteiskunta maksaa. Ja vuoden kuluttua ollaan lähtöpisteessä.

Luulen, että tuollaiset ihmiset ovat lihavia loppuelämänsä, koska leikkaus on se viimeinen keino. Vai saako noin ylipainoinen ihminen vielä epäonnistuneen leikkauksenkin jälkeen jostain motivaatiota laihduttaa perinteisin keinoin? Joku parantumaton syömishäiriö varmaankin tällaisilla, ihan kuin anoreksia, mutta käänteisenä.

Kaverisi leikkii hengellään tuolla tyylillä. Pertti Mustajoki selitti hyvin se, että osalla ihmisiä on ruokaan liittyvä hahmotushäiriä aivan kuten olemassa lukihäiriöisiä, dyskalkuliasta kärsiviä ja kasvosokeitakin. Hahmotushäiriötä ei voi parantaa leikkauksella.

Vierailija kirjoitti:

Jossain telkkariohjelmassa oli sellaista juttua, että noille lekkatuille tulee usein jotain vaivoja olikos ne kipuja vai mitä. En muista.

Se on yksilöllistä. Minua närästää helposti. Kylään mennessä otan jo aamulla närästyslääkkeen sovinnolla koska en voi päättää siitä, mitä minulle tarjotaan. En voi sanoa etteivät käytä sipulia, voimakkaita mausteita, sokeria tai paljoa rasvaa. Imodiumit ovat aina mukana kyläreissuilla käsilaukussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:17"]

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

Tunnen. On isäni sisko, ja lihonut leikkauksen jälkeen ennalleen. Ja tosiaan, mahalaukku venyy vähitellen takaisin jos sinne tunkee entisenlaisia määriä ruokaa. Lisäksi tuolla isän siskolla on alkoholiongelmaa, ja alkoholi (kuten muut nesteet myös) hulahtaa suoraan mahalaukusta eteenpäin joten nesteillä pystyy itseään lihottamaan silloinkin jos on vielä pieni se mahalaukku. 

Tuon isän siskon kuvio oli sellainen että painoi 160 kg kun meni leikkaukseen, laihtui 30 kg mutta sitten painonlasku pysähtyi, ja sen jälkeen on lihonut takaisin. Mässyttää punaviiniä ja kääretorttuja kuten myös pikaruokaa ihan kuten ennen leikkaustakin. 

Käsittämätöntä että tämmöisiä edes leikataan. Ei mitään seulaa että kenellä on oikeasti motivaatio muuttaa elämäntapojaan, taustoja ei kartoiteta mitenkään. Kaupataan vaan helppoa painonpudotusta. Vastuu on potilaalla jolle on myyty katteettomia lupauksia.

Vastuuntuntoinen lääkäri seuloo kyllä labroilla potilaan alkoholinkäyttöä. Kaikki ei näköjään tule ilmi. Jotkut kestävät muutenkin alkoholia paremmin kuin toiset.

Aivan, _vastuuntuntoinen_... mutta jos on suuri tarve kerätä potilaita leikkausmateriaaliksi niin seula on yllättävän harva eikä esim. potilaan runsas alkon käyttö ole ongelma leikkaavalle lääkärille. Näin oli vielä jokin aika sitten...  en tosin tiedä onko mitään opittu sen jälkeen vai haalitaanko potilaita leikkauksiin yhtä suurella innolla.

Suomessahan tehdään tarpeeseen nähden liian vähän lihavuusleikkauksia vaikka tarvetta olisi. Lääkärit ovat jo valmiina käymään töihin käsiksi. Ja tosiaankin julkisella puolella alkoholinkäyttö seulotaan perusteellisesti ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Kaikki lihavat eivät ole suursyömäreitä tai sokerihiiriä. Erityisesti minua naisena hirvitti jo ennen leikkausta kun katsoin Yleltä dokkarin, jossa näytettiin kuinka sokeri tekee ihon ryppyiseksi ja veltoksi. Sen vuoksi karsin sokerin minimiin ja söin siitä lähtien sitä lähinnä hedelmien muodossa koska ei ole varaa kauneuskirurgiaan tai ryppyvoiteisiin. Toisessa dokkarissa näin sokerin aiheuttaman rasvamaksan enkä todellakaan halua mitään rasvamaksan aiheuttamaa maksakirroosia myöskään.

Ikävämpi juttu on se, että sokeria ja niitä maissista tehtyjä siirappeja tungetaan melkein joka paikkaan. Siksi teen itselle kerralla isoja ruoka-annoksia, joita pakastan ateria-annoksina. Sokerin ja fruktoosi- ja glukoosisiirapin välttämisessä on kova työ. Onneksi nykyään saa rahalla monia ruoanlaittoa helpottavia kodinkoneita.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Monet lääkkeet keräävät nestettä vartaloon. On epäkohteliasta mennä kyselemään miksi toisen vartalo on sen muotoinen kuin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan kertoa omakohtaisen kokemuksen tähän asiaan.

Minut on leikattu alle 3kk sitten ja voin todeta, että tämä leikkaus ei ollut mikään taikatemppu. Joka päivä täytyy valita ja käydä keskustelua itsensä kanssa, mille tielle lähtee ja mitä syö.

Muutin aikalailla täydellisesti elämäntapani jo kuukausia ennen leikkausta ja laihduin 25kg, leikkauksen jälkeen olen laihtunut 13kg.

Minulle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus ja olen suhtautunut kyllä tähän asiaan erittäin vakavasti, mutta silti jo pian leikkauksen jälkeen vatsaan mahtui suurempia annoksia mitä piti ja kyse ei ollut ahmimisesta. Nyt pian 3kk leikkauksen jälkeen vatsaan mahtuu ruuasta riippuen ehkä 4dl. Pystyn juomaan hiilihapollisia juomia ja syödä herkkujakin. Välillä tuntuu kuin koko leikkausta ei olisikaan. Toisinaan taas tulee kylläiseksi pienemmästäkin määrästä.

Omalla kohdalla tämä on vain apukeino, ei ratkaisu mihinkään. Onneksi uusi elämäntapa on muodostunut, mutta miten helppo voisikaan olla palata vanhaan. En vaan edes kestä ajatusta siitä entisestä elämästä. Olen täysin uuden elämän saanut tämän laihtumisen myötä, vaikka kaikki tämä vaatii jokapäiväisiä valintoja, ehkä se ajan kanssa iskostuu tuonne päähän ja kaikki on rutiinia. Ja voin myöntää, että tuo lihavuus oli invalidisoivaa.

Niin monia vuosia olin sairaalloisen lihava ja elin väärällä tavalla, nyt täytyy vuosia opetella uudet jutut.

Mihin tarvitsit leikkausta kun kerran osasit laihduttaa muutenkin? Jos minä laihtuisin itsekseni 25kg, en loppujen 25kg laihduttamiseksi kyllä ottaisi riskiä mennä leikkaukseen.

130kg

Kyllä varmaan aika moni osaa laihduttaa. Niin olen minäkin osannut monia kertoja, monia kymmeniä kiloja, lopputuloksena kilot korkojen kera takaisin. Tässä nyt yksi syy. Leikkauksen avulla pudotetut kilot pysyvät varmemmin poissa.

Leikkauksen vaikutus kestää vain viisi vuotta. Sen jälkeen pitää olla todella tarkkana ettei ala lihomaan.

Tunnen yhden joka SULATTAA SUKLAATA ja vetää sitä Cokiksen kanssa useita kertoja päivässä.

On paksu kuin kaskelotti eikä varmaan elä kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Kaikki lihavat eivät ole suursyömäreitä tai sokerihiiriä. Erityisesti minua naisena hirvitti jo ennen leikkausta kun katsoin Yleltä dokkarin, jossa näytettiin kuinka sokeri tekee ihon ryppyiseksi ja veltoksi. Sen vuoksi karsin sokerin minimiin ja söin siitä lähtien sitä lähinnä hedelmien muodossa koska ei ole varaa kauneuskirurgiaan tai ryppyvoiteisiin. Toisessa dokkarissa näin sokerin aiheuttaman rasvamaksan enkä todellakaan halua mitään rasvamaksan aiheuttamaa maksakirroosia myöskään.

Ikävämpi juttu on se, että sokeria ja niitä maissista tehtyjä siirappeja tungetaan melkein joka paikkaan. Siksi teen itselle kerralla isoja ruoka-annoksia, joita pakastan ateria-annoksina. Sokerin ja fruktoosi- ja glukoosisiirapin välttämisessä on kova työ. Onneksi nykyään saa rahalla monia ruoanlaittoa helpottavia kodinkoneita.

Tiesitkö että kaikki hiilihydraatit muuttuvat sokeriksi kun ohutsuoli ne pilkkoo? Ei riitä että lopettaa sokerin syönnin pitää rajoittaa myös hiilihydraatteja. Leipää tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella liikalihavalla osa ongelmaa on korvien välissä (tunnesyöminen, masennus, ahmimisongelma, heikko impulssikontrolli jne.).

Lihavuusleikkauksella voidaan ihminen saada laihtumaan nopeasti ja tehokkaasti, mutta psyykkisiä ongelmia sillä ei voi korjata.

Elintapojen muutos on ainoa pysyvä keino saada paino pysymään kurissa. Eli terveellinen ruokavalio, liikuntaa, lepoa ja perussairauksien hyvä hoitotasapaino.

Minua kyllästyttävät nuo korvien välissä-jutut. Usko tai älä niin jokainen lihava ei ole sellaisessa kunnossa että tarvisi terapiaa tai psyykenlääkkeitä. Se on urbaanilegenda.

Elintavathan muuttuvat väkisinkin koska uusi maha määrää mitä ja kuinka paljon voi syödä kerralla. Kyllähän sitä liikkuu ihan omaksi iloikseenkin enemmän kun laihtuneena liikkuminen on helpompaa.

Elintavat ei muutu miksikään, vain ruuan määrä muuttuu.

Ainakaan minulla se ei muuttunut paljonkaan. Ruoan laatu voi olla monille eri tavoin syöville kyllä suurin muutos. Leikatun mahan kanssa kannattaa yrittää elää sovussa.

Tunnen. 36-vuotias nainen, BMI 48 ja lääkäri pelotteli kuolemalla, ellei laihdu. Leikkauksen jälkeen meni hyvin pari viikkoa, kunnes yksin ollessaan oli tapahtunut jotain -> löytyi kuolleena lattialta. Ko. naisen äiti sanoi, ettei tiedä vieläkään kuolinsyytä, koska ei jaksa lukea sitä paperista. Asia on vaan niin raskas... Siis tiedot on tulleet aikoja sitten, tapaus on pari vuotta vanha.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden joka SULATTAA SUKLAATA ja vetää sitä Cokiksen kanssa useita kertoja päivässä.

On paksu kuin kaskelotti eikä varmaan elä kauaa.

Eikä tule dumpingia tai närästystä? Hän on poikkeus säännöstä. Aika erikoista että hän leikkii terveydellään tuolla tavalla. Kuinka hänellä meni se harjoittelukuukausi, jolloin syödään leikatun ruokavalion mukaan?

Mikä siinä on ideana, että pitäisi pystyä tiputtamaan muilla keinoin joku hurja osa painostaan ennen leikkausta?

Minulla on painoindeksi yli 40, mutta en ahmi, en syö "jatkuvasti" enkä käytä mainittavasti alkoholia. Toisella puolella vaa'assa painaa (heh) sitten se etten pysty urheilemaan ja kärsin pahasta ruokahaluttomuudesta, joka johtaa siihen etten syö kuin kerran päivässä vasta kun on täysin pakko, ja silloin ruuan on oltava jotain sellaista mitä saan itseni suosteltua syömään. Muuten voin olla mainiosti syömättä ollenkaan eikä sekään ole pidemmällä tähtäimellä erityisen kestävä ratkaisu työssä käyvälle. Käytän paljon salaatteja, mutta selkeästi iso osa ruuista on myös epäterveellisiä. Salaattikin lähinnä kelpaa epäterveellisinä versioina eli fetalla, kovalla juustolla, lohella tai tonnikalalla. Yleensä en suo ajatustakaan syömiselle koko päivänä ja ostan vain jotain nopeaa jonka syön kymmenen jälkeen illalla. Painonvartijat potkivat minut aikoinaan ulos ryhmästään ja muistan millaista tuskaa silloin oli koettaa syödä kaikki mitä piti, lihoihan siitä sitten tietysti. Luultavasti vain lihoisin tälläkin metodilla mitä näissä etukäteislaihdutuksissa käytetään, vaikka itse ruokamäärän rajoittaminen ja ruuan laadun parantamiseen pakottaminen leikkaushoidolla saattaisivatkin auttaa.

En kysy siksi että suunnittelisin leikkaukseen menemistä, vaan siksi että tuossa on selkeä epäkohta. Tuskin kovin moni huvikseen maksaisi yli kymppitonnia ilman sitoutumista, vaikka itselaihdutusta ei vaadittaisikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi, toinen nainen, toinen mies. En ole kehdannut kysyä että miksi eivät laihdu koska leikkauksesta jo kutenkin 1-2 vuotta aikaa. Tunnen kolme naista jotka ovat laihtuneet kymmeniä kiloja, eivätkä tietääkseni leikkauksen avulla, mutta ainakin yksi on jo käynyt ylimääräistä nahkaa poistattamassa. Nämä naiset ovat pysyneet jo vuosia uusissa mitoissa. Itsekään en usko että laihtuisin leikkauksella, minä kun myös olen näitä "pieniruokaisia" ja samoissa kiloissa pysynyt toistakymmentä vuotta näillä syömisillä. Pitäisi vaan saada mielenterveys siihen kuntoon että pystyisi keskittymään ja muuttamaan ruokavalio täysin, eli jättää sokeri pois. Se on erittäin vaikeaa.

Kaikki lihavat eivät ole suursyömäreitä tai sokerihiiriä. Erityisesti minua naisena hirvitti jo ennen leikkausta kun katsoin Yleltä dokkarin, jossa näytettiin kuinka sokeri tekee ihon ryppyiseksi ja veltoksi. Sen vuoksi karsin sokerin minimiin ja söin siitä lähtien sitä lähinnä hedelmien muodossa koska ei ole varaa kauneuskirurgiaan tai ryppyvoiteisiin. Toisessa dokkarissa näin sokerin aiheuttaman rasvamaksan enkä todellakaan halua mitään rasvamaksan aiheuttamaa maksakirroosia myöskään.

Ikävämpi juttu on se, että sokeria ja niitä maissista tehtyjä siirappeja tungetaan melkein joka paikkaan. Siksi teen itselle kerralla isoja ruoka-annoksia, joita pakastan ateria-annoksina. Sokerin ja fruktoosi- ja glukoosisiirapin välttämisessä on kova työ. Onneksi nykyään saa rahalla monia ruoanlaittoa helpottavia kodinkoneita.

Tiesitkö että kaikki hiilihydraatit muuttuvat sokeriksi kun ohutsuoli ne pilkkoo? Ei riitä että lopettaa sokerin syönnin pitää rajoittaa myös hiilihydraatteja. Leipää tms.

Luotan ravitsemusterapeuttiin. Joko näkkileipä tai puuro 35 grammasta hiutaleita aamuin illoin, sipaisu rasvaa ja ohut juustosiivu tai kinkkusiivu. Lounaalla desi perunaa/riisiä/pastaa ja päivällisellä samoin desillisen proteiinin kanssa. Riisi ja pasta ovat tietenkin täysjyväpastaa. Eli päivässä tulee noin lautasellinen kaurapuuroa, yksi peruna, desi keitettyä täysjyväriisiä ja iltapalalla yksi näkkileipä päällisten kera. Koska nuo hiilihydraattimäätät nautitaan pieninä annoksina proteiinin kera niin silloin ei tule dumpingia. Jos syö vaikkapa kaksi desiä kääretorttua niin voi saada niin hirveät dumping-oireet että joutuu ensiapuun.