Tunnetko ketään, jota lihavuusleikkaus ei ole auttanut

Ei se auta, jos kalorit tulee nesteistä. Ne menee läpi siitä pienestä mahasta saman tien.

Tunnen. Ei tosin samoissa mitoissa aivan ole, mutta melkoisesti kuitenkin on painoa kertynyt takaisin.

Tiedän, että siihen leikkaukseen on jopa menehtynyt potilaita.

Tunnen kaksi ja paino on lähes sama, entä ennen leikkausta. Elintavat ovat lipsuneet entisiin rutiineihin... kyllä on hyvin käytetty verorahat. Minusta kaikki elintavoilla hankitut sairaudet tulisi maksaa omasta kukkarosta! Ylipaino = laiskuus ja piittaamattomuus, joku muu hoitaa.... pätee valitettavan monen kohdalla, onneksi ei kaikkien! Sitten syömä-, juoma-, ja tupakointitavat siirretään omile lapsille esimerkin kautta... oksettavaa.

Monella liikalihavalla osa ongelmaa on korvien välissä (tunnesyöminen, masennus, ahmimisongelma, heikko impulssikontrolli jne.).

Lihavuusleikkauksella voidaan ihminen saada laihtumaan nopeasti ja tehokkaasti, mutta psyykkisiä ongelmia sillä ei voi korjata.

Elintapojen muutos on ainoa pysyvä keino saada paino pysymään kurissa. Eli terveellinen ruokavalio, liikuntaa, lepoa ja perussairauksien hyvä hoitotasapaino.

Jotkut luulevat että lihavuusleikkaus on jokin taikakeino saada paino pois ja myös pysymään poissa.

Itse ei kuitenkaan olla valmiita tekemään mitään terveemmän elämän eteen.

Mä oon vakuuttunut, että suurella osalla reilusti ylipainoisista ylimääräiset kilot ovat seuraus jostain muusta ongelmasta, usein psyykkisistä ongelmista. Jos psyykkiset ongelmat jäävät hoitamatta, lihavuusleikkauksen hyödyt jäävät lyhytaikaisiksi. Lihavuusleikkaukset ovat pitkälti seurauksen hoitoa, syytä lihavuuteen ei hoideta. Syiden kartoittaminen on hankalaa, kun jokaisella obeesilla henkilöllä on oma tarinansa.

Toki on muitakin sairauksia jotka nostavat painoa ja/tai vaikeuttavat laihtumista, kuten kilpparivaje ja PCO, ja eri lääkkeiden sivuvaikutuksena voi paino nousta kovasti. Mun on vaikea uskoa, että kukaan syö itselkeen 70 kiloa ylipainoa vain siksi, että suklaa on hyvää eikä huvita lenkkeillä.

Minä olin mahalaukun kavennusleikkauksessa (ei siis ohitus) 2010, paino putosi pikkuhiljaa 25 kg ja nyt 2016 olen edelleenkin samassa painossa. Ruokavalioni oli aikaisemminkin terveellinen, mutta söin liian suuria annoksia. Lisäksi sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Olen vieläkin lievästi ylipainoinen, mutta viimeistä kymmentä kiloa en ole saanut pois. Syön vieläkin pieniä n, 2 dl annoksia, täytyy vaan osata lopettaa syöminen siihen kun tulee täysi olo. Eikä paljon huvita syödä enempää kun tietää että siitä tulee huono olo ja ruoka nousee mahasta takaisin suuhun. Painoindeksihan minulla oli yli 35 ja pääsin leikkaukseen diabetesriskin vuoksi. Muuten täytyy olla painoindeksi yli 40. Olen tyytyväinen olooni ja ehkä saan vielä nipistettyä sen n 10 kg pois.

Leikkauksen ongelmana on, että hoidetaan oiretta ei syytä. Syy miksi on sairaalloisen ylipainoinen jää elämään. Siksi leikatuista osa lihoo takaisin, osalle tulee alkoholiongelma tai muu riippuvuus.

Lihavuuden hoidon pitäisi aina olla ensisijaisesti psyykkistä. Siihen avuksi ravitsemusneuvontaa, liikuntaohjausta ja tarvittaessa leikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Eipäs ole... Se on nimenomaan LIHAVUUSLEIKKAUS.

Näköjään kun ketjua lukee. Onneksi itse olen menossa laihdutusleikkaukseen. Ehkä onnistumis% parempi?

Mä itse lihavana kaipaisin jotain painonpudotusryhmää, joka olisi siis ihan tk:n alainen ja pitkällä tähtäimellä. Siellä voisi tutustua muihin samojen asioiden kanssa painiviin ihmisiin ja löytää lenkkipoluille seuraa. Muiden edessä tapahtuva punnitus toisi mulle ainakin motivaatiota, tai edes se että se ohjaaja näkisi mun painoni. Uskon että kaltaisiani löytyy.

Mut leikattiin joulukuussa 2015. Ennen leikkausta laihdutin vuodessa 20 kg. Leikkauksen jälkeen olen laihtunut vasta 30kg. Olen päässyt kaikista lääkkeistä eroon (omasta pussista menee vitamiinit ja hivenaineet, niistä ei saa kelakorvausta). Suosittelen, vaikkei ole mikään helppo tapa laihtua, vaikka niin luullaan. Lisäksi ihmiset suhtautuvat ihan eri tavalla, ihan kuin olisin muka muuttunut tyhmästä läskistä fiksuksi ihan taikaiskusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs ole... Se on nimenomaan LIHAVUUSLEIKKAUS.

Näköjään kun ketjua lukee. Onneksi itse olen menossa laihdutusleikkaukseen. Ehkä onnistumis% parempi?

Missä tehdään laihdutusleikkauksia? Suomessa tehdään vain lihavuusleikkauksia, joista lisätietoa voi lukea esim. lihavuusleikattujen yhdistyksen LILE:n sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Mut leikattiin joulukuussa 2015. Ennen leikkausta laihdutin vuodessa 20 kg. Leikkauksen jälkeen olen laihtunut vasta 30kg. Olen päässyt kaikista lääkkeistä eroon (omasta pussista menee vitamiinit ja hivenaineet, niistä ei saa kelakorvausta). Suosittelen, vaikkei ole mikään helppo tapa laihtua, vaikka niin luullaan. Lisäksi ihmiset suhtautuvat ihan eri tavalla, ihan kuin olisin muka muuttunut tyhmästä läskistä fiksuksi ihan taikaiskusta.

Toi viimeinen lause on niin totta! Minutkin leikattiin viime vuoden lopulla. Tällä viikolla havahduin siihen, että vaatekoko on pienentynyt 8 kokoa (näen itseni kuitenkin edelleen sellaisena, joka olin isoimmillani).

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Vierailija kirjoitti:

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Voi sinua sisätautilääkäri, kavennetun mahan eli sleeve gastrektomian jälkeen ei pääsääntöisesti tulee dumpingia. Dumppareita tulee mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen, siinä kun pussiksi pienennetystä mahasta puuttuu portti, jolloin ruoan laatu ja määrä vaikuttaa suoleen radikaalimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipäs ole... Se on nimenomaan LIHAVUUSLEIKKAUS.

Näköjään kun ketjua lukee. Onneksi itse olen menossa laihdutusleikkaukseen. Ehkä onnistumis% parempi?

Missä tehdään laihdutusleikkauksia? Suomessa tehdään vain lihavuusleikkauksia, joista lisätietoa voi lukea esim. lihavuusleikattujen yhdistyksen LILE:n sivuilta.

Luulis sunkin tietävän, että molempia nimiä käytetään ja virallinen taho on jo myöntänyt, että lihavuusleikkaus terminä on väärä.

Tunnen kaksi jotka ovat käyneet leikkauksessa, eikä kumpikaan ole laihtunut mainittavasti, toinen mies, toinen nainen, molemmilla todella iso maha, eli keskivartalolihavuus on ongelma. En ole kehdannut kysyä mikä mahtaa olla syynä ettei ole laihtumista tapahtunut vaikka molemmilla siitä on vähintään vuosi aikaa. Itsekin olen sairaaloisen lihava, mutta en usko minua leikkauksen auttavan, koska vika on korvien välissä, mahalaukku on jo pieni, mutta eipä sitä suklaata paljon tarvi syödäkään kun tulee kalorit täyteen.

Vierailija kirjoitti:

20 v sisätautilääkärin työkokemuksella kannatan lämpimästi lihavuuden leikkaushoitoa, erityisesti jos liitännäissairauksia lihavuuteen liittyen, ja tietysti jos leikkauslriteerot täyttyvät ka riski ei ole merkitsevästi kohonnut. "Panta"-leikkauksia ei tehdä enää, vaan mahalaukkua "kavennetaan". Ruokailutottumuksia on pakko leikkauksen jälkeen muuttaa: pienet annoskoot, jos syö liikaa, tulee yleensä sietämätön olo: dumping-oireet, joiden jälkeen varoo ylensyömistä. Ahmimishäiriöiselle ei leikkausta tietenkään voi tehdä. Ja leikkausta edeltää merkittävä painonpudotus vähäenergisellä dieetillä, ilman edeltävää onnistunutta laihdutusta ei leikata.

Mitäs kun minä syön jo nyt määrällisesti vähän. Mulla on jo pieni mahalaukku vaikka olen 130kg. Inhoan ähkyä oloa (oksentamispelko ja ärtynyt suoli) en koskaan ahmi mitään, eli ylensyö. Leikkauksen jälkeen söisin varmasti pian taas pieniä määriä suklaata kerrallaan ja joisin limua, palkinnoksi rankasta päivästä selviämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vakuuttunut, että suurella osalla reilusti ylipainoisista ylimääräiset kilot ovat seuraus jostain muusta ongelmasta, usein psyykkisistä ongelmista. Jos psyykkiset ongelmat jäävät hoitamatta, lihavuusleikkauksen hyödyt jäävät lyhytaikaisiksi. Lihavuusleikkaukset ovat pitkälti seurauksen hoitoa, syytä lihavuuteen ei hoideta. Syiden kartoittaminen on hankalaa, kun jokaisella obeesilla henkilöllä on oma tarinansa.

Toki on muitakin sairauksia jotka nostavat painoa ja/tai vaikeuttavat laihtumista, kuten kilpparivaje ja PCO, ja eri lääkkeiden sivuvaikutuksena voi paino nousta kovasti. Mun on vaikea uskoa, että kukaan syö itselkeen 70 kiloa ylipainoa vain siksi, että suklaa on hyvää eikä huvita lenkkeillä.

Juuri näin.