Tunnetko ketään, jota lihavuusleikkaus ei ole auttanut

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:17"]

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

[/quote]

Tunnen. On isäni sisko, ja lihonut leikkauksen jälkeen ennalleen. Ja tosiaan, mahalaukku venyy vähitellen takaisin jos sinne tunkee entisenlaisia määriä ruokaa. Lisäksi tuolla isän siskolla on alkoholiongelmaa, ja alkoholi (kuten muut nesteet myös) hulahtaa suoraan mahalaukusta eteenpäin joten nesteillä pystyy itseään lihottamaan silloinkin jos on vielä pieni se mahalaukku. 

Tuon isän siskon kuvio oli sellainen että painoi 160 kg kun meni leikkaukseen, laihtui 30 kg mutta sitten painonlasku pysähtyi, ja sen jälkeen on lihonut takaisin. Mässyttää punaviiniä ja kääretorttuja kuten myös pikaruokaa ihan kuten ennen leikkaustakin. 

Ok, tuntuu hurjalta vaan, että semmoinen puolen nyrkin kokoiseksi jätetty mahalaukku venyy takaisin isoksi :O Toisaalta, voihan sitä myös syödä liian usein kai...

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:13"]

Kyseessä 50/60-vuotias nainen.

[/quote]

Kymmenen vuotta elinaikaa?

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:15"]

Se on laihdutusleikkaus, ap!

[/quote]

ei ole

Tunnen. Mielestäni noita leikkauksia mainostetaan liian ruusuisilla tulevaisuudenkuvilla.

Tunnen työni kautta kolmisenkymmentä tuon leikauksen löpikäynyttä. Kukaan heistä ei ole lihonut lähellekään entisiä mittoja. Keskimääräinen painonpudostus on ollút noin 40 kiloa.

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 18:00"]

[quote author="Vierailija" time="29.03.2013 klo 17:17"]

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

[/quote]

Tunnen. On isäni sisko, ja lihonut leikkauksen jälkeen ennalleen. Ja tosiaan, mahalaukku venyy vähitellen takaisin jos sinne tunkee entisenlaisia määriä ruokaa. Lisäksi tuolla isän siskolla on alkoholiongelmaa, ja alkoholi (kuten muut nesteet myös) hulahtaa suoraan mahalaukusta eteenpäin joten nesteillä pystyy itseään lihottamaan silloinkin jos on vielä pieni se mahalaukku. 

Tuon isän siskon kuvio oli sellainen että painoi 160 kg kun meni leikkaukseen, laihtui 30 kg mutta sitten painonlasku pysähtyi, ja sen jälkeen on lihonut takaisin. Mässyttää punaviiniä ja kääretorttuja kuten myös pikaruokaa ihan kuten ennen leikkaustakin. 

[/quote]

Käsittämätöntä että tämmöisiä edes leikataan. Ei mitään seulaa että kenellä on oikeasti motivaatio muuttaa elämäntapojaan, taustoja ei kartoiteta mitenkään. Kaupataan vaan helppoa painonpudotusta. Vastuu on potilaalla jolle on myyty katteettomia lupauksia.

Työkaveri menetti henkensä leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin seuraavana päivänä leikkauksesta.

Moniko on Suomessa kuollut leikkauksen komplikaatioihin? Ainakin näköjään yksi. Mistä saisi tarkan tilaston?

Ja näitä maksetaan verovaroin... Läskit laihduttakoon kuten muutkin, syömällä vähemmän kuin kuluttavat.

Samaa mieltä edellisen kans, että maksakoon ite omat läskinsä, jotka hankkineet syömällä.

Aivan turhaa terveydenhuollon varojen tuhlausta, jotka me maksamme veroina näille tankeille, sitten haetaa myötätuntoa ja keksitään selityksiä ,kun on hmm niin erikoinen aineenvaihdunta, että siksi lihoo.

Olen myös nähny näitä punkeroita työn puolesta, pitäis lailla kieltää nuo leikkaukset.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:59"]

 Ruokahalu ja lihavuus asuu useimmiten korvien välissä, ei toki aina.

[/quote]

Niin "asuu" ja sekin on oikeasti viallista kemiaa johon pitäisi osata ennemminkin puuttua kuin syyllistää sitä aineetonta "korvien väliä". Syöminen kun on jokaisessa ihmisessä riippuvuus ja ongelma on siinä että sen suhteen ei voi harrastaa nollatoleranssia kuten mm.alkoholismissa. Se on pelkkä urbaanilegenda että ihminen on lihava vain sen takia että hän on jotenkin oman itsensä ja valintojensa suhteen heikompi kuin kaikki normaalipainoiset, vaan kyllä taustalla on nimenomaan poikkeava aivojen kemia suhteessa ruokaan ja ruokahaluun. Nämä lihavuusleikkaukset ovat oikeasti keskiaikaista barbaarista puoskarointia kun se ihan oikea vika löytyy aivojemme sähkökemiallisesta toiminnasta, johon varmasti voitaisiin lääkkeillä puuttua mikäli haluttaisiin (tätä porttia ei edes haluta löytää koska myös lääketiede syyllistää ylipainoisen ikäänkuin mieleltään heikommaksi/"vammaiseksi" kuin normaalipainoiset). Kääntäen, myös normaalipainoiset elävät omassa illuusuossaan siitä kuinka erilailla he omaa tahtotilaansa käsittelevät...koska he ovat kerran normaalipainoisia, vaikka oikeasti kyse ei ole lainkaan tahdosta.

Tunnen ainakin kaksi, jotka ovat lihoneet takaisin leikkausten jälkeen.  Minusta olisi hyvä velvoittaa heidät leikkauksien jälkeen jatkuvaan seuranta- tai tukiryhmään.  Leikkaus on vain askel oikeaan suuntaan.

Sekin unohtuu, että näitä lihavuusleikattuja sitten seurataan kalliilla kokeilla ja vitamiinimäärityksillä joka vuosi. 

Keljuttaa, jos joku lihoo takaisin välittämättä häneen uhratusta isosta tietoaidon määrästä ja leikkauksesta!

Tunnen kyllä, julkisvaroista leikattu.  Ei motivaatiota liikkumiseen ja ruoka maistuu... Käy joka vuosi rasittamassa terveydenhoitoa useasti, koska otetaan verikokeita ja mitataan vitamiineja ja hivenaineita. Kallis yksilö yhteiskunnalle. Olisiko aivopesu laitettava pakolliseksi leikattaville, ja jokin vertaisryhmä, jossa velvotettaisi käymään? Olisi. Ruokahalu ja lihavuus asuu useimmiten korvien välissä, ei toki aina.

Vierailija kirjoitti:

Miten se syöminen on mahdollista? Venyykö se mahalaukku sitten taas entiseen kokoonsa? :O

Venyy kun venytetään mutta siitä tulee hauraampi eli se voi revetä ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan auttaa jos lihavuus johtuu liian suurista annoskoosta, mutta jos esim suklaan ja karkin syönnistä mikä jatkuu leikkaukseen jälkeen tai tapahtuu paluu vanhoihin tapoihin niin ei siitä hyötyä ole. Itse olen ylipainon hankkinut suklaalevy- tai pari patukkaa päivässä tyylillä, niiden lisäksi yksi tai kaksi normaalia ateriaa (en pysty syömään jättiannoksia, esim. Raxissa pelkkiä salaattipöydän antimia menee 1-1,5 kukkuraista lautasellista, ei muuta)

Leikatuilla sokeri aiheuttaa ripulia ja pahaa oloa. Voi tulla muun muassa sydämen rytmihäiriöitä.

Tiedän erään sukulaismiehen, joka on todella lihava (olen todella huono arvioimaan massoja, mutta sanotaan vaikka, että n. 200 kg). Hän on käynyt laihdutusleikkauksessa ja laihduttanut aika paljonkin, mutta lihonut takaisin pari kertaa. Suren hänen puolestaan, sillä tuossa on kyse ihan todellisesta syömishäiriöstä. Kyse ei siis ole mistään satunnaisesta (tai vaikka säännöllisestäkin) suklaan mässyttämisestä, kuten esimerkiksi omalla kohdallani, vaan ihan vakavasta ongelmasta. Minusta hänen kaltaisilleen kannattaisi tarjota leikkauksen sijasta terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 16:59"]

 Ruokahalu ja lihavuus asuu useimmiten korvien välissä, ei toki aina.

 

Niin "asuu" ja sekin on oikeasti viallista kemiaa johon pitäisi osata ennemminkin puuttua kuin syyllistää sitä aineetonta "korvien väliä". Syöminen kun on jokaisessa ihmisessä riippuvuus ja ongelma on siinä että sen suhteen ei voi harrastaa nollatoleranssia kuten mm.alkoholismissa. Se on pelkkä urbaanilegenda että ihminen on lihava vain sen takia että hän on jotenkin oman itsensä ja valintojensa suhteen heikompi kuin kaikki normaalipainoiset, vaan kyllä taustalla on nimenomaan poikkeava aivojen kemia suhteessa ruokaan ja ruokahaluun. Nämä lihavuusleikkaukset ovat oikeasti keskiaikaista barbaarista puoskarointia kun se ihan oikea vika löytyy aivojemme sähkökemiallisesta toiminnasta, johon varmasti voitaisiin lääkkeillä puuttua mikäli haluttaisiin (tätä porttia ei edes haluta löytää koska myös lääketiede syyllistää ylipainoisen ikäänkuin mieleltään heikommaksi/"vammaiseksi" kuin normaalipainoiset). Kääntäen, myös normaalipainoiset elävät omassa illuusuossaan siitä kuinka erilailla he omaa tahtotilaansa käsittelevät...koska he ovat kerran normaalipainoisia, vaikka oikeasti kyse ei ole lainkaan tahdosta.

Voi hyvä ihminen, ajattele nyt vähän järjelläsi. Lääkkeiden kehittämistä ei ohjaa mikään lääketieteen lihavia syyllistävä etiikka, vaan raha. Oikeasti tehokas laihdutuslääke olisi rahasampo ja niitä todellakin yritetään kehittää ( joskin voisi spekuloida kehitetäänkö mieluummin diabeteslääkkeitä..). Ongelmina ovat monien yritettyjen lääkkeiden kohdalla olleet vakavat haittavaikutukset. Mutta varmasti uusia tulee.

Otsikon kysymykseen voin todeta että valitettavasti olen nähnyt useita ihmisiä joilla laihdutusleikkaus ei ole yltänyt pysyviin tuloksiin tai tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi (tyyliin laihtuminen 140 - 125kg). Useimmilla näistä on ollut BED eli ahmintahäiriö tai muuten huonot psyykkiset voimavarat. Onnistuneita on kuitenkin kaikista näkemistäni ollut enemmän kuin epäonnistuneita.

Nämä ovat kyllä tällaisia leikkauksia, joiden kulut pitäisi tulla täysin potilaan omasta taskusta.