Kauhein asia, jonka olet nähnyt eläessäsi?

Oma, 10 päivää löytymistä aiemmin kuollut pieni poikani, mädäntyneenä, mustana ja iho osittain irronneena ja jalka murtuneena ja taaksepäin vääntyneenä.

Olin 7-vuotias, kun koiranpentumme jäi isolla tiellä satasta ajaneen auton alle silmieni edessä. Muistan ikuisesti sen karvarätin verilammikossa. Mutta tästä ketjusta löytyy kyllä vielä hirveämpiä kokemuksia, olen pahoillani puolestanne.

Järkyttäviä asioita täällä. :´( Itku tuli.. Itselläni kauhein asia, jonka olen nähnyt on jopa niin "järkyttävää" kuin iso leikkausarpi. En ole siis nähnyt mitään oikeasti kauheaa, onneksi!

Ensirakkauteni meni psykoosiin. Oli ennen tätä ottanut yliannostuksen lääkkeitä ja viiltänyt ranteensa auki. Tulin illalla kotiin ja siellä hän minua odotti. Hän luuli olevansa toinen ihminen, kuuli ääniä ja uskoi minun tekevän hänelle pahaa. En koskaan unohda ilmettä hänen kasvoillaan. Hän hymyili koko ajan, virnistys muistutti lähinnä irvikissaa ja oli pahansuopa. Nukuin pitkään valot päällä. Erosimme vasta useita vuosia tämän jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2013 klo 22:24"]

Ensirakkauteni meni psykoosiin. Oli ennen tätä ottanut yliannostuksen lääkkeitä ja viiltänyt ranteensa auki. Tulin illalla kotiin ja siellä hän minua odotti. Hän luuli olevansa toinen ihminen, kuuli ääniä ja uskoi minun tekevän hänelle pahaa. En koskaan unohda ilmettä hänen kasvoillaan. Hän hymyili koko ajan, virnistys muistutti lähinnä irvikissaa ja oli pahansuopa. Nukuin pitkään valot päällä. Erosimme vasta useita vuosia tämän jälkeen.

[/quote]

Voi ei kuinka surullista. :( Saitte sitten ilmeisesti kuitenkin vielä tuosta selvittyänne ja hänen toivuttuaan hyviä aikoja yhdessä, kun kerran olitte vuosia yhdessä.

Enpä ole mitään karmeaa onneksi nähnyt. Olen nähnyt kuolleena mummini ja monia lemmikkieläimiämme, muttei se ole ollut karmeaa, ainoastaan surullista.

Karmein paikka jossa olen ollut, oli Auscwitz-birkenau. Järkyttävintä oli ehkä se miten suuri alue se oli, vaikkei siellä enää juurikaan ollut parakkeja tai kaasukammioita pystyssä.

Kauhuelokuvia en ole vuosiin halunnut katsoa, ja muitakin järkyttäviä elokuvia harkitusti.

Viimeksi järkytyin katsoessani dokumenttia "suuri lamppuhuijaus" vaikkei siinä edes näytetty kärsiviä ihmisiä...jotenkin vain tuntui NIIIN turhauttavan väärältä se, että Afrikan maihin kuskataan meidän elektroniikkajätevuoret.

Leijapoika-elokuva sai minut kyyneliin, pienen pojan kokema seksuaalinen väkivalta ja muut vääryydet olivat niin koskettavasti esitetty.

Myyrmannin pommin uhrit. Tosi läheltä.

Tosielämässä kamalinta oli nähdä pyöräilijä, joka oli juuri jäänyt bussin alle. Edes ambulanssi ei ollut vielä paikalla. En jäänyt katsomaan enkä koettanut auttaa sillä uhri oli ihan takuulla kuollut, en edes kuvaile tarkemmin. Se vaivasi aika pitkään ja olin nuorikin vielä.

Toisen kerran näin kun mies jäi auton alle ja kuoli.

Lapsuudessa vanhempien väkivaltainen riitely, jota katselin omasta sängystäni.

Istukka suihkun lattialla raskauden puolessa välin. Se vain yhtäkkiä molskahti siihen, todellisuudessa raskaus oli päättynyt jo muutama viikko aiemmin en vain tiennyt sitä.

Ja sitten jotain mitä en livenä onneksi nähnyt, se fb:ssa leviävä video jossa 2v kiinalais(?)tyttö jää yhden auton alle kahdesti ja toisen alle kerran, jää makaamaan keskelle tietä ja ihmiset vain kulkee ohi eikä auta. Ja erityisesti siinä se, että lapsi oli pitkään elossa ja ilmeisesti tajuissaankin.

Oma 2 kk lapseni ilman mitään syytä kuolleena päiväunien aikana sängyssämme.

Tämä nyt on hyvin mietoa näihin muihin verrattuna, mutta hitto että etoi, kun näin supermarketissa naisen, jolla oli nenän alla muhkeat viikset. Siis kertakaikkiaan meinasin oksentaa kaupan käytävälle, siihen paikkaan. Olen siis mies.

Todella outoa, on tässä kuitenkin elämän varrella tullut nähtyä kaikenlaista. Ja luojalle kiitos etten ole asiakaspalvelutyössä, jossa tuollainen saattaisi yhtäkkiä tulla asiakkaaksi, ja sitä pitäisi sitten palvella. Vähänkö olisi noloa oksentaa esim. kassakoneen päälle.

Luulen että ketjun voitti se joka näki isänsä raiskaavan siskonsa. Ja miksi annatte kissojen kulkea vapaana taajama-alueella?? Ei se kuulkaa ole autoilijastakaan kiva kun tajuaa ajaneensa kissan yli. Teidät pitäisi tuomita eläinsuojelurikoksesta.

Täällä on niin järkyttäviä tositarinoita, että sanattomaksi menee, mitä ihmiset ovat todistaneet, kokeneet ja nähneet.:(

Olen kuullut hirveitä asioita, mutta pahinta varmaan mitä itse näin, kun sitä kysyttiin, oli itsemurhan tehneen ystävän hautajaiset. Näin hänet parin vuoden ajan jaksoilla psykiatrisella osastolla ja sitä edeltävät hänen kaikenlaiset itsetuhoiset tapahtumat, lähdin monesti kesken luennon tai jätin menemättä ylipäänsä kouluun hänen vuokseen, itki ja pelkäsi kaikkea niin paljon (vankilassa molemmat vanhemmat). Etäännyimme jossain vaiheessa, seuraava tieto oli hän tappoi itsensä

aikuiset sammuneina sohville puolialastomima, kun olin pieni. Oma läheinen kuolemaisillaan, ja myöhemmin läheisen arkku. Kuolleet eläimet tienvarsilla, eräs kodittoman näköinen mummo, jolta tuli valtavasti verta jalasta, siis lainehtien.. Oishan näitä enempikin. Valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 15:31"]Perhetuttu hakkaa miesystäväänsä selkään puukolla, minä ja veljeni oltiin pöydän alla piilossa (minä 6v, veli 2) ja näimme koko tapahtuman. Mies selvisi, mutta verimäärä jätti traumat.

Minulle tuntematonta miestä heitettiin rikkinäiselle pullolla suoraan silmään ja silmä valahti ja tuli sokeaksi.

Löysin isän hirttäytyneenä kotiimme.

Nuorten joukkotappelun aikana kaveriani hakattiin ja lopuksi potkittiin maassa tajuttomaksi. Tajuttomuus ei kestänyt kauaa, mutta tuntui ikuisuudelta. Kaverilta murtui leuka, hampaat irtosi, huulet ja ikenet halkesivat. Lisäksi muita ruhjeita, mutta kauheinta oli epätietoisuus ja kun kaveri makasi lattialla verta pään ja kropan ympärillä..
[/quote]Kamalaa!

Järkyttävän auto-onnettomuuden kokeminen ja näkeminen.. näin kaksi ystävääni verisinä ja aivan palasina.. ja myös toisen auton kuski oli kuollut ja hänen päänsä oli aivan muusina ja melkein kokonaan irti... molemmat autot olivat täysin romuna. Itse selvisin vain pienillä naarmuilla ja aivotärähdyksellä.. olin 13v. Pakenin paikalta ennen poliiseja. Olin shokissa ja aivan sekaisin seuraavat 2.5vuotta. Vielläkin kammo autonkyydissä olemisesta.. tästä tapahtumasta ei tiedä kuin 2ystävääni, siskoni ja mieheni ja heille pystyin kertomaan vasta 3vuoden jälkeen tapahtumasta.. äidilleni en tule koskaan kertomaan... vieläkin itkettää aina kun ajattelenkin tätä.... :-/

Miten äitisi ei tiedä tästä? Eikö viranomaiset poliisi/sairaala ilmoita alaikäisen huoltajille.. (ellei sitten ollut huoltaja)

Lapsena kun isä hakkasi äitiä..

Vaarini puukottamassa enoani.. syytin enoni kuolemasta itseäni, koska en saanut tarpeeksi ajoissa apua paikalle. Olin 9v.. tapahtuman jälkeen asiasta ei puhuttu, vanhemmat ei kai osanneet.

Tämä ketju.

Löysin siskopuoleni hirttäytyneenä huoneessaan ollessani 8-vuotias. Verkkokalvolle tallentui ikuiseksi ajaksi kuva hänestä, vielä yli 30 vuoden jälkeenkin muistan ne rauhallisen näköiset kasvot ja sekaiset hiukset.

Kaatopaikan penkka ennen peittämistä ja Tyynen valtameren jätepyörre. Edes ilmastonmuutosta en osaa pitää isossa mittakaavassa niin kamalana asiana, koska vastaavia muutoksia on ollut ennenkin (en väheksy ihmisen osuutta ilmastonmuutoksessa), mutta en voi väittää konkreeettisesti nähneeni sitä vielä.

Sen jälkeen oli vielä kamalampaa nähdä itsensä seisomassa Prisman vihannesosastolla tomaattien edessä, kun kestovihannespussi oli unohtunut kotiin.