Taapero päiväkodissa, äiti vauvan kanssa kotona. Kokemuksia?

Mä esim. olin esikoisen vauva-aikana ihan kuolemanväsynyt, ja kun kuopus syntyi, pelkäsin että mitenköhän tästä selvitään. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään viedä esikoista 3,5 v. tarhaan hoitoon, vaan pidettiin kotona. Ja yllätys yllätys, kahden kanssa oli paljon helpompaa kuin sen yhden vauvan kanssa silloin aikoinaan. Oli jo kokemusta vauvanhoidosta eikä kaikki ollut niin uutta ja stressaavaa. Isoveli viihdytti vauvaa ja osallistui tohinalla hoitamiseen. Saatiin nukkua pitkään kun ei tarvinnut viedä isompaa hoitoon.

Onko kaikki mielipiteenilmaisut erimieltä olevien tuomitsemista?

57

kateelliset mistä? kyllä kai kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus viedä lapsensa hoitoon? :D

Varmaan huomasit, että kyseessä oli kommentti niistä, jotka kirjoittelevat nimettömänä toisille: "mitäs teit lapsia jos et kerran jaksa niitä hoitaa". On se musta tuomitsemista: toisella ei ole sanojan mukaan oikeutta tehdä lapsia jos ei hoida näitä samalla tavalla kuin hän itse. Vai mitä muuta se on? Väitätkö ihan käsi sydämellä että se on "aitoa ihmettelyä"? Just joo...

Suurin osa (98%?) on kuitenkin vain omien kokemusten ja tunteiden kertomista. Kaikkia omista kokemuksista eriäviä kirjoituksia ei kuitenkaan kannata kuitata kateellisuuden piikkiin.



Asiattomat kommentit voi tietenkin jättää omaan arvoonsa, kuten imetys- ja sektiokeskusteluissakin.



57

oli siinä vaiheessa ollut päiväkodissa 11kk.



Pitkään harkitsimme jäisikö esikoinen päiväkotiin, mutta lyhyemmillä päivillä. Lopulta ratkaisimme tilanteen niin, että esikoinen meni kerhoon, joka oli kolmena päivänä viikossa kolmen tunnin ajan.



Meidän perheelle toimi erittäin hyvin. Esikoinen viihtyi kerhossa hirveän hyvin ja sai ikäistensä seuraa, mutta toisaalta sai myös rutkasti aikaa kotona äidin ja vauvan kanssa. Lisäksi kerhon kautta tutustuimme moniin samassa tilanteessa oleviin perheisiin, jossa myös äiti oli kotona ja teimme usein leikkitreffejä.



Itse jaksoin hyvin ja olen todella iloinen niistä ihmissuhteita joita sain tuona aikana sidottuja. Suurin osa näistä äideistä on nyt myös palannut jo töihin mutta ystävyys heidän ja heidän lastensa kanssa jatkuu edelleen.



Itse uskon vankasti, että meidän esikoisella esim mustasukkaisuutta ym olisi ollut enemmän, jos hän olisi ollut hoidossa pidempiä aikoja tai useammin. Tämä oli ideaalinen yhdistelmä - ainakin meille.



Mutta jotta en antaisi liian täydellistä kuvaa, niin ensimmäisen kerran kadutti siinä vaiheessa kun olin palaamassa töihin toisen lapsen hoitovapaan jälkeen ja emme saaneet paikkaa tuosta samasta lähipäiväkodista. Puoli vuotta kuljetimme lapsiamme toiseen päiväkotiin 3 km päähän, kunnes nyt elokuussa pääsimme takaisin tuohon 300 m kotoa olevaan entiseen päiväkotiin.

Meille on myös tulossa vauva 02/09. Poika täyttää 4 vuotta ens kuussa, on ollut tarhassa 1,5 vuotiaasta asti. Ollaan ajateltu että saa olla jouluun asti tarhassa ja jää stten kotiin. Seurakunnan kerhoon ollaan ajateltu ilmoittaa, että on jotain virikettä tarhan tilalle. Kovasti olen miettiny jaksamista ja sitä miten päivät kuluu kotona. Mummolat 200km päässä eikä ole perheellisiä kavereita lähellä monia. Kesällä ollaan varmaankin paljon mummolassa että siellä aika meneekin sitten siivillä. Meillä ainakin poika viihtyy hyvin yksikseen leikkiessä ja ulkona ollessa. Ja toivottavasti vauvan synnyttyä kaikki menee hyvin ja jaksaa ulkoilla yms.

Mua oikeesti säälittää lapset, jotka pistetään päiväkotiin vaikka äiti on kotona. Ymmärrän sen, jos äiti todella on masentunut eikä kykene masennuksen aikan huolehtimaan lapsistaan, mutta MISTÄ SEN TIETÄÄ MASENTUUKO ENNEN KUIN VAUVA ON SYNTYNYT??? Ja mistä voi tietää jaksaako jos ei ensin edes yritä??

Ei lasten kanssa tarvitse leikkiä jatkuvasti, osaa ne itsekin leikkiä, kun siihen vaan annetaan mahdollisuus. Pienenkin lapsen on opittava ettei äiti aina ehdi just sillon ku lapsi tarvitsee jotain.

Kuitenkin lapsen paikka on kotona. Itse en vois kuvitellakaan vieväni lapsia hoitoon kun oon ite kotona. Mahdollisimaan pitkään yritän olla kotona muutenkin, en haluaisi millään viedä lapsia hoitoon ja mennä itse töihin tai opiskelemaan. 3-vuotiaskin on mielestäni vielä kovin pieni ja tarvitsee äitiä.

Eikö teitä häiritse ajatus että lapsi on suurimman osan päivästä "vieraiden" hoidossa ja oman perheen kanssa olemiseen jää vain muutama tunti illasta?



Tämä ei TODELLAKAAN ole kateellisen puhetta ja olen tyytyväinen elämään kotona kahden (kohta kolmen) alle 4-vuotiaan lapsen kanssa.

Kyllä jossain täytyy olla vika jos ei JAKSA hoitaa kahta OMAA lasta. Kyllä lapsenkin pitää oppia pettymään, jos urehditte sitä ettei aika riitä, kun pitää imettää ja vaihtaa vaippaa. Ajatelkaa lapsianne, oikeesti.

Oli aluksi pph:ssa (jossa ollut 1v 2kk alk) ja nyt syksyllä siirtyi pk:hen.

Meidän perheelle tämä oli oikea ratkaisu, koska esikoinen kaipasi/kaipaa jo lapsiseuraa, ja myönnän suoraan, etten olisi jaksanut hänen kanssaan leikkiä 6h päivällä, kun isä töissä + 5 illalla isän kanssa vuorotellen JA samalla hoitaa vauvaa. Varsinkin alussa olisin kokenut myös tosi rankaksi kuskata häntä kerhoihin yms. vauvan kanssa.

Olemme pitäneet esikoista pidennetyillä vkonloppuvapailla, ja silloin ainakin alkuun oli tosi vaikeaa rytmittää esikoisen ulkoilu + hänen päiväunensa ja vauvan nukkuminen yms. Usein kävi niin, että jouduin herättämään sikeässä unessa olevan vauvan ja siirtämään hänet vaunuihin, mikä oli tosi ikävää (meidän lapset eivät siis nuku ulkona päikkäreitä).

Itsekästä tai ei, mutta pidän tärkeänä myös äidin omaa aikaa, kun vauva nukkuu päikkäreitä (lepään, luen, teen kotihommia yms.), jolloin illalla olen vain perhettä varten.

Tehkää ne lapset sitten 4-5 vuoden ikäerolla.

Tai jos se oma aika on niiiiiiin tärkeää ettei paria vuotta voi uhrata omasta elämästä sen lapsen hyväksi niin jättäkää se lapsiluku vaikka yhteen.

Ja aika outoa jos ei reilu 3-vuotias jo touhuile itsekseenkin joitakin aikoja, vai oletko jo vauvasta asti ollut hänelle sellainen viihdytyskeskus?

Tähän on turha ruikuttaa, että pitääkö niitä lapsia hankkia jos ei jaksa hoitaa jne. Ne kommentit jätän suoraan lukematta, sillä tiedän minkä sortin ihmiset niitä kirjoittelee.

Voi hellanlettas sentään.

Olen samaa mieltä sen yhden kirjoittajan kanssa siitä miten avutonta, itsekästä ja heikkoa porukkaa nykyäidit monesti on.

On niin rankkaa kun pitää hoitaa vauvaa ja samalla esikoista. Ja hoitaa kotia jne.

Eikö teidän miehet tee mitään? Vai onko niin kiire uran kanssa?

Ettekö te saa "omaa aikaa" silloin kun miehenne on kotona?

Jos kerran haluatte olla niin itsekkäitä että esikoinen pitää työntää päiväkotiin parivuotiaana muka "sosiaalisia kontakteja luomaan" niin jättäkää se lapsiluku yhteen niin voitte keskittyä siihen ainokaiseen kun teillä ei näköjään riitä mielenkiintoa tai voimia useammalle lapselle.

Tehkää ne lapset sitten 4-5 vuoden ikäerolla.

Tai jos se oma aika on niiiiiiin tärkeää ettei paria vuotta voi uhrata omasta elämästä sen lapsen hyväksi niin jättäkää se lapsiluku vaikka yhteen.

Ja aika outoa jos ei reilu 3-vuotias jo touhuile itsekseenkin joitakin aikoja, vai oletko jo vauvasta asti ollut hänelle sellainen viihdytyskeskus?

Just nämä toisten neuvojat on musta tosi pimeitä! Miksi ihmeessä sulla on oikeus määritellä montako lasta toiset voi hankkia ja millä ikäerolla? Että voisi hoitaa ne juuri samalla tavalla kuin sinä? Hanki elämä!

päädyimme osapäivähoitoon, kaksoset olivat 3v kun kolmas syntyi. Ovat 2-3pvä hoidossa 6-7h. Monen mielestä sekin siis liikaa. Mies on meillä lähes koko ajan matkoilla. Usein lähtee töihin klo 05 palaten n. 19 aikaan illalla, ellei satu olemaan 3vrk reissussa viikolla tai vkonloppuna.



Tietenkin moni on sitä mieltä että minunhan ne pitäisi hoitaa kun en jalat ristissä ole sängyssä lahnana maannut :)



Kärsin syyllisyydestä koska luen näitä palstoja ja kärsin, vaikka tiedän

että uupumus ja väsymys ei näitä lukemalla väisty. En ole kunnolla nukkunut 6kk ajan, vauva herättänyt 1-2h välein ja huono nukkumaan. Jos ei pk olisi ollut olisin todella vihainen ja väsynyt, nyt vain väsynyt ja vain joskus vihainen.



Ehkä en ole luotu sitten äidiksi, kun en tunne nauttivan tästä perheen pyörityksestä, tunnen vain suunnatonta väsymystä ja ärtymystä päivien askareita kohtaan, pyykinpesut, ruuanlaitot, sotkujen siivoukset ja ennenkaikkea kaksosten tappeluiden kuuntelemista. Ovat kuin kissa ja koira. Ja kuulemma pk ovat tosi kilttejä, viihtyneet, eivät itkeneet tai kyselleet äidin perään. En usko että 2h viikossa srk kerhoa aktiivisille ja vilkkaille 3,5v riittäisi.



Kannattaa tehdä siltä kuin tuntuu, mutta varaudu teet niin tai näin, aina teet väärinpäin. Jos et muiden niin itsesi mielestä...

Sen lisään vielä, että jalksoinpa olla kahden pienen lapsen äitinä silti vielä vaimo ja nainen - kun hankin apua lasten hoidossa. On muuten asia, jota mieheni on useasti vuosien varrella kiitellyt ja päivitellyt kavereittensa lastensa eteen uhrautuvia "superäitejä". Onpa noista naisista moni uhrannut siinä ohimennen avioliittonsakin...mutta kyllähän lapsen on parempi asua loppuunajetun yh-äidin kanssa, kuin ehjässä perheessä.

hoitamaan kaiken, kun iskä tekee uraa ja vapaa-ajat vaikka harrastaa.

Hienoa että olette olleet miehenne kanssa yksimielisiä siitä että lapset on parempi antaa mahdollisimman aikaisin muiden hoivattavaksi ja kasvatettavaksi.

Minä en yhtään ihmettele jos joku äiti haluaa mieluummin hoitaa lapsensa kotona. Jos avioliitto kaatuu niihin pariin vuoteen niin ei taida olla sen väärti.

Ja juu, kyllä jopa yh-perheessä on parempi kasvaa kuin näissä monissa nykyajan kulissiperheissä mitä on meidänkin naapurusto pullollaan.

kun vauva syntyi ja kotihoidossa olivat molemmat, en edes ajatellut pitävän hoidossa. Oikein hyvin jaksoin. Nyt kolmas on tulossa ja edelleen kaikki jatkaa kotihoidossa ja ihan hyvä äiti ja vaimo olen vaikka joka päivä ei koti kiilläkään =) Lasten kanssa syntyy ne omat rutiinit jolloin arki helpottuu ja alkaa rullaamaan.

ovat ällöttäviä

Oli aluksi pph:ssa (jossa ollut 1v 2kk alk) ja nyt syksyllä siirtyi pk:hen.

Meidän perheelle tämä oli oikea ratkaisu, koska esikoinen kaipasi/kaipaa jo lapsiseuraa, ja myönnän suoraan, etten olisi jaksanut hänen kanssaan leikkiä 6h päivällä, kun isä töissä + 5 illalla isän kanssa vuorotellen JA samalla hoitaa vauvaa. Varsinkin alussa olisin kokenut myös tosi rankaksi kuskata häntä kerhoihin yms. vauvan kanssa.

Olemme pitäneet esikoista pidennetyillä vkonloppuvapailla, ja silloin ainakin alkuun oli tosi vaikeaa rytmittää esikoisen ulkoilu + hänen päiväunensa ja vauvan nukkuminen yms. Usein kävi niin, että jouduin herättämään sikeässä unessa olevan vauvan ja siirtämään hänet vaunuihin, mikä oli tosi ikävää (meidän lapset eivät siis nuku ulkona päikkäreitä).

Itsekästä tai ei, mutta pidän tärkeänä myös äidin omaa aikaa, kun vauva nukkuu päikkäreitä (lepään, luen, teen kotihommia yms.), jolloin illalla olen vain perhettä varten.

Tehkää ne lapset sitten 4-5 vuoden ikäerolla.

Tai jos se oma aika on niiiiiiin tärkeää ettei paria vuotta voi uhrata omasta elämästä sen lapsen hyväksi niin jättäkää se lapsiluku vaikka yhteen.

Ja aika outoa jos ei reilu 3-vuotias jo touhuile itsekseenkin joitakin aikoja, vai oletko jo vauvasta asti ollut hänelle sellainen viihdytyskeskus?

Kaikki lapset eivät leiki pitkiä aikoja yksin, osan kanssa pitää päästä purkamaan energiaa ulos 4h/päivä jne. Kyllähän siinä helpolla periaatteessa pääsee, kun samaan aikaa hajamielisesti vastailee lapselle, kun keittää ruokaa tai käy ohimennen piirtämässä kukan lapsen paperiin, MUTTA kaikille lapsille tämä ei riitä. Ja tämäkö on sitä läsnäoloa, jota lapsille niin peräänkuulutatte?

Meillä päin (okt-alue Tre:lla) on varsin huvittavaa ja surullista katsoa, kun isompi lapsi varsin usein leikkii YKSIN pihalla ja äiti vauva sylissä kurkkii 10min välein ikkunasta. Puistot ovat joko tyhjiä lapsista TAI sitten lapset leikkivät keskenään ja näiden äidit juoruavat ja tuskin vilkaisevat lapsiaan.

Tein päätöksen ja vien vanhemman lapsen hoitoon arkisin.

Mies vie töihin mennessään seitsemän aikoihin ja hakee töistä tullessaan viiden pintaan.

Minä saan nauttia lomasta ja shoppailuista.

T:Ap

Sen lisään vielä, että jalksoinpa olla kahden pienen lapsen äitinä silti vielä vaimo ja nainen - kun hankin apua lasten hoidossa. On muuten asia, jota mieheni on useasti vuosien varrella kiitellyt ja päivitellyt kavereittensa lastensa eteen uhrautuvia "superäitejä". Onpa noista naisista moni uhrannut siinä ohimennen avioliittonsakin...mutta kyllähän lapsen on parempi asua loppuunajetun yh-äidin kanssa, kuin ehjässä perheessä.

hoitamaan kaiken, kun iskä tekee uraa ja vapaa-ajat vaikka harrastaa.

Hienoa että olette olleet miehenne kanssa yksimielisiä siitä että lapset on parempi antaa mahdollisimman aikaisin muiden hoivattavaksi ja kasvatettavaksi.

Minä en yhtään ihmettele jos joku äiti haluaa mieluummin hoitaa lapsensa kotona. Jos avioliitto kaatuu niihin pariin vuoteen niin ei taida olla sen väärti.

Ja juu, kyllä jopa yh-perheessä on parempi kasvaa kuin näissä monissa nykyajan kulissiperheissä mitä on meidänkin naapurusto pullollaan.

Jotkut osaa meinaan yhdistää nämä kaikki: meillä molemmat tekee uraa, harrastamme, teemme tasapuolisesti kotihommia, hoidetaan parisuhdetta JA olemme lapsiemme kanssa.

meille on sopinut hyvin ,että kaksi vanhempaa lasta on päivähoidossa kun nuorin on kotona. Lapset 3v ja 5v, nuorin nyt vuoden. Aluksi ajattelin että laitan vaan vanhimman hoitoon ja niin teinkin kunnes 3v rupesi tiukkaamaan miksi hän ei pääse hoitoon. Joten nyt 3v käy 3 kertaa viikossa kokopäivä hoidossa. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, meille tämä järjestely sopii.

Hei! Meillä kakkonen syntyi alkukesästä, joten 2 v 5 kk esikoispoika oli kotona ja vietimme pari kuukautta aamusta iltaan yhdessä. Isäkin oli isyys- ja kesälomalla:)

Syksyllä esikoinen palasi päivähoitoon ihan kokopäiväiselle paikalle, ilman sen suurempia huutoja. Tuntuu viihtyvän tarhassa, jossa ehti olla jo puolitoista vuotta ennen kakkosen syntymää - ja jossa tulee todennäköisesti olemaankin seuraavat vuodet. Silloin tällöin pidennämme kotiviikonloppua perjantailla tai maanantailla eli esikoinen jää kanssamme kotiin.

Arki sujuu mukavasti ja suunnitelmallisesti: vauvan kanssa on aikaa olla, koti on siisti, ehdin kerrankin tekemään pitempiä kotiaskareita (ruuat pakkaseen, pyykit ja vaatehuolto kuntoon, ompelemaan sisustusjuttuja, olemaan kriittinen ja eettinen kuluttaja), hoitamaan kotiaskareita ympäristöystävällisesti ja taloudellisesti sekä pitämään yllä ammattini edellyttämää tietotaitoa. Tärkeänä osana autan sairasta lähiomaistamme, joka ei ilman apuamme pärjäisi kotona. Joskus teen kahden lapsen kanssa kotona jotakin erityisen kivaa; päiväretken tai muumipiparkakkutalon:). Ja kun viikonloppu tulee, aikaa jää miehellekin.

Me vanhemmat olemme erittäin tyytyväisiä arkeemme. Esikoinenkin vaikuttaa iloiselta ja kiltiltä pikku pojalta. Haaveilemme vielä kolmannesta lapsesta sitten joskus. Mutta sitä ennen taas työelämään, puristavaan mehustamoon, jossa saa todella kilpailla paikastaan ja ottaa kaiken hyödyn irti organisointitaidoistaan.

kun äiti leikkii kotia vauvan kanssa. Ja ollut siis päiväkodissa jo nippanappa vuoden ikäisestä..?

Tokihan se leipominen, sisustusjutut jne. on tärkeämpää kuin oman lapsen hoitaminen!

Hankkikaa ihmeessä vielä vaikka neljä lasta kun teiltä tuo näyttää sujuvan että vauvaiässä lapset tuupataan jo päiväkotiin. Eihän teillä ole huolen häivää!

Joinakin päivinä on ihan kamalaa, väsyttää ja v-tuttaa suoraan sanottuna, toisina päivinä on oikein mukavaa. En kyllä ihmettele, että se esikoinen laitetaan hoitoon, onhan se toki erittäin paljon helpompaa niin kuin sietää sitä uhmakasta ja touhukasta lasta siinä jaloissa. Mutta mielestäni normaali terve äiti ja nainen pärjää kyllä ihan hyvin kahden lapsen kanssa kotona.



Minä en takuulla leiki kuutta tuntia päivässä esikoisen kanssa, en varmaan edes tuntia, mutta ihan tuo tuntuu viihtyvän. Lapsi on mukana kotiaskareissa, ulkoillaan yhdessä kun vauva nukkuu jne. Toki vauvan ja esikoisen rytmien yhteensovittamisessa on haastetta, mutta luovuus kehiin. Vauva voi olla ulkona liinassa tai repussa, jos ei tykkää nukkua vaunuissa.



Esikoinen oli ennen vauvan syntymää päiväkodissa, ja kun muutimme toiselle paikkakunnalle, en hakenut häntä uudestaan päiväkotiin. Mietin kovasti päiväkodin jatkamista, mutta omatuntoni olisi soimannut kovasti. Kaikki on mennyt kuitenkin oikein hyvin, pelkäsin ihan turhaan että en pärjää. Nyt esikoinen käy kahtena päivänä viikossa kerhossa 3,5 tuntia. Kerhon aikana ei paljoa ehdi tehdä, ehkä käydä kaupassa tai touhuta jotain pientä. Mutta hyvä hengähdystauko on sekin. Hyväksy se, että et vain ehdi tehdä kaikkea niinkuin ennen. Itselleni on toisina päivinä haasteellista jo ruuanlaitto ja pyykinpesu, mistään suursiivouksista puhumattakaan...

Minun esikoinen (nyt 5.v) oli 1v10kk, kun hänelle syntyi sisko ja minä jäin silloin vielä yksinhuoltajaksi..Jaksoin ihmeen hyvin kahden pienen kanssa kotona ja jaksan edelleen! tätänykyä olen perhepäivähoitaja, eli omien lisäksi on kaksi hoitolasta. Tytöt nyt 5.v ja 3.v ja käyvät 3x/vko/2h leikkikoulussa.. Ensi kesänä tytöille syntyy sisarus, ja kyllä se onni on ettei enää tarvitse kaikkea jaksaa yksin..