Taapero päiväkodissa, äiti vauvan kanssa kotona. Kokemuksia?

Hyvin yleistä oli, että kotona oltiin joko siihen että kaikki lapset olivat aloittaneet koulun tai vieläkin pidempään.

Ainakin mun luokakavereista olivat kotona vain ne aidit jotka olivat maalaistalon emantia. Eivatka todellakaan leikkineet lasten kanssa koko paivaa vaan kavivat 'toissa' navetassa, yms.

T. Yksi niista 70-luvun vauvoista

että päiväkodissa yhdellä aikuisella voi olla jopa seitsemän 1-3 vuotiasta hoidettavanaan. Ja tosiaan ei lain mukaan saisi olla, mutta silti on. Miten on mahdollista, että lto jaksaa hoitaa tuollaista porukkaa yksin, mutta äiti ei jaksa tai pärjää kahden jo melko isolla ikäerolla olevan lapsen kanssa kotona! Millaista on lapsen arki päiväkodissa? Vai jaksaakohan lto sittenkään antaa sitä yksilöllistä huomiota mitä haetaan jokaiselle, mitä luulette?

onhan se kuitenkin ihan hyvä tiedostaa sekin asia, että pienten ryhmissä on aika vähäistä se aika, mitä yksi lapsi saa aikuisen huomiota suhteessa siihen, että hän olisi kotona äidin ja vauvan kanssa. Tätä ei varmaan moni osaa edes ottaa huomioon, mutta sitäkin kannattaa miettiä kun niitä päätelmiä arkensa järjestämisestä tekee.

Älkää nyt yleistäkö. Ai miten niin emme pärjäisi? Mehän vain päätämme hoitaa arkemme tietyllä tavalla.

En nyt puhu tehdastyöläisistä tai muista köyhistä, vaan normaaleista ihmisistä. Oma äitini oli kotona (meillä oli myös kotiapulainen) siihen kun pikkusiskoni oli 16.



Ja meidän tuttavapiirin ja suvun naisista kaikilla työssäkäyvien äitien perheissä oli huushollissa asuvat kotiapulaiset...

Mutta elämähän ON rankkaa myös muualla kuin neljän seinän sisällä. Omat vanhemmat vanhenevat ja vastuu heistä alkaa painaa. Työpaikka menee alta. Lainankorot eivät laske. Netti tarjoaa vaihtoehtoisia houkutuksia parisuhteen osapuolille. Ilmasto muuttuu.

Ja auliisti olen sitä mieltä, että nykyvanhemmat ovat aikamoisissa paineissa lastensa kanssa. Siinä mielessä heittäytyminen ihan vain vanhemmaksi voisi tuoda elämään jotain uutta? Paineettomuutta, kiireettömyyttä...? Toki välillä organisointiongelmia, mutta niitä on varmasti kaikissa lapsiperheissä lasten hoitomuodosta riippumatta.

Onko niin, että me aikuisetkin olemme jo niin virikkeillä lastattuja ja omaan itseemme keskittyviä, ettemme osaa heittäytyä täysin lapsen "armoille", lapsen tarpeita varten? Edes sen arkipäivän ajaksi.

En nyt puhu tehdastyöläisistä tai muista köyhistä, vaan normaaleista ihmisistä. Oma äitini oli kotona (meillä oli myös kotiapulainen) siihen kun pikkusiskoni oli 16.

Ja meidän tuttavapiirin ja suvun naisista kaikilla työssäkäyvien äitien perheissä oli huushollissa asuvat kotiapulaiset...

just näin!

Olette te avuttomia.



tv. äiti, joka on nyt töissä ja lapset houdossa, mutta aina on kaikki hoidettu kotona vauvalomat ja hoitovapaapätkät.

Tein itse saman ja isomman kanssa oli tosi kiva kerrankin rauhassa puuhata kun vauva nukkui päiväunia. Nyt sinulla on loistava tilaisuus olla molempien lasten kanssa, en ymmärrä miksi antaisit se pois. Mitä sitten jos joskus väsyttää, se on elämää.

vaan oman mielipiteensä/päätöksensä todistelua oikeaksi. eli ellette ole samaa mieltä hänen kanssaan, turha kommentoida. itsehän hän sanoi, ettei muita viestejä edes lue... :)

Mina puhun semmoisista duunareista kuin laakareista, hammaslaakareista, opettajista, asianajajista, kauppiaista (myyjistakin, mutta myos kauppiaista), kunnanvirkailijoista, pankkivirkailijoista, pankin johtajista, jne. jne. Siis ihan tavallisista ihmisista. Ei esim. tuntemissani (monissa!) laakariperheissa mitaan kotiavustajaa ollut, vaikkei kai heita ihan laskettu myoskaan kaupungin koyhalistoon...?



T. 60

sai kotiin kodinhoitajan kunnalta tarvittaessa. Meillekin tuli Irma-täti laittelemaan ruokaa jne. moneksi viikoksi kun kotiäit-äitini kävi suonikohju- ja sappikivileikkauksissa.



Nykyään nauravat räkäisesti, jos kotiäiti kysyy jotain apuja sairastuessaan...

ymmärrän, mutta varmaan tosi kiva alle kolmevuotiaana mennä lastentarhaan pitkiksi päiviksi "että äiti jaksaa vauvan kanssa olla kotona". Aivan hyytävä ajatus. Ja miltä tuntuu lapsesta kun ymmärtää, että "hänen parasta ajateltiin, leikkikavereita jne. " kun oikeasti työnnettiin tarhaan pois jaloista rasittamasta äitiä ? Tasa-arvoa täällä vingutaan ja eriarvoisuuden poistamista, omat lapset kuitenkin noin räikeästi eriarvoisia. Niin ja äitihän se tulee ensin, aina. Hänen jaksaminen, huvittaminen...viis niistä lapsen oikeista tarpeista ja tunteista !

Meillä oli vastaava tilanne kuin teillä, ja koska esikoinen tykkäsi hoitopaikastaan, päätettiin että hänen arkensa jatkuu niin kuin ennenkin, eli jatkoi hoidossa. Tosin 4-päiväistä viikkoa ja käytännössä lyhyempiä hoitoaikoja kuin ennen.



Olimme kaikin puolin tyytyväisiä ratkaisuun. Vuoden kuluttua myös pikkusisko aloitti samassa hoitopaikassa (pieni ryhmis) ja kumpikin vaikuttaa kovin iloiselta ja onnelliselta lapselta. Oikein hyvät välit on tytöillä keskenään ja leikkivät paljon yhdessä.



Iso plussa tilanteessa oli se, että tuttu ja turvallinen, hyväksi havaittu hoitopaikka säilyi. Olisi ollut ankeaa joutua luopumaan siitä, ja ihan varmasti niin olisi käynyt jos esikoinen olisi sen yhden syksyn ja kevään ollut kokonaan kotihoidossa.



Eikä onneksi kukaan ole mulle tullut koskaan suoraan sanomaan, että "mitäs teit niitä lapsia jos et jaksa..." - onneksi. Ne on näitä nimettömänä kirjoittelun iloja, joita kateelliset harrastaa.

sai kotiin kodinhoitajan kunnalta tarvittaessa. Meillekin tuli Irma-täti laittelemaan ruokaa jne. moneksi viikoksi kun kotiäit-äitini kävi suonikohju- ja sappikivileikkauksissa.

Nykyään nauravat räkäisesti, jos kotiäiti kysyy jotain apuja sairastuessaan...

2 tuttua äitiä ovat saaneet leikkauksen jälkeen joka päivä perhetyöntekijän kun eivät ole saaneet nostaa vauvaa/taaperoa kuukauteen. (Selkä ja nilkkaleikkaus)

Naapurilla on 3 lasta (1, 6 ja 8v.) ja heillä käy pari kertaa kuussa perhetyöntekijä. Ainakin. Äiti käy jumpalla ja touhuaa omiaan sillä välin. Perheen isä on kyllä aika paljon pois työmatkojen takia.

itses en ole tarvinnut, mutta luotan saavani apua jos sitä joskus tarvin.

kateelliset mistä? kyllä kai kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus viedä lapsensa hoitoon? :D

Tähän on turha ruikuttaa, että pitääkö niitä lapsia hankkia jos ei jaksa hoitaa jne. Ne kommentit jätän suoraan lukematta, sillä tiedän minkä sortin ihmiset niitä kirjoittelee.

kateelliset mistä? kyllä kai kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus viedä lapsensa hoitoon? :D

...ei olisi niin kärkäs tuomitsemaan muita. Pätee muihinkin elämänalueisiin.

niin ymmärrettävästi äiti on silloin väsynyt, ja vanhemman lapsen hoitoon vieminen hyvinkin järkevä ratkaisu. Se saattaa tosiaan olla pelastus jollekin perheelle.

Onko kaikki mielipiteenilmaisut erimieltä olevien tuomitsemista?

57

kateelliset mistä? kyllä kai kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus viedä lapsensa hoitoon? :D

...ei olisi niin kärkäs tuomitsemaan muita. Pätee muihinkin elämänalueisiin.

Mulla hieman särisee korvaan se ettei joku "jaksa leikkiä" lapsensa kanssa kuutta tuntia päivässä....? Kyllä lapset osaa ihan itse leikkiä, aikuinen voi katsoa vierestä / huudella keittiöstä / vauvaa imettäessään osallistua olemalla hengessä mukana.



Luuletteko oikeasti että pvkodissa joku leikkii alta kolmevuotiaan lapsen kanssa 6-h päivässä? Kyllä se päivä siellä menee ihan niin kuin kotonakin ruokailuihin, vessailuihin, pukemiseen ja ulkoiluun. Tärkeintä alle 3-vuotiaalle on kasvattajan / aikuisen huomio, ei kavereiden seura.



Jos sinulla ei ole muuta hoitoapua / kerhoa tarjolla, niin vie lapsi esim. kahdeksi aamupäiväksi päiväkotiin, siellä on ammattitaitoista henkilökuntaa ja ihan mukaviakin puuhia.