Taapero päiväkodissa, äiti vauvan kanssa kotona. Kokemuksia?

Saa kaveriseuraa ja touhuamista, mutta kuitenkin äidin huomiotakin kokonaisia päiviä.



Meidän esikoinen oli 2v4kk kun hänestä tuli isoveli, ja oli ekan kk ennen vauvan syntymää vielä tarhassa 2x/vko. Vikat kerrat oli kun vauva oli syntynyt. Itkien jäi sinne, kun tajusi että äiti jää vauvan kanssa kotiin. Sinuna tekisin niin että syntymän jälkeen ainakin pari vkoa kotona kokonaan (tai isyysloman), ja sitten pari x/vko.

Esikoinen kaipasi jonkun aikaa tarhakavereita, ja kovasti oli tekemistä vailla. Kävimme (ja köymme edelleen) avoimessa päiväkodissa paljon, ja nyt kun yli 3v niin 2x/vko kerhossa

on huikea ero tuossa asiassa. Meidän tytöillämme on 2 kk enemmän ikäeroa kuin teillä, esikoisen pidin kotona. Kolmevuotiaalle on jo kerhotoimintaa, meillä oli jo 2,5-vuotiaallekin.



Kuopuksella oli mahavaivoja ja hän oli huono nukkumaan - minä uskon, että jokapäiväisillä puistoreissuilla, aikuisilla siellä ja raittiilla ilmalla oli vain ja ainoastaan positiivinen vaikutus jaksamiseeni. Päivillä oli rytmi ja esikoisen levätessä sain itsekin huilailla.



Minulla on tuolta ajalta edelleen hyviä ystäviä, vaikka olemme muuttaneetkin alueelta pois. Jos olisin pitänyt esikoisen tarhassa, mitä olisin saanut enemmän? Virua pidempään tukka sekaisin yöpaita päällä kotona? Me vältyimme kaikelta mustasukkaisuudelta, tytöt ovat erittäin hyvissä väleissä ja tappelevatkin mielestäni aika vähän verrattuina moneen muuhun. Kaksi ja puolivuotias on jo ihan hyvässä iässä muutenkin, hän jo ymmärtää asioita.



Ja jos et jaksa, saahan sen lapsen sitten päiväkotiin.

Oli aluksi pph:ssa (jossa ollut 1v 2kk alk) ja nyt syksyllä siirtyi pk:hen.



Meidän perheelle tämä oli oikea ratkaisu, koska esikoinen kaipasi/kaipaa jo lapsiseuraa, ja myönnän suoraan, etten olisi jaksanut hänen kanssaan leikkiä 6h päivällä, kun isä töissä + 5 illalla isän kanssa vuorotellen JA samalla hoitaa vauvaa. Varsinkin alussa olisin kokenut myös tosi rankaksi kuskata häntä kerhoihin yms. vauvan kanssa.



Olemme pitäneet esikoista pidennetyillä vkonloppuvapailla, ja silloin ainakin alkuun oli tosi vaikeaa rytmittää esikoisen ulkoilu + hänen päiväunensa ja vauvan nukkuminen yms. Usein kävi niin, että jouduin herättämään sikeässä unessa olevan vauvan ja siirtämään hänet vaunuihin, mikä oli tosi ikävää (meidän lapset eivät siis nuku ulkona päikkäreitä).



Itsekästä tai ei, mutta pidän tärkeänä myös äidin omaa aikaa, kun vauva nukkuu päikkäreitä (lepään, luen, teen kotihommia yms.), jolloin illalla olen vain perhettä varten.



Miettikää rauhassa perheenne paras ratkaisu huolimatta siitä, mitä tutut, av-mammat tai pk:n tädit sanoo. Näistä kukaan ei kuitenkaan ole elämässä teidän arkeanne eivätkä luultavammin tule edes avuksi.

Mun kokemuksen mukaan se kyllä lisää mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan.Esikoinen on vielä itsekin niin pieni kuitenkin. Meillä 4 lasta ja esikoinen oli aluksi hoidossa kun kakkonen syntyi. Onko paikkakunnallasi leikkikerhoja tai perhekahvilaa tms. minne voisitte mennä koko porukka? Meillä pääsee yli 2v kaupungin kerhoon ja yli 4v srk-kerhoon ja sen lisäksi käydään vielä yhdessä perhekerhossa. kaikki viihtyy ja jaksaa paljon paremmin kun on seuraa, myös äiti :)

Ihan todella.



Mulla on itsellä isoimmat jo koululaisia, mut mulla oli silloin aikoinaan 2v9kk, 1v1kk ja vauva ja ihan itse hoidin kaikki 3 ja loput 4 sen jälkeenkin.

Välillä on ollut vähän rankempaa ja välillä oikein helppoa.

Esimerkiksi kun 4. syntyi vanhin oli 4 toinen 2v4kk, 3. 1v3kk ja sit vauva. Eikä tehny tiukkaakaan pärjätä.



Katsokaa mammat peiliin ja miettikää ootteko te naisia vai pulamössöä

Alle kolmevuotiaan paikka on EHDOTTOMASTI kotona jos äitikin on siellä. Sitä vanhempi voi käydä kerhossa.

tästä näkökulmasta ihan oman ketjun, jooko?

Esikoinen jatkoi pph:lla vauvan synnyttyä vajaata viikkoa ja lyhyempää päivää. Kiukuttelua syntyi silloin, kun "joutui" jäämään kotiin, eikä päässyt kavereiden luo leikkimään. Tunnet itse lapsesi parhaiten, luota siihen. Meille tämä ratkaisu oli hyvä, mutta kukin tyylillään. Harkitsin silloin myös au pairin ottamista, mutta talon laajennus oli kesken, joten se vieraan ihmisen majoittaminen pysyvästi olisi ollut aika hankalaa.



Pidä huoli itsestäsi, niin sinulla on voimia huolehtia myös lapsistasi. Voimia kahden pikkuisen kanssa!

Meillä oli ikäeroa 2v11kk lapsien välillä. Mies teki kovasti töitä ja ei siis voinut kovin paljon auttaa lasten kanssa. Myöskään ei ollut sukulaisia tai tuttavia ketkä olisivat ottaneet hoitoon. Tai no anoppi oli mutta asuimme hieman kauempana hänestä joten otti 2 kertaa vuodessa ehkä hoitoon vanhemman.Jeps.No kuitenkin siis meillähän esikoinen ei ollut käynyt päiväkodissa joten jatkoi tietenkin kotona.Olihan se hankalaakin kun imetin niin esikoista piti viihdyttää ja valvoa samalla mutta minusta olisi silti ollut aivan naurettavaa viedä hänet hoitoon kun ei silleen virikettä tarvinnut ja muutenkin. Pidä ihmeessä lapsi kotona,koska vaikka se on ajoittain raskasta,mutta niin elämä joskus on.On erittäin tärkeää että esikoinen saa olla kotona sisaruksen kanssa koska näin kiintymys kasvaa ja esikoinen tuntee olevansa rakastettu.Ja se ensimmäinen vaikein vuosi hujahtaa niin nopeasti että pian lapset jo leikkivät yhdessä ja tappelevatkin.hyvin se menee!Mutta kyllä uskon esikoiselle olevan enemmän hyötyä olla kotona.



T:kahden pojan äiti

Ikäero suunnileen sama kun teillä. Kävimme kaikkki kolme seurakunnan kerhossa 1 x viikko, jolloin aloitimme perhekerhossa ja kun esikoinen täytti 4 v hän pääsi omaan ryhmään, joka pidettiin samaan aikaan, samassa talossa. Meillä järjestely toimi hyvin. Lapset ovat nyt 8 ja 6 v eikä niitä varahoitoja ollut meilläkään.

Sen lisään vielä, että jalksoinpa olla kahden pienen lapsen äitinä silti vielä vaimo ja nainen - kun hankin apua lasten hoidossa. On muuten asia, jota mieheni on useasti vuosien varrella kiitellyt ja päivitellyt kavereittensa lastensa eteen uhrautuvia "superäitejä". Onpa noista naisista moni uhrannut siinä ohimennen avioliittonsakin...mutta kyllähän lapsen on parempi asua loppuunajetun yh-äidin kanssa, kuin ehjässä perheessä.

Helpottaako isomman hoidossa olo oikeasti jaksamistasi vai ei? Meillä ikäeroa oli vain 1v7kk mutta ajatuskin siitä että olisin joutunut vaikka kolmenakin päivänä pukemaan molemmat aamusta, kuskaamaan päiväkotiin, pukemaan vauvan, taas päiväkotiin, sitten puetaan isompi ja taas kotiin. Itse nautin siitä että sain olla kotona ja ottaa ihan iisisti taikka sitten lähteä vaikka seurakunnan kerhoon jos halusin. Meillä isomman kotona olo tuntui parhaimmalta ja luontevimmalta ratkaisulta. Eikä ollut lainkaan mustasukkaisuutta.

Jätin viestisi lukematta.

Haluan päästä helpolla ja siksi laitan toisen lapseni muualle hoidettavaksi.

Ap

Ihan todella.

Mulla on itsellä isoimmat jo koululaisia, mut mulla oli silloin aikoinaan 2v9kk, 1v1kk ja vauva ja ihan itse hoidin kaikki 3 ja loput 4 sen jälkeenkin.

Välillä on ollut vähän rankempaa ja välillä oikein helppoa.

Esimerkiksi kun 4. syntyi vanhin oli 4 toinen 2v4kk, 3. 1v3kk ja sit vauva. Eikä tehny tiukkaakaan pärjätä.

Katsokaa mammat peiliin ja miettikää ootteko te naisia vai pulamössöä

Alle kolmevuotiaan paikka on EHDOTTOMASTI kotona jos äitikin on siellä. Sitä vanhempi voi käydä kerhossa.

Kyllä mä pärjäsin ja pärjään edelleen ( kuopuksen syntyessä 2v4kk, nyt lapset kohta 1v ja 3v3kk), ei siitä ollut kyse. Vaan mä kirjoitin ainakin siitä että lapsi selkeästi kaipasi kavereita. Tässä ei ole kyse mun jaksamisestani. Ja kotonahan tuo on ollut joten turha tulla mulla ainakaan valittamaan.

Kyllä se alta 3 veekin voi kavereita kaivata, ei kaikki ole mamman housunpuntissa roikkujia.

äLÄ EDES MIETI MUUTA VAIHTOEHTOA.

kävisi tarhassa 2x vko? Esim ti ja to 9-15. Siitä nukkuu vielä ainakin tunnin. Eli ekana leikkiä ulkona, sitten syö ja nukkuu, sitten sisäleikkiä ja sitten jo haetaan kotiin. Ihan oikeasti kertokaa, mitä tässä olisi niin kamalaa?

Ei meinaan mun jakeluun mene.

T: joku alkupäästä, nroa en muista

mieti omaa jaksamista. oli se itsekästä tai laiskuutta mitä tahansa, jos et jaksa olla lapsen kamssa kotona, voi olla parempi että lapsi olis joitakin päiviä hoidossa. 7-8h tunnin päivät on kuitenkin liian pitkiä, jos itse olet kotona. 2-3 pv n. 5 h on ainakin mun kokemuksen mukaan ollu ok.

kun lapsi syntyy, olis tosi hyvä jo sisarussuhteenkin kannalta olla koko perhe ainakin viikko kotona yhdessä hoitamassa uutta perheenjäsentä.

t. lastenhoitaja

Jatkoi pph:lla kolmena päivänä viikossa 5 tuntia kerrallaan ja viihtyi erinomaisesti, mikä olikin aivan ratkaisevaa. Jos tyttö olisi meille tai pph:n mukaan millään tavalla ikävöinyt kotiin olisimme varmasti muuttaneet rutiinejamme, mutta tämä järjestely oli selvästi hänelle mieleen. Meillä olikin todella kiva pph ja tyttöpainotteinen ryhmä tytölle mieleinen.



Tämä järjestely oli meidän perheelle paras. Lapset nyt ihanat 3- ja 5-vuotiaat, iloiset, innokkaat ja sosiaalisesti lahjakkaat tapauket.



Toimi sen mukaan mikä teidän perheelle sopii parhaiten äläkä välitä näistä kotihoito-millä-hinnalla-hyvänsä-vauhkoojista. Itse tiedät parhaiten mikä lapsellesi on parasta, samoin tunnet omat voimavarasi. Onnea matkaan monilapsisen perheen arkeen!

Mieheni ei ota osaa lasten- tai kodinhoitoon juuri mitenkään eikä muutakaan apua arkeen ole saatavilla. Meillä on kaksi aktiivista, pientä poikaa, jotka tulisivat hulluiksi syksyn kaatosateissa kökkiessään kotona katsomassa äidin maratonimetys-sessioita. Ei ole reilua kenellekään. Eilinen sadepäivä todisti sen taas.



Kun tuo vastasyntynyt tuosta hiukan kasvaa ja tämä arki alkaa sujua jonkinlaisella rutiinilla, alkavat pojat käydä hoidossa vain osa-aikaisesti. Nyt ovat vielä kokopäiväisessä hoidossa.



En suostu kokemaan huonommuutta tämän asian takia. Älä sinäkään niin tee, vaan tee niinkuin parhaaksi näet.

Kyllä varmasti tulee mustasukkaiseksi ainakin kun ei alle 3v tajua miksi hän ei kelpaa, mutta vauva kelpaa äidille.



Ymmärtäisin hoidon isommalle jos olisi kyseessä 5v tai sitä vanhempi lapsi, silloin jos lapsi sattuu olemaan hyvässä päiväkodissa niin voi todella saada varhaiskasvatuksellista oppia jota äiti ei EHKÄ itse jaksaisi antaa.



Pienet ei kavereita tarvitse enemmän kuin äitiä. Eli jos käyt edes kerran viikossa jossain kerhossa niin se on jo hyvä alku, näkee se "iso" lapsi niitä muitakin lapsia silloin.



Jos vauva on vaikea koliikkivauva, äiti masentunut tai jotain muuta poikkeavaa ilmenee, niin silloin ymmärrän sen vielä pienen vanhemman lapsen hoitoon viemisen.



Niin ja mikä minä olen mitään sanomaan? Olen lastentarhanopettaja joka todella tietää, että ne pienet "isot" hyötyvät enemmän äidistä kuin päiväkodista.

Olen töissä päiväkodissa ja siellä on välilä todella paljon ongelmia näiden taaperoiden kanssa, joiden pikkusisko/-veli on kotona ja mut tuodaan hoitoon. Nauti vapaistasi kaikkien lastesi kanssa ;)