Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain eksän takaisin! Tässä paras vinkki muille!
12.03.2013 |
Siis olemme palanneet avioimieheni kanssa takaisin yhteen reilu kuukausi sitten. Mies halusi erota, koska ei enää rakastanut minua eikä nähnyt mitään mahdollisuutta enää koskaan rakastavansakaan muuten kuin lastensa äitinä ja ystävänä. Tästä on nyt reilu 6 kk aikaa. Olin aivan murtunut, tuntui kun maailmaltani olisi vedetty pohja, lapsetkin ovat vielä todella pieniä. Tein kaikkeni, vannoin rakkautta, anelin, itkin ja rukoilin, lähettelin rakkauskirjeitä ja viestejä ym ym todella epätoivoista..
Luin paljon netistä erotarinoita ja etsin vinkkejä, miten voittaisin miehen sydämen takaisin. Kunnes jotain kautta pääsyin sivulle, jossa kerrottiin englannin kielisestä nettikirjasta nimeltä "the magic of making up". Ostin sen ja tallensin koneelleni (jotain 31 euroakohan oli hinta). Alkuun oli todella vaikeaa noudattaa ohjeita, koska ihan alkuun pitäisi lopettaa kaikki yhteydenpito ja ruokutus eksän suuntaan. Piti näytellä, että ero on minullekin ok ja että alan nyt rakentaa omaa tulevaisuuttani ym. Mutta alkukankeuksien jälkeen pääsin vauhtiin ja tein juuri niin kuin oppaassa kerrotaan. Jopas jotakin, alkoi eksää vaivata ja kiinnostaa, miksi en enää lähettele viestejä ja palvovia rakkaudentunnustuksia..
Halusin vain tulla tänne kertomaan, että voin suositella tuota nettikirjaa todella! Löytyy Googlesta, kun haette tuolla kirjan nimellä. En siis halua mainostaa, mutta kun kirjaa ei aikaisemmin minulle tullut vastaan missään suomenkielisissä erokeskusteluissa ajattelin, että jospa monelta jää tämä kirja huomaamatta juuri englanninkielisyyden takia.
Enkä ole mikään epätoivoinen, joka kaikin keinon halusi eksän takaisin. Ihan lasten ja perheemme vuoksi halusin yrittää kaikkeni. Siis halusin, että mieheni rakastuu minuun uudelleen, minä edelleen kovin häntä rakastin ja rakastan edelleen. Eikä meillä ollut mitään sen vakavampia syitä erolle kuten pettämistä, päihdeongelmia, väkivaltaa tms. Vain tunteiden kuoleminen mieheni puolelta.
Kuten sanoin, tämän kirjan neuvot todella pelastivat avioliittoni! Jos siellä on joku toinen samassa tilanteessa kanssani, eipä ole paljon pistää 31 euroa kirjaan ja katsoa onnistuisitko sinäkin pelastamaan avioliittosi. Ainakin mielestäni jos on ihan pieniä lapsia kannattaa avioliitto todella yrittää pelastaa.
Kommentit (193)
AP, tällä palstalla on ihan kummallisia ihmisiä! Mua naurattaa eniten ne, jotka kritisoivat sua siitä, että muka esität muille "kaikille sopivaa ratkaisua", kun sä tuot esille yhden ehkä monilta huomiotta jäävän tavan kohdata parisuhteen kriisejä...Ja sitten ne samat kertovat, mitkä on ne asiat jotka on parisuhteessa tärkeitä - ihan niin kuin kaikille ihmisille kaikki samat asiat olisi tärkeitä. Jos näin olisi, niin silloin juuri kaikille kävisi yksi ja sama ratkaisu, eikö?? Hienoa, että sä näet jopa eron tullen mahdollisuuden korjata asioita.
Musta on ihanaa, että sä tajusit tehdä oman osuutesi itsesi ja parisuhteen hyväksi, parisuhde kun on aina kahden kauppa :) Ja hienoa, että sä sait apua tuon kirjan ajatuksista - ilmeisesti olet tehnyt monia itseäsi ilahduttavia asioita. Jotkut meistä ihmisistä olemme sellaisia, että tarvitsemme ulkopuolista näkökulmaa havaitsemaan oman osuutemme tapahtumiin. Se että olet havahtunut itsesi näkemiseen toisenlaisesta näkökulmasta, ei suinkaan tarkoita "manipulointia", kuten jotkut väittävät. Ja teorian mukaan sun muutos antaa tilaa myös miehen muutokselle - kuten jo on käynytkin. Eli miehesi päättikin tulla takaisin. Kun jatkat tuolla valitsemallasi linjalla, miehesikin on muututtava - ei siksi kun sinä haluat, vaan siksi kun sinä et enää toimi samalla tavalla kuin ennen.
Tsemppiä, ja kiitos kun jaoit ajatuksesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:47"]
Siis tarkoitatko, että minun mieheni on tuuliviiri? Ei hän ole kuin kerran halunnut erota. Ja todellakin tuossa kirjassa kerrotaan tarkkaan, miten liitosta tulee vielä parempi ja eheämpi, kuin ennen. Olen ymmärtänyt todella syytä, miksi mies lähti, kirjan ansiosta siis olen ymmärtänyt. En missään nimessä haluaisi takaisin sitä suhdetta, joka meillä oli ennen eroa. Nyt on todella paljon paremmin. Ne keinot, joilla sain miehen takaisin on myös niitä keinoja, joilla liitto pysyy hyvänä ja mies perheessä ja myös etten minä halua erota jossain vaiheessa.
[/quote]
en ole tuo jolle vastasit yllä olevalla viestilläsi. Olen kuitenkin samaa mieltä että miehesi vaikuttaa tuuliviiriltä. Miehen rakkaus loppuu mutta sitten se yllättäen palaakin kun lopetat roikkumisen? Kerroit myös että liittonne on nyt paremmassa jamassa. Sitä et voi vielä oikeasti tietää, onhan yhteen paluustanne vasta kuukausi. Kuka tietää miten liitto voi 3kk kuluttua. Minua ihmetyttää miehesi reaktio parisuhteenne aiempaan tilaan. Miksi tämä ei tullut keskustelemaan kanssasi jos oli tyytymätön asioihin? Miksi vaadittiin vain sinun muutosta? Vai oliko mies yrittänyt keskustella ja sinä et vain ottanut onkeesi? Jos niin, kuka vannoo että jaksat jatkaa uudella tyylillä tulevaisuudessa etkä vain palaa vanhoihin tuttuihin toimintatapoihisi?
Hirveitä riivinrautoja taas tässäkin ketjussa, enpä ihmettelisi jos heidän ukkonsa kävelisi joku päivä ovesta pihalle takaisin tulematta.
Minä ainakin nostan isosti hattua ap:lle, joka haluaa nähdä vaivaa liittonsa eteen eikä vaan heittänyt hanskoja tiskiin :)!
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:47"]
Siis tarkoitatko, että minun mieheni on tuuliviiri? Ei hän ole kuin kerran halunnut erota. Ja todellakin tuossa kirjassa kerrotaan tarkkaan, miten liitosta tulee vielä parempi ja eheämpi, kuin ennen. Olen ymmärtänyt todella syytä, miksi mies lähti, kirjan ansiosta siis olen ymmärtänyt. En missään nimessä haluaisi takaisin sitä suhdetta, joka meillä oli ennen eroa. Nyt on todella paljon paremmin. Ne keinot, joilla sain miehen takaisin on myös niitä keinoja, joilla liitto pysyy hyvänä ja mies perheessä ja myös etten minä halua erota jossain vaiheessa.
[/quote]
en ole tuo jolle vastasit yllä olevalla viestilläsi. Olen kuitenkin samaa mieltä että miehesi vaikuttaa tuuliviiriltä. Miehen rakkaus loppuu mutta sitten se yllättäen palaakin kun lopetat roikkumisen? Kerroit myös että liittonne on nyt paremmassa jamassa. Sitä et voi vielä oikeasti tietää, onhan yhteen paluustanne vasta kuukausi. Kuka tietää miten liitto voi 3kk kuluttua. Minua ihmetyttää miehesi reaktio parisuhteenne aiempaan tilaan. Miksi tämä ei tullut keskustelemaan kanssasi jos oli tyytymätön asioihin? Miksi vaadittiin vain sinun muutosta? Vai oliko mies yrittänyt keskustella ja sinä et vain ottanut onkeesi? Jos niin, kuka vannoo että jaksat jatkaa uudella tyylillä tulevaisuudessa etkä vain palaa vanhoihin tuttuihin toimintatapoihisi?
[/quote]
En ole ap.
Ihminen voi katsos oppia virheistään. Ja mikäs sen hienompi tilanne kuin peiliin katsominen, omien virheiden ymmärtäminen ja tapojensa parantaminen. Ja sitten vielä perheen pelastaminen. Aivan mahtavaa nykymaailmassa!!
Kukaan, siis KUKAAN ei voi tietää lähteekö mies 3 päivän, viikon, kuukauden, vuoden päästä kävelemään. Ei ap eikä kukaan muukaan. Ei kenenkään ihmisen avioliitto ole niin vakaalla pohjalla että pystyy kirkkain silmin sanomaan ettei mieheni jätä minua koskaan.
Tämä ap:n tilanne on tänä päivänä niin harvinainen tässä erojen maassa. Todella nostan hattua, että ovat yrittäneet ja pelastautuneet! Eivätkä luovuttaneet!! Hienoa ap!
Hyvä ap ja onnea teille jatkossakin!
Itse olen palannut yhteen mieheni kanssa. Ja voi sitä negatiivisuuden määrää, jonka osaksemme saimme, kun ilmoitimme yhteen paluustamme. Kyllä siinä jo alkoi tulla tunne, että mitä tuli tehtyä...
Mutta olemme olleet 2 vuotta yhdessä eron jälkeen ja meillä menee aina vaan paremmin ja paremmin! Onneksi siis emme silloin luovuttaneet. Nyt meillä on onnellinen perhe, jossa kaikilla on hyvä olla :)
Vaikeuksien kautta voittoon! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:21"]
Hirveitä riivinrautoja taas tässäkin ketjussa, enpä ihmettelisi jos heidän ukkonsa kävelisi joku päivä ovesta pihalle takaisin tulematta.
Minä ainakin nostan isosti hattua ap:lle, joka haluaa nähdä vaivaa liittonsa eteen eikä vaan heittänyt hanskoja tiskiin :)!
[/quote]
Ihmettelen minäkin joidenkin asennetta.
Olisiko se se kateus ;)
Valitettavasti se ei pelasta liittoa, että vain vaimo muuttuu. Yleensä siihen tarvitaan kaksi, ja mieshän ei ole ilmaissut mitenkään tahtoaan muuttua - vai onko? Kauanko vaimo voi yksin pitää liittoa koossa, jossa vain hän on muuttunut, ja mies jatkaa samaa rataa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 12:21"]
Hirveitä riivinrautoja taas tässäkin ketjussa, enpä ihmettelisi jos heidän ukkonsa kävelisi joku päivä ovesta pihalle takaisin tulematta.
Minä ainakin nostan isosti hattua ap:lle, joka haluaa nähdä vaivaa liittonsa eteen eikä vaan heittänyt hanskoja tiskiin :)!
[/quote]
Minä ainakin toivon että ap:n liitto toimii jatkossa paremmin, niin kauan kun molemmissa henki pihisee. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä miksi joku muuttuu lasten myötä "vain äidiksi" ja unohtaa olla "minä". Mitä nautintoa siitä saa että on vain äiti ja kotihirviö? Minua ihmetyttää myös se miksi mies vain lähti, edes yrittämättä saada aikaan muutosta ap:ssa. En tarkoita että miehen olisi pitänyt nostaa kissa pöydälle aloittamalla keskustelu tyyliin: Sinä et ikinä... me ei käydä... minä haluan.... Miksi mies ei vain ehdottanut vaimolleen että käytäiskö pitkästä aikaa syömässä ravintolassa (tai lätkämatsissa tai missä nyt tykkäävätkään). Miksi mies vain luovutti?
Hyvin tehty ap.
Minulla oli aikaisemmin vaikeuksia löytää hyvää suhdetta tai edes minkäänlaista suhdetta. Se sai minut ajattelemaan asioita. Ajattelin aikaisemmin, että olen mitä olen, jos ei kelpaa niin olkoon kelpaamatta. Se periaate on usein aika yksinäinen ja mielestäni joko laiskuutta tai typeryyttä. Jokainen haluaa hyvän kumppanin, mutta kukaan ei synny sellaiseksi; se vaatii kasvua ja oppimista. Jokainen voi parantaa itseään ja siihen pitäisi mielestäni myös jatkuvasti pyrkiä. Minun "onneni" kääntyi, kun sisäistin tämän asian ja halusin kehittää itseäni tosissaan. Aikomukseni ei ollut opetella jotain temppuja ja manipulointia, vaan tulla onnellisemmaksi. Aloin liikkumaan enemmän, keksimään uusia harrastuksia. Tein sellaisia asioita joiden uskoin olevan minulle hyväksi ja ne olivatkin. Motivaationa tälle oli myös hyvän suhteen löytäminen, jonka ainoan esteen ymmärsin olevan minä itse ja se mitä olin aikaisemmin.
Aina on näitä ihmisiä jotka ajattelevat, että minähän en mitään ala tekemään, vaan minun täytyy kelvata sellaisena kuin satun olemaan. Heitä kutsutaan usein sinkuiksi. Asiat menevät omalla painollaan parhaiten alamäkeen. Välillä on hyvä tehdä jotain ihan tietoisesti. Olen ottanut tavakseni huomioida puolisoani silloinkin, kun työt väsyttävät ja olisi helppo vain köllähtää johonkin sohvan pohjalle kaukosäädin kädessä. Teen sen hänen vuokseni, mutta ennen kaikkea itseni vuoksi, sillä haluan suhteen olevan hyvä. Mikäli suhteen toinen osapuoli saa sinulta sitä mitä toivookin suhteelta, hän haluaa yleensä myös tehdä sinut onnelliseksi.
Mikäli olisin jatkanut vain omana itsenäni olemista, olisin paljon onnettomampi ja luultavasti sinkku tai eronnut. Miksi ihmiset näkevät niin suurta vaivaa koulutuksensa, harrastustensa ja usein ystävienkin eteen, mutta parisuhteen kohdalla antavat kaiken mennä minne tuuli kuljettaa? Itsensä kehittäminen ei ole toisen manipulointia, vaikka sillä onkin paljon vaikutusta siihen kuinka kiinnostunut toinen on sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta täällä naristaan ihan liikaa siitä, että miksi mies ei tehnyt sitä ja tätä. Ette tiedä mitä mies on tehnyt tai jättänyt tekemättä, teillä on vain oletuksia. Toisekseen, kukaan ei voi vaikuttaa kuin omiin tekoihinsa.
Good for you :)
Minua vain häiritsee tuossa kuviossa se, että eikö mies sitten osaa rakastaa toista ihmistä omana itsenään?
Siis onhan se hyvä, että ap panostaa suhteeseen ja pitää itsestään huolta!
Mutta en itse haluaisi edes sellaista miestä takaisin joka noin tekisi. Saisi puolestani mennä samantien niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Jos en kelpaisi omalle miehelleni tällaisena kuin olen, niin ei väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 13:11"]
Good for you :)
Minua vain häiritsee tuossa kuviossa se, että eikö mies sitten osaa rakastaa toista ihmistä omana itsenään?
Siis onhan se hyvä, että ap panostaa suhteeseen ja pitää itsestään huolta!
Mutta en itse haluaisi edes sellaista miestä takaisin joka noin tekisi. Saisi puolestani mennä samantien niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Jos en kelpaisi omalle miehelleni tällaisena kuin olen, niin ei väkisin.
[/quote]
Ja ps, en todellakaan ole mikään sinkku :D :D Vaikka näin ajattelenkin :)
Onneksi itse löysin miehen jonka takia ei tarvitse esittää jotakin muuta kuin oikeasti olen.
Saan löhötä sohvalla verkkareissa jos siltä tuntuu, saan vain olla jos siltä tuntuu!
Minun ei tarvitse vähän väliä huomioida miestäni, että mielenkiinto pysyy yllä yms. Herkät ja hellät hetket kyllä löytyvät, mutta niitä ei tarvitse väkisin toteuttaa.
Me kuljemme yhteistä taivalta ilman mitään painostusta suuntaan tai toiseen :)
Tällaisia suhteita kutsutaan hyviksi suhteiksi!
Mielestäni ap:tä pitäisi kiittää täällä siitä, että hän haluaa auttaa muitakin oman kokemuksensa kautta. Hän jakaa siis hyvää tällä palstalla kaikille parhaansa mukaan.
Miten ap ajattelet sitä, että jos sairastut vakavasti, niin miten sitten käy? Onko sinulla pohjimmiltaan turvaton olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvattomuus parisuhteen tulevaisuudesta? Eikö meidän miesten pitäisi tuntea olomme turvattomaksi, jos tilastojen mukaan ~70% eroissa nainen jättää miehen.
Minä rakastastan pulskaa, verkkareissa sohvalla löhöävää ja piereskelevää vaimoani juuri sellaisenaan, luonnon lapsena, ilman turhaa rekvisiittaa yrittämistä..
Kiitos kirjavinkistä! :) Vaikka ei ero häämötäkään, kaissa suhteissa on taantumia, joten otan ja luekasen tuon opuksen... tuskin siitä haittaa kenelekään on.
terv. naimissa ja 2 lasta.
Miehet on siitä jänniä, että ne haluaa naisen olevan kotona ja hoitavan kotityöt..eikä oikeastaan jaksa hoitaa lapsia tai olla edes itse kauheasti kotona..Sitten kun nainen hoitaa kotityöt ja lapset, niin miestä ei sitten kiinnostakkaan enää se nainen..se onkin ihan tylsä ÄITI.
Hienoa ap. Minäkin muistan, kuinka upposin korviani myöten äitiyteen. En ala tähän kitisijöiden harmiksi nyt selittämään, miksi niin kävi. Mutta niin vain kävi.
Etäännyimme pikkuhiljaa toisistamme ja rakkautenikin alkoi mieheen kuolla ja miehen minuun.
Jossain vaiheessa kuitenkin heräsin ja tajusin, että minä olen hukassa itseltäni. Haluan löytää itseni takaisin. Aloitin uudelleen rakkaan liikuntaharrastukseni, mikä oli jäänyt kun kuvittelin oikean äitiyden olevan uhrautuvaa ja itseni unohtamista.
Aloin myös hakea muutenkin omaa tilaa. Alin taas rakastaa ulkonäköänikin ja ostin kauniita vaatteita.
Toki tämä ei ollut suhteemme pelastus, mutta suhteemme alkoi lämmetä taas. Kun jälkeen päin puhuimme asioista, mieheni sanoi, kuinka onnellinen hän oli, kun huomasi minun taas rakastavan ja arvostavan itseäni. Olimme etääntyneet niin toisistamme, ettemme edes huomanneet, missä välissä niin kävi. Olin etääntynyt miehestä ns. harmaaseen ja kasvottomaan äitiyteen. Niiden seinien sisäpuolella minua ei ollut.
Meillä menee nykyään paremmin kuin koskaan ennen. Koen olevani kaunis ja nuori ja voimakas ja minulla on omakin elämä tässä perheessä. Nyt miehenikin uskaltaa elää sitä omaa aikuisen elämäänsä, kun ei ahdistu siitä, että minä uhraan itseni äitiyteen.
Olen ap onnellinen sinun puolesta
No hyvä että ap sai miehensä takaisin. Itse en ottais exää vaikka maksettais. Ja ikinä en alkaisi tuollaista peliä mitä ap teki. Itseään voi muuttaa, tietysti ja siihenhän hyvät muutokset omassa elämässä ja ihmissuhteissa perustuukin; mutta että toimisin tietyllä tavalla lukien jotain ohjeita jotta saisin jonkun ihmisen lähelleni... Kyllä ihmissuhde lähtee siitä että toinen ihan itse haluaa olla lähelläni ja mä saan olla sellainen kuin olen. Mutta hyvä ap, tuo on naisen toisarvoisuuden perusta; tehdä kaikkensa saadakseen/pitääkseen miehen. MInusta siis oikeesti tosi vastenmielistä. Mutta jos perheesi ja sä olette onnellisia ja hyvinvoivia niin kaikkea hyvää teille. Onhan lasten ehjä perhe tosi tärkeä asia. Oleeteko miehesi kanssa rehellisiä ja läheisiä? vai perustuuko suhde peliin ja rooleihin?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 10:55"]
Täällä moni negatiivinen vastaus johtuu taatusti siitä, että omasta avioliitosta on lähdetty liian helposti. Vaikka eron hetkellä on varmasti tuntunut ettei muuta ratkaisua olekaan, niin sitten ajan myötä nähdään asiat hieman eri perspektiivistä ja ymmärretään, että tilanne olisikin ehkä ollut korjattavissa. Tai ainakin olisi voinut yrittää enemmän.
Ap, älä välitä soraäänistä. Onnea teille ja hyvää jatkoa.
[/quote]
Olen täysin samaa mieltä! Olen huomannut monta kertaa tämän saman syyn.
Hyvä 51! :) Ja ap:lle kaikkea hyvää. Yrityksesi palkitaan aivan varmasti!