Sain eksän takaisin! Tässä paras vinkki muille!
Siis olemme palanneet avioimieheni kanssa takaisin yhteen reilu kuukausi sitten. Mies halusi erota, koska ei enää rakastanut minua eikä nähnyt mitään mahdollisuutta enää koskaan rakastavansakaan muuten kuin lastensa äitinä ja ystävänä. Tästä on nyt reilu 6 kk aikaa. Olin aivan murtunut, tuntui kun maailmaltani olisi vedetty pohja, lapsetkin ovat vielä todella pieniä. Tein kaikkeni, vannoin rakkautta, anelin, itkin ja rukoilin, lähettelin rakkauskirjeitä ja viestejä ym ym todella epätoivoista..
Luin paljon netistä erotarinoita ja etsin vinkkejä, miten voittaisin miehen sydämen takaisin. Kunnes jotain kautta pääsyin sivulle, jossa kerrottiin englannin kielisestä nettikirjasta nimeltä "the magic of making up". Ostin sen ja tallensin koneelleni (jotain 31 euroakohan oli hinta). Alkuun oli todella vaikeaa noudattaa ohjeita, koska ihan alkuun pitäisi lopettaa kaikki yhteydenpito ja ruokutus eksän suuntaan. Piti näytellä, että ero on minullekin ok ja että alan nyt rakentaa omaa tulevaisuuttani ym. Mutta alkukankeuksien jälkeen pääsin vauhtiin ja tein juuri niin kuin oppaassa kerrotaan. Jopas jotakin, alkoi eksää vaivata ja kiinnostaa, miksi en enää lähettele viestejä ja palvovia rakkaudentunnustuksia..
Halusin vain tulla tänne kertomaan, että voin suositella tuota nettikirjaa todella! Löytyy Googlesta, kun haette tuolla kirjan nimellä. En siis halua mainostaa, mutta kun kirjaa ei aikaisemmin minulle tullut vastaan missään suomenkielisissä erokeskusteluissa ajattelin, että jospa monelta jää tämä kirja huomaamatta juuri englanninkielisyyden takia.
Enkä ole mikään epätoivoinen, joka kaikin keinon halusi eksän takaisin. Ihan lasten ja perheemme vuoksi halusin yrittää kaikkeni. Siis halusin, että mieheni rakastuu minuun uudelleen, minä edelleen kovin häntä rakastin ja rakastan edelleen. Eikä meillä ollut mitään sen vakavampia syitä erolle kuten pettämistä, päihdeongelmia, väkivaltaa tms. Vain tunteiden kuoleminen mieheni puolelta.
Kuten sanoin, tämän kirjan neuvot todella pelastivat avioliittoni! Jos siellä on joku toinen samassa tilanteessa kanssani, eipä ole paljon pistää 31 euroa kirjaan ja katsoa onnistuisitko sinäkin pelastamaan avioliittosi. Ainakin mielestäni jos on ihan pieniä lapsia kannattaa avioliitto todella yrittää pelastaa.
Kommentit (193)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 21:46"]
Olen kodista jossa äiti yritti muuttua ja kiemurrella kaikin tavoin jotta kelpaisi isälleni. Ajatuskin vastaavasta saa mut oksentamaan. Vastenmielisempää naisen malliakaan en tiedä.
[/quote]
Ensimmäinen lapsen näkökulma, kerro lisää. kiinnostaa...
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 21:46"]
Olen kodista jossa äiti yritti muuttua ja kiemurrella kaikin tavoin jotta kelpaisi isälleni. Ajatuskin vastaavasta saa mut oksentamaan. Vastenmielisempää naisen malliakaan en tiedä.
[/quote]
Niin, tästähän nimenomaan EI ollut kyse ap:n avauksessa.
Eli jos miehesi alkaisi vain makoilemaan sohvalla ja tissuttelemaan kaljaa ja ei kävisi suihkussa ja lihoisi 40 kiloa, sinun kuuluisi häntä rakastaa koko ajan. Vaikka miehesi puhuisi vain koko ajan omista jutuistaan, eikä sitä kiinnostaisi sinun elämä. Sinun pitäisi vain rakastaa miestäsi.
No jos nyt kuitenkin kyllästyisit sohvanpohjalla makaavaan haisevaan läskiin ja lähtisit, miehesi kokisi ahaa elämyksen. Miehesi päättäisi muuttua ja laihdutaisi ja nousisi sohvan pohjalta ja alkaisi kiinnostua sinusta taas ja lapsista ja yleensäkin perheen hyvinvoinnista, se olisi sinusta matelua ja et voisi kuvitellakaan palaavasi takaisin, koska mies on yrittänyt muuttua entiseksi. Sinun mielestä miehen olisi pitänyt jäädä sohvalle makaamaan ja juomaan kaljaa ihan vain siksi, ettei se olisi alistunut sinun valtaasi ja yrittänyt muuttua saadakseen sinut takaisin.
Sinun mielestä lapsetkin kärsisi jos isä alkaisi matelemaan sinun mieliksi ja lopettaisi kaljan tissutuksen ja alkaisi kuntoilemaan ja kiinnostuisi sinun elämästä ja lapsista.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2013 klo 21:41"]
No hyvä että ap sai miehensä takaisin. Itse en ottais exää vaikka maksettais. Ja ikinä en alkaisi tuollaista peliä mitä ap teki. Itseään voi muuttaa, tietysti ja siihenhän hyvät muutokset omassa elämässä ja ihmissuhteissa perustuukin; mutta että toimisin tietyllä tavalla lukien jotain ohjeita jotta saisin jonkun ihmisen lähelleni... Kyllä ihmissuhde lähtee siitä että toinen ihan itse haluaa olla lähelläni ja mä saan olla sellainen kuin olen. Mutta hyvä ap, tuo on naisen toisarvoisuuden perusta; tehdä kaikkensa saadakseen/pitääkseen miehen. MInusta siis oikeesti tosi vastenmielistä. Mutta jos perheesi ja sä olette onnellisia ja hyvinvoivia niin kaikkea hyvää teille. Onhan lasten ehjä perhe tosi tärkeä asia. Oleeteko miehesi kanssa rehellisiä ja läheisiä? vai perustuuko suhde peliin ja rooleihin?
[/quote]
Mikä ihme teitä naisia oikein vaivaa? Teidän pitää saada kelvata sellaisina ja jos ette kelpaa niin miehessähän se vika on. Mutta kelpaako MIES teille sellaisena kuin on?
Uskomatonta mutta niin tavallista av-mammalogiikkaa tässäkin ketjussa taas. Voisi jopa käyttää av-palstan muotisanaa narsismi kuin joidenkin akkojen kommentteja lukee.
Tuo kirja pitäisi varmaan kaikkien parisuhteessa olevien lukea, en usko että mies lopetti rakastamisen, sinä tai te yhdessä vain kävitte "tylsäksi".
Hyvä juttu että nyt kukoistaa rakkaus :)
Erosin poikaystävästäni tässä joku aika sitten, koska hänen tunteensa minua kohtaan hiipuivat. Haluan saada hänet takaisin, vaikka kuinka itsekkäältä se kuulostaakin. Hän sanoi minulle, että 50% hänestä haluaisi olla minun kanssani ja 50% ei, koska hänellä ei ole samanlaisia tunteita minua kohtaan kuin silloin kun aloimme seurustella eli minulla on siis mahdollisuus saada hänet takaisin, jos saan hänen tunteensa palaamaan. Minulla ei ole varaa ostaa tuota kirjaa ja siksi pyydän, että kirjoittaisit minulle nuo ohjeet lyhkäisyydessä, jotta saisin hänen tunteensa palaamaan takaisin.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:59"]
Miehen kiinnostus heräsi, kun tavallaanhan minä palasin olemaan taas se sama oma itseni, joka olin ennen lapsia ja ennen sitä kotiäidin muottia, johon olin valunut, Aina laahustin verkkareissa kotona enkä tehnyt omia juttuja ollenkaan. Nyt kun ajattelen asiaa, enpä ollut varmaan kovin mielenkiintoisen oloinen tyyppi..
[/quote]
Tämä ei nyt ole moite sinulle AP, sinä olet kuitenkin jo korjannut kurssia, vaikka vähän myöhässäkin. Mutta..
Miksi ihmeessä ihmiset alkavat suhtautua puolisoonsa itsestäänselvyytenä? Eikö olisi hyvä vähän pitää yllä parisuhdetta jo ennen tuollaista kriisiä? Tarkoituksella en nyt puhu vaimoista tai miehistä, koska tämä koskee molempia. Kaikki ne, jotka nyt älähtävät "Ettei tuokaan mitään tee!" niin muistakaa, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Eihän elämän tarvitse olla ainaista peliä ja taktikointia, jos erotilanteessa toimii noin. Ja ap:han halusi miehensä takaisin, joten miksi ihmeessä ei olisi yrittänyt kaikkea (ei kai kovin moni voi oikeasti vastustaa sitä, että pienten lasten vanhemmat yrittävät pelastaa avioliittonsa).
Itse uskon, että juuri tuollainen suhtautuminen toimii, roikkuminen ja mankuminen taas ei yhtään.
Ja eikö se mies palannut ihan vapaaehtoisesti. Ei ihmistä voi aivopestä jollain käyttäytymisen muutoksella. Ap:n miehen omassa vallassa oli täysin se, miten reagoida ap:n toimintaan.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 16:41"]
Eihän elämän tarvitse olla ainaista peliä ja taktikointia, jos erotilanteessa toimii noin. Ja ap:han halusi miehensä takaisin, joten miksi ihmeessä ei olisi yrittänyt kaikkea (ei kai kovin moni voi oikeasti vastustaa sitä, että pienten lasten vanhemmat yrittävät pelastaa avioliittonsa).
Itse uskon, että juuri tuollainen suhtautuminen toimii, roikkuminen ja mankuminen taas ei yhtään.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:59"]
No arvasinhan minä, että minut täällä haukutaan, Mutta jospa joku eron kourissa kamppaileva haluaisi kokeilla tätä keinoa.
Enkä nimenomaan ole ollenkaan kynnysmatto. Se oli yksi seikka, josta minun piti luopua. Minun piti keskittyä itseeni, omaan hyvinvointiini jne. Aloin taas urheilla, panostin ulkonäkööni, kävin kavereiden kanssa ulkona jne. Miehen kiinnostus heräsi, kun tavallaanhan minä palasin olemaan taas se sama oma itseni, joka olin ennen lapsia ja ennen sitä kotiäidin muottia, johon olin valunut, Aina laahustin verkkareissa kotona enkä tehnyt omia juttuja ollenkaan. Nyt kun ajattelen asiaa, enpä ollut varmaan kovin mielenkiintoisen oloinen tyyppi.. Minä olen mielenkiintoinen, haluttava, iloinen ja kiinnostava. Ja kun sain tämän asenteen takaisin, huomasi mieskin tämän. Siis huomasi sen anisen, johon aikoinaan rakastui. Kirjassa on paljon paljon muutakin tosi hyödyllistä parisuhteisiin liittyvää neuvoja ja kerrontaa. Ei ole kyse mistään manipuloinnista tai valehtelusta. Ja kerrottakoon, että kyllä tuli itsellenikin todella hyvä olo siitä, kun aloin keskittyä itseeni vaihteeksi, en jäänyt enää itsesäliin ja epätoivoon rypemään. Jos en olisi saanut miestäni takaisin, olisinpahan ainakin saanut sen, että olin jälleenm elämässä kiinni ja harrastin sekä tapasin ystäviäni, tein kaikkea ihanaa lasten kanssa jne.
Ap
[/quote]
Olisi ehkä kannattanut tehdä kaikki tuo jo ennen eroa, niin olisitte perheenä säästyneet monelta pettymykseltä ja mielipahalta.
Tästä jää tosi outo fiilis... Paljon sulle AP maksetaan ja mitä kautta sait tän homman?
Ja vastenmielinen ajatus tuo, että parisuhteen aikana ei saisi muuttua ja tuntea oloaan mukavaksi, oleskella verkkareissa kotosalla. Onko miehesi kotona puvussa vai verkkareissa?
Yhh, mulle jäi tästä jotenki likanen ja syyllistetty ja inhottava olo. Enpä muuten usko, että amerikkalaista shaibaa kannattaa sellasenaan suomalaiseen mieheen soveltaa...
Tai sitten miehesi uusi ihastus pisti suhteen poikki ja mies palasi luoksesi, sinun odottaessasi hänet vastaan avosylin. Olit vielä hänen seikkaillessaan pistänyt itsesi kuntoon häntä varten. Ikävä kyllä paluu harvemmin onnistuu vaan mies lähtee kohta uudelleen. Ei pidä sitä edes riskinä sillä sinä olet aina valmiina odottamassa...
No jopas. Minulla on ollut aina oma elämä vaikka perhettä onkin, en ole myöskään kaatanut turhautumiani miehen niskaan, en plösähtänyt enkä muuttunut persoonaltani vaikka verkkareissa viihdynkin kotona. Eron jälkeen jatkoin elämääni täsmälleen samalla tavalla mutta luojan kiitos ei tarvitse enää elää miehen kanssa. Hän oli se plösähtänyt vinkuja jolla ei ollut omaa elämää.
18, painoin vahingossa väärää peukkua, sori!
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:47"]
Siis tarkoitatko, että minun mieheni on tuuliviiri? Ei hän ole kuin kerran halunnut erota. Ja todellakin tuossa kirjassa kerrotaan tarkkaan, miten liitosta tulee vielä parempi ja eheämpi, kuin ennen. Olen ymmärtänyt todella syytä, miksi mies lähti, kirjan ansiosta siis olen ymmärtänyt. En missään nimessä haluaisi takaisin sitä suhdetta, joka meillä oli ennen eroa. Nyt on todella paljon paremmin. Ne keinot, joilla sain miehen takaisin on myös niitä keinoja, joilla liitto pysyy hyvänä ja mies perheessä ja myös etten minä halua erota jossain vaiheessa.
[/quote]
Yksin sä et sitä liittoa pystyssä pidä, et vaikka lukisit sata opusta. Sun miehellä on 50% osuus hommaan. Jos se ei halua niin siihen se loppuu. Nyt se ehkä on taas rakastunut sinuun, mutta mitäs sitten kun se taas kyllästyy?
Ja oikeesti en kyllä viittis pistää 31 euroa moiseen roskaan, jos mies ei halua mun kanssa olla niin sitten ei halua. En mä sitä takaisn manipuloi ja kieroile. Tulee takas vain jos itse haluaa ja jos minä enää huolin.
Ihanaa kun kelpaan rakkaalleni just tämmöisenä kun oon. Ihanaa kun hän rakastaa niinäkin päivinä kun ei vaan jaksa panostaa itseensä. Ja onneks en koskaan muuttunu naisesta pelkäksi äidiksi ja alkanut elää lasten kautta. Onneks on rakkaus ja kunnioitus joka senkun kasvaa vaan, riippumatta siitä että tuleeko naamaan ryppyjä ja alkaako tissit roikkua. Ja se ihana kaljamahainen tyyppi kelpaa mulle edelleen, on se vaan niin ihana. Rakkaus, se on sitä kun hyväksyy toisen ja kunnioittaa tätä. Se on sitä kun muistaa olevansa puoliso ja käyttäytyy sen mukaan. Hellyyttä, arvostusta, huomiota, ihan siinä arkipäivänä. ONNEKSI minun ei tarvii muuttua muuksi kelvatakseni miehelleni. Jos haluun itteeni laittaa, kaunistaa, jne., teen sen ensisijaisesti itteeni varten, en häntä. Sitäpaitsi sisältäpäin se hyvä olo kumpuaa ja muillekin säteilee.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2013 klo 10:51"]
kauheeta, jos elämä olis tollasta peliä ja ainaista taktikointia. ei kiitos, kyllä sen elämisen ja olemisen pitää mennä ihan omalla painollaan. mutta, onnea teille. epäilen kyllä, että mies lähtee ennen pitkää. ja hyvä niin. kuka haluais olla kynnysmaton kanssa?
[/quote]
Anna kun arvaan. Sun elämä on mennyt kivasti omalla painollaan ja kas, nyt sulla onkin lapsia neljälle eri miehelle.
Onnittelut ap:lle! Hienoa, että sait elämäsi ja avioliittosi uuteen kukoistukseen.
Itse olen kerran eronnut, ja virheistäni viisastuneena osaan panostaa nykyiseen suhteeseeni ihan toisella tavalla. Asiat ei tosiaankaan aina mene "omalla painollaan", kuten täällä joku niin väitti. Mun mieheni tykkää kans siitä, että mulla on omaa elämää, harrastus ja ystävät enkä koko aikaa kulje perässä märisemässä (kuten miehen ex-vaimo teki) ja siihen sorruin itsekin ekassa liitossani. Iloista ja toimeliasta ihmistä on helppo rakastaa ja haluaa olla osana sellaisen elämää.
Ja kyllä, musta on ihanaa laittautua miestäni varten.
Niin, nuo ovat aloittajan ajatuksia. Enemmän kiinnostaisi lukea miehen mielipiteitä aiheesta eli miksi kyllästyi vaimoonsa ja miksei korjannut itse tilannetta muulla tavalla kuin pakenemalla perhettään.Mulla olisi hankalaa käydä johonkin seireenin rooliin saadakseni mieheni takaisin. Toivottavasti saatte elämänne järjestykseen ja nimenomaan miehesi ymmärtää muuttua, nyt sinä olet muuttanut itseäsi ja miestäsi et tietenkään voikaan muuttaa.
Olen kodista jossa äiti yritti muuttua ja kiemurrella kaikin tavoin jotta kelpaisi isälleni. Ajatuskin vastaavasta saa mut oksentamaan. Vastenmielisempää naisen malliakaan en tiedä.