Kotiäitejä harmittaa kovasti, että joillakin on sekä ihana perhe, että haastava ja mielenkiintoinen työura.

Totta kai olisin iloinen, jos työpaikka olisi odottamassa. Jollain tapaa siis kadehdin niitä, joilla on. Paino sanalla odottamassa, sillä sitä luonteenpiirrettä en kadehdi yhtään, että työ ja raha on tärkeämpää kuin lapsen kotihoito.

1-2- vuotiaista 60 %. Yhteensä alle 3-vuotiaista hoidetaan kotona 70 %.



Minun tuttavapiirissä jakauma oli seuraavanlainen:



Kesken äitiysloman töihin meni yksi, koulutus teologian maisteri.



Heti äitiysloman jälkeen työt aloitti 6; perhepäivähoitaja, myyjä, yrittäjä, amk-insinööri, sairaanhoitaja ja ekonomi (pankinjohtaja).



N. 1½-2 v kotona olivat vakuutussihteeri (tradenomi) ja toimistosihteeri (yo-merkonomi) eli kaksi.



3 vuotta kotona olivat päivähoitaja, vara-notaari (pankissa töissä), luokanopettaja, lähihoitaja, kehitysvammaisten ohjaaja, kodinhoitaja, rakennusmestari ja erityisopettaja, yhteensä 8.



Vielä pidempään kotona oli kaksi; lastentarhanopettaja ja fysioterapeutti.



Mitä tästä voimme päätellä? Emme mitään.

ainakin sairaanhoitaja, lääkäri, lastentarhanopettaja ja lähihoitaja.



Noin 3 vuotta ovat olleet kotona ainakin kolme luokanopettajaa, lto, sairaanhoitaja, lääkäri, tiedottaja, liikunnanopettaja, kätilö ja viittomakielen tulkki.



Nämä nyt tulivat äkkiseltään mieleen. Aika paljon enemmän tunnen pitkään kotona olleita.



Eipä tuostakaan listasta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä voi tehdä koulutuksen ja kotonaolon suhteesta.

Vierailija:

Se on pieni osa äideistä, jotka valitsevat työssäkäynnin ja vievät pienet lapsensa hoitoon. Ja sanoisinpa, että useimmissa perheissä se on taloudellinen pakko. Näitä uraohjuksia on itseasiassa hirveän vähän. Ja mikseivät ne isukit ota enemmän hoitovastuuta vähän isommista lapsista? Siis sitten kun ei ole enää imetyksestä kiinni se homma?

Itse opiskelin nuorena ammatin, olin vähän aikaa töissä ja sitten 10 v kotiäitinä. Pärjäsin mielestäni varsin hyvin siinäkin työssä. Sitten tuli kova hinku opiskella ihan uusi ammatti ja nyt 4-kymppisenä olen unelmieni työssä ja opiskelen koko ajan lisää. Työpaikan löytyminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Ja nyt voin sanoa todella nauttivani työnteosta kun lapset ovat jo isompia.

Asia on juuri päinvastoin, yhä useampi palaa töihin viimeistään kun lapsi 2-v. Tästä syystä Helsingin alueen päiväkodit on nyt ääriään täynnä. Miksiköhän? Koska kotihoitotuki ei riitä elämiseen.

Kyllä olen valmis jäämään kotiin 3-vuodeksi, mutta haluan, että ensin kotihoitotukea nostetaan reippaasti. Kuntalisä on vain harvassa paikassa. Ja toinen ehto on se, että työnantajat lakkaavat jaumamasta, että pikkulapsen äidin palkkaaminen on RISKI.

alle 25-v nainen, jolla on opiskelut suoritettu, alan työkokemusta ja lapsetkin jo kouluiässä! Oooo, mikä havainto!



Se, että tällä palstalla käy muutama tällainen ihme supernainen, ei kerro mitään loppujen kotiäitien arvostuksesta.



Itse en kyllä kadehdi heitäkään, nuoruus on mielestäni loppunut liian aikaisin, jos eka lapsi tulee jo 20-v korvilla.

mutta olen hoitanut lapseni kotona ja nyt minulla on mielekän ja kiinnostava työ ja ihanat lapset, joihin minulla on todella lämmin ja luottavainen suhde.

jos sen kanssa ei halua viettää aikaa. Turha mussuttaa mitään. Vuorokaudessa on 24h ja sen minkä uraäiti on töissä urassaan hän on perheeltä pois. Meillä on yksi elämä ja sen mukaan asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Jos joku kuvittelee saavansa onnea ja arvostusta paiskimalla toiselle hommia suurimman osan ajastaan niin kivat sinne, mutta onnellisuuden ja perheen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Äitiys on kokonaisvaltaista läsnäoloa, rakkautta ja vastuuta. Ei 2-3h illasta lasten kanssa puuhailua. Uraäitiys ja 110% äitiys vaan on mahdoton yhtälö vaikka tekisi mitä. Ei ne tunnit vuorokaudessa siitä lisäänny vaikka kuinka tuntuisi siltä, että " mulla on ihana perhe" .

Olen kouluja käynyt 7v ammattiini. En kaipaa työtä. Saan niin paljon enemmän lapsistani. Aivan saman tekevää minulle laittaako joku lapsensa 10kk tai 10v hoitoon. Tehkoot mitä huvittaa. Meille tämä on hyvä ja paras. Sitä ihmettelen uraäideissä, miten voi jostakin löytyä kiinnostavampi ura kuin mitä aika omien pienien lapsien kanssa on. Itse en ole sellaista löytänyt. Ehkä ihmiset ovat vähempään tyytyväisempiä. ? Tai sokea kana ei ole löytänyt jyvää ;D

joka ei ole vieläkään hahmottanut omaa rajallisuuttaan. Mitä SINÄ haluat tehdä? Mitkä ovat SINUN arvot? Mistä SINUN perheesi tulee onnelliseksi? Jne. Perustele JÄRKEVÄSTI miten kotihoidontuki ja muut periaatekysymykset vaikuttavat siihen miten SINÄ käytät sen ainoan elämän mikä sinulle on annettu?